Tutkija epäilee: “Kulttuurinen kestävyys on YK:n salajuoni!”

Avaamme tässä blogitekstissä hieman pohdintojamme siitä, mitä lööppimme mielestämme saattaisi tarkoittaa. Rohkeimmat heittomme eivät luonnollisestikaan päässeet tiistain tutkimussuunnitelman esittelyyn, mutta näiden, puhtaasti omien pohdintojen pohjalta rakensimme näkemyksemme. Joten vaikka olemmekin tekemässä maailman mahtavimman organisaation kulissien takaisesta toiminnasta paljastuksia, emme ole onnistuneet (tai edes yrittäneet) selvittämään kuka on nimikkotutkijamme tai mitä lööppimme oikeasti sanoo. Alla kommenteissa voitte esittää omia teorioitanne YK:n mahdollisesta salajuonesta.

Aivan ensimmäisenä verkkosivuillaan Suomen YK-liitto [1] antaa ymmärtää, että kulttuurinen kestävä kehitys on YK:n alaisen UNESCO:n toimintaa ohjaava periaate. Lööppimme kuitenkin väittää sen olevan salajuoni. Ryhmämme mielestä salajuonesta voidaan puhua, mikäli toiminnan todelliset tarkoitusperät ovat muut kuin julkisesti esiintuodut.

Oletuksenamme on, että tutkijallamme luultavasti on jokin selkeä näkemys mahdollisen salajuonen tavoitteista ja tutkimus rakentuu pitkälti sen näkemyksen päälle. Meillä taas ei ole minkäänlaista aavistusta tutkijan aivoituksista, joten meidän ei tarvitse tyytyä vain jonkin tietynlaisen salajuonikuvion tarkasteluun vaan voimme lähteä siitä, että salajuoni voi olla “mitä vain”.

Ensimmäisenä ryhmällemme tuli mieleen, että entä jos koko kulttuurinen kestävyys on vain paradoksi. Jos YK:lla on tavoitteena ylläpitää vähemmistökulttuureita niin eikö se väistämättä johda niiden kehityksen pysähtymiseen ja lopulta vanhenemiseen. Ajatusleikkinä voisi vaikka kuvitella, että Suomen kirjallisuus tai elokuvataide olisi pysäytetty 50-luvulle vain, jotta saataisiin säilytettyä kyseinen kulttuurinen tilanne.

Siispä toinen arvauksemme oli, että entä jos onkin tarkoituksena ylläpitää väkisin kulttuurien välistä kitkaa. Yleensä kulttuurit pyrkivät hiljalleen sekoittumaan, jolloin kumpikin omaksuu toisiltaan asioita, kunnes lopulta on yhtenäiskulttuuri, joka jälleen alkaa eriytyä. Kulttuurien leimaamisella ja ristiriidoilla voisi ohjailla valtaa ja resursseja ja jopa aloittaa kriisejä. Monella YK:n jäsenvaltiolla on huomattavia intressejä ympäri maailman, etenkin alueilla, joissa kulttuurinen monimuotoisuus on ollut uhan alaisena.

Kriisiytyminen ei kuitenkaan sovi täydellisesti YK:n julkisivuun, joten päädyimme myös pohtimaan niitä valtavia rahasummia, joita YK:n sisällä ja ympärillä pyörii. Oletuksen vastaisesti summa oli yllättävän pieni: viime vuosina YK:n vuosibudjetti on ollut noin 2,7 miljardia dollaria [2]. Harmittavan vähän, kun Suomen valtion budjettikin on yli 55 miljardia euroa eli noin 66 miljardia dollaria. Luvaton ja “luvanvarainen” rahanpesu erilaisten järjestöjen kautta ei kuitenkaan ole ollut historian aikana tavatonta. Jokin maa voisi esimerkiksi ohjata rahoitusta siten, että rahaa palautuu enemmän kuin sitä on maksettu.

Salajuonena voisi toimia myös kulttuurinen karnevalisointi ja marginalisointi. Intressiryhmien, joko valtioiden tai niiden sisäisten toimijoiden, kannalta  saattaa olla edullista, jos tietty kulttuuri saadaan näyttämään yksipuoleiselta. Ryhmämme pohti esimerkiksi suomalaisia kansantanssitapahtumia (eivät liity suoraan YK:n projekteihin). Pelkästään tanssin, musiikin tai vaikka pukeutumisen kautta esittäytyvä kansanryhmä on ehkä vaarattomampi, sen sijaan, että sillä olisi elävä kieli ja omia intressejä. Aika nopeasti voi huomata, että sen suuntaista kehitystä on jo tapahtunut, kun romani- ja saamelaiskulttuuri nähdään usein ainoastaan vaatteiden takaa.

