Motivaatiosafka pohtii aineistoa

Moikka!

Me lähdettiin Motivaatiosafkan porukan kanssa pohtimaan vielä syvemmin Kristiina Janhosen kouluruokailututkimuksen aineistoa, sen keruutapoja ja osuvuutta. Tässä teille luettavaksi paketti tärkeimmistä asioista.

Kristiina Janhosen tutkimus “Adolescents’ school lunch practices as an educational resource” on  laadullinen tapaustutkimus, joka on osa neljän artikkelin väitöskirjaa. 

Aineisto on kerätty 71:ltä yhdeksäsluokkalaiselta oppilaalta esikaupunkinaapurustossa sijaitsevasta 500 oppilaan koulusta. Tutkimusaineisto kerättiin koulussa havainnoimalla vuosina 2012-2013 ja se kesti  lähes vuoden.  Janhonen vieraili yhteensä 52 kertaa koululla, joista 30 kertaa hän keskittyi havainnointiin (n.138h ajan). Alustava havainnointi tapahtui syyslukukaudella ja syvemmät tarkkailujaksot keväällä. Syvemmässä tarkkailujaksossa Janhonen tutustui viikon kerrallaan jokaiseen kolmeen 9-luokkaan. Tarkkailujaksojen jälkeen oppilailla teetettiin esseet otsikolla ” Minun kouluruokailukokemukseni”, josta saatiin oppilaiden tuottamaa kirjallista aineistoa tutkimukseen. Esseiden lisäksi järjestettiin sekä  litteroitavia pienryhmäkeskusteluita,  että vapaamuotoisia keskusteluita joista saatiin suullista materiaalia. Ryhmäkeskusteluissa käytettiin paljon visuaalisia virikkeitä, joihin oppilaat saivat itse reagoida subjektiivisesti ja muodostaa keskustelun.

Tutkimuksen aineisto muodostuu aiemmista aiheeseen liittyvistä tutkimuksista ja tietysti tutkimuksen aikana kerätystä materiaalista. Janhosen artikkeliväitöskirjassa aiemmat tutkimukset ovat samasta aiheesta hieman laajemmassa mittakaavassa (pohjoismaisten nuorten kouluruokailutottumuksia)  ja niiden määrällisesti kerätty aineisto toimi pohjana tälle laadulliselle tutkimukselle.

Tutkimus pyrki vastaamaan useampaan kysymykseen, joista ehkä tärkeimmiksi osoittautuivat ” Kuinka nuoret kokevat kouluruokailun?” ja “Kuinka se saadaan kasvatukselliseksi resurssiksi mielekkäästi?”. Tavoitteeksi nousi osallisuutta ja toimijuutta tukeva ruokakasvatus, ja sen saavuttamiseksi tuli aihetta tutkia juuri nuorten näkökulmasta.

Aineiston hankinnan instrumentit koostuivat pääosin neljästä menetelmästä: Teemahaastatteluista pienryhmissä, vapaamuotoisista keskusteluista, havainnoinnista ja dokumenttihavainnoinnista. Teemahaastattelun pohjana käytettiin nuorten itse piirtämiä (18kpl) kuvia kotitalouden tunneilta  ja keskustelut nauhoitettiin myöhempää analysointia varten.  Niissä käytiin myös läpi havainnoinnin aikana ihmetyttäneitä asioita. Vapaamuotoisia keskusteluita tutkimusaiheesta Janhonen kävi oppilaiden ja opettajien kanssa esimerkiksi välitunneilla ja ruokalassa. Odotuksia vastauksista ei ollut ja  näin pyrittiin luomaan myös luottamusta ja avointa ilmapiiriä tutkijan ja tutkittavien välille. Havainnointi sisälsi käyttäytymisen tarkkailua monelta kantilta: sosiaaliset suhteet, ruokalakäyttäytyminen, kaupassakäynti, yleiset asenteet ja vallitsevat normit. Aluksi Janhonen havainnoi ulkopuolisen asemassa ja vaihtoi myöhemmin osallistuvaan havainnointiin, josta hän kirjoitti kenttäpäiväkirjaa. Dokumenttihavainnointi sisälsi oppilaiden kirjoittamia äidinkielen esseitä kouluruokailusta. Nuoret saivat vapauden ilmaista itseään aiheeseen liittyen ilman rajoituksia ja opettajien tai tutkijan asettamia paineita.

