Ryhmämme sai lööpin  ¨Luovat ideat syntyvät yhteisöissä¨ ja alaotsikkona ¨Tiedemaailmassa kohistaan: Onko luovuus lopultakin vain sosiaalista?¨ Viime kerralla meille sitten paljastettiin oma nimikkotutkijamme ja tutkimus johon lööppimme viittasi. Saimme luettavaksi artikkelin Line by line, part by part: collaborative sketching for designing, Härkki Tellervo, Seitamaa-Hakkarainen Pirita, Hakkarainen Kai, 2016.  Artikkelin tutkimus analysoi yhdessäsuunnittelua autenttisen suunnittelutehtävän avulla. Koehenkilöt olivat käsityönopettajaopiskelijoita ja heidän tehtävänään oli suunnitella ryhmässä 3D palapeli näkövammaisille lapsille. Tutkimuksessa videoitiin ryhmätyöskentelytilanteet ja analysoitiin niissä tuotetut luonnokset. Tutkimuksessa esitettiin kolme kysymystä: 1 Millä tavoin yhdessä työskentely heijastui luonnosteluun? 2 Millä tavoin jaksottainen yhdessä tehty luonnostelu edistää suunnittelua? 3 Millaiset yhdessä tehdyt luonnokset edistää suunnittelua? Tutkimuksessa luokiteltiin erilaisia tapoja luonnostella ja kuvailtiin ne hyvin yksityiskohtaisesti. Analyysin mukaan luonnostelu voi johtaa korvaamattomiin mahdollisuuksiin suunnittelussa ja joka ryhmällä oli oma tapa käyttää ja hyödyntää luonnostelua. Tutkimus tuli samaan päätelmään kuten aiemmat, että luonnostelu on tärkeä suunnittelun työkalu, yksi monen ohella.

Meidän mielestämme tutkimuksen otos tuntui melko suppealta; vain kolme ryhmää joissa kolme jäsentä ja kaikki henkilöt olivat naisia. Meistä tuntui, että tutkimus pikemminkin kuvaili suunnitteluprosessia  kuin olisi tuonut merkittävää uutta tietoa. Pohdimme tutkimuksen tulosten merkityksellisyyttä. Tuoko tutkimus mitään uutta? Tuntui, että itsestään selvää asiaa kuvailtiin ja analysoitiin todella perin pohjin. Myöskään tutkimuksen loppupäätelmä ei yllättänyt meitä. Voihan olla, että tulos tuo uutta jollekin, jolle luova työskentely ei ole tuttua. Vaikka aihe oli meidän mielestä erittäin kiinnostava, jäimme pohtimaan mitä tärkeää tai uutta tietoa saimme tekstistä. Jäi aika tyhjä olo uuden tiedon oppimisen kannalta.

Odotamme innolla nimikkotutkijamme tapaamista ja vastauksia kysymyksiimme.

Luova yhteisö / Peppi ja Mari

Moikka!

Tällä viikolla pääsimme esittämään jo aiemmin tehdyn tutkimussuunnitelmamme muutamalle muulle ryhmälle sekä samalla kuulemaan ja kommentoimaan myös muiden ryhmien tutkimussuunnitelmia. Ja pakko todeta, että todella erilaisia ja mielenkiintoisia tutkimuksia suunnitteilla! Esityksemme ohessa saimmekin arvokasta palautetta sekä tutkimuksemme kehittämistä että tarkentamista koskien. Tämä herätti ryhmässämme myöhemmin paljon keskustelua tutkimukseemme liittyen tehdessämme Suomen Akatemian tutkimussuunnitelman arviointi -lomaketta. Miten voisimme kehittää tutkimussuunnitelmaamme? Entä mitä positiivista suunnitelmassamme jo on?

Vielä kaikki tuntuu tosi uudelta ja jännittävältä ja tuntuu ettei välillä meinaa pää ollenkaan pysyä perässä. Onneksi suurimman osan sekä ryhmästämme että koko kurssiltamme ollessa fukseja, ei tunteidensa kanssa joudu olemaan yksin. Pikkuhiljaa kokonaiskuva alkaa kuitenkin hahmottumaan. Ehkä ensi viikolla päästessämme tapaamaan nimikkotutkijaamme skypen kautta, saamme vastauksia ainakin joihinkin mielen päällä oleviin kysymyksiin. Ensi viikkoon!

