Ajatuksia kurssista

Ensimmäinen opiskeluvuosi alkoikin tosiaan runsaalla kattauksella erilaisia kursseja. Kohti tutkivaa työtapaa-kurssi oli yksi näistä. Heti ensimmäisillä ryhmäkerroilla ymmärsin, että haastetta löytyy ja kerkesin hetken pelätä, että jopa liiaksikin. Jo sana ”tutkijatentti” tuntui pelottavalta, vaikken tosiasiassa edes tiennyt mitä se tarkoittaa (varmaan myös juuri siksi).

En osannut aavistaa miten kokonaisvaltaisesti pääsisimme tutustumaan tutkimuksen maailmaan. Tuskin oli oman kandin- tai pro gradu tutkielman tekeminen kerennyt edes ohi kiitävän hetken  pyörähtää mielessä, kun kurssi alkoi. Tässä saimme kuitenkin runsaasti ajattelemisen aihetta ja itse ainakin rohkeutta uskoa että aikanani oman tutkimuksen tekeminen on mahdollista eikä ehkä ihan niin pelottavaa kun olen sen mielessäni kuvitellut olevan. Ja tässähän ollaan ihan alkumetreillä!

Kymmenen hengen ryhmämme lähti tuumasta toimeen ja tuntui, että jokainen ”löysi paikkansa” ryhmässä nopeasti. Jokainen ryhmäpalaveri valoi porukkaa yhteen ja matkan edetessä onnistuimme mielestäni annetuissa tehtävissä hienosti, nimenomaan ryhmänä. Ryhmämme nimikkotutkijan Kai Hakkaraisen meille tutustuttavaksi antamassa artikkelissa aiheena olikin verkostoälykkyys. Moneen otteeseen totesimmekin aiheen olevan, sen lisäksi että on mielettömän kiinnostava, myös nappivalinta huomatessamme ryhmässä toimimisen kautta konkreettisesti miten kollektiivinen mieli ja verkostöäly toimii.

Ensimmäinen tutkijatapaaminen Kai Hakkaraisen kanssa lisäsi aiheen kiinnostavuutta entisestään. Saimme vastauksia moniin kysymyksiimme ja moniin asioihin, mitä ei oltu osattu edes kysyä. Lisäksi tapaaminen poisti ahdistusta tulevasta tutkijatentistä.

Tutkijatentti sitten tuli ja meni ja mielestäni hienosti menikin! Oman ryhmämme kohdalla keskustelu tuntui luontevalta eikä tutkijatenttipelkoa eikä ahdistusta ollut enää läsnä. Jälleen saimme vastauksia ja ajattelemisen aiheita runsain määrin. Pääsimme osallisiksi myös kahden toisen ryhmän tilaisuuteen ja hekin onnistuivat upeasti! mielestäni kokemuksena tämän kaltainen järjestetty tilaisuus oli onnistunut ja muistettava.

Kohti tutkivaa työtapaa onnistui hienosti johdattamaan ajatuksen tutkimuksen saloihin sekä poisti ainakin itseni kohdalla monia ”pelkoja” liittyen tutkimuksen tekoon ja kirjoittamiseen. Kiitos kaikille osallistujille ja opettajille sekä nimikkotutkijoille!

Tästä on hyvä jatkaa!

Anni/Luova-verkosto

Älykäs posteri

Verkosto, älykkyys, verkostoälykkyys ja artefakti ovat nimikkotutkijamme Kai Hakkaraisen artikkelin,  Verkostoälykkyys: välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimukseen (Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Sami Paavola, 2009) käsitteistä varmasti ne keskeisimmät ja oleellisimmat. Iso paketti asiaa pienessä ajassa pieneen posteriin. Päädyttiin tehtävässä lähestymään mielestämme selkeintä asiaa, mikä ihmisen älyllisen toiminnan laajenemisen on mahdollistanut eli luku-ja kirjoitustaitoa ja siitä edelleen kehittyneitä tapoja ja artefakteja. Tämän esimerkin ympärille saimme posteriimme selkeästi avattua käsitteitä helposti ymmärrettävään muotoon.

Kuten artikkelissa kerrotaan, on luku-ja kirjoitustaidon kehityksen myötä ajatukset saatu tuotua paperille ja näin ollen jaettua myös muille sekä ”jatkettua” muistia ulkoiseen muistiin. Ajan saatossa ulkoinen muistikenttä on kehittynyt ja laajentunut. Tänä päivänä tietokoneet tarjoavat jo itsessään runsaan ulkoisen muistikentän ja liitettynä internetiin on muistikenttä rajaton. Artikkelissa verrataankin tietokoneen ”tyhmää päätettä” ihmiseen, molempien sisäisen muistin ollessa samalla lailla rajallinen. Ihmisjoukko voi yhtälailla toimia muistikentän laajentajana niin, että joku muistaa jonkun osion ja toinen toisen, yhdessä luoden laajan kokonaisuuden.

Monesti ajatuksia tuntuu olevan liiaksikin eikä niitä saa omassa päässä kasaan selkeäksi paketiksi. Myös tämä posterin laatiminen käynnisti ajatustulvan joka kuitenkin vasta ryhmän kesken ajatuksia jakamalla ja ulkoisten artefaktien (tietokone, kirjoittaminen jne.) liittyessä kuvioon oli mahdollista jäsentää yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Näin ollen tämän tehtävän toteutus on malliesimerkki ihmisen verkostoälykkyydestä, siitä miten ihmiset ja esineet muodostivat verkoston, missä älykäs toiminta, oppiminen ja ymmärrys lisääntyi ja mitä ilman tähän älyttömän älykkääseen posteriin ei olisi päästy.

😉

Anni/Luova-verkosto