Toivomme todella, että lööpin takainen tutkimus ei mene näin syvällisiin väärinkäytöksiin, mutta samalla voi olla, ettemme ole osanneet ajatella edes tarpeeksi hurjia visioita. Alkujärkytys kurssin vaativuudesta on jo alkanut hellittää, joten odotamme innolla nimikkotutkijan julkistusta. Nimemme otimme juuri otsikosta eli tulemme olemaan kurssin läpi Juánittelijoita. Ilman juonia tästä tuskin selviäisikään.

 

  • Jesper, Aino, Milla, Olli, Riina ja Oskar, Juánittelijat

 

[1] http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen

[2] http://www.ykliitto.fi/uutiset-ja-tiedotus/uutisarkisto/miten-ykn-toimintaa-rahoitetaan

Seikkailijat

Moikka!

Olemme Seikkailijat eli Birgitta, Tanja, Susanna, Mikko, Mirka, Aino, Meeri, Petra, Anni ja Vilja. Ryhmämme koostuu neljän alan tulevista ammattilaisista: kotitalouden, käsityön, yleisen-  ja aikuiskasvatuksen sekä Italian. Kahta lukuunottamatta olemme kaikki fukseja. Ryhmämme nimi tuli lööpin pohjalta.

 

Ensimmäisen viikon aikana keskityimme kultturienväliseen oppimiseen ja kaupunkiseikkailuihin. Pienen alkukankeuden jälkeen saimme keskustelun hyvin käyntiin. Tutustuimme toisiimme ja saimme monia näkökulmia pohdintoihimme. Ryhmämme vaikuttaa tasapuoliselta ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan.

Innolla odotamme tulevia haasteita!

 

Terveisin Seikkailijat

Vallankumoukselliset esittäytyvät

Olemme ryhmä Vallankumoukselliset. Ryhmämme koostuu yhdeksästä kotitalousopettajaopiskelijasta sekä yhdestä yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijasta.

Kohti tutkivaa työtapaa vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä kurssilta. Tämä kurssi tutustuttaa yliopiston tutkimusympäristöön ja antaa valmiuksia tieteellisten artikkelien lukutaitoon. Kurssi on myös hyvä startti kandin työtä ajatellen.

On myös kiva kuulla suoraan tutkijoilta heidän näkökulmiaan ja kokemuksiaan tutkijan työstä. Näin tutkimustyö on helpommin lähestyttävää.

Silmämme iski heti valitsemaamme lööppiin, joka käsittelee vallankumouksellisia mielipiteitä opettajan työssä. Löysimme nopeasti yhteyden kotitalouden ja vallankumouksellisten mielipiteiden välillä. Työskentelymme alkoi jouhevasti ja kaikki osallistuivat keskusteluun aktiivisesti.

 

Terveisin,

Vallankumoukselliset

Antti, Riina, Tanja, Karoliina, Anne, Toni, Henna, Sanna, Laura ja Ilona

Juánittelijat esittäytyvät!

“Kulttuurinen kestävyys on YK:n salajuoni”, kuuluu ryhmämme tutkittavaksi heitetty väite. Mysteereistä ja juonittelusta inspiroituva ryhmämme raottaa nyt salamyhkäisyyden verhoa ja tarjoaa vastauksia kysymyksiin, joista “virallinen totuus” tarkoituksellisesti vaikenee…

 

Jesper, 26, Nummela

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Olen opiskellut arkeologiaa vuodesta 2010 alkaen ja kasvatustiede on yksi sivuaineistani.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Toivon, että kasvatustieteiden hallinta auttaisi kehittämään työskentelytapojani. Olen siis ollut pari vuotta Kansallismuseolla oppaana.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Ehdottomasti jokin homma museokentältä. Mikä tarkka titteli sitten olisi…ehkä museolehtori tai muuten pedagogiikan kanssa puljaava hahmo. Arkeologia saisi myös olla suuressa osassa työnkuvaa. Ja ennen eläkettä voisi ryhtyä museonjohtajaksi tai vaikka arkeologian professoriksi.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Vain paljon. Etenkin tutkijapaneelin haastatteluosuus. Neljä aiempaa kurssia oli paljon helpompia.

