Salaseuran kuulumiset

 

Salaseura perustettiin aikomuksena ottaa selville hiljaisen tiedon salat. Salaseuralaiset ottivat suurennuslasin ja suuntasivat sen ympäristöön. Mitä tarkoittaa hiljainen tieto? Nyt kun hiljaisen tietämisen tutkijan Auli Toomin väitöskirja avautuu niin huomio kiinnittyy toiseen alueeseen. Suurennuslasi onkin kääntynyt itseen päin.

Tukijakin on suunnannut katseensa tiettyyn kohtaan opetustapahtumassa. Johonkin poikkeavaan, luokkahuoneessa tapahtuvaan, erityiseen tilanteeseen, jossa tarvitaan hiljaista tietämistä. Opettajan reaktioilla ja tavalla hoitaa asia on suuri merkitys. Kokemuksella ja hiljaisella tiedolla voidaan ratkaista häiriötilanne. Rauha palautuu luokkatilaan ja oppitunti voi jatkua. Tätä voisi aloitteleva kandi hieman ihmetellä ja todeta, että kuinka niin. Mitä, jos rauha ei palaakaan? Entä, jos ei osaakaan toimia oikein? Mitä sitten voisi tehdä? Onko konkariopettajilla joka tilanteeseen jokin ässä hihassa vai käykö koskaan niin, että tilanne karkaa käsistä?

Kokemus ja vuorovaikutustaidot näyttävät parantavan mahdollisuuksia selvitä ongelmatilanteista. Mutta mitä ihmettä siinä tilanteessa tapahtuu? Voisiko sitä oppia jotenkin? Mitä muuta hiljaiseen tietoon tarvitaan kuin kokemusta? Auli Toom puhuu tutkimuksessaan hienotunteisuudesta, kuuntelemisesta, tilan antamisesta ja huomioimisesta. Oman lisänsä tuo sanaton viestintä puolin ja toisin. Tutkijan mielenkiinto on kohdistunut erittäin olennaiseen asiaan. Meillä kaikilla on kokemuksia erilaisista opettajista. Niistä huonoistakin, mutta miten jostakin opettajasta syntyy sellainen kuva, että hän on taitava opettaja? Millaisia ominaisuuksia hyvällä opettajalla on ja miten niitä voi tutkia?

“Hiljaisesta tiedosta voi kyllä jo puhuakin” lööpin teksti saa nyt uudenlaisia määritelmiä. Väitöskirjassaan Toom on tarkastellut niitä piirteitä, jotka tulevat esille hiljaisessa tietämisessä. Vaistonvaraisessa toimimisessa, tavassa hallita luokkahuonetta ja muodostaa yhteys oppilaisiinsa. Oman opetettavan alansa hallintaa  ja taidossa suhteuttaa opetus oppilailleen oikeanlaisena. Sekä taidossa huomata ja huomioida oppilas eli kuunnella ja kunnioittaa.

Nimikkotutkijan aineisto on saanut meidät pohtimaan omaa opettajuuttamme sekä tapaa toimia luokan edessä. Hiljaisesta tiedosta, kokemuksesta, tyylistä ja tavasta. Huomaan itsekin etsiväni esimerkkejä elävästä elämästä, myös teistä, jotka opetatte meitä nyt. Millainen opettaja minusta voisi tulla? Millaisia taitoja minun on hyvä kehittää? Tutkiva opettajuus on myös itsensä tutkiskelua sekä rohkeutta kääntää suurennuslasi itseään kohti.

Salaseura / Jaana

Mc Suunnannäyttäjät

Kiitos Janne Varjolle tämän päivän tutkijatentistä,

tässä pieni muisto kurssin varrelta:

 

Aihe koskettaa juuri sinua!
Tule siis kuuntelemaan minua!
Sä oot tätä vaihetta joskus kulkenut,
mieti jos joku olis sun ties sulkenut.
Nuoril ei aina suuntaa oo,
sen kertoo teille Janne Varjoo.
Me kerrotaan teille poluista epätyypillisistä,
tuu messiin jos haluut tietää niistä.

Hyvää loppuvuotta!

