Helsingin yliopisto
Ensimmäinen yliopistovuosi tuo tullessaan paljon uusia asioita: täysin uuden ympäristön, uusia ihmisiä, runsaasti tapahtumia sekä keskittymistä vaativia luentoja. Tässä kaikessa saattaa olla paljonkin sulateltavaa tuoreelle fuksille. Samanaikaisesti tutustutaan kasvatustieteen saloihin, opetellaan yliopiston toimintatapoja ja harjoitellaan esimerkiksi sitsaamista tai sitä mikä olisi ideaalisin tapa juosta kurkku jalkojen välissä oman ryhmän voiton takaamiseksi.
Minkälaisia tuntemuksia tämä uusien asioiden kokonaisuus herättää? Olemme havainneet, että uupumuksen ja pirteyden tunteet pyörivät samojen aihealueiden ympärillä. Esimerkiksi opiskelijatapahtumat luovat yhteisöllisyyttä ja ovat mukavaa ajanvietettä arjen keskellä, mutta toisaalta myöhäiset illat ja mahdollinen heikko olo seuraavana aamuna laskee opiskelumotivaatiota, mikä taas puolestaan saattaa aiheuttaa uupumusta ja stressiä kurssitehtävien kasaantumisesta. Keskustellessamme nousi esille kaikille yhteisiä uupumusta ja pirteyttä aiheuttavia tekijöitä, jotka olemme listanneet alle.
Uupumukseen johtavia tekijöitä:
- uusien sosiaalisten suhteiden luominen ja ylläpitäminen → vaatii jatkuvaa aktiivisuutta
- uusi ympäristö
- epätietoisuus kurssien kokonaisuuksista ja vaatimuksista, esim. miten kirjoittaa hyvä oppimispäiväkirja → omien strategioiden kehittäminen
- opiskelijatapahtumat → vievät aikaa, vaikutukset saattavat yltää seuraavaan päivään
- lyhenevät päivät, kylmyys ja pimeys
- paineet onnistumisesta
Pirteyttä saa aikaan:
- kiinnostus uusia asioita kohtaan
- onnistumisen tunteet kurssien edetessä
- yhteisöön kuuluminen
- opiskelija-alennukset
- Weboodiin ilmestyvät opintopisteet
Tunnistatteko te samankaltaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat uupumukseen, pirteyteen tai muuten yleiseen vireystasoon?
Lopuksi halusimme koota ajatuksia, miten mielialamme näkyy pukeutumisessa (vai näkyykö?). Viikon alussa oli havaittavissa melankoliaa, mutta tilanne alkoi näyttämään valoisammalta päivien edetessä!
Outfit Of The Day (OOTD) pirteystason mukaan
Melankolista maanantaita!
Maanantai-aamu. Väsymys. Pääsisipä takaisin lämpimän peiton alle. Aamu saapui kylmänä, ja kävellessäni kohti bussipysäkkiä Helsingin yliopiston kangaskassi olalla keikkuen pohdiskelen tulevaa viikkoa. Luentoja, oppimispäiväkirjoja, artikkelikatsauksia, useamman artikkelin lukeminen, tutkijatapaaminen, ja päälle vielä fuksiseikkailu ja Pikku G:n keikka(fuksiseikkailun jatkot). Miten tästä viikosta oikein selviää? Tänään ei tunnu ryhmämme nimen mukaisesti pirtsakalta, tulevan viikon työmäärä tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta ja asu kuvastaa hyvin mielentilaa. Tummaa, harmaata, aivan kuten tämä aamukin. Mukavassa asussa on kuitenkin hyvä olla, ja viikko onkin hyvä aloittaa pehmeästi ja rennosti! Tänään laskeudutaan takaisin yliopistoarkeen. Maanantaisin on täysin okei ottaa iisisti.
– Sara
Turvallista tiistaita!
Tiistait on aina yhtä omituisia päiviä. Maanantaista ollaan jo selvitty, mutta koko viikko tuntuu olevan vielä edessäpäin. Uupumuksen taso on itselläni ainakin suhteellisen korkealla, ja stressitaso työmäärän paljoudesta painaa mieltä. Onneksi pukeutuminen säähän sopivilla varusteilla alkaa sujumaan jo paremmin. Maanantain jälkeen osasin varautua lämpimämmin, eikä pieni sadekaan pääse yllättämään, kun on aamulla muistanut pakata sateenvarjon repunpohjalle. Eiköhän se arki taas ala tästä rullaamaan!
– Milja
Keltaista keskiviikkoa!
