Kategoria: Uncategorised

KEKE / aineisto

Sandström ym. keräsivät tutkimustaan ”Participatory service design and community involvement in designing future-ready sustainable learning landscapes” varten aineistoa kahden vuoden ajan (2018-2020) useavaiheisessa aineistonkeruuprosessissa. Aineistoa kerättiin HY:llä kampuksen eri käyttäjäryhmiltä (mm. opiskelijat, henkilökunta, siivoajat). Yhteensä aineistoa kerättiin 19 eri käyttäjältä, joista 7 osallistui workshoppeihin ja 12 käyttäjäkävelyihin ja niiden yhteydessä pidettyihin strukturoituihin haastatteluihin. 

Tutkijat työskentelivät yhteistyössä alan asiantuntijoiden, kuten palvelumuotoilijoiden sekä sisustussuunnittelijoiden, kanssa koko aineistonkeruuprosessin läpi.  Instrumentteina tässä käytettiin rakenteistettuja haastatteluita, kuvaelisitaatiota sekä workshopeissa palvelumuotoiluprosessia. Kerättyä aineistoa tutkittiin abduktiivisesti. Aineisto on hankittu normaalien työpäivien aikana: kokemuksia tiloista ja niiden käytettävyydestä. Kyseisessä tutkimuksessa aineistoa on kerätty useammassa vaiheessa; ensin tutkimuksen valmisteluissa, myöhemmin lopputuloksen testaamisessa. Aineistoa kerättiin monessa yhteydessä, ja yhteensä siihen kului puolisen vuotta. Yhden istunnon kesto oli muutaman tunnin, sitten aineistoa analysoitiin ja kerättiin lisää.

Tutkimuksen aineisto muodostui eri osapuolten välisistä haastatteluista ja työryhmien niistä kokoamista muistiinpanoista, workshopeista sekä niiden äänitysten litteroinneista, käyttäjäkokemuksista sekä jo olemassa olevasta aineistosta (SED; Dugdale). 

Tutkimus pyrkii vastaamaan kestävän kehityksen ja oppimisympäristöjen muokkaamisen yhteyttä koskeviin kysymyksiin; miten oppimisympäristöjä voisi muuttaa tukemaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Minkälaiset vaihtoehtoiset suorituskyvyn mittarit voivat edistää kestävien ja ”future-ready” kampuksen oppimisympäristöjen muotoilua?

Aineistonkeruun yhteydessä kampusalueen käyttäjistä luotiin käyttäjäprofiileja, jotka muodostettiin haastattelujen pohjalta (kts. alla esimerkki käyttäjäprofiilista). Käyttäjäprofiilit luotiin valmiiksi strukturoitujen haastattelujen pohjalta. Näitä eri käyttäjäprofiileja vertailemalla ja analysoimalla asiantuntijat muodostivat johtopäätöksiä tilansuunnittelun keskeisistä elementeistä ja niiden toimivuudesta.

Oletettavasti näissä strukturoiduissa haastatteluissa on ollut jonkinlainen haastattelurunko, joka takaa sen, että jokaisella haastatellulla on ollut samat kysymykset, joihin vastata. Tämänkaltainen aineistonkeruu antaa paljon yksityiskohtaisemmat tulokset, kuim esimerkiksi lomake, jossa vastataan kysymyksiin asteikoilla yhdestä viiteen. Ko. metodi toimii hyvin, kun rakennetaan yksittäisiä tiloja ja haastateltavien joukko on tarpeeksi rajattu. Suurempia projekteja varten olisi saatava jokin kustannustehokkaampi ratkaisu asianomaisten haastatteluun, kuten kyselylomake, joiden vastauksia asiantuntijat voisivat analysoida.

Aineiston hankkiminen eli keksimisprojektien teko aloitettiin vuonna 2016, jolloin mukaan otettiin peruskouluikäisiä oppilaita. Projektit suoritettiin vuonna 2016 Koulumestarin koulussa, Viikin normaalikoulussa, Arabian peruskoulussa ja Aurinkolahden peruskoulussa, mutta kuitenkin seuraavina vuosina kouluja on tullut lisää. Mainituista kouluista tähän osallistui 14 luokkaa ja yhteensä noin 320 oppijaa. Mukana oli myös 17 opettajaa. Aineistoa keräsi Kai Hakkarainen ja Pirita Seitamaa-Hakkarainen, sekä kouluprojekteja oli mukana kuvaamassa ja videoimassa myös opettajat ja oppilaat itse. 

