Mikä ihmeen HEED? /Seikkailijat

Oma nimikko tutkimuksemme “GET OUT!” on osana HEED:iä eli Home Economics for Diversities tutkimushanketta. Halusimme sen vuoksi avata tätä kiinnostavaa projektia myös teillekin.

HEED tutkimus keskittyy ensisijaisesti opettajankoulutukseen, vielä tarkemmin sanottuna kotitalousopettajiin. Sen kautta halutaan tuottaa parempaa opetusta, joka vastaisi opiskelijoiden tarpeita tässä moninaisessa yhteiskunnassa. Samalla halutaan kiinnittää huomiota siihen, olisiko opiskelijoille mahdollista tarjota erilaisia opetuskeinoja, jotka voisivat parantaa oppimista ja joita he voisivat tulevaisuudessa hyödyntää itse opettajina.

Lisäksi halutaan saada selvittää, miten kansallisilla oppimistuloksilla ja opetussuunnitelmalla olisi mahdollista vaikuttaa monimuotoisuuden määrittelyyn sekä miten voitaisiin luoda kulttuurisesti reagoivaa oppimisympäristöä koulussa ja sen ulkopuolella.

Projektin kannalta tärkeitä käsitteitä ovat mm. sukupuoli ja tasa-arvo, kokemusoppiminen sekä kulttuuri. Blogissa on esitellään monipuolisesti erilaisia kulttuurisia ryhmiä ja sen kautta ilmenee juurikin se, ettei kulttuuri ole vain maiden välinen asia. Kaikki blogissa mainittu toiminta tapahtuu tutkimuksen puitteissa kotitalousopettajien ja -opetuksen näkökulmasta, mutta näkemyksiä olisi helppo soveltaa myös muiden alojen opetukseen ja kasvatukseen.

Tutkimusryhmään kuuluvat nimikkotutkijamme Hanna Posti-Ahokas sekä Salla Venäläinen, Hille Janhonen-Abruquah, Sonja Anttila ja kurssin vetäjämme Päivi Palojoki. Lisäksi muutama maisterivaiheen opiskelija on mukana hankkeessa pro-gradu tutkielmansa kautta.

Lisätietoja tutkijaryhmästä löydät kätevästi blogin sivulta, joka toimii tutkimushankkeen alustana. Blogin julkaisuista löytyy tutkimustietojen ohella opetusvinkkejä ja muuta tarpeellista sisältöä kotitalousopetuksen moninaisuuteen liittyen.

Blogiin pääset tutustumaan tästä: https://blogs.helsinki.fi/heedproject/

Löydät projektin myös Facebookista https://www.facebook.com/heedresearchproject/

 

Terveisin,

Seikkailijat

Sukelluksista, niiden tieteellisyydestä ja yliopiston kursseista / Seikkailijat

Tämän päivän kirjoituksemme idea tuli erääseen kirjoitukseemme tulleesta kommentista.

Jäin itse jälkeenpäin miettimään luokan ulkopuolella tapahtuvaa oppimista ja sen hyötyjä/haittoja. Ootteko itse ryhmässä pohtineet osallistumista kyseiseen kokeiluun? Luulisitteko, että siitä voisi olla jotakin kulttuurista hyötyä muillekin kuin vaihto-oppilaille? Ajatuksen tasolla “kulttuurisukellus” on mielestäni loistava, mutta minun on vaikea uskoa sen toimimiseen käytännössä.” – Saga/Luova yhteisö

Hei Saga,

Mietimme kommenttiasi ryhmänä ja tulimme siihen tulokseen, että tutkimuksessa olleelle kurssille olisi ollut erittäin mielenkiintoista osallistua. Meidän mielestä siitä olisi ollut hyötyä kaikille kurssilla olleille, ei vain vaihto-opiskelijoille. Tekiväthän suomalaisetkin opiskelijat kulttuurisukelluksia kurssin aikana. Suomalainenkin henkilö voi sukelluksen avulla oppia runsaasti eri kulttuureista Suomessa, sillä Suomessa ei ole olemassa vain yhtä kulttuuria vaan yhdistelmiä kymmenistä ja taas kymmenistä eri kulttuureista. Lisäksi mielestämme muut opettajat kouluasteesta välittämättä voisivat ottaa mallia Posti-Ahokkaan kurssista, ja käyttää kulttuurisukelluksia ja luokkahuoneen ulkopuolista opetusta laajemminkin hyödykseen.

