Helsingin yliopisto
Heippa lukijat!
Tiistain lähitapaamiskerralla pääsimme esittelemään tutkimussuunnitelmamme (helikopterivanhemmuuden vaikutukset lapsen sosiaalisiin taitoihin) muille ryhmille. Helikopterivanhemmuus herätti paljon keskustelua ja yksi esille noussut asia oli ilmiön harvinaisuus Suomessa. Luennolla meille esitettiin kysymys: “Kuinka monen huoltaja on/on ollut helikopterivanhempi?”. Käsiä ei juurikaan noussut ylös, vaikka tapaamiseen osallistui monta kymmentä opiskelijaa. Tämä sai meidätkin pohtimaan uudelleen tutkimustapaamme helikopterivanhemmuudesta.
Tutkimussuunnitelmamme mukaan tutkimusotteenamme olisi vain kaksi ensimmäisen luokan opiskelijaryhmää. Tuottaisiko tälläinen tutkimusote kuitenkaan tarpeeksi kattavaa tietoa koko Suomen helikopterivanhemmuus– tilanteesta? Ilmiön ollessa niin harvinainen Suomessa, olisi hyvin mahdollista ettei noin 60 oppilaan joukosta löytyisi yhtäkään helikopterivanhemman lasta.
Toivotun tutkimustuloksen saamiseksi meidän pitäisi laajentaa tutkimusotetta sekä henkilömäärän että aluerajauksen osalta. Otteessa tulisi olla oppilaita eri kouluista ympäria Suomea. Pohdimme myös eri maineisten kaupunginosien vaikutusta helikopterivanhemmuuden ilmenemiseen. Voisi olettaa, että hyvämaineisilla alueilla ja kouluilla olisi jotain yhteyttä helikopterivanhemmuuteen. Myös julkisten ja yksityisten koulujen erot tulisi huomioida tutkimuksessa.
Tässä keskiviikko iltapäivämme mietteet helikopterivanhemmuuden tutkimuksesta, mitä mietteitä teillä herää?
Terveisin,
Enni ja Sanna/Helikopterit
Tutkimusotteen ja aluerajauksen laajentamisen lisäksi olisiko järkevää ottaa huomioon myös eri ikäryhmiä, kuin vain 1-luokkalaisia? Ekaluokkalaiset ovat vasta koulu-uransa alussa ja luultavasti tarvitsevat enemmän ohjausta ja paapomista. Toki tutkimuksessa voisi asettaa rajat sille, mikä luokitellaan helikopterivanhemmuudeksi ja mikä nk. tavalliseksi huolehtimiseksi.
Alkuperäinen ajatuksemme oli, että haluamme seurata lapsia murroksellisessa kohdassa heidän elämää ja heidän vanhempiensa vaikutusta siihen. Tästä johtuen valitsimme peruskoulun ensimmäisen luokan oppilaat ikäryhmäksemme.
Mielestäni ensimmäisen vuoden oppilaat ovat siinä kehityksen vaiheessa, että he kykenevät jo itsenäiseen toimimiseen ja ajatteluun, mutta tarvitsevat taustatueksi vanhemman/opettajan ohjeita ja apua. Tämän takia mielestäni on otollinen vaihe seurata sitä, millaisen roolin vanhempi ottaa lapsensa kasvatuksessa.
Luottaako vanhempi lapsen kykyihin?
Tekeekö vanhempi sellaisia asioita lapsen puolesta, joihin lapsi kykenisi jo itse tai ohjauksen/ tuen avulla?
Esimerkiksi lukeeko vanhempi itse wilmasta, että lapsella on luistelua seuraavana päivänä, ja pakkaa luistimet reppuun vai keskusteleeko vanhempi lapsen kanssa huomenna olevasta luistelutunnista ja pohtii lapsen kanssa, mitä lapsen tulisi pakata koulureppuun luistelutuntia varten.
Ehdotuksesi siitä, että rajaisimme/luokittelisimme, mikä on helikopterivanhemmuutta ja mikä on ns. normaalia huolehtimista, on yksi keskeinen asia tutkimuksessa.
Enni/Helikopterit
Moi! Onpa teillä kiinnostava tutkimusaihe ja oli kiva kuulla siitä blogipostauksen muodossa, koska emme päässeet näkemään esitystänne tiistaina.
Helikopterivanhemmuus on itselleni aivan uusi käsite ja jäinkin miettimään, että miten määrittelette sen? Mielestäni tutkimusotteen laajentaminen on hyvä idea, ja kuten myös Hanna kommentissaan kirjoitti, ajattelin itsekin että tutkimusotteen laajentaminen myös muun ikäsiin lapsiin voisi auttaa saamaan laajempia ja luotettavampia tuloksia.
Aihe jäi minua kiinnostamaan ja olisi kiva kuulla tällaisen tutkimuksen tuloksista ja olisi myös kiinnostavaa kuulla, miten helikopterivanhemmuus vaikuttaa lapsen sosiaalisiin taitoihin pitkällä aikavälillä, eli vaikuttaako se vielä myöhemmin elämässä.