Toivottaa,

Suunnannäyttäjät

Kurssin suoritustavasta

Tämä kurssi on suoritusmuodoltaan hyvin erilainen kuin muut. Halusin palata vielä näin toisen vuoden opiskelijana muiden ryhmäläisteni ajatuksiin siitä, miten hienoa on saada mahdollisuus suorittaa kurssi tähän tapaan; keskustellen ja yhteistyössä. Tutkijan ura tai tutkimuskäytännöt ovat harvoin sellaisia, että opiskelijat kiinnostuvat niistä. Luennoilla puhelimet ja edellisen yön unet vievät helposti huomion. Artikkelit jäävät kasvottomiksi, vain tekstiksi paperille. Yhteys tutkijaan tekee niistä konkreettista. Syventyminen artikkeliin näyttää myös sen valtavan, jopa vuosien työmäärän joka muutamaan sivuun on tiivistetty. Meillä ainakin tiimissämme kurssi ja oppimistehtävät ovat aiheuttaneet niin paljon keskustelua, että sille varattu aika on loppunut yleensä kesken. Keskustelua on myös mukava ollut jatkaa näinkin pitkän aikaa, vaikka aluksi kurssin pituus kuulosti liioitellulta.

Henkilökohtaisesti pidän myös kurssin reflektoivasta luonteesta. Meille ei kerrota suoraan ovatko vastauksemme oikein tai väärin. Olemme onneksi melkein aina tiimimme kanssa olleet erittäin tyytyväisiä oppimistehtäviemme lopputuloksiin, ja yleensä niissä näkyy myös koko tiimin työn jälki. Ajatukset prezi-esityksissä eivät ole kenenkään omia vaan yhteisiä. Toisaalta tämä aiheuttaa myös stressiä ensi viikon tutkijatenttiä ajatellen. Emme ole, tai ainakaan minä en ole, aivan varma olemmeko ymmärtäneet kaiken oikein. Toisaalta se on myös luultavasti tutkijatentin tavoite; diskurssi ja toivottavasti lopulta yhteisen ymmärryksen löytäminen noviisin tieteenharjoittajan ja asiantuntijan välillä.

Yliopistossa puhutaan (lue: valitetaan) myös paljon ryhmätöistä, ja esimerkiksi Jodelissa on jo ehditty kommentoida ryhmätöiden teettämistä tälläkin kurssilla. Tottahan se on, että aina ryhmässä työmäärä ei jakaudu tasaisesti ja olisi helpompaa tehdä kaikki vain itse. Mutta toisaalta en itse ainakaan olisi kurssitehtävissä päässyt samaan lopputulokseen tekemällä niitä yksin. Ja uskokaa minua, tulette kuluttamaan luentopenkkejä sekä lukemaan kirjoja yksin aivan tarpeeksi seuraavien vuosien aikana. Katse pitää suunnata myös tulevaan. Työelämässä tullaan tekemään yhteistyötä, ja on hienoa jos niiden tekeminen nyt ärsyttää. Se tarkoittaa, että itseään ja omia ryhmätyötaitojaan pääse kehittämään.

Nauttikaa siis viimeisistä viikoista yhdessä brainstormaten, ja tsemppiä kaikille tutkijatentteihin!

Mamut rokkaa/Jutta

Motivaatiosafkan viimeisiä fiiliksiä

Moi!

Siitä on nyt reilu kaksi kuukautta, kun kurssi alkoi ja ensimmäiset tehtävät lyötiin tiskiin. Silloin tuleva tutkijatentti kauhistutti ainakin mua, koska se oli  jotain ihan uutta ja koko tutkimus tuntui todella vieraalta. Onneksi kurssin aikana on kuitenkin ehtinyt perehtyä aiheeseen sen verran hyvin, että tämänhetkinen fiilis tutkijatentistä on oikein positiivinen!

Kurssin aikana on opittu paljon muun muassa tutkimuksen tekemisestä, tutkijuudesta ja ryhmätyöskentelystä. Kurssin edetessä on ollut siistiä huomata, miten oma tietämys tutkimuksen tekemisestä on lisääntynyt, eikä se tunnu yhtä vaikealta ja kaukaiselta kuin kurssin aluksi. Itselleni on jäänyt varmasti parhaiten mieleen kurssin aikana käydyt kiinnostavat keskustelut ja pohdinnat. Tutkimuksemme kouluruokailun kasvatustavoitteista on saanut ryhmämme ja monet kuulijamme palaamaan omiin kouluaikoihin ja muistelemaan omia asenteitaan kouluruokaa kohtaan. On syntynyt keskustelua mm. siitä tarvitseeko kouluruokailun olla kasvatuksellista enää yhdeksännellä luokalla ja toisaalta olemme pohtineet miksi kasvatustavoitteita ei sitten enää toisen asteen koulutuksessa huomioida.