Kulttuurisukellushan perustuu kokemusoppimiseen, jolle on olemassa tieteellinen perusta. Bakerin (1989) mukaan kokemusoppimisen hyödyt tulevat esiin, kun ajattelu, tunteet ja tekeminen yhdistetään kokonaisuudeksi. Ja näinhän tutkimuksessa toimittiin. Oppimispäiväkirjojen avulla opiskelija pääsi tekemisen jälkeen reflektoimaan omia tunteitaan samalla kehittäen ajatteluaan. Luokkahuoneen ulkopuolella oppimista tukee muun muassa USA:ssa tehty tutkimus (Riggio, Sapolis ja Chen, 2011), jossa ”oikean maailman oppiminen” paransi opiskelijoiden kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että luokkahuoneen ulkopuolista oppimista on tutkittu vähän, ja sitä tulisi tutkia vielä lisää. Mitä tulee kulttuurisukelluksiin, Nieton (2006) tutkimuksen mukaan sukellusten merkitys kokemukseen ja oppimiseen olivat väliltä suuri ja erittäin suuri, joten viitteitä sukellusten toimivuudesta oppimisen taustalla on jo olemassa. Kulttuurisukelluksen ideahan ei ole uusi, vaan saman tyyppistä opetustapaa/tutustumistapaa on käytetty muuallakin. Esimerkiksi oma äitini kertoi tehneensä saman tyyppisiä harjoituksia teininä eräällä leirillä.

Kulttuurisukelluksen ajatus on hieno, ja vaikka myöhemmin tulisi tutkimuksissa selville, että sukellukset eivät toimi kulttuurisen sukelluksen välineenä toisin kuin Posti-Ahokas ehdottaa, oppii niiden avulla varmasti muitakin taitoja.

(Viittaamani tutkimukset löytyvät laajemmin Posti-Ahokkaan tutkimuksesta, suosittelen kaikkia lämpimästi tutustumaan Get Out! -tutkimukseen!)

Terveisin,

Seikkailijat

Seikkailijat Skypen maailmassa

Hei,

Saimme blogikirjoitukseemme toiveen, että kertoisimme miten skypekeskustelu nimikkotutkijamme Hanna Posti-Ahokkaan kanssa sujui. Päätimme koota keskustelusta lyhyen kirjoituksen tänne blogiin!

Hanna Posti-Ahokas on Jyväskylän yliopistossa toimiva tutkija, jonka juuret ovat kotitalousopetuksessa sekä kansainvälisessä yhteistyössä. Hän oli valinnut artikkelinsa ja samalla tukimusaiheemme kurssin nimeä hyväksi käyttäen: Posti-Ahokas teetti eräällä kurssillaan muutama vuosi sitten kaupunkiseikkailuihin liittyvän tutkimuksen, jota hän käytti hyödykseen oman työnsä kehityksessä. Tämä tutkimus on hyvä esimerkki siitä, kuinka myös kiireinen yliopistonlehtori pystyy työnsä lomassa tutkimaan omaa työtänsä eli mennä kohti tutkivaa työtapaa. Posti-Ahokkaan mielestä on tärkeää, että opettaja välillä pysähtyy tutkimaan omaa opetustaan, sillä vain pienen vaivan näkemällä on helppoa kehittää omaa toimintaansa eteenpäin. Tutkimuksen voi liittää osaksi kurssia, jolloin tutkimusmateriaalin saanti on vaivatonta.

Keskustelun lomassa saimme myös paljon hyviä vinkkejä siihen, miten meidän tulisi kehittää tutkimustamme eteenpäin. Omien kokemuksiensa kautta Posti-Ahokas osasi kertoa, että suunnittelemamme tutkimus ei luultavasti tuottaisi tulosta, sillä yksi kaupunkiseikkailu ei ihmistä paljoa muuta. Hän sai meidät innostumaan valokuvien käytöstä tutkimuksen materiaalina, ja suunnittelemme nyt muuttavamme tutkimuksen hieman toisenlaiseksi. Hänen avullaan muokkasimme myös tutkimuskysymystämme laajasta hieman tarkemmaksi. Saimme myös vinkiksi, että tutkimus kannattaisi ottaa osaksi kurssia, jolloin seikkailun jälkeen olisi mahdollista pitää ajatusten purkutilaisuus. Skypetapaaminen herätti meissä kaikissa paljon uusia ideoita, ja tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin!

Terveisin,

Seikkailijat