Viimeisiä pohdintoja

Tutkijatentti oli positiivinen kokemus. Tutkija vastasi kysymyksiin hyvin ja esiin tuli uusia puolia tutkimuksesta vielä tässä vaiheessa. Saimme myös kysyttyä spontaaneja kysymyksiä, jotka avasivat uutta keskustelua. Mielestämme tilanteesta muodostui hyvin vuorovaikutuksellinen. Tämä tenttimuoto sopi hyvin tähän kurssiin. Tilanne oli todella rento ja paineeton. Oli kiinnostava verrata tutkijatenttiä ensimmäiseen tutkijatapaamiseen. Varjoryhmänä toimiminen syvensi omaa oppimista ja oli hyödyllistä kuulla palautetta meitä seuranneilta.

Kurssin alussa olimme hieman hukassa kurssin sisällöstä ja tehtävistä. Tutkijan tapaaminen avasi monia asioita ja selkeytti tutkimusta, mutta koemme, että kurssin rakenne on ollut koko kurssin ajan hieman repaleinen.

Tutkimuksen aihe herätti keskustelua niin meidän ryhmässä kuin koko kurssin kesken. Kävimme paljon keskustelua, missä menee opettajalle soveliaan käytöksen raja ja vaikuttaako siihen esimerkiksi paikkakunta. Tutkijatentissä tutkijamme Jukka Rantala totesi, että opettajat eivät voi elää kuin kanat pellossa, vaan heillä tulee olla tietty kasvattajan ja esikuvan rooli. Jäämme pohdiskelemaan missä menee soveliaan käytöksen raja ja kuka sen määrittää? Raja on muuttunut 1910-luvulta ja muuttuu todennäköisesti jatkossakin.

Vallankumoukselliset kiittää ja kuittaa.

Opettajuuden odotukset nykypäivänä

Lähdimme pohtimaan keskusteluja, joita syntyi esityksemme jälkeen. Oli mukavaa, että monella oli kerrottavana tarinoita ja ajatuksia opettajan vapaa-aikaan ja hyveyteen liittyen. Opettaja-lehden tutkimuksen mukaan jopa 60 % opettajista kokee, että heidän yksityiselämäänsä tarkkaillaan muita tarkemmin. Lähdimme tarkastelemaan eroja nykypäivän ja nimikkotutkimuksemme ajanjakson välillä Jukka Rantalan nelikenttämallin mukaan. Keskellä mallikansalaisuuden käsite, johon opettajan tuli sopeutua.

Pohdimme, että ahkeruutta ei vaadita nykyisin niin paljon kuin ennen. Ennen opettajilta vaadittiin esimerkiksi osallistumista järjestötoimintaan, ja sen ajateltiin suorastaan kuuluvan opettajan työhön. Ajattelimme, että nykyisin on jopa parempi kun ei osallistu. Esimerkiksi uskonnolliseen tai poliittiseen toimintaan osallistuminen voi luoda mielikuvia opettajista. Oletteko samaa mieltä?

Opettajat eivät ole täysin nuhteettomia, mutta sitä kuitenkin odotetaan vähemmän kuin ennen. Toisaalta opettajan ylinopeussakot tai kaahailut voivat aiheuttaa yleistä paheksuntaa paikallisyhteisössä. Myös esimerkiksi työnhaussa pienikin rike voi koitua kohtaloksi, koska hakijoita saattaa olla varsin runsaasti.

Vaatiiko opettajan työ siihen uskollisesti sitoutumista? Kuten esimerkiksi tavoitettavuutta 24/7. Meille heräsi ajatuksia, että toisaalta uskollisuutta nykyäänkin vaaditaan, mutta tiedostetaan myös opettajien vapaa-aika. Tähän vaikuttaa toisaalta myös, että asettaako opettaja itse rajoja ja vanhempien suhtautuminen aiheeseen.

Hurskaus on Kielitoimiston sanakirjan mukaan oikeamielisyyttä ja puhdassydämisyyttä. Rantala liittää hurskauteen kuuluvaksi esimerkiksi seksuaalisen siveyden. Suhtautuminen esimerkiksi esiaviollisiin suhteisiin oli ennen tiukempaan, mutta toisaalta aviorikokseen suhtautuminen on nykyäänkin tuomitsevaa.

Pohdimme, että näissä vaatimuksissa on eroja paikkakunta- ja koulukohtaisesti. Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla opettajilta vaaditaan enemmän, ja opettajiin törmätään myös useammin vapaa-ajalla. Mitä mieltä olette, mistä nykypäivän opettajien paineet ja yhteisön odotukset voivat mahdollisesti johtua?

Terveisin, vallankumoukselliset

Tapaaminen tutkijan kanssa

Toisella lähitapaamiskerralla nimikkotutkijaksemme paljastui Jukka Rantala. Tutkimus, jonka saimme luettavaksi, liittyy vuoden 1918 tapahtumiin Suomessa ja erityisesti kansakoulunopettajien asemaan paikallisyhteisöissä. Luimme opettaja Hulda Salmen kohtalosta, jota punaisuussyytökset painoivat.

Tapasimme Rantalan tämän viikon perjantaina Minerva-torilla. Olimme miettineet etukäteen kysymyksiä ja meitä kiinnostavia aiheita, joista haluaisimme tutkijan kanssa keskustella. Keskustelu lähti luontevasti käyntiin ja saimme toivomiamme vastauksia. Keskustelussa nousi esille myös paljon asioita, joita meille ei olisi tullut mieleen kysyä. Siksi olikin hyvä tavata kasvotusten, jolloin keskustelu pääsi etenemään tilanteen mukaan. Kerroimme ensimmäisessä blogitekstissämme, että odotamme kurssilta yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Koemme, että kurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua tutkijaan ja kuulla hänen näkökulmiaan asioihin.

Kysymykseen vaikeimmaksi kokemastaan asiasta (tässä 1900-luvun alun opettajien tutkimuksessa) Rantala sanoi, että eettiset kysymykset. Hän mainitsi lähteneen ehkä hieman soitellen sotaan, että mitä nämä hänen tutkimuksensa edes ihmisiä kiinnostavat. Havahtuminen tapahtui, kun eräs lukija oli tiedustellut, että onko tämä meidän kirkkoherra, joka on tehnyt kaikki nämä asiat. Rantala sanoi, että erään kannan mukaan kuolleista pitää kirjoittaa itse asiassa varovaisemmin kuin elävistä, koska he eivät voi esittää omaa puoltaan. Rantala on pyrkinyt vastaamaan tähän mm. tarkalla trianguloinnilla eli varmistamalla usean lähteen tukevan tarinaansa.

Alla vielä kuva Rantalan kirjoittamista tutkimuksista sekä väitöskirjasta, jotka saimme häneltä lahjaksi. Alempi kuva on Rantalan hahmotus mallikansalaisen nelikentästä, jonne opettajan oli aiemmin sopeuduttava ja se on sovellettavissa myös nykypäivään. Nelikenttä on iso ja kuvaa sitä, että laki sallii paljon. Kuitenkin vielä nykypäivänäkin paikallisyhteisöt ja niiden kirjoittamattomat säännöt rajoittavat opettajan elämää myös työajan ulkopuolella. Pohdimmekin kysymystä siitä, onko opettaja koskaan täysin vapaa-ajalla. Onko opettajan työ sittenkin ympärivuorokautista?

Terkuin,

Vallankumoukselliset