Mirka
Seikkailijat

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

Oli hienoa päästä näkemään muiden ryhmien tutkimussuunnitelmia, kaikki ryhmät olivat löytäneet mielenkiintoiset näkökulmat omiin lööppeihinsä ja nähneet vaivaa suunnitelmiensa eteen. Mukavaa huomata miten monipuolisia, fiksuja ja avoimia keskusteluja ollaan saatu aikaiseksi jo näin kurssin alkuvaiheessa, mitä kaikkea syksy vielä tuokaan tullessaan! Odotamme innolla 🙂

Esitysten jälkeen saimme tietää nimikkotutkijamme olevan Heta Tuominen ja kävimme käsiksi orientoivaan tekstiin, joka oli Tavoiteorientaatiot, oppiminen ja hyvinvointi Mikä meitä liikuttaa -teoksessa.

Tekstissä käsiteltiin oppimistilanteita ja niistä erilaisille oppijoille syntyviä kokemuksia. Erilaiset tavoiteorientaatiot ja niiden vaikutus oppijan hyvinvointiin olivat myös keskeisessä roolissa tekstissä. Orientoivan tekstin teemat olivat hyvin samoja, kuin mitä olimme saamamme lööpin perusteella ajatelleet. Pääpaino oli menestyksen tavoittelussa ja sen mahdollisissa vaikutuksissa sekä motivaatiossa.

Pidimme saamaamme tekstiä erittäin mielenkiintoisena. Oli kiva huomata, että yhteinen pohdintamme aiheesta osui niinkin lähelle Tuomisen oikeaa tutkimusaihetta. Aihe on myös sellainen, joka on helposti ymmärrettävissä konkretian tasolla; jokaisella on kokemuksia oppimistilanteista ja omista motivaatiolähteistä. Tekstiä lukiessa heräsi myös pohtimaan omaa tavoiteorientaatiotaan erilaisissa yhteyksissä, ja sitä kuinka erilainen se saattaa olla tilanteesta riippuen. Ajatuksia ja mielenkiintoa herättävä teksti siis! Odotammekin innolla syvempää perehtymistä aiheeseen ja Tuomisen tapaamista.

Miten oppilaiden hyvinvointia ja jaksamista voisi mielestänne parantaa kouluissa?

 

Motivoitunein terkuin,

Menestyksen hinta

Viimeisimmän tapaamiskerran jälkeen pohdimme ryhmien esityksiä yleisesti. Kävimme pientä dialogia asiaan liittyen: 

Digio: “Useat oppimistehtävät tulee esitellä yleisölle. Ehdottomasti paras tapa on hyödyntää digitaalisia välineitä ja mahdollisuuksia esitystä koottaessa. Näin esitys on selkeä ja havainnollinen“.  

Papurys: “Ilman digitaalisia välineitä esitys voi olla myös havainnollinen. Kun esiintyjällä ei ole digimateriaalia turvanaan, hän joutuu antamaan itsestään enemmän”. 

Digio: “Jokaisella ihmisellä on kuitenkin erilainen kyky oppia. Tästä syystä esityksen tulee olla mahdollisimman monipuolinen, mikä pystytään helposti toteuttamaan digitaalisilla välineillä esimerkiksi kuva, animaatio ja video”. 

Papurys: “Tämä antaa mahdollisuuden esiintyjälle piiloutua materiaalin taakse. Esimerkiksi esitys on kokonaan “kirjoitettu” seinälle, eikä esiintyjä anna mitään lisäarvoa. Näin vuorovaikutus häviää”. 

Digio: “Esiintyjä on joka tapauksessa vuorovaikutustilanteessa luokan edessä ollessaan. Digitaalisten välineiden tai laitteiden käyttö ei sinänsä heikennä vuorovaikutustaitoja“.  

Papurys: “Usein käy kuitenkin niin, että kuulijat somettavat omilla älylaitteillaan esityksen seuraamisen sijaan. Markuskin tietää sen, Markus vs some“. 

 

Millainen on sinun mielestäsi erinomainen esitys, jonka aikana somettaminen ei vain tule kysymykseen? 

Näkemyksiänne odottaen, 

Tiina & Iiro / Digijengi 

Lukiotiimistä Karoliina ja Sari, moikka!

Näin kurssin tokalla viikolla pienryhmät alkavat vähitellen hioutua yhteen, sillä yhteisen esityksen valmistelu ja esittäminen on harvalle pelkän olankohautuksen paikka. Mutta mitä, jos ei pääsekään paikalle? Yllättävä meno, jota ei voinut perua, ja sairastuminen esitystä edeltävänä päivänä osuivat tällä viikolla kohdallemme.

Kymmenen hengen tiimistämme oli tiistaina paikalla siis vain kahdeksan henkilöä. Sinänsä ihan hyvä edustus, mutta uusien tuttavuuksien kesken voi muodostua epäselvyyksiä melko simppeleistäkin asioista.

