Kari Uusikylä kirjoittaa blogissaan huolestaan digin noususta. Uudessa opetussuunnitelmassa teknologiaa ja viestintää koskeva osaamisalue on nostettu keskiöön. Vuonna 2016 käyttöönotetussa opetussuunnitelmassa on kirjattu tavoitteet tieto- ja viestintäteknisen osaamisen kehittämiselle ja nuorille opetetaan mm. tiedonhankintaa, käsittelyä ja nettietikettiä
Blogissa Uusikylä kuvaa ”digimaailman sydämessä” Piilaaksossa kasvavaa trendiä. Teknologiagurut haluavat välttämättä laittaa lapsensa kouluun, joissa ei ole tietokoneita eikä tabletteja. He näkevät, että perinteissä opetuksessa panostetaan lasten kykyyn ajatella ja kehittää ominaisuuksiaan, sen sijaan että ”synkronoidaan aivojen yhteyttä kehoon käyttöjärjestelmien välillä.” Nämä teknologian asiantuntijat pitävät digiä uhkana lapsen kehityksen kannalta, sillä digi ei pysty opettamaan tärkeitä perusarvoja ja nuorilta voi jäädä puuttumaan järkeä, viisautta ja tunneälyä. Ihmiset ovat huolissaan netin sieluttomuudesta, digi turruttaa ihmisen omat tunteet kun ne ovat ulkoistettu koneelle.
Vanhemmat ovat usein huolissaan kun nuorten vapaa-aika kuluu yömyöhään sosiaalisessa mediassa, älypuhelimen tai tietokoneen parissa. Useiden nuorten motivaatio opiskelua kohtaan laskee kun netin maailma on kiinnostavampaa kun koulunkäynti. Suomessa on kansainvälisten vertailujen mukaan edelleen korkeat oppimistulokset, mutta nuorten koulumotivaatio ja kouluviihtyvyys on alhaista. Sen sijaan että kauhistellaan nuorten kiinnostusta digiin, voisiko sitä käyttää avaimena jolla saadan nuoret opiskelmenaan heille mielenkiinoisella tavalla? Monilla digin kritisoijilla taitaa unohtua myös digin yhteisöllinen puoli, teknologia mahdollistaa asioiden jakamisen ja yhdessä tekemisen.
Milläs linjoilla itse olette, onko digin asema koulussa ja opetuksessa noussut jo liiallisuuksiin vai onko digin käytön lisääntyminen ennakointia tulevaisuuteen?
Tässä myös linkki inspiraationa toimivaan artikkeliin: https://kariuusikyla.com/2017/09/04/miksi-digigurut-moittivat-nettia/
Sandra/Digijengi