Digitaalinen oppiminen aiheuttaa päänsärkyä ja heikentää ryhtiä, kirjoittaa kahdeksasluokkalainen 13.9.2017 Helsingin Sanomien yleisönosastolla. Kuulostaako tutulta tuoreille yliopisto-opiskelijoillekin? Itse ainakin jumitin niskani täydellisesti heti ensimmäisellä opiskeluviikollani, kun digilaitteiden käyttöni kasvoi yhtäkkiä räjähdysmäisesti.
Puhuttaessa digitaalisesta oppimisesta tai digitaalisista opetusmateriaaleista ei usein ole kyse pelkästä materiaalista vaan laajemmasta oppimiseen liittyvästä kokonaisuudesta. Koulussa tai korkeakoulussa tapahtuva oppiminen on muutakin kuin omaksuttu tieto ja oppimiskokemukseen ja ihmisenä olemiseen liittyy esimerkiksi myös fyysinen ulottuvuus. On tärkeää, että digitaalisen oppimisen hyökyaalto koulumaailmaan on saanut jotkut oppilaat ottamaan kantaa heitä koskevaan asiaan.
Tutkimustuloksia, varsinkin pitkäntähtäimen sellaisia, saamme vielä odottaa. Erityisesti laadullinen tutkimus olisi tarpeen, jotta oppimiseen liittyvät uudet ilmiöt tulisivat näkyviksi.
Ajankohtaisesta asiasta kuitenkin kirjoitetaan ja keskustellaan. Tähän postaukseen kokosin joitakin linkkejä kirjoituksiin, jotka aiheesta ovat ilmestyneet parin vuoden sisällä. Suosittelen lukemaan ja kommentoimaan. Ja jos vastaan tulee aihetta koskeva juttu, liitä linkki kommentteihin.
Lapsiasiainvaltuutettu: “Digilaitteiden käytön rajoittaminen parantaa koululaisen oppimistuloksia.”
Liisa Keltikangas-Järvinen: Peruskoulun tasa-arvoisuus on nyt karkaamassa.
Tutkimus: Kynä ja paperi auttavat oppimaan tehokkaammin kuin tietokoneen näpyttely
Liisa Keltikangas-Järvinen: Tietotekniikkaan perustuvan opetuksen kolme legendaa
Näistä kirjoituksista nousee esiin monta mielenkiintoista teemaa ja keskustelunaihetta, joihin voisi palata syvällisemmin myöhemmin ja varsinaiseen ryhmämme tutkimukseen liittyen.
Itselläni herää näitä kirjoituksia lukiessa kysymyksiä liittyen digitaalisen oppimisen tasa-arvoisuuteen ja valinnanvapauteen sekä siihen, onko koulujen digiloikassa otettu huomioon lapsilähtöisyys. Onko esimerkiksi digitaalisten ympäristöjen hallinta sellainen taito, joka yksinkertaisesti kuuluu oppia ja osata, jotta voi olla täysivaltainen kansalainen ja ihminen? Entä jos rahaa hyvään ja toimivaan laitteeseen ei ole? Onko pakoreittiä, jos havaitsee digilaitteiden (myös opiskelu- ja muun asialliseen tarkoitukseen liittyvän) käytön olevan jollainlailla haitallista omalle tai vaikkapa oman lapsen hyvinvoinnille?
Digi on kaikkialla, tätä aikaa ja tulevaisuutta. Lopuksi linkki Werner Herzogin tuoreeseen dokumenttiin Internetistä.
Tässä siis pienenpieni pintaraapaisu aiheen parissa käydystä julkisesta keskustelusta. Mikä pistää teidän silmäänne ja mikä teema puhuttelee? Ja tosiaan lisää linkkejä saa lisätä!
Kati/Digijengi