Kiitos kommentista Julia/Pirtsakat. Aiheemme on hyvin mielenkiintoinen ja on mukavaa, että se herättää paljon erilaisia ajatuksia.
Helikopterivanhemmuuden määrittelyssä käytämme kotitaloustieteen yliopistonlehtorin, FT Hille Janhonen-Abruquah:n määritelmää, jossa helikopterivanhemmuudella tarkoitetaan lapsen tien siloittamista uudessa elämänvaiheessa ja uuden tilanteen seuraamista hyvinkin läheisesti.
Enni/Helikopterit
Helikopterivanhemmuuden ja nk. tavallisen huolehtimisen (lapsen ikävaiheen tuen tarve) rajan määrittely on varmaasti yksi todella haastava kysymys teille. Missä se menee, kuinka helikopterivanhemmuus tarkasti määritellään ja kuinka vanhempi tunnistaa itsensä tällaiseksi, jos sille on vain häilyvä määritelmä?
Se, että ryhmässämme ei juurikaan noussut käsiä kysymykseenne ”kuinka monen vanhempi ollut helikopterivanhempi” ei ehkä kerro koko totuutta. Moni on voinut jäädä miettimään, että oliko lapsena se vanhempien tuki, huolehtiminen ja hääriminen nk. normaalia huolehtimista vai helikopterivanhemmuutta jos omassa perheessä aina toimittu niin eikä ehkä niin tarkkaa vertailukohtaa siitä millaista se arki muissa perheissä oli.
”Voisi olettaa, että hyvämaineisilla alueilla ja kouluilla olisi jotain yhteyttä helikopterivanhemmuuteen”. Jäin pohtimaan, onko tästä tutkimustietoa, vai perustuuko oletukseen?
Noora / Arvuuttelijat
Aiheessa on kyllä paljon mielenkiintoisia puolia!
Onko tarkoitus seurata samoja ekaluokkalaisia vain yhden vuoden ajan vai olisiko mahdollista toteuttaa sama tutkimus useammalle vuosikurssille ekaluokkalaisia, jotta saataisiin laajempi otanta? Tai laajentaa tutkimista esimerkiksi useampaan saman paikkakunnan kouluun, jotta voidaan vertailla vaikuttaako esimerkiksi koulun sijainti helikopterivanhemmuuteen (esim. ilmeneeko suosituimmissa kouluissa enemmän ylihuolehtivuutta tai ovatko tietyn tulotason vanhemmat enemmän ylihuolehtivaisia riippumatta koulun sijainnista) ?
Milla/ Cogitem
Kiitos kommentista!
Tutkimussuunnitelmamme mukaan seuraisimme n. 60 oppilaan joukkoa ekaluokkalaisia vuoden ajan.
Pohdimme kuitenkin, että emme saisi tarpeeksi kattavaa tutkimustulosta näin pienellä otannalla, joten tutkimusotantaa kannattaisi laajentaa runsaasti.
Alueelliset erot kiinnostavat myös meitä ja se, että onko eri kaupunginosilla vaikutusta helikopterivanhemmuuden ilmenemiseen.
Osallistuvia kouluja voisi olla ympäri Suomen eri kokoisilta paikkakunnilta.
Enni/Helikopterit
Mielenkiintoinen aihe ja mukavaa, että tutkimussuunnitelman esittäminen sai teidät pohtimaan uudestaan suunnitelmaanne. Tutkimuksen laajentaminen varmasti toisi luotettavuutta tutkimukseen. Mielenkiintoista on ajatuksenne eri kaupunginosien vaikutuksesta vanhemmuuteen. Olisikin hauskaa, jos tutkimuksenne jossain määrin tulisi tutkittua ja saataisiin vastauksia. Mielestäni helikopterivanhemmuus on melko uusi ilmiö, tai omassa lapsuudessani en tuntenut lapsi joiden vanhemmat erityisesti paapoisivat lapsiaan.
Itselleni tuli mieleen eri kaupunginosien lisäksi kaupunkien koon ja sijainnin vaikutukset tutkimustulokseen. Eli onko esimerkiksi suurissa kaupungeissa enemmän helikopterivanhemmuutta ja luottavatko pikkukylien vanhemmat vastaavasti enemmän rousseaulaiseen kasvatustyyliin? Vastaus voi olla yllättävä, siksi sitä olisikin mielenkiintoista tutkia.
Kirsi / Tilaspesialistit
Heips,
kovin mielenkiintoinen tutkimusaihe, josta herää paljon pohdittavaa. Millaisia taustakysymyksiä vanhemmille olisi tarkoitus esittää? Itseäni kiinnostaa etenkin se, että onko vanhempien iällä mitään yhteyttä helikopterivanhemmuuteen tai sillä, että kuinka monta lasta perheessä on.
