Koululainen Erin Norris kirjoitti mielipiteenään (HS 13.9.2017), että digioppiminen aiheuttaa jo päänsärkyä. Hänen mukaansa digitalisoitumisen fyysiset vaikutukset näkyvät ja tuntuvat oppilaissa paitsi päänsärkynä, myös huonona ryhtinä. Useiden tuntien näytön tuijotus päivittäin väsyttää.
Älylaitteet ovat useimmilla nuorilla käytössä aamusta iltaan. Pientä ruutua tuijotetaan ja viestejä vaihdetaan eri alustoilla niin, että joku kuulemma näkee unensakin viestivaihdon muodossa emojein koristettuna!
Vielä muutama vuosi sitten koulu oli rauhan satama, mitä tulee älylaitteiden käyttöön. Tokihan joskus käytiin erillisessä ”koneluokassa”, mutta kännykät kerättiin tuntien ajaksi pois. Tunnilla istuttiin pöydissä ja käytettiin paperia, kynää ja kirjaa. Älytaululle sentään katsottiin.
Tällä hetkellä jo ala-asteella digitaalisuus on huomattavasti enemmän läsnä. Koneluokkia ei välttämättä ole erikseen, vaan tabletit tuodaan tarvittaessa luokkaan. Joissakin kouluissa ne on saatu jopa omaksi. Itse hankitut kännykät saavat olla mukana ja niitä myös hyödynnetään opetuksessa. Koulun älylaitteita kun ei aina riitä kaikille. Läksynä voi olla kännykällä kuvaaminen ja kuvasta kirjoittaminen, suoraan luokan blogiin. Ja puhun nyt kolmasluokkalaisista.
Omia laitteita ei velvoiteta ostamaan, mutta oletus on, että joka kodista löytyy perussetti tietoteknisiä laitteita sekä aikuinen, joka osaa niiden käytössä neuvoa. Legendan mukaanhan lapset neuvovat vanhempiaan digiasioissa, mutta kun matikkapeli kaatuu kesken läksyjen teon juuri, kun pistekoppa on melkein kukkuroillaan, joutuvat useimmat ala-asteikäiset lapset toistaiseksi vielä kokeilemaan ihan perinteistä konstia: ”Äitii…!”
Vaikka uusimmat kasvatusohjeet ovat jo hylänneet ruutuajan käsitteen, neuvoton vanhempi saa myös päänsärkyä ja miettii pelilaitteiden täystuhoa, nähdessään lapsensa lopulta oikaisevan niskansa ja verestävin silmin lopettelevan läksyjenteon läppärillään, siirtyväkseen tyytyväisenä huokaisten nojatuoliin poikittain pelaamaan kännykkäpeliä.
Jokaisella ajalla on omat uusiin ilmiöihin liittyvät kauhuskenaarionsa, mutta kyllä liika on liikaa. Ihmistä ei ole luotu ympärivuorokautiseen ruudun tuijotteluun. Fyysiset haitat alkavat näkyä joskus vasta vuosien kuluttua, mutta digitaalisten laitteiden liikakäyttö aikaansaa myös levottomuutta, pahantuulisuutta ja jopa arjen hallinnan menetystä, mikäli unohtaa hoitaa arkihommansa pelin ääressä istuessaan.
Mielestäni on tervettä, jos koululaiset ja opiskelijat ovat huomanneet tämän itse. Ehkä trendi on kääntymässä fyysisen läsnäolon suosimiseen viestittelyn sijaan? Vai… kohdistuukohan lasten ja nuorten mielestä digin vähennystarve vain koulun vaatimaan osuuteen?;)
Anne / Digijengi