Paikallaolijat joutuvat sillä hetkellä työskentelemään muidenkin edestä ja toisaalta poissaolijoille jää epäselvyys tapahtumista ja jatkosuunnitelmista. Kaiken lisäksi seuraava virallinen tapaaminen on vasta puolentoista viikon päästä. Miten varmistaa, että kaikki paitsi tekevät osansa, myös kokevat tulevansa kohdelluksi tasavertaisesti?

Onneksi meillä on WhatsApp-ryhmä, toistemme sähköpostiosoitteet ja osalla myös muita yhteisiä luentoja. Pikapäivityksen voi siis saada helposti ja nopeasti sekä myöhemmin täydennystä vaikka joltain muulta paikalla olleelta.

Kiitokselle on kuitenkin paikkansa, sillä tiimi kuulosti toimineen erinomaisesti kahdeksikkona, ja lisäksi kaikki vaikuttivat hyvin ymmärtäväisiltä poissaolojen suhteen. Tuntuu siltä, että olemme saaneet työn tiiminä hyvään alkuun, kun luottamusta toisia kohtaan löytyy. Tilanteen selvittyä voikin sitten tarjoutua kirjoittamaan aiheesta blogipostauksen!

Oletteko te miettineet, miten toimia, jos joku on estynyt osallistumaan johonkin tapaamiseen?

Heippa vaan kaikille! Täällä motivaatiosafkan Iiris.

Ajattelin tässä postauksessa avata miten meillä meni tutkimussuunnitelman esitys ja paljastan mitä ollaan tekemässä tällä hetkellä meidän mahtavan ryhmän kanssa. Ihan ensimmäisenä täytyy kyllä sanoa että meillä on aivan huikea ryhmä, hommat sujuvat hienosti kun kaikki jäsenemme ovat aktiivisesti mukana projektissa. Kaikki todella haluavat kantaa kortensa kekoon. Monesti ollaan naurettu (vaikka ehkä olisi pitänyt mieluummmin itkeä) että kukaan ei välillä tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten. Usein on helpompi tarttua ryhmäkaverin vääriin kommentteihin kuin itse sanoa miten asioita pitäisi tehdä oikein. Tätä kautta ollaankin juuri päästy koko ajan lähemmäs totuutta kun jokainen on vuorollaan korjaillut toisten juttuja. Kiinnostaisi tietää onko muissa ryhmissä tällaista samanlaista epätietoisuutta ollut, ettei tiedä miten hommia tulisi jatkaa? Juuri tällaisissa tilanteissa upea ryhmämme osoittaa voimansa siinä, että kaikilla on omat vahvuutensa: joku on näppärä tietokonejutuissa, yksi on etevä kielissä, toinen taas on hyvä esiintyjä ja puhuja jne. Joku aina tietää jostakin jotain.

Mutta sitten voidaankin siirtyä itse asiaan, eli viimekertaiseen tapaamiseen. Taisi kaikkia todella jännittää tutkimussuunnitelmamme esittely. Mielessä pyöri että ollaankohan nyt tehty tämä juttu ihan oikein vai olemmeko ymmärtäneet koko tehtävän aivan väärin, mitä jos muilla on paljon parempi, onko esityksemme liian lyhyt yms. Nämä pohdinnat osoittautuivat aivan turhiksi, sillä omasta mielestämme esityksemme meni hyvin ja osasimme vastata teidän muiden kinkkisiinkin kysymyksiin! Saimme myös paljon opettavaisia kommentteja, kiitos niistä! Minkälaisia fiiliksiä muilla oli ennen esitystä?

Esityksen jälkeen saimme toisen tehtävän, jossa pitää lukea lööppimme tutkijan artikkeli. Se osoittautui englanninkieliseksi, mikä alkuun säikäytti. Kuinka ihmeessä selvitään vieraskielisestä tutkimusartikkelista? Onneksi meitä on ryhmässä monta, ja jaoimme artikkelin niin, että jokainen syventyy omaan osaansa kunnolla ja tekee siitä osiosta yhteenvedon ja keksii muutaman kysymyksen, joita voi tutkijalle sitten esittää. Otimme myös heti yhteyttä tutkijaamme, ja saimme sovittua tapaamisen. Aikataulukin saatiin hyvin sovittua, koostuuhan ryhmämme 80%:sti kotitaloustieteen opiskelijoista.  Hommat vaikuttavat tällä hetkellä selkeiltä, nauttikaamme siis tästä tunteesta, joka kestää toivottavasti koko loppukurssin ajan!

