Aineiston hankkiminen eli keksimisprojektien teko aloitettiin vuonna 2016, jolloin mukaan otettiin peruskouluikäisiä oppilaita. Projektit suoritettiin vuonna 2016 Koulumestarin koulussa, Viikin normaalikoulussa, Arabian peruskoulussa ja Aurinkolahden peruskoulussa, mutta kuitenkin seuraavina vuosina kouluja on tullut lisää. Mainituista kouluista tähän osallistui 14 luokkaa ja yhteensä noin 320 oppijaa. Mukana oli myös 17 opettajaa. Aineistoa keräsi Kai Hakkarainen ja Pirita Seitamaa-Hakkarainen, sekä kouluprojekteja oli mukana kuvaamassa ja videoimassa myös opettajat ja oppilaat itse.
Tutkimuksessa käytössä olleet aineistonhankinnan instrumentit eivät kuitenkaan ole selkeästi listattuja. Tutkimus- ja keksimisprojektit taltioitiin valo- ja videokuvaamalla, sekä niiden aikaiset suunnitteluprosessit taltiotiin erilaisin digitaalisin välinein.
Kuvaaminen on aineiston taltioimisen muotona erinomainen aineiston tulkinnan kannalta. Kuvattu materiaali esittää tilanteen juuri niin kuin se tapahtuu, eikä jätä materiaalia inhimillisten erheiden tai tutkijan tulkinnan varaan. Liikkeiden ja ilmeiden, pienten yksityiskohtien, tarkasteleminen mahdollistuu, kun aineistoa voi tutkia hyvinkin tarkasti. Haittapuolena videoinnissa on toki materiaalin poisjääminen, kun kamera ei pyöri, sillä materiaalin määrää tulee rajata ja kuvaaminen ei voi olla yhtäjaksoista.
Kerätty aineisto mahdollistaa siis tarkan tutkimisen, ikkunan tutkittavien mieleen, eleisiin ja ilmeisiin, videolta. Tutkittavien suorittamat portfoliotyöt, kuten suunnitelman laatiminen ja tiedonhakuprosessi, tuovat kontekstia tutkittavien käytökselle ja esittää miten tiedon operationalisointi onnistuu. Alku- ja loppumittaukset oppimisen, motivaation sekä tietojen ja taitojen osalta täydentävät edellisiä materiaaleja luoden hyvän kokonaisuuden, josta vetää johtopäätöksiä
Ennen projekteja ja niiden jälkeen on mitattu niihin osallistuneilta henkilöiltä esimerkiksi motivaatiota ja oppimista, mistä tutkimukseen on saatu omanlaistaan aineistoa. Lisäksi oppilaat ovat samalla avanneet omia ajatuksiaan hankkeesta. Myös opettajat saivat tilaisuuksia jakaa kokemuksiaan projekteista tutkijoiden kanssa erilaisissa työpajoissa ja koulutustilaisuuksissa, joita järjestettiin projektien aikana. Merkittävää projektien kautta muodostunutta aineistoa ovat tietenkin oppilaiden kehittämät artefaktit, jotka osoittavat heidän ajatustyötään ja sitoutumistaan projektin aikana.
Selvyyden vuoksi eritellen, Seitamaa-Hakkaraisen ja Hakkaraisen tutkimuksessa on tarkoitus tarkastella (ja samalla kehittää) seuraavia asioita:
- yhteisölliseen tutkivaan oppimiseen perustuvia toimintatapoja
- yhteismuotoiluun perustuvia toimintatapoja
- yhteisopettajuuteen perustuvia toimintatapoja
- toiminnan yhteiseen säätelyyn perustuvia toimintatapoja
- koulutuksellisia muutoksia digitaalisena aikana.
Lähtökohtana on ollut näkökulma, jonka mukaan opetuksen tulisia muuttua lineaarisesta enemmän epälineaariseksi, sillä kirjoittajat uskovat soveltamisen, kehittelyn ja rakentamisen taitojen tärkeyden korostuneen uudistuneessa maailmassa.
Keksimisprojektien avulla on luotu keksivän epälineaarisen pedagogiikan tila, jossa toteutuu kaikki yllä mainitut halutut tarkastelun kohteet. Toisaalta, opettajat ovat olleet projekteissa mukana omasta tahdostaan. Voidaan siis päätellä, että aineisto antaa tietoa sellaisesta yhteisopettajuudesta, jossa toiminnan sujuvuutta edesauttaa opettajien vähintäänkin suopeat asenteet. Jää siis epäselväksi se, kuinka yhteisopettajuus onnistuisi, mikäli kaikissa kouluissa alettaisiin virallisesti hyödyntämään lähinnä keksivää, yhteisöllistä ja epälineaarista opetusta. Jotkin toteuttamiseen liittyvät haasteet eivät välttämättä siis paljastu, sillä opettajia on moneksi.
Keksimisprojektien avulla on kuitenkin päästy käsiksi hyödylliseen tietoon erilaisten käytänteiden tarpeellisuudesta ja toimivuudesta. Tarkastelun lisäksi tavoitteena on myöskin kehittää käytänteitä, joten toistuvat keksimisprojektit ovat olleet myös siten toimivia: on havaittu, muutettu, ja siten vertailtu, onko muutos osoittautunut hyödylliseksi. Käteen on jäänyt tärkeitä oppeja käytänteistä liittyen mm. ajankäyttöön ja keksinnön kehittymisen tukemiseen.