Noora /Arvuuttelijoista pohti, että kuinka vanhempi tunnistaa itsensä helikopterivanhemmaksi. Sama miete heräsi minullekkin. Yksi isommista kysymyksistä tietenkin on, miksi jostain vanhemmista (pääosin äideistä) tulee helikopterivanhempia? Miten ja millä keinoin tuosta ”roolista” pääsisi eroon, jotta lapsen sosiaaliset taidot saisivat omaa tilaa kasvaa ja kehittyä?
Tätä kirjoittaessani minulle nousi mieleen eräs tilanne alakoulusta yli 10 vuoden takaa ja jollain lailla määritän sen helikopterivanhemman toiminnaksi. Eräs äiti ehdotti, että kaikkien luokkalaisten (kyseessä toinen tai kolmas luokka) olisi pakko käyttää koulussa toppahaalaria. Syy ehdotukseen oli se, ettei hänen poikansa joutuisi olemaan ainoa toppahaalarin käyttäjä luokalla. Äiti teki ennakoivia johtopäätöksiä ja ajatteli, että lapsen pukeutumista alettaisiin kiusaamaan. Eli tavallaan koitti siloittaa tiettyä vaihetta koulumaailmassa ”mielenkiintoisella” tavalla.Tällä tarkoitan sitä, että tuossa ikävaiheessa melko tyypillisesti toppahaalarien käyttöä mietitään tai ainakin tuolloin mietittiin. Mitäpä luulette, pukeutuiko luokka sinä talvena haalareihin?
Heips,
kovin mielenkiintoinen tutkimusaihe, josta herää paljon pohdittavaa. Millaisia taustakysymyksiä vanhemmille olisi tarkoitus esittää? Itseäni kiinnostaa etenkin se, että onko vanhempien iällä mitään yhteyttä helikopterivanhemmuuteen tai sillä, että kuinka monta lasta perheessä on.
Noora /Arvuuttelijoista pohti, että kuinka vanhempi tunnistaa itsensä helikopterivanhemmaksi. Sama miete heräsi minullekkin. Yksi isommista kysymyksistä tietenkin on, miksi jostain vanhemmista (pääosin äideistä) tulee helikopterivanhempia? Miten ja millä keinoin tuosta ”roolista” pääsisi eroon, jotta lapsen sosiaaliset taidot saisivat omaa tilaa kasvaa ja kehittyä?
Tätä kirjoittaessani minulle nousi mieleen eräs tilanne alakoulusta yli 10 vuoden takaa ja jollain lailla määritän sen helikopterivanhemman toiminnaksi. Eräs äiti ehdotti, että kaikkien luokkalaisten (kyseessä toinen tai kolmas luokka) olisi pakko käyttää koulussa toppahaalaria. Syy ehdotukseen oli se, ettei hänen poikansa joutuisi olemaan ainoa toppahaalarin käyttäjä luokalla. Äiti teki ennakoivia johtopäätöksiä ja ajatteli, että lapsen pukeutumista alettaisiin kiusaamaan. Eli tavallaan koitti siloittaa tiettyä vaihetta koulumaailmassa ”mielenkiintoisella” tavalla.Tällä tarkoitan sitä, että tuossa ikävaiheessa melko tyypillisesti toppahaalarien käyttöä mietitään tai ainakin tuolloin mietittiin. Mitäpä luulette, pukeutuiko luokka sinä talvena haalareihin?
Marika/Cogitem
Helikopterivanhemmuus oli minulle aivan uusi käsite. Oli mielenkiintoista päästä kuulemaan teidän esityksenne aiheesta, tunnistin kyllä ilmiön, vaikka käsite itsessään oli vieras.
Jäin miettimään, onko ilmiö välttämättä kuitenkaan niin harvinainen, vaikka meidän joukostamme ei juurikaan löytynyt henkilöitä, joilla olisi helikopterivanhempia. Luulen, että helikopterivanhemmuus on nykypäivänä yleisempää kuin meidän lapsuudessamme on ollut. Nykyään vanhemmat saavat jatkuvasti ajantasaista tietoa lapsista esimerkiksi Wilman kautta, kun taas monien meidän lapsuudessa tällaista järjestelmää ei ollut olemassakaan.
Teillä on mielenkiintoinen aihe, minulle käsite oli vieras, tosin ilmiö ei. Käsite pisti miettimään omaa ja vanhempieni tapaa olla vanhempi. Toki jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta, turvaa, rakkautta, kavereita jne. Mutta eri asia on miten vanhempi sen mahdollistaa. Voihan olla että jos vanhempi puuttuu liikaa, joutuukin kiusatuksi juuri sen vanhempansa ylihuolehtivuuden takia.
Itse näen Wilman reissuvihkona, jota varmaan aika moni meistäkin on kantanut repussa ja sen avulla tiedottanut opettajan ja vanhempien välillä tarpeelliset asiat.
Tapoja toimia on yhtä monta kuin opettajaa ja vanhempaa, yritetään me toimia lasten ja nuorten parhaaksi, oikeasti.