Myös muille ryhmille tätä selkeyttä toivotellen Iiris/ Motivaatiosafka

Moikka!

Meidän Luonnonväri-ryhmän asiantuntijatiimi on lähtenyt selvittämään luonnonvärien vaikutusta allergioihin ensimmäiseksi jo olemassa olevaan aineistoon tutustumalla. Olemme selvittäneet,  minkälaisia tutkimuksia aiheesta on jo tehty ja millaisia tutkimustulokset ovat olleet.
Tutkimustulosten perusteella huomasimme, että väriaineiden haittoja on tutkittu paljon,  tietysti tarkoituksena löytää  allergioita aiheuttavat aineet. Nämä tutkittavat aineet ovat olleet suurelta osin kemiallisia, joten päätimme alkaa tutkia luonnonvärien vaikutusta ihon terveyteen. Luonnonvärejä on tutkittu vain vähän ja niiden tutkimustulokset viittaavat siihen, että luonnonväreillä ei ole allergisoivaa vaikutusta, mutta ne ovat olleet osittain ristiriitaisia, jonka takia halusimme tutkia asiaa lisää. .

Tavoitteena on koota 50 henkilön testiryhmä tätä tutkimusta varten, joiden on määrä käyttää 3 viikkoa luonnonväreillä värjättyjä vaatteita ja pestä ne tutkimuksen rahoittajan, Allergialiiton, sponsoroimalla pesuaineella.

Jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa tuli esiin rahoituksen ja yhteistyön aiheuttamat eettiset kysymykset, koska rahoittajan edustaja toimii projektin projektipäällikkönä. Tiedostamalla tämän, voimme lieventää tutkimuksen eettistä kyseenalaisuutta. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista, mutta sisältää tietynlaisen eettisen ongelman koehenkilöiden altistuessa mahdollisesti allergiaa aiheuttaville aineille. Tiedämme riskit, mutta aiemmat tutkimustulokset osoittavat ne luonnonvärien kohdalla pieniksi. Otamme eettiset kysymykset huomioon sillä, että osallistuminen tutkimukseen on vapaaehtoista ja sen saa keskeyttää tarvittaessa milloin vain. Riskeistä tiedotetaan koko ajan tutkimukseen osallistujille, mikäli sellaisia ilmenee.

Haluaisitko osallistua tällaiseen tutkimukseen  ja miksi? Tai jos et, niin miksi et?

Lisää luonnonväreistä tutkimuksen edetessä!

Luonnonväriryhmä:

Helmi, Jenna, Jenni, Katri, Marja, Minna-Mari, Minttu , Niina, Pauliina ja Roosa

 

 

 

 

Hellurei ja hellät tunteet!

Meillä ainakin on herännyt kaikenlaisia tunteita tänään amupäivällä. On ollut pientä kutinaa vatsanpohjassa, kun piti esitellä aikaansaamamme esitelmä muille. Oli mielenkiintoista  kuunnella myös muiden luomia esityksiä. Keskustelua ja tunteita on myös ilmennyt väsymiseen asti, kun olemme puineeet uutta oppimistehtäväämme.

Olemme tulleet hyvin toimeen ja yhteistyömme on muutenkin sujunut loistavasti.  Tuntuu kuin ajatuksemme kulkisivat samaa reittiä, koska yhteistyömme on todella saumatonta. Jokaiselle löytyy aina sopiva tehtävä ja pystymme hyödyntämään ryhmämme jäsenten osaamisen.

Kertokaa rakkaat kurssitoverit kuka teidän ryhmästänne on sormistaan näppärin ja kenellä juttu luistaa? 😉

Pedagogithan on meille kaikille sydämmen asia. Me olemmekin innokaasti lähteneet purkamaan aihetta. Keskustelu on rönsyillyt moneen suuntaan ja sitä on ollut välillä vaikeakin hallita.  Tulevina opettajina olemme ottaneet heti tutkivan työtavan osaksi toimintaamme, niin työssä kuin arjessa. Tunteen palossa kohti tulevaa.

Tutkikaa ihmiset!

Pedagogit!

 

 

 

Moikku!

Ryhmäämme kuuluu yhdeksän ensimmäisen vuoden opiskelijaa. Meiltä löytyy myös yksi toisen vuoden opiskelija. Anniina ja Linda opiskelevat kotitaloustiedettä. Nea, Anna, Tytti, Rosanna, Aino, Emmi ja Sanni opiskelevat yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Jutta on valtiotieteellisessä tiedekunnassa, mutta hänen sivuaineensa on kasvatustieteet.