 

Riina, 46, Sankt-Peterburg

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Olen aloittanut nyt käsityönopettajan opinnot ja vanhasta minulla on vaatetusalan perustutkinto ja suomen kielen opinnot Turun Yliopistosta 70 op ja monenlaista työkokemusta.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Olisin halunnut tulla opettajaksi, että jakaisin osaamiseni lapsille.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Haluaisin tulla opettajaksi ja olla lasten kanssa tehden käsillä monenlaisia asioita leikkien ja oppien.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Kovasti haluan tulla opettajaksi ja kestän mitä vaan saadakseen pätevyyden. En pelkää enää mitään, mutta minusta olisi mukavaa olla hyödyksi vaikka epäilen että tässä alkuvaiheessa lähinnä seuraan vierestä.

 

Olli, 25, Helsinki

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Opiskelen pääaineenani tietotekniikkaa Aalto-yliopistossa. Aloitin vuonna 2012; pikkuhiljaa olisi tarkoitus valmistua… Tänä syksynä aloitin kasvatustieteen sivuaineopinnot Helsingin yliopistossa JOO-opinto-oikeuden kautta. Ensivaikutelmani on, että kasvatustieteiden opiskelu on hyvin erilaista kuin aiemmat opintoni (tietotekniikan lisäksi lähinnä matematiikkaa ja fysiikkaa), ja olen siitä innoissani!

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Jo nyt, pari luentoa käytyäni, olen hyötynyt kasvatustieteestä! Se on nimittäin avartanut ymmärrystäni siitä, mitä tiede ja tutkimus on tai voi olla. Uskon, että kasvatustieteen opinnoista on hyötyä myös työelämässä. Esim. minulle tutulla ohjelmistoalalla työskennellessä on jatkuvasti opittava uutta, ja usein tärkeimpinä “opettajina” ovat vieressä istuvat työkaverit. Oman tietonsa, ymmärryksensä ja osaamisensa jakaminen muille on siten ensiarvoisen tärkeää. Tähän kasvatustiede antaa varmasti hyvän teoreettisen pohjan. En poissulje sitäkään mahdollisuutta, että myöhemmin elämässäni jatkaisin perusopinnoista pidemmälle ja sitten jonain kauniina päivänä olisin opettaja jossakin oppilaitoksessa. Vielä se näyttää kaukaiselta haaveelta, mutta saahan sitä uneksia…

 

Mikä olisi unelmatyösi? Yhtä selkeää unelmatyötä minulla ei ole (paitsi ehkä: https://xkcd.com/1346/), mutta sanotaan nyt jokin sellainen työ, jossa voisin hyödyntää osaamistani tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? On kursseja, joiden alkaessa jo tietää, mitä kaikkea kurssilla tehdään, mitkä ovat deadlinet ja miten työmäärä jakautuu pitkin kurssia. Sitten ovat tämänkaltaiset kurssit, joihin vain sukelletaan sisään ja uskotaan siihen, että joskus päästään takaisin pinnalle. Kyllähän se jännittää, mutta toisaalta luottamus ryhmäämme on kova!

 

Milla, 28, Helsinki

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Aloitin yleisen ja aikuiskasvatustieteen opinnot nyt syksyllä 2017.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Kiinnostuksenkohteitani ovat koulutuspolitiikka, sekä työelämän ja organisaatioiden kehittäminen. Uskon että kasvatustieteiden opiskelu, sopivilla sivuaineilla höystettynä, antaa minulle sopivan näkökulman näihin teemoihin.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Ei suoraan sanoen vielä aavistustakaan, joten sanotaan yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijan vakiovastaus: minusta ei tule opettajaa.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Kurssin vaativuustaso ei jännitä, ainakaan vielä. Kurssi kuulostaa siltä, että helpolla emme tule pääsemään, mutta luotan ryhmäämme täysin.

 

Aino, 21, Espoo

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Aloitin nyt yleisen ja aikuiskasvatustieteen pääaineopinnot.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Kuulin kasvatustieteistä yrittäessäni selvittää erilaisia reittejä kognitiotieteen opiskeluun. Kasvatustieteiden kautta voisin pyrkiä opiskelijavaihtoon tai suorittamaan jatko-opintoja Yhdysvaltoihin. Lisäksi yleinen ja aikuiskasvatustiede tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia työkokemuksen keräämiseen.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Toivoisin työskenteleväni sekä kasvatuksen että kognition tutkimisen välillä. Haluaisin olla mukana kehittämässä kasvatuksen paradigmoja globaalilla tasolla, mutta kognitiotieteen alan tutkimus ja kehitys tuntuvat myös ajankohtaiselta.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Kurssin tavoite kuulostaa mielenkiintoiselta ja jännittävältä, mutta uskon että tiimini kanssa suoritus tulee varmasti menemään hyvin.