Tutkimuksessa käytössä olleet aineistonhankinnan instrumentit eivät kuitenkaan ole selkeästi listattuja. Tutkimus- ja keksimisprojektit taltioitiin valo- ja videokuvaamalla, sekä niiden aikaiset suunnitteluprosessit taltiotiin erilaisin digitaalisin välinein.

Kuvaaminen on aineiston taltioimisen muotona erinomainen aineiston tulkinnan kannalta. Kuvattu materiaali esittää tilanteen juuri niin kuin se tapahtuu, eikä jätä materiaalia inhimillisten erheiden tai tutkijan tulkinnan varaan. Liikkeiden ja ilmeiden, pienten yksityiskohtien, tarkasteleminen mahdollistuu, kun aineistoa voi tutkia hyvinkin tarkasti. Haittapuolena videoinnissa on toki materiaalin poisjääminen, kun kamera ei pyöri, sillä materiaalin määrää tulee rajata ja kuvaaminen ei voi olla yhtäjaksoista.

Kerätty aineisto mahdollistaa siis tarkan tutkimisen, ikkunan tutkittavien mieleen, eleisiin ja ilmeisiin, videolta. Tutkittavien suorittamat portfoliotyöt, kuten suunnitelman laatiminen ja tiedonhakuprosessi, tuovat kontekstia tutkittavien käytökselle ja esittää miten tiedon operationalisointi onnistuu. Alku- ja loppumittaukset oppimisen, motivaation sekä tietojen ja taitojen osalta täydentävät edellisiä materiaaleja luoden hyvän kokonaisuuden, josta vetää johtopäätöksiä

Ennen projekteja ja niiden jälkeen on mitattu niihin osallistuneilta henkilöiltä esimerkiksi motivaatiota ja oppimista, mistä tutkimukseen on saatu omanlaistaan aineistoa. Lisäksi oppilaat ovat samalla avanneet omia ajatuksiaan hankkeesta. Myös opettajat saivat tilaisuuksia jakaa kokemuksiaan projekteista tutkijoiden kanssa erilaisissa työpajoissa ja koulutustilaisuuksissa, joita järjestettiin projektien aikana. Merkittävää projektien kautta muodostunutta aineistoa ovat tietenkin oppilaiden kehittämät artefaktit, jotka osoittavat heidän ajatustyötään ja sitoutumistaan projektin aikana.

Selvyyden vuoksi eritellen, Seitamaa-Hakkaraisen ja Hakkaraisen tutkimuksessa on tarkoitus tarkastella (ja samalla kehittää) seuraavia asioita:

• yhteisölliseen tutkivaan oppimiseen perustuvia toimintatapoja
• yhteismuotoiluun perustuvia toimintatapoja
• yhteisopettajuuteen perustuvia toimintatapoja
• toiminnan yhteiseen säätelyyn perustuvia toimintatapoja
• koulutuksellisia muutoksia digitaalisena aikana.

Lähtökohtana on ollut näkökulma, jonka mukaan opetuksen tulisia muuttua lineaarisesta enemmän epälineaariseksi, sillä kirjoittajat uskovat soveltamisen, kehittelyn ja rakentamisen taitojen tärkeyden korostuneen uudistuneessa maailmassa.

Keksimisprojektien avulla on luotu keksivän epälineaarisen pedagogiikan tila, jossa toteutuu kaikki yllä mainitut halutut tarkastelun kohteet. Toisaalta, opettajat ovat olleet projekteissa mukana omasta tahdostaan. Voidaan siis päätellä, että aineisto antaa tietoa sellaisesta yhteisopettajuudesta, jossa toiminnan sujuvuutta edesauttaa opettajien vähintäänkin suopeat asenteet. Jää siis epäselväksi se, kuinka yhteisopettajuus onnistuisi, mikäli kaikissa kouluissa alettaisiin virallisesti hyödyntämään lähinnä keksivää, yhteisöllistä ja epälineaarista opetusta. Jotkin toteuttamiseen liittyvät haasteet eivät välttämättä siis paljastu, sillä opettajia on moneksi.