Ryhmämme vahvuudet:

Kokemus: Jutta tuo ryhmäämme toisen vuoden opiskelijana johdonmukaisuutta ja kokemusta yliopisto-opiskelusta.

Esiintymistaidot: Lindalla on kokemusta esiintymisestä pitkän tanssiuransa ansiosta. Hän on siis varma esiintyjä yleisön edessä ja viihtyy lavalla.

Huumori: Stressaavan ilmapiirin syntyessä Anna rauhoittaa muita ryhmän jäseniä hyvillä vitseillään ja sanonnallaan “chill buddy”.

Fiksuus: Emmi ja Sanni tuovat tehtäviimme nerokkaita ajatuksia ja hyvää pohdintaa.

Positiivisuus: Rosanna ja Nea tuovat ryhmäämme rentoutta, iloisuutta ja puheliaisuutta.

Tsemppaus: Aino valmentaa joukkuevoimistelua, ja tuo sen myötä ryhmäämme positiivista kilpailuhenkisyyttä.

Tunnollisuus: Tytti ilmaantuu paikalle, vaikka olisikin vähän kipeänä. Hän myös pitää huolta aikatauluista sekä siitä, että hommat tulee tehtyä.

Out off the box -ajattelu: Anniina tuo aina uusia näkökulmia aiheeseen kuin aiheeseen.

Valitsimme aiheeksemme maahanmuuttajiin liittyvän otsikon. Kaikki kokivat sen mielenkiintoiseksi, koska maahanmuutto ja siihen liittyvä tutkimus ovat ajankohtainen aihe. Tätä aihetta käsiteltiin myös viime kevään VAKAVA-aineistossa, joten aihetta oli helppo lähteä käsittelemään.

 

 

Ihanaa syksyn alkua kaikille, nähdään kurssin (sekä vapaa-ajan rientojen) merkeissä!

 

Tulevia haasteita odotellen,

Mamut rokkaa

Terve! Meidän ryhmä käsittelee verkostoissa syntyvää luovuutta ja älykkyyttä. Ryhmämme koostuu kymmenestä luovasta opiskelijasta, joista kaksi opiskelee kotitalouden opettajaksi, viisi käsityön opettajaksi ja kolme yleistä- ja aikuiskasvatustiedettä.

Lööppi, josta lähdettiin liikkeelle, kuului näin: ”Luovuus on verkostoissa, eikä yksilöissä”. Pohdimme ensiksi luovuuden ja verkoston käsitteitä ja se osoittautuikin yllättävän haastavaksi.

Verkoston käsitettä pohtiessa suurimpia ongelmia oli luoda ero perinteisen yhteisön ja verkoston välille. Ryhmässämme oltiin hyvin samaa mieltä ideasta, jossa verkosto on yhteisöä spontaanimmin syntynyt ja vähemmän hierarkisesti toimiva joukko. Luovuuden käsitteen määrittelyssä emme päässeet ehkä yhtä konkreettiseen maaliin, kuin verkoston kanssa. Kuitenkin olimme yhtä mieltä siitä, että luovuudella ratkaistaan ongelmia, kehitetään jo olemassa olevia ideoita sekä luodaan uutta. Käsitteiden määrittelyyn tuntui kuluvan suurin osa ensimmäisen ryhmätapaamisemme ajasta.

Käsitteiden tarkempi määrittely osoittautui kuitenkin todella tarpeelliseksi, ja suunnitelma oli helppo rakentaa niiden varaan. Käsitteitä määritellessä ryhmämme sisällä oli erilaisia näkökulmia, mutta kun olimme sopineet yhteiset määritelmät käsitteille, ei näkökulmaeroilla voitu enää saavuttaa mitään. Työskentely ryhmämme sisällä onkin ollut kevyttä ja mukavaa, ehkä juuri siitä syystä.

Toisessa lähitapaamisessa esittelimme tuotoksemme ja olimme tyytyväisiä esitykseemme. Saimme hyvää palautetta ja synnytimme keskustelua tutkimukseemme liittyen. Päätavoitteena oli saada yleisö ymmärtämään tutkimuksenne tarkoitus ja viesti tuntui menevän hyvin perille.

Ryhmämme jatkaakin eteenpäin nimikkotutkijan tekemän tutkimuksen parissa, joka osoittautui pieneksi yllätykseksi. Luovuuden sijaan avainsanana käytetään verkostojen lisäksi älykkyyttä, mistä emme varsinaisesti keskustelleet. Odotamme innolla professori Kai Hakkaraisen tapaamista!

Seuraavaan kertaan,
Luovan verkoston luovat verkostoitujat