 

Oskar, 26, Helsinki

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Opiskelen yleistä- ja aikuiskasvatustiedettä. Aloitin 2017 syksyllä.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Mielestäni nuorten syrjäytyminen on suuri haaste ja haluaisin ymmärtää sen syitä ja seurauksia paremmin. Tämä oli alkuperäinen syy linjavalintaani. Opinnot tarjoaa jatkuvasti lisää ideoita.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Tietotekniikan hyödyntäminen nuorten syrjäytymisessä kansainvälisellä tasolla ehkä koulutusviennin parissa. Kuulostipas kivalta, mutta oikeasti ei mitään käryä.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Varmasti tulee haasteita ja tuskastumista vastaan. Odotan kuitenkin innolla kurssin antia ja uskon työn olevan todella palkitsevaa.

 

Toivomme tietenkin myös lisää kysymyksiä kommentteihin ja yritämme vastata niihin aina tilaisuuden tullen. Mukavaa kurssia kaikille!

 

  • Jesper, Riina, Olli, Milla, Aino ja Oskar, Juánittelijat

Suunnannäyttäjät

Moikka!

Täältä välittelen suunnannäyttäjien viikonlopputerveisiä, vaikka eri suunnissa sitä vietämmekin.

Kiva lukea muiden ryhmien kuulumisia, ja mukavaa päästä tutustumaan muidenkin alojen opiskelijoihin. Meidän ryhmästämme löytyy: Oona, Silvia, Kaisa, Heidi, Sofie ja Iina kässän puolelta, Tuuli, Elina-Maria ja Susanna köksästä, ja saatiin joukkoomme myös Ida yleisen ja aikuiskasvatustieteen puolelta.

Päädyimme aiheemme pariin tunteita herättävän lööpin vuoksi – ”Voi aikoja, voi tapoja! Nuorilla ei ole suuntaa elämälleen”. Kaikilla meistä varmaan ensimmäisenä nousi pintaan ärsyynnys lorvivia teinejä kohtaan, mutta sitten aloimme pohtia tutkimustyölle tärkeää kysymystä miksi? Miksi nuorilla ei ole suuntaa? Olimmeko itse nuorena sen aktiivisempia vai ovatko odotukset nuoria kohtaan kasvaneet?

Aihe synnytti heti paljon keskustelua. Pohdimme esimerkiksi; kuka asiaa on tutkinut ja miksi, ketkä määritellään nuoriksi, mitä tarkoitetaan elämänsuunnalla, kuka/mikä/ketkä sen määrittelee, kokevatko nuoret näin itse vai onko se kenties jonkun muun tahon kokemus nuorista? Mitä nämä ajat ja tavat ovat, joita voivotellaan, miten ne ovat kenties muuttuneet ja mihin niitä verrataan. Aiheesta voisi jatkaa pohdintaa loputtomasti, ja huomasimmekin aiheen rajauksen tärkeäksi heti alkuvaiheessa.

Päädyimme ensimmäistä oppimistehtävää varten rajaamaan aiheemme liittymään opinto-ohjaukseen, joka koskee kaikkia peruskoulun käyneitä nuoria. Tiistaina kuulette lisää mihin suuntaan meidän tutkimuksemme on lähtenyt. Meidän ryhmässämme ammatinvalintatestit peruskouluaikana eivät osuneet oikeaan, joten haluaisimme kuulla teidän kokemuksia opinto-ohjauksesta. Mitä hyvää opinto-ohjauksessa peruskouluikäisenä oli, ja miten opinto-ohjausta teidän mielestänne voisi parantaa?

Nähdään tiistaina! 🙂

-Suunnannäyttäjät

Digijengi

Hei ja ihanaa sunnuntaita jokaiselle tasapuolisesti!

Me olemme Digijengi ja valitsimme lööpiksemme väitteen ”Hyvä kouluopetus vaatii oppikirjaa!”. Väite onkin hyvin ajankohtainen digitalisaation vallatessa opetustilat. Meille oli alusta asti selvää, miten lähtisimme väitettä tutkimaan ja teimmekin tutkimussuunnitelmamme tarkasti ja rakkaudella.