Keksimisprojektien avulla on kuitenkin päästy käsiksi hyödylliseen tietoon erilaisten käytänteiden tarpeellisuudesta ja toimivuudesta. Tarkastelun lisäksi tavoitteena on myöskin kehittää käytänteitä, joten toistuvat keksimisprojektit ovat olleet myös siten toimivia: on havaittu, muutettu, ja siten vertailtu, onko muutos osoittautunut hyödylliseksi. Käteen on jäänyt tärkeitä oppeja käytänteistä liittyen mm. ajankäyttöön ja keksinnön kehittymisen tukemiseen.

Nimikkotutkimuksemme ”The relationship between Life science students’ burnout profiles, processes of understanding and academic achievement” aineisto on hankittu vuoden 2018 keväällä netissä tehdyn strukturoidun HowULearn- kyselyn avulla (Parpala & Lindblom-Ylänne, 2012). Tutkimuksen otoksen muodostivat Helsingin ylipiston Viikin kampuksen biotieteen opiskelijat, joihin kuului opiskelijoita neljästä eri tiedekunnasta: bio- ja ympäristötieteen, eläinlääketieteen, farmasian, ja maa- ja metsätalouden alalta. Otokseen kuului 538 ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijaa, joista 407 oli naista ja 131 miestä.

Aineistoa kerättiin SBI-9 -mittarilla, jolla mitattiin opiskelijoiden koulu-uupumusta uupumuksen tekijöiden avulla (loppuunpalaminen, kyynisyys ja riittämättömyyden tunne). ECTS- järjestelmällä mitattiin opiskelijoiden opintojen edistymistä (opintopisteiden määrä). Opiskelijoiden opintomenestystä mitattiin keskiarvolla ensimmäisen lukuvuoden ajalta. Aineistolla pyritään kartoittamaan pinta- ja syväsuuntautuneen oppimistyylin vaikutusta oppimiseen, uupumukseen ja opiskelun järjestelmällisyyteen.

Tutkimuskysymyksinä toimivat:

1. Kuinka koulu-uupumus, oppimisstrategiat ja akateeminen saavutus ovat yhteydessä toisiinsa?
2. Mitä uupumisprofiileita ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on havaittavissa?
3. Kuinka profiilit eroavat oppimismenetelmien ja akateemisten saavutusten mukaan?
4. Mitkä ovat sukupuolijakaumat eri profiileissa?

Kyselyn aihealueina toimivat: lähestymistavat oppimiseen, minäpystyvyys, opiskelu-uupumus, oppimisympäristö ja opintojen aikainen työssäkäynti. Kyselylomakkeessa kysyttyjä kysymyksiä olivat muun muassa “tunnen hukkuvani opintoihin liittyvään työmäärään”, ”minulla on usein riittämättömyyden tunteita opinnoissani” ja “Minusta tuntuu, että olen menettämässä kiinnostukseni opiskelua kohtaan”.

Yleisesti olemme ryhmämme kanssa sitä mieltä, että nimikkotutkimuksemme ilmiötä on tutkittu hyvin. Pohdimme kuitenkin sitä, tuleeko tutkimuksessa esiin kaikkein väsyneimmät opiskelijat. Todella uupuneet opiskelijat eivät välttämättä jaksa tai ehdi vastata kyselyyn koulutöiltään. Tällä tutkimusaineistolla on saatu validi tutkimustulos, mutta se rajaa ulkopuolelleen muut opiskelualat. Tulevassa tutkimuksessa kannattaisi laajentaa tutkimusta muille aloille ja myös muihin yliopistoihin, jotta näkisi paremmin eroja eri alojen sekä yliopistojen välillä Suomen laajuisesti. Lisäksi otanta suurenisi. Tulevaisuudessa tutkimus voisi olla tyyliltään myös laadullinen, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman luotettavia.

-Uupuneet opiskelijat

Perehdyimme Heidi Krzywackin tutkimukseen Finnish primary teachers’ interaction with curriculum materials – digitalisation as an augmenting element, jonka tutkimuskysymyksenä oli: Miten suomalaiset opettajat kokevat digitaalisen materiaalin matematiikan opetuksessaan? Krzywacki on itse kerännyt tutkimuksen aineiston, josta suurin osa on pääkaupunkiseudun kouluista, mutta 2 opettajaa edusti muuta Suomea.