Vaikka säällä saattaakin olla vaikutusta mielialaan, ei kukaan estä ottamasta siitä parhaita puolia irti! Itse ainakin huomaan omien pukeutumisvalintojen vaikutuksen mielialaan. Suosin kirkkaita värejä ja hauskoja kuoseja silloin kun mieliala on sopiva. Tämän päivän epävakaan kelin takia valitsin keltaista, ja ajattelin piristää itseäni sekä muita positiivisilla sukilla! Sukat toivat kummasti hymyä opiskelijakavereiden huulille. Näin viikon puolivälissä ajatukset alkaa siintämään jo tulevan viikonlopun riennoissa, jolla on luonnollisesti oma vaikutuksensa mielialaan. Suunta on ylöspäin, vielä jaksetaan tsempata loppuviikko!
– Emmi
Emmi, Milja ja Sara / PIRTSAKAT
Hauska postaus! 🙂
Itsekin samaistun tähän vahvasti. Mielialat määrittyvät just sään ja päivän luonteen mukaan lopulta sitten heijastuen pukeutumiseen. Se on kyllä mainio ja aika näkyvä ilmiö ihmisten kesken jos tähän on kiinnittänyt huomiota!
-Lotta/Helikopterit
Hauskasti olette ilmentäneet väsymyksen asteita asuvalinnoilla!
Aika tutulta kuulostaa nuo väsymykseen ja vireystasoon vaikuttavat muuttujat. Itse huomaa tenttiviikon (ym. deadlinet) lähestyessä stressitason nousevan, mutta onneksi opintojen eteneminen ja päämäärä motivoi jaksamaan. PItäisi vaan yrittää muistaa olemaan itselleen lempeä ja viettää aikaa itselle mukavien asioiden parissa.
Yhteisellä blogivastuuviikolla olisi hauska nähdä lisää vireyttä ilmentäviä kuvia/kuviaajia esim. kahvin kulutuksesta, torkutuksien määrästä tmv.
Hanna/ Arvuuttelijat
Juuri tällaista postausta olenkin kaivannut tähän jokasunnuntaiseen uupumukseen, kun on taas takana henkisesti ja fyysisesti rankka viikko uusien opintojen ja tapahtumien parissa. Olette hyvin saaneet kasaan uupumista aiheuttavia tekijöitä korkeakoulumaailmassa, tunnistan niistä itsessäni kaikki. Onneksi sama pätee myös positiivisiin tuntemuksiin, ja tämän tekstin luettuani huomenna alkava uusi viikko ei enää tunnukaan niin raskaalta!
Maija/Helikopterit
Olipas kiva postaus. Mulle henk koht vaikeinta on juuri tuo päivien lyheneminen. Välillä on kiva vaan kietoutua peittoon, juoda kuumaa teetä ja vain olla. Jokaisella on varmaankin omia hyviä selviytymiskeinoja!
Konsta/Cogitem
Varsin tutuilta kuullostavat itsellenikin nuo mainitsemanne tekijät. Haasteellinen viikko on ollut minullakin niin opintojen kuin muidenkin elämän osa-alueiden suhteen, mutta onneksi viikonloput ovat pelastamassa kaikelta siltä arjen kiireeltä ja ruuhkaisuudelta. Hyvät yöunet ja stressittömät aamut ovat kyllä oikea elämän suola, niillä jaksaa aina seuraavaan päivään. 🙂 Kivat olivat nuo teidän asukuvat, niillä sai tämä blogikin hieman pirteyttä ja mielenkiintoa ulkoasuunsa – ehkäpä saamme nähdä vielä lisää vastaavia mielialan ilmenemismuotoihin liittyviä kuvapostauksia.
Sonja/Cogitem
Postauksessanne oli hienosti rakennettu uupumuksen ja pirteyden välistä vuoropuhelua/vuorottelua. Outfit on the day oli hauska idea ja hyvin toteutettu.
Aihe on erittäin ajankohtainen, opinnot ovat juuri alkaneet ja opiskelijarientoja paukkuu joka suunnasta, mihin osallistuu ja mitkä jättää pois jo kurssien täyteisestä kalenterista. Mieli haluaisi osallistua jokaiseen tapahtumaan, mutta kroppa haluaisi levätä ja sisäistää kaikkea uutta informaatiota rauhassa. Yritän itselleni hokea, että näin alussa on hyvä ottaa rauhallisesti ja kuunnella omaa jaksamista, ja sitten kun opintoihin on päässyt mukaan, voi huoletta viilettää menemään. 😀
Jenni / Digimonit
Mukava lukea pirteyttä pursuavia viestejä varsinkin kun itseltä se on puuttunut jo vuosia. Haluan valoittaa hieman taustaani ja henkilökohtaista kokemusta aiheesta, varsinkin uupumiseen liittyen.