Perjantain ryhmätapaamisessa saimme sovittua vielä viimeiset yksityiskohdat ja hioimme suunnitelmamme timantiksi. Ryhmämme on energiaa täynnä ja odotamme innolla, mitä kaikkea uutta kurssi tuo tullessaan. Seuraavaksi esittelemme itsemme:

Olen Iiro ja opiskelen kotitaloustiedettä ensimmäistä vuotta. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tämä kurssi ja blogi meille tarjoaa.

Mun nimi on Emilia, opiskelen pääaineenani musiikkitiedettä ja sivuaineena aloitin nyt kasvatustieteet. Kurssi on alkanut kiinnostavana ja mukavan erilaisena kuin pääaineeni opinnot.

Olen Yrjö ja opiskelen yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Aiheemme on lähellä sydäntäni, sillä Steiner-koulussa ollessani emme käyttäneet oppikirjoja lainkaan. Aiheeseen on siis erityisen mielenkiintoista paneutua!

Olen Linnea, 21-vuotias tamperelainen kotitalousopettajaopiskelija. Aloitin opinnot tänä syksynä. Aiheemme kiinnostaa minua kovasti, koska itse pääsin lukiossa jo hieman paneutumaan digioppimisen maailmaan.

Minä olen Tiina Lahdesta ja aloitin käsityö- ja kasvatustieteen opinnot tänä syksynä. Takana on reilu 10 vuotta työkokemusta ICT-alalla, jossa digitalisaatio on ollut vahvassa roolissa. Digitaaliset mahdollisuudet taitoaineiden, erityisesti käsityön, näkökulmasta ovat minulle intohimo. Aiheemme on minulle erittäin lähellä sydäntä.

Olen Heidi ja opiskelen käsityötiedettä ensimmäistä vuotta. Omasta aiemmasta kouluajasta on jo sen verran aikaa että silloin ei digitaalista materiaalia koulussa juuri käytetty. Digitaalisten oppimateriaalien käyttöön koulussa olen kuitenkin päässyt tutustumaan omien alakouluikäisten lasten kautta.

Minä olen Anne, yleisen ja aikuiskasvatustieteen ensimmäisen vuoden opiskelija. Olen opintovapaalla HR- ja (digi)viestintätehtävistäni ja olen myös kahden kouluikäisen, digimateriaalin suurkuluttajan äiti. Aihepiiri on siis monelta kantilta itselleni läheinen.

Olen Kati, käsityöopettajaopiskelija. Olen taustaltani steinerpedagoginen kuvisope ja nyt tekemässä tutkimusmatkaa akateemisempaan ja muodollisempaan maailmaan. Huomaan usein olevani varsin kriittinen ja ennakkoluuloinen kaikenlaista ”digihömppää” kohtaan. Innostuin aiheesta saadakseni perusteltua tietoa digitaalisen oppimisen mahdollisuuksista ja kompastuskivistä. Aiheesta tehty tutkimus on mielestäni todella tarpeellista.

Olen Sandra 20v. ja aloitin opiskeluni Yleisen ja aikuiskasvatustieteen linjalla. Lapset, kasvatus ja koulutus ovat aina kiinnostaneet minua ja haluisin pystyä vaikuttamaan kasvatuksen yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tutustuin itse opetuksen digitalisaatioon kun toimin koulunkäyntiavustajana viime keväänä. Huomasin kuinka taitavasti lapset ja nuoret osaavat käyttää teknologiaa ja kuinka he innostuivat oppimaan esim. kieliä eri sovellusten kautta. Näen digitalisaation olennaisena osana tulevaisuuden oppimista.

Olen Antti ja opiskelen tietojenkäsittelytiedettä pääaineenani neljättä vuotta. Digitaalinen oppimateriaalilööppi nappasi heti, koska olen tutkimusassarina ryhmässä, joka kehittää ohjelmoinnin opetukseen digitaalista materiaalia. Kasvatustiede kiinnostaakin sivuaineena juuri työn kautta; tietojenkäsittelytiede ja kasvatustiede yhdistyvät ohjelmoinnin opettamisessa, joka on meidän tutkimusryhmämme pääasiallinen tutkimuskohde.

Toivottavasti te kaikki olette nauttineet viikonlopusta ja ladanneet akkuja ensi viikon koitoksiin!

Terveisin Digijengi

Max. neljä (4) kalapuikkoa!

Kahvin tuoksuista perjantai-iltapäivää kaikille!

Aivan ensimmäistä kertaa pienen elämäni aikana kirjoitan blogiin, joten yleiset blogikäytännöt ja kirjoitustavat ovat minulle vieraita. Tästä huolimatta annan palaa!