Tutkimuksessa on haastateltu semi-strukturoidulla haastattelulla seitsemää suomalaista peruskoulun opettajaa, jotka edustivat erilaisia luokka-asteita (1-6), opetus kokemuksia, kouluja, koulualueita ja koulu kokoja. Tarkemmin eriteltynä koulut olivat erilaisia sijainnin (kaupunki, lähiö, maaseutu), koulun statuksen (erityisluokat/ei) ja maahanmuuttajien osuuden (S2-oppilaat) suhteen. Haastattelu suoritettiin kunkin opettajan omassa luokkahuoneessa syksyllä 2017 ja kysymykset liittyivät esimerkiksi opettajan koulutus- ja opetustaustaan, sekä digitaalisten resurssien valitsemiseen ja käyttöön. Haastatteluissa seurattiin tutkimusprojektissa etukäteen laadittua runkoa, mutta osa kysymyksistä oli hyvinkin avoimia ja opettajien vastaukset vapaamuotoisia. 

Ote haastattelukysymyksistä: 

Curriculum resources

2. a) What math curriculum programs or resources do you use now? Please list both print and digital resources. 
3. b) How long have you been using it/them? 
4. c) What program or programs did you use before?

Kyseessä oli pieni tapaustutkimus, jolloin aiheesta ei välttämättä saatu laajinta mahdollista näkökulmaa aiheeseen. Haastattelu voisi periaatteessa kuvastaa vain sattumanvaraisia ja subjektiivisia kokemuksia pienuutensa takia, mutta tutkimuksessa pyrittiinkin aiheen kattavan kuvailemisen sijaan enemmänkin avaamaan näkökulmia aiheeseen. Se, kuinka hyvin erilaisten opettajien löytäminen on onnistunut, saadaan tietää vasta kun haastattelu on tehty. Otoksen kattavuus taas vaikuttaa saadun aineiston laatuun. Aineiston määrä oli tutkijan mielestä riittävä, koska haastatellut olivat hyvin valikoituja, vaikkakin tämän tyylisessä tutkimuksessa haastateltujen määrä oli hyvin pieni. Koska tutkimus oli osa laajempaa tutkimusprojektia, voi seuraavaksi tulevalla kyselyllä mahdollisesti päästä syvemmin kiinni ilmiöön ja saada populaatiotason aineistoa, joka edustaisi kattavammin ilmiötä. 

Aineisto syntyy tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutuksessa, jolloin tutkijan kysymyksillä ja läsnäololla voi olla vaikutusta siihen millaisia vastauksia saadaan. Lisäksi aina kun joudutaan tekemään epäsuorasti päätelmiä ja havaintoja aineistosta, voi tapahtua väärinymmärryksiä. Tutkimuksen luotettavuutta on vahvistettu pilottitutkimuksella, jossa tutkittiin alkuperäistä haastatteluprotokollaa keväällä 2017. Pilottitutkimuksen avulla saatiin luotua kaikkiin projektin eri maihin vastaava tapa kerätä aineistoa. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta aineiston analyysilla on myös suuri merkitys.  

Mietimme, millä muulla tavoin tutkimus ilmiöön olisi voitu päästä tutustumaan ja mitä näillä olisi saavutettu suhteessa siihen, miten asiaa on nyt tutkittu: Mietimme, mahtaako tästä aiheesta olla tilastoja tai aiempia kyselyjä, joiden avulla tutkimusilmiötä olisi voinut lähteä tutkimaan. Olisiko asiaa voinut tutkia vain havainnoimalla esimerkiksi luokkahuoneessa. Tällä tavoin tutkijan kysymykset eivät vaikuttaisi saatavaan aineistoon, mutta toisaalta haastattelulla tavoitettiin, mitä mieltä opettajat oikeasti ovat digitaalisten opetusmateriaalien käytöstä.  

Vaihtoehtoinen tapa tutkimuksen tarkastelemiseen olisi esimerkiksi vertailu ruotsalaisiin tutkimuksiin. Sähköisten materiaalien monipuolisuus, määrä ja käytettävyys matemaattisissa aineissa ovat hyviä vertailukelpoisia tutkimuksen osia. Eroja voisi saada myös tarkasteltaessa oppilaiden käyttäjäkokemuksia. 

-Läsnäolijat