Kuinka hyvin näin hankitulla aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? Janhonen teki tutkimusta koulussa vuoden ajan, jolloin oppilaat tottuivat hänen läsnäoloonsa ja havainnointi oli luontevampaa .  Se on varmasti vaikuttanut myönteisesti siihen, etteivät nuoret kokeneet tarvetta miellyttää tai olla “vieraskoreita” keskusteluissa tai kirjoituksissaan. Janhonen ei asettanut itseään oppilaiden eikä opettajien kanssa samaan asemaan, vaan pysyi erillisenä henkilönä, jolloin keskusteluissa ei ollut arvioinnin painetta koulun puolelta. Oppilaat saivat vastata rauhassa ja anonyymisti kysymyksiin. Aiempien määrällisten tutkimusten tulosten lisäksi oli tärkeää, että tämä tutkimus suoritettiin kentällä, jolloin Janhonen todella pääsi sisään nuorten ajatusmaailmaan. Oli myös hyvä, että ryhmäkeskusteluiden lisäksi kerättiin yksilöllisesti tuotettua materiaalia (esseet)  jolloin mahdolliset sosiaaliset paineet eivät vaikuttaneet vastauksiin. Aineistonkeruumenetelmät olivat monipuolisia ja hyvin tutkittavaan ilmiöön sekä ihmisiin sopivia. Sovellettavuuden ja ratkaisujen löytymisen kannalta ilmiötä tulisi tutkia tämän lisäksi useammasta koulusta eri puolilta Suomea.

Siinä meidän pohdinnat aiheesta, mukavaa viikkoa kaikille 🙂

Sofia, Iiris, Mikaela, Alpo & Janette /Motivaatiosafka

Mitä jos saisit suunnitella itse kouluruokasi raaka-aineet ja reseptit?

Suomen lakisääteinen kouluruokailu täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Pitkä matka ollaan tultu kohuttujen vellien ja tillilihojen makumaailmasta tämänhetkiseen kuuden viikon monipuoliseen kiertävään ruokalistaan. Kouluruokailu on puhuttanut aina – hyvässä ja pahassa – mutta lähivuosina sille on annettu huomiota entistä enemmän.  Mikä on terveellistä ? Entä maukasta ja silti ekologista?

Kouluruokailu on suomalaisten ylpeydenaiheena ja lempilapsena saanut ylistystä, syystäkin, mutta tämän ylistyksen ylläpitämiseksi edellämainittuja kysymyksiä on hyvä pohtia. Kestävän kehityksen huomioiminen antaa mielestäni mainion tilaisuuden päästä vanhoista kaavoista ja tutkia uusia vaihtoehtoja. Suomen ympäristökeskus on yhtenä tahona ottanut asian osaaviin näppeihinsä ja aloittanut hankkeen asian edistämiseksi. Hankkeen tarkoitus on jakaa tietoa ja muuttaaa ruokailutottumuksia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi. Esimerkiksi Jyväskylässä ja Asikkalassa mukaan lähteneet koulut osallistavat oppilaita makuraadeilla ja ruokalistojen yhteisellä suunnittelulla. Mikä oppilaille maistuu? (Mielestäni ihan asiallinen kysymys heidän jokapäiväisiä aterioitaan pohdittaessa.) Hanke etsii esimerkiksi uusia proteiininlähteitä, jotka olisivat ekologisempia ja samalla oppilaille mieluisia.

 ” Makuraadit ovat osa Suomen Ympäristökeskuksen hanketta, jolla selvitetään keinoja, joilla kasvisruoan suosiota voitaisiin lisätä. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia. Tutkijat jalkautuvat Asikkalan ohella kouluihin Jyväskylään ja Liperiin kyselemään oppilaiden mielipiteitä ja ajatuksia kasvisruoasta. ”

“– Nyt ympäristöviikolla ysiluokkalaiset pääsivät sanomaan sanansa koko viikon ruokalistasta. Jatkossa suunnitteluun osallistuvat koululaisten joukosta valitut ruoka-agentit ja kotitaloustunneilla kehitellään uusia kouluruokareseptejä.” (yle.fi Kouluruoka, ”Kotisirkka ei kelpaa, pistetäänkö härkäpapua? Kouluruokiin etsitään uusia proteiinin lähteitä”/Tuija Veirto  20.9.2017) 

Tässä mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka kouluruokailusta voisi tehdä enemmän oppilaita osallistavan ja kiinnostavamman. Tietoisuus ruoan mausta, ravintopitoisuuksista ja alkuperästä sekä näiden tietojen pohjalta reseptien ja ruokalistan suunnittelu lisäisi varmasti nuorten kiinnostusta.

Tälläsiä ajatuksia näin lauantaina. Mitä mieltä te ootte?

Mikaela/motivaatiosafka