Motivaatiosafka kokoontui Minerva-torilla aamulla jatkamaan siihen, mihin viime kerralla jäimme.  Tessy oli rakentanut PowerPoint -pohjan edeltävänä iltana, johon tänään porukalla loimme sisältöä.  Kuten aikaisemmassa postauksessa Janette mainitsikin, teemme ryhmätyömme ”Kouluruokailun kasvatustavoitteet eivät nyt vain kiinnosta nuoria” -lööpin pohjalta.

Vaikka tehtävänanto onkin melko yksinkertainen ja toteutukselta ei vaadita suurta määrää esitysmateriaalia, meni itsellä ainakin ajoittain sormi hieman suuhun tutkimustermien ja ryhmämme aiheen punaisen langan kanssa! Tästä syystä onkin ehdottaman tärkeää, että tutkimuksen teema, aihe ja tutkimusongelma tulee rajata tarkkaan.  Olen siitä iloinen, että olen ryhmässä jossa kaikki sen jäsenet ovat aktiivisia ja antavat minulle ahaa-elämyksiä. 

Tästä huolimatta on työmme hyvässä vauhdissa ja saimme kasaan keskeisiä asioita tutkimus -ja lähestymistavastamme. Kouluruokakasvatus, mitä se käsitteenä sisältää?  Onko tutkijan väitteessä perää, että kasvatustavoitteet kouluruokailun suhteen eivät kiinnosta nuoria?
Uskon, että ryhmätyömme onnistuu ja hioutuu hyväksi, viimeistään siinä kohdassa kun olemme sitä yleisön edessä selostamassa!

Lopuksi kysymys lukijoille; kuinka teitä aikanaan koulussa kasvatettiin liittyen kouluruokailuun?

Motivaatiosafkan puolesta,

Alpo

Menestyksen hinta

Hei tutkijakollegat!

Terveisiä Menestyksen hinta -ryhmän aamupalaverista. Jo ennen aamukahvia ryhmämme ryhtyi ahkerasti työn touhuun ensimmäisen oppimistehtävän parissa. Ryhmämme koostuu yleisen ja aikuiskasvatustieteen, kotitalouden, käsityön, johtamisen sekä hallinnon ja organisaation tutkimuksen opiskelijoista. Monipuolisen joukkomme ansiosta tuomme oppimistehtäviimme runsaasti erilaisia näkökulmia ja tietotaitoa tieteen eri osa-alueilta. Meitä yhdistää kiinnostus menestyksen tavoittelun vaikutuksista yksilöön ja yhteiskuntaan. Odotamme innolla syventymistä tarkempaan tutkimuskohteeseen, vilkasta blogikeskustelua ja muiden ryhmien aiheisiin tutustumista.

Lööppimme “Koulumenestyksen tavoittelulla voi olla kallis hinta” inspiroi meitä heti vilkkaaseen keskusteluun. Puheenaiheeksi muodostui nopeasti juuri nyt ajankohtainen pääsykoeuudistus, josta tulikin ensimmäisen oppimistehtävämme teema. Mietimme uudistuksen vaikutuksia yksilön henkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi uupumuksella, stressillä, syrjäytymisellä ja  mielenterveysongelmilla on kirjaimellisesti kallis hinta yhteiskunnalle. Uudistuksen tavoitteenahan on, että nuoret pääsisivät siirtymään aikaisempaa nopeammin jatko-opintoihin. Pohdimme kuitenkin, tuleeko näin käymään vai onko uupumuksella ja suorituspaineilla päinvastainen vaikutus?

Minkälaisia vaikutuksia uudistuksella sinun mielestäsi saattaa olla? Jatketaan yhteistä keskustelua kommenteissa.

Terveisin,

aamukahvia hakemaan ryntäävät

Menestyksen hinta

Anita, Sally, Moona, Ronja, Kia, Reetta, Sanni, Susan, Iina ja Terhi

Pedagogit

Moi kaikki kurssitoverit!

Meidän ryhmämme valitsi lööpiksi “Pelkkä koulutus ei riitä tekemään yliopiston opettajasta pedagogia”. Aihehan on meille kaikille hyvin ajankohtainen nyt, kun olemme itse aloittaneet opinnot yliopistossa.  Lähes kaikilla ryhmämme jäsenillä on joko omaa kokemusta opettamisesta tai kiinnostusta opettajuuteen, minkä takia valitsimme aiheen.