Motivaatiosafka on oppinut myös ryhmätyöskentelystä erittäin paljon. Meille on ollut hieman hankalaa saada ajatukset kasattua selkeään esitettävään muotoon, koska isossa ryhmässä ideoita ja ajatuksia on niin valtavasti. Monesti on tullut pyöriteltyä samaa asiaa pitkään, vaikka lopputulos olisi yksinkertainen ja jo tiedossa. Tänään homma kuitenkin toimi paremmin kuin koskaan! Meillä oli viimeinen ryhmätapaaminen ennen tenttiä ja päätimme jakaa porukkamme pareihin, jotta työskentely olisi tehokkaampaa. Työstimme tutkijatenttisuunnitelmaa ensin yhdessä ja sen jälkeen mietimme pareittain kysymyksiä tutkijallemme. Oli hyvä veto jakaa ryhmä pienempiin osiin, koska silloin keskittyminen asiaan oli helpompaa. Tästä päivästä jäi tosi hyvä fiilis 🙂

Mikä on teidän mielestänne ollut kurssin tähän mennessä paras juttu? Entä hankalin tai ikävin?

Ensi viikkoa odotellen, Wilma ja koko Motivaatiosafka <3

Fiilikset tutkijatentistä

Heippa! Saimme viime kerralla vihdoin vastauksen kysymykseemme tutkijatentin ajankohdasta ja toteutuksesta. Muista ryhmistä poiketen meillä Seikkailijoilla ja Luovalla yhteisöllä oli tutkijatentti jo tänään, koska tutkijamme eivät valitettavasti päässeetkään osallistumaan alun perin sovittuna päivänä. Tästä syystä meillä karsiutui yksi ryhmätapaamiskerta pois, joten jouduimme ahkeroimaan viime kerralla kunnolla saadaksemme tutkijatenttisuunnitelman ja tiivistelmän tehtyä valmiiksi.

Tutkijatentti meni yllättävän nopeasti ohi, eikä jännitystäkään ehtinyt tuntea. Puoli tuntia tuntui lyhyeltä ajalta tutkijatentille, sillä keskustelua olisi voinut helpostikin jatkaa pidempään. Oman jännityksen tenttiimme toi se, että tentti käytiin Skypen välityksellä tutkijamme Hanna Posti-Ahokkaan kanssa. Onneksi vältyimme suuremmilta teknisiltä vastoinkäymisiltä, ja keskustelu sujui sekä eteni hyvin. Keskustelu olisi kuitenkin ollut paljon luontevampaa, jos tutkijamme olisi ollut konkreettisesti paikan päällä. Ryhmämme olisikin halunnut tavata tutkijamme kasvokkain, ja se jäi uupumaan meiltä tältä kurssilta.

Olimme varjoryhmänä Luovalle yhteisölle. Heidän tutkijatenttinsä oli vuorossa ensin, ja annoimme heille palautetta tutkijatentin kulusta. Luova yhteisö muotoili kysymyksensä hyvin, ja keskustelu eteni luontevasti, mikä teki siitä mukavaa seurattavaa. Heidän tutkijansa vastasi kysymyksiin asiantuntevasti ja aiheessa pysyen. Se että toimimme toisen ryhmän kanssa tentissä ja varjoryhmänä, loi tilanteeseen rennomman ilmapiirin. Oma tutkijatentti ei jännittänyt enää siinä määrin mitä kurssin alussa.

Kurssin alussa tutkijatentti tuntui ylitsepääsemättömältä, sekä vielä todella kaukaiselta asialta. Kurssin aikana kerääntynyt kokemus ja varmuus omasta tekemisestä, sekä tutkimuksen haltuunottaminen vähensivät stressiä tutkijatentistä. Kurssi on antanut luottoa siihen, että jos asiat tuntuvat hankalilta, voi niistä selvitä. Perehtyminen on vaatinut keskittymistä, ja koko ryhmän panoksen. On kiva, että kurssi toi yhteen eri alojen opiskelijoita, ja sitä kautta erilaisia näkökulmia.

