Helsingin yliopisto
Tervehdys kaikille innokkaille opiskelijaruoan nautiskelijoille!
Monet varmasti ovat innoissaan päivän ruokailuhetkistä Kampuksilla, sillä onhan aterioiminen yksi päivän tärkeimmistä aivotoimintaa ylläpitävistä hetkistä. Opiskelijaruokailussa pääsee hetkeksi sulattamaan opintojen sisältöjä, vaihtamaan kuulumiset tovereiden kanssa sekä rentoutumaan. Vai rentoutumaan? Onko niin sittenkään? Onko opiskelijaruokailu rentouttavaa vai välttämätön hetki, josta suuri osa menee jonottaen ja kelloon tuijottaen? Tässäpä kysymys, joka herättää ajatuksia. Tässä blogikirjoituksessa keskitymme huomioihin, joita meillä on herännyt opiskelijaruokailun tilasuunnittelusta.
Meidän ryhmämme aihe pyörii kokonaisvaltaisesti tilasuunnittelun ympärillä ja sen kysymyksen äärellä, miten osallistuminen vaikuttaa tiloissa viihtymiseen. Heti aiheen valinnan ja siihen tutustumisen jälkeen menimme ruokailemaan opiskelijaravintolaan. Heräsi ajatuksia ja kysymyksiä siitä, miten ruokailutilat on toteutettu koska oli ruuhka-aika ja seisoimme monikymmenmetrisen jonon perällä. Miksi jono on näin pitkä? Miksi jono menee tässä? Miksi täällä kaikuu näin kovasti? Miksi kahvista saa kuitin ja kenelle se tulee toimittaa? Mistä löydän vapaata ruokailutilaa tai astianpalautuksen ja riittääkö lounasaika sekä syömiseen että siirtymiseen seuraavalle luennolle?… Voi näitä kaikkia kysymyksiä! Mutta hei! Tästähän tulee mielenkiintoinen aihe blogiimme! Olemme Tilaspesialisteja ja meillä on kysymyksiä ja huomioita tilasuunnitteluun opiskelijaruokailussa. Mistä lähdemme liikkeelle?
Lähdimme liikkeelle ensiksi keskustelemalla keskenämme heränneistä kysymyksistä ja sen jälkeen tutkiskelemalla, onko aiheesta joku toinenkin opiskelija ollut kiinnostunut – ja kylläpä vain! Löytyy useampikin opinnäytetyö opiskeluruokailusta ja sen toteuttamisesta ja kehittämisestä. Kannattaa käydä lukemassa, sillä aiheeseen on oikeasti paneuduttu ja muutoksia tapahtuu jatkuvasti parempaan suuntaan. Meillä opiskelijoilla on mahdollisuus varmasti vaikuttaa opiskelijaruokailun tiloihin keskustelemalla ehdotuksista ja huomioista, ja antamalla palautetta. Kun tiloja suunnitellaan, käyttäjänäkökulmaa otetaan myös huomioon.
Tilaspesialistien suurimmat huomiot Minervan opiskelijaruokailusta ovat seuraavat:
Palvelu on iloista, avuliasta ja osaavaa.
Ruoka ja juomat ovat todella edullisia ja maukkaita!
ja ensimmäinen kehitysajatus: Jono vaikuttaisi kulkevan väärässä paikassa. Jonon nykyinen paikka aiheuttaa sen, että käytävällä on ahdasta ja oven läheisiin pöytiin, (joita on paljon), on vaikea päästä sukkuloimalla jonon lävitse tarjottimien ja kassien kanssa. Ratkaisuehdotus: Jonon paikka voisi kulkea linjastosta suoraan alas portaisiin, eikä ulko-ovelle päin. Näin ruokailutilaa jäisi paremmin ja jono ei kulkisi pöytiin menon tiellä.
Toisena kehitysajatuksena on metelin tasoon vaikuttaminen; saisiko mahdollisesti äänieristeillä tilasta hiljaisemman? Tai jos rakenteellisesti mitään ei ole muutettavissa, onko olemassa keino, jolla äänentason saisi pienemmäksi?
Minkälaisia huomioita teillä on herännyt uusina opiskelijoina opiskeluruokailusta? Nyt vapaasti ideoimaan positiivisessa hengessä!
Tilaterveisin, Säde ja Piia / Tilaspesialistit
Lisälukemista teemaan löytää esimerkiksi Hannes Hämäläisen ja Ilari Leskisen toteuttamasta opinnäytetyöstä Metropolia ammattikorkeakoululle Insinöörikoulutuksen tutkintosuunnasta vuodelta 2013 Aiheena opinnäytetyössä on ollut: ”Opiskelijaravintolan toiminnan kehittäminen logistisesta näkökulmasta” linkki: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/63851/opinnaytetyo_opiskelijaravintolan_kehittaminen_logistisesta_nakokulmasta.pdf?sequence=1
Hei!
Mielenkiintoinen aihe teillä! Kouluruokailu ja siihen käytössä olevat tilat puhuttavat monia ja mielipiteitä sekä kehitysideoita riittää varmasti itse kullakin.
Minulla on samanlaisia kokemuksia Minervan ruokalasta kuin teillä. Henkilökunta on aina ollut siellä hyvin ystävällistä ja iloista ja asiointi on ollut mukavaa. Tila on kuitenkin ahdas varsinkin silloin kun ihmisiä on yhtäaikaa paljon syömässä ja jonottamassa ruokaa. Välillä oikein ahdistaa kulkea kymmenien jonottavien ihmisten seassa ja etsiä epätoivoisesti vapaata tilaa.
Teidän ehdottamanne kehitysidea jonon muodostamisesta on käynyt myös minun mielessäni ja vähän ihmetyttää miksi se ei jo nyt muodostu niin, mitäköhän tilan nykyiset suunnitelijat ovat itse ajatelleet?
Toisaalta ruokalassa oman päävaivansa aiheuttavat myös istumapaikan varaajat