Ryhmämme on värikäs joukko eri ikäisiä ja eri puolilta Suomea tulevia opiskelijoita, joista yleistä ja aikuiskasvatustiedettä opiskelevat Riina, Kaisis, Anttoni, Jessica sekä Venla ja kotitalousopettajaksi Lauri, Joakim, Elina, Mariel ja Miliza.

Olemme saaneet hyvää keskustelua aikaan sekä uusia näkökulmia tutkimuksen suunnitteluun. Ryhmämme toimii hyvin yhteen ja erilaiset taustamme tukevat toisiaan. Odotamme innolla, että opimme kurssilla vielä lisää tutkimuksesta ja sen tekemisestä.

Intoa ja tsemppiä kaikille sekä kurssille että syksyyn!

Terkuin,

Pedagogit-ryhmä

 

Luova yhteisö

Luova yhteisö

Tässä ensimmäisessä blogipostauksessamme esittelemme ryhmämme ja kerromme hieman ensimmäisestä tapaamisestamme.

Jokainen meistä oli valinnut lööpin “Luovat ideat syntyvät yhteisöissä”, ja yhteen kerääntyessämme keskustelimme aiheesta ja mietimme minkälaista tutkimusta siitä voisi tehdä. Pohdimme paljon luovuutta, mitä se on ja miten sitä voi tutkia. Selvää vastausta emme löytäneet kumpaankaan kysymykseen, mutta keskustelu oli varsin mielenkiintoista. Lopulta saimme myös alustavan kuvan tulevasta tutkimussuunnitelmastamme.

Yhteisömme jäsenet:

Olen Kristiina, 34-vuotias ikuinen ja innokas opiskelija. ”Muutama” vuosi sitten lukion opintojen ohjaaja kehotti minua vahvasti hakemaan kasvatustieteitä opiskelemaan, mutta silloin en kokenut paloa alalle. Olen vuosien varrella opiskellut toimintaterapeutin ammattiin ja jatkanut opintojani Jyväskylän yliopistossa terveystieteiden maisteriksi pääaineenani gerontologia ja kansanterveys. Nyt vietettyäni muutaman vuoden kotona lasten kanssa, tulin siihen tulokseen, että opintojen ohjaajani taisi olla oikeassa ja löysinkin itseni opiskelemasta yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, eikä tule olemaan muutamaan vuoteen opintojen ja pienten lasten pyörityksessä, oletan. Valitsin lööpin ”Luovat ideat syntyvät yhteisöissä” puhtaasti intuitiolla luovuuden vaikuttaen kiinnostavalta, joskin haastavalta tutkimusaiheelta.

Minna, ylí viisikymppinen kolmen aikuisen ja yhden iltatähden äiti. Olen ollut päätoimisena kotiäitinä yli kaksikymmentä vuotta, mitä ennen työkokemusta kertyi kauppaopiston opettajana viitisen vuotta. Luovuus oli teemana jo yhdessä kauppakorkeakoulun pääsykoekirjassani ja sitä käsiteltiin silloisessa opetuksessa, mikä mukavasti yhdistää ennen koettua tähän nykyiseen.

Olen Mona ja opiskelen ensimmäistä vuotta kotitalousopettajaksi. Valmistuin viime keväänä lukiosta, joten pääsin yliopistoon heti ensimmäisellä kerralla, mikä oli aivan mahtavaa. Kotitalous on aina ollut yksi mielenkiinnon kohteistani, joten oli luontevaa hakeutua tälle alalle. Vapaa-ajalla pidän liikunnasta, leipomisesta, ruoanlaitosta ja siivoamisesta. Valitsin juuri tämän aiheen “Luovat ideat syntyvät yhteisöissä”, koska aihe herätti minussa kiinnostusta ja kysymyksiä, kuten miten tällaiseen tutkimustulokseen on päädytty ja päästy.

Sanna, pari vuotta neljään kymppiin, kahden tarhaikäisen tytön äiti, tradenomi. En oikein koskaan ole tuntenut liiketalouden ja kaupan alaa omakseni vaikka sen piirissä olen koko työhistoriani pyörinyt. Päätinkin pari vuotta sitten suuntautua uudelle alalle ja aloitin psykologian opinnot Helsingin avoimessa. Kohta on sen suhteen aineopinnot paketissa ja nyt sitten tutkinto-opiskelijana yleistä – ja aikuiskasvatustiedettä mielenkiinnolla opiskelen. Mahtava ajatus, että opiskelu mahdollistaa minullekin vielä täysin uudenlaiset työkuviot tulevaisuudessa. Valitsin ryhmämme aiheen, koska kiinnostuin siitä, miten luovuus tällä hetkellä määritellään ja miten sitä tutkitaan.