Tutkijatentistä jäi kaikille meille hyvät fiilikset, ja tästä voi jatkaa kohti uusia haasteita! Tsemppiä teille kaikille tuleviin tutkijatentteihin!

 

Terkuin Seikkailijat/ Susanna, Anni, Vilja ja Mirka

Maahanmuuttajataustaiset ovat koulumyönteisempiä

Moikka!

Kurssin aikana olemme saaneet paljon kysymyksiä liittyen tuloksiin ja siihen, kuinka maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset nuoret loppujen lopuksi eroavat toisistaan. Maahanmuuttajataustaisten nuorten ja kantasuomalaisten erot eivät olleet kuitenkaan merkittäviä, vaan eroja esiintyy ennemminkin sukupuolten välillä. Päätimmekin tehdä teille pienen koosteen tutkimuksen keskeisimmistä ja kiinnostavimmista tuloksista.

Tutkimuksemme tuloksista ilmeni maahanmuuttajataustaisten nuorten paradoksi, jossa maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat kantasuomalaisia nuoria enemmän koulunkäyntivaikeuksia, mutta ovat silti kantasuomalaisia koulumyönteisempiä. Erityisesti maahanmuuttajataustaiset pojat suhtautuvat koulunkäyntiin myönteisesti ja pitävät siitä. Yleisesti ottaen tutkitut nuoret eivät suhtaudu koulunkäyntiin erityisen myönteisesti. Aloimme pohtia, mistä maahanmuuttajataustaisten myönteisempi asenne voisi johtua ja, mietimme voisiko yhtenä syynä olla se, että maahanmuuttajataustaiset eivät välttämättä pidä koulutusta niin itsestäänselvyytenä.

Heräsikö teillä ajatuksia, mitkä muut syyt voisivat selittää tätä eroa?

Tutkimuksessa on myös vertailtu ryhmiä tavoiteorientaatioiden osalta. Tavoiteorientaatioita oli tutkimuksessa kolme: oppimisorientaatio, saavutusorientaatio ja välttämisorientaatio. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla yleisempiä olivat oppimisorientaatio ja saavutusorientaatio ja vastaavasti etenkin suomalaistaustaisilla pojilla esiintyi enemmän välttämisorientaatiota.

Yleisesti ottaen maahanmuuttajataustaiset nuoret hakeutuvat harvemmin lukiokoulutukseen, mutta sukupuolieroja tarkasteltaessa sekä maahanmuuttajataustaiset että suomalaistaustaiset tytöt hakeutuvat useammin lukioon kuin kummankin ryhmän pojat. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla peruskoulun jälkeiset odotukset näyttäytyivät sukupuolittuneemmilta kuin suomalaistaustaisilla. Maahanmuuttajataustaiset pojat olivat muita ryhmiä useammin hakeutumassa peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja/tai työelämään.

Tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa sen suhteen, että korkeammin koulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat useammin lukioon kaikkissa ryhmissä. Maahanmuuttajataustaisten lukioon suuntautuminen oli epätodennäköisempää, mikäli perheessä oli yhteishakua edeltävänä vuonna työttömyyttä ja lisäksi maahanmuuttajataustaiset arvioivat vanhempien ja sisarusten vaikutuksen toisen asteen valintaan suuremmaksi kuin kantasuomalaiset. Sekä maahanmuuttajataustaiset että kantasuomalaiset kuuntelivat toisen asteen valintoja tehdessä etenkin vanhempia ja opinto-ohjaajia. Siksi tutkijoiden toive suomalaisen opinto-ohjauksen kehittämisestä tutkimusta hyödyntäen osoittautuukin ensiarvoisen tärkeäksi.

Kuinka paljon te kuuntelitte opinto-ohjaajaanne tehdessänne toisen asteen valintoja?

Terkuin, Mamut rokkaa/ Nea, Tytti & Aino

Mamut rokkaa -ryhmän ajatuksia kurssista

Moi!