Olin aktiivinen fuksi siinä missä muutkin, kävin tapahtumissa ja tutustuin ihmisiin. Arjen tasapainoilu oli ihan kohtalaista, kiitos iltapäiväluentojen yms. Fuksivuoteni meni ihan hyvin ja sain jopa oman alan töitä. Toisena vuotena vastaan tuli ainakin yksi kurssi, joka tuotti ongelmia, lähinnä epäkiinnostavuuden ja siitä seuranneen motivaation puuttumisen takia. Tilalle otin mielenkiintoisia valinnaisia kursseja, joten opintopistemääräni näyttivät tavallisilta. Tämä trendi tuntui kumuloituvan seuraavina vuosina tiettyjen kurssien osalta ja se lykkäsi valmistumistani. Samalla minulle ilmeni selkeitä uupumisen merkkejä, joita en tuolloin huomannut itse.
Aikaisemman verkostoitumisen ansiosta minulla oli tuttuja, joiden avulla päätin kokeilla työelämää alalla pääsääntöisesti, sillä opinnoista ei olisi kertynyt tarpeeksi pisteitä Kelaa varten. Muutaman vuoden oltuani työelämässä mieluisalla alalla, huomasin että asiat alkoivat takkuilemaan, joten yritin tehdä paluuta opiskelujen pariin. Samalla kävin tarkemmin YTHS:llä tutkituttamassa terveydentilaani. Minulle diagnosoitiin keskivaikea masennus.
Tuosta hetkestä alkaen olen joutunut sopeuttamaan arkeani täysin oman jaksamiseni rajoihin. Olen saanut hyvän hoidon ja muiden resurssien avulla opintoni jälleen käyntiin ja mikä tärkeintä, oppinut tuntemaan paremmin omat rajani.
Tämän pienen kertomuksen opetuksena halusin toimia ”varoittavana esimerkkinä”, mutta muistakaa että väsymys on täysin normaalia! Kuitenkin jos huomaatte sen jatkuneen pidempää, niin älkää vähätelkö sitä ja käykää kysymässä olisiko jotain tehtävissä asialle.
Asian liiallisen henkilökohtaisuuden takia ja ryhmähengen ylläpitämiseksi kirjoitan tämän nimettömänä.
Älkää antako pirteyden kadota tämän hieman synkähkön kommentin myötä! 🙂
Mukavan erilainen postaus harmaaseen arkeen! Kirjoittamanne asiat ovat varmasti jokaiselle fuksille – miksei vanhemmallekin opiskelijalle – tuttuja. Mielenkiintoa lukemiseen tuovat tunnetiloja huokuvat värikkäät ja harmaat kuvat, jotka tukevat tekstinne tunnetiloja. 🙂
Milla/Cogitem
Mielenkiintoinen postaus! Itse samaistun aikalailla noihin mainitsemiinne asioihin uupumukseen ja pirteyteen johtavista asioista. Itse olen juuri muuttanut toiselta paikkakunnalta, joten sosiaalisten suhteiden luomisessa pitää olla hyvin aktiivinen ja tällaiselle introvertille se on hieman uuvuttavaa ja erilaisiin tapahtumiin osallistuminen tuntuu haastavalta, vaikka ne kiinnostaisivatkin. Tuntuu myöskin, että tunnit eivät päivissä riitä kaikkeen tekemiseen ja tulee stressiä, että millonka sitä ehtisi lukemaan tenttiin ja jne. Mutta pirteyttä tosiaan luo kiinnostus ja etenkin opintojen edetessä kertyvät opintopisteet!
Yllä olevan kommentin siis kirjoitti Jonna / Digimonit
Opinnot vievät paljon aikaa ja on paljon muutakin elämää; työ, perhe, harrastukset, lasten harrastukset ja muut menot. Vaikka opiskelijaelämä rajoittuisi luentoihin, ryhmätöihin ja itsenäiseen opiskeluun, on se aikaavievää. Kuten aiemmin on todettu, kiinnostus aihetta kohtaan kuitenkin auttaa, paitsi jaksamaan kaikkea tätä, myös omaksumaan uusia asioita helpommin.
Näin myöhemmällä aikuisiällä, toista kertaa opiskelemassa, ainakin itse myös suhtaudun opintoihin eri tavalla – huomattavasti rennommin ja armollisemmin. Opinnot toki uuvuttavat, mutta myös rikastuttavat ja piristävät arkea. Katsotaan, kuinka pitkälle alkuinnostus kantaa. 🙂
– Heidi/Virtuoosit