Olen Saga, 20 -vuotias yleisen ja aikuiskasvatustieteen ylioppilas. Vapaa-aikaani vietän ystävien ja perheen parissa sekä vuodenajan mukaan erilaisissa urheiluharrastuksissa. Lukion aikana pohdin paljon eri jatko-opiskeluvaihtoehtoja. Vaihto-oppilasvuoteni aikana suunnitelmani selkenivät, kun löysin palon kasvatustieteisiin. Odotankin innolla tulevia opintoja! “Lööpin” luovat ideat syntyvät yhteisössä valitsin, koska olen sitä mieltä, että ihmiset toimivat luovemmin yhdessä kuin erikseen.

Olen Peppi, 22-vuotias alue- ja kulttuurintutkimuksen opiskelija. Valitsin kasvatustieteet sivuaineeksi, sillä lapset ja nuoret ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja toivonkin, että voisin joskus tulevaisuudessa yhdistää kulttuurihommia ja kasvatustieteitä työelämässä. Vapaa-ajallani taiteilen ja näpertelen monella tapaa, mistä ehkä sainkin kipinän valita luovuus- teemaisen ryhmän. Edessäni on varsin tiivis syksy oman aineeni opintojen sekä kasvatustieteiden parissa ja ainakin toistaiseksi olen kovin innoissani kaikesta!

Olen Mari, 39-vuotias juuri käsityönopettajalinjalla opiskelun aloittanut. Aiemmin elämässä tein uraa muodin ja vaatteiden parissa. Etsin pidemmän aikaa motivaatiota siihen miksi tuotimme jatkuvasti uutta tavaraa maailmaan ja sisäinen hippi minussa halusi vaihtaa alaa johonkin itselle merkityksellisempään. Kipinä siihen miksi hain käsityönopettajaksi syttyi pitämässäni himmeli work shopissa. Huomasin, että siinä yhdistyi ihmisten kanssa yhdessä tekeminen ja käsityöt. Olen erittäin onnellinen, että pääsin kouluun. Mitä on luovuus, mistä se kumpuaa ja yhteisöllisyys kiinnostaa minua ja siksi valitsin kyseisen lööpin.

Olen Heidi, 21-vuotias yleisen ja aikuiskasvatustieteen ensimmäisen vuoden opiskelija. Pidin kaksi välivuotta ylioppilaaksi valmistuttuani ja tein töitä muun muassa henkilökohtaisena avustajana sekä opettajan sijaisena. Koulussa työskentely herätti kiinnostuksen lasten ja nuorten kasvatuksen parissa työskentelyyn, mutta toisaalta myös yrittäjyys on tuntunut omalta jutulta. Siksi juuri yleinen ja aikuiskasvatustiede vaikutti sopivalta alalta. Tämän aiheen valitsin eri otsikoiden joukosta siksi, että olen kiinnostunut yhteisön vaikutuksesta yksilön luovuuteen. Toisaalta myös pelkkä luovuus on jo sinällään mielestäni mielenkiintoinen aihe, joskin hyvin vaikea rajata tai määritellä tutkimuksen näkökulmasta.

Olen Sara, 20-vuotias Lappeenrannasta kotoisin oleva kotitalousopettajaopiskelija. Olen aina kokenut olevani luova ja luovat harrastukset ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. ”Luovat ideat syntyvät yhteisöissä” –lööppi herätti kiinnostukseni, joten laitoin nimeni listaan ja tässä sitä ollaan. Ensimmäisen ryhmätapaamisen jälkeen ajatukset ovat hieman sekavat, sillä huomasin, että en osaa edes määritellä mitä luovuus on. Mielenkiinnolla odotan, mitä tutkimustuloksia nimikkotutkijamme on saanut aikaan ja millä keinoilla.

Mikko, 31-vuotias ensimmäisen vuoden kotitaloustieteen opiskelija. Ennen nykyisten opintojen aloittamista opiskelin käsityökasvatusta, eli käytännössä teknisen työn opettajaksi. Käsityökasvatus jää nyt sivuaineekseni. Ennen kuin keksin haluavani opettajaksi, tein erilaisia töitä ja opiskelin puualan artesaaniksi. Luovuus on kiinnostavaa.

Hyvää viikonloppua!

Terveisin Luova yhteisö