Kurssin lähestyessä kohokohtaansa eli tutkijatenttiä, päätimme hieman pohtia fiiliksiämme kurssista tähän mennessä. Ryhmämme yhteistyö lähti alusta asti toimivaan hyvin ja tutkimuksen aihe kiinnosti selkeästi kaikkia ryhmän jäseniä. Ensimmäinen tutkimukseen orientoiva tehtävä sai meidän pohtimaan mistä tutkimuksessa on oikein kysymys ja miten itse lähtisimme tutkimaan kyseistä aihetta. Mielestämme tämä oli erittäin hyvä tapa lähestyä tutkimusta ja jouduimme pohtimaan heti alusta asti tutkimusta monista eri näkökulmista. Mikä olisi paras keino tutkia kyseistä aihetta, miten tutkimus kannattaisi käytännössä toteuttaa, mitä mittareita tulisi käyttää yms. Kun saimme Kalalahden tutkimuksen luettavaksemme, oli hauska huomata, että olimme lähteneet käsittelemään tutkittavaa aihetta melko samalla tavalla kuin nimikkotutkijamme. Pitkän pohdinnan jälkeen olimme myös valinneet 9.luokkalaiset tutkimuksen kohderyhmäksi ja aineiston keräämiseen kyselytutkimuksen. Tässä vaiheessa emme vielä toki osanneet huomioida kaikkea olennaista. Esimerkkinä tästä se, että pelkän kyselytutkimuksen sijasta tutkijat viettivät paljon aikaa kouluilla tutustumassa oppilaisiin.

Kurssin edetessä pääsimme myös tapaamaan nimikkotutkijaamme Mira Kalalahtea. Koko ryhmää taisi hieman jännittää tutkijan tapaaminen, mutta tapaamisesta jäi erittäin positiivinen fiilis. Tapaamisessa saimme lisää tietoa tutkimuksen toteutuksesta sekä pääsimme kysymään tarkemmin mitä asioita tutkija tekisi tässä vaiheessa eri tavalla ja mitkä asiat oli hänen mielestään onnistuneet hyvin. Tapaamisesta saimme tutkimukseen erilaisia näkökulmia, joita emme olisi saaneet pelkästään tutkimusta lukemalla. Huomasimme, että olimme myös onnistuneet kysymään oikeita asioita, sillä palasimme Kalalahden vastauksiin moneen otteeseen kurssin aikana.

Kenties haastavin oppimistehtävä ryhmällemme oli tehtävä, jossa pohdittiin tutkimuksen keskeisimpiä käsitteitä ja teoreettista näkökulmaa. Teoreettisen näkökulman löytäminen tutkimuksesta oli haastavaa ja sen etsiminen sai jopa kiivasta keskustelua aikaan ryhmätapaamisissa. Saimme lopulta nimikkotutkijamme avulla teoreettisen näkökulman kaivettua tutkimuksestamme esiin.

Kurssin aikana olemme saaneet kuulla paljon myös muiden ryhmien tutkimuksista. On ollut mielenkiintoista seurata miten muut ryhmät ovat edistyneet ja miten jokaisella ryhmällä on ollut täysin omanlaiset haasteet tutkimuksensa kanssa. Esimerkiksi ero laajan kvantitatiivisen kyselytutkimuksen ja yhden opettajan tarkastelun välillä on suuri.

Kurssin alussa hyvin paljon jännittänyt tutkijatentti alkaa lähestyä ja on mukava huomata, että nyt odotamme sitä jopa innolla! Olemme tarkastelleet tutkimustamme monilta eri kanteilta oppimistehtävien avulla ja oppineet paljon uutta tutkijan työstä. Tutkimuksen ”purkaminen palasiin” on ollut erinomainen tapa oppia tutkimuksen eri vaiheista ja osioista.

Kuten kurssin alussa varoiteltiin, kurssin suoritustapa on hyvin erilainen verrattuna perinteiseen luentomalliseen suoritustapaan. Suoritustapa on mielestämme ollut hyvä ja on ollut erittäin antoisaa työskennellä ryhmässä. Blogin kirjoittaminen on myös ollut hyvä nykyaikainen oppimismuoto, jossa on päässyt vuorovaikutukseen muiden ryhmien kanssa.

Mitä mieltä te muut olette kurssin suoritustavasta? Onko ryhmätyöskentely teistä ollut paras tapa lähestyä käsiteltävää aihetta?

Tsemppiä loppuviikkoon!

Mamut rokkaa/Emmi & Rosanna

Kyselylomakkeen tarkastelua

Pyysimme nimikkotutkijaltamme Mira Kalalahdelta nähtäväksi kyselylomakkeen, jota hän on käyttänyt “Maahanmuuttajataustaisten nuorten toisen asteen koulutusvalinnat”-tutkimuksessaan.
Kalalahti pystyi kuitenkin antamaan kyselylomakkeesta vain pienen osan, sillä lomakkeessa on käytetty mittareita, joita niiden alkuperäiset kehittäjät eivät ole vielä julkaisseet kokonaan.

Kyselylomakkeen aihealueet ja muutamia esimerkkejä kysymyksistä:

Koulutus ja työelämä:
Mitä ajattelet tällä hetkellä tekeväsi ysiluokan jälkeen?
Mitä työtä haluaisit tehdä aikuisena?

Koulunkäynti ja kouluhyvinvointi:
Pidätkö koulunkäynnistä tällä hetkellä?
Millaiseksi olet kokenut koulutyöhön liittyvän työmääräsi tämän vuoden aikana?

Sinä ja perhe:
Ovatko vanhempasi tai huoltajasi olleet viimeksi kuluneen vuoden aikana työttöminä tai lomautettuina?
Missä sinä ja vanhempasi ovat syntyneet?

Vapaa-ajanvietto ja elämän sujuminen:
Miten parhaat ystäväsi (2-3 parasta kaveriasi) suhtautuvat hyvään koulumenestykseen kuten arvosanoihin?
Kuinka tyytyväinen olet elämääsi kaiken kaikkiaan tällä hetkellä?

Näihin esimerkkikysymyksiin oli annettu valmiit vastausvaihtoehdot lukuunottamatta “Mitä työtä haluaisit tehdä aikuisena”-kohtaa.

Kyselylomakkeessa kysyttiin myös kenen kanssa vastaaja viettää vapaa-aikaansa; maahanmuuttajataustaisten vai suomalaistaustaisten nuorten kanssa, vai kuuluko kaveriporukkaan sekä maahanmuuttajataustaisia että suomalaistaustaisia nuoria. Huomasimme, että ystävien taustan tai koulumyönteisyyden merkitystä oppilaan koulutusvalintoihin ei kuitenkaan ole otettu huomioon kyselytutkimuksen tuloksissa, vaikka niitä oli mitattu useammassa kysymyksessä.

Terkuin,
Mamut Rokkaa

Mikä maahanmuuttaja?

Moikka kaikille!

Nyt on vihdoin Mamut Rokkaa-ryhmän vuoro ottaa blogialusta viikoksi haltuun! Viikon aikana tulemme käsittelemään tutkimuksemme eri osia, sekä pähkäilemään mitä hyvää ja huonoa kyseisissä osissa on.

Käydäänpäs aluksi lyhyt tiivistelmä tutkimuksesta, jotta kaikki pääsevät kärryille mistä on kyse. Tutkimuksessamme tutkitaan 9. luokkalaisia nuoria ja heidän koulutusvalintojaan yläasteen jälkeen. Erityisessä tarkkailussa on maahanmuuttajataustaisten nuorten eroavaisuudet suomalaistaustaisiin verrattuna. Maahanmuuttajat usein jäävät pois koulujärjestelmästä yläkoulun jälkeen. Tämä ongelma on tiedetty jo pitkään, mutta ei sitä mistä se johtuu. Tutkimuksessa pyritään siis selvittämään, miten voitaisiin tukea maahanmuuttajien siirtymiä koulutusasteelta toiselle. Tutkimus on yhä käynnissä oleva seurantatutkimus ja meidän tutkimusarkitteli käsittelee vain tämän tutkimuksen ensimmäistä vaihetta, kyselytutkimusta. Koko tutkimuksen toivottu tulos on, että koulujen opinto-ohjausta parannettaisiin, jotta kaikilla olisi tasa-arvoiset koulutus mahdollisuudet.

Halusimme ensimmäisessä postauksessa käsitellä aihetta, joka on puhutellut paljon meitä, sekä myös teitä. Ne, jotka ovat käyneet kuuntelemassa meidän esityksiä, ovat ihmetelleet tutkimuksessamme erästä seikkaa: miksi maahanmuuttajataustainen on määritelty tutkimuksessa niin laajasti? Olemme itse miettineet tismalleen samaa kysymystä ja pohtineet, miten erilainen määrittely olisi voinut vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Tutkimuksessamme maahanmuuttajataustainen nuori määrittyy sen perusteella, onko nuori itse tai vähintään toinen vanhemmista syntynyt ulkomailla. Kyseisen määrittelyn mukaan samaan tarkasteltavaan ryhmään voi kuulua nuori, joka on syntynyt ja asunut koko ikänsä Suomessa, sekä nuori, joka on vastedes muuttanut Suomeen, eikä osaa ollenkaan kieltä. Voiko näin vahvasti taustoiltaan eroavia nuoria tarkastella yhtenä ryhmänä?

Tutkimukseen osallistuneista maahanmuuttajataustaisista nuorista reilusti yli puolet on syntynyt Suomessa, eli he ovat toisen sukupolven maahanmuuttajia. Ulkomailla syntyneistä nuorista suurin osa oli syntynyt Aasian maissa, mukaan lukien Lähi-Itä, seuraavaksi useimmin Itä-Euroopassa, Länsi-Euroopassa, Afrikassa, sekä pieni osa muissa maissa, joita ei oltu lueteltu artikkelissa. Aineiston mukaan vanhemmat olivat useimmiten syntyneet Irakissa, Iranissa tai Virossa.

Tutkimusartikkelista kävi ilmi, että tutkijat olivat tietoisia, ettei yhtä yhtenäistä maahanmuuttajien ryhmää todellisuudessa ole. Silti mietityttää, olisiko tutkimuksen tulokset olleet erilaiset, jos maahanmuuttajat olisi rajattu tai luokiteltu tarkemmin. Koulutusvalintoihin kun vaikuttavat perhetausta, kulttuurit, kielitaito ja monet muu tekijät. Miten te muut aloittelevat tutkijat olisitte määritelleet maahanmuuttajan?

Terkuin, Mamut rokkaa/Linda ja Anniina

Nykypäivän vallankumouksellisuus

Kurssin lähestyessä loppuaan palasimme takaisin kurssin alkumetreille. Palautimme mieliimme ensivaikutelman, jonka saimme lööpistä. Kuvittelimme lööpin kertovan nykypäivän opettajista, joilla on vallankumouksellisia ajatuksia, kuten veganismi. Ajattelimme, että vallankumouksellisuus ei tässä kontekstissa tarkoita kirjaimellisesti hallituksen kaatamista, vaan esimerkiksi vahvoja aatteita.

Ajatus heräsi uudestaan, sillä parhaillaan menevän harjoittelujakson aikana olemme törmänneet tapauksiin, joissa on tullut esiin opettajan vahvat mielipiteet, jotka näkyvät opetuksessa. Oletteko törmänneet vastaavaan? Ilman tätä kurssia ja aihettamme emme olisi välttämättä kiinnittäneet huomiota tällaisiin seikkoihin. On hauska yhteensattuma, että satuimmekin törmäämään kurssin alussa kuvittelemaamme tilanteeseen. Opettajuuteen kasvaessamme tällaisia ajatuksia tulee miettineeksi paljon. Millainen roolimalli minusta tulee?

Miten paljon opettajan omat mielipiteet ja persoona vaikuttavat opetukseen ja sen myötä lapsiin ja nuoriin? Näkyvätkö opettajan mielipiteet opetuksessa ja onko se tiedostettua vai tiedostamatonta? Uskomme, että monilla opettajilla on vahvoja mielipiteitä ja pohdimmekin, kuinka suuri vaikutus esimerkiksi alakoulun opettajalla on oppilaisiin. Muistat varmaan itsekin, kuinka suuri merkitys omalla opettajallasi on saattanut olla oman ajatusmaailmasi rakentumisessa.

Olemme sitä mieltä, että opettajat ovat kuitenkin ihmisiä ja jokaisella on omat arvonsa ja ajatuksensa. Ne näkyvät väistämättä opetuksessa jonkin verran, mutta ne eivät saisi korostua liiaksi. Missä menee raja?

Terveisin,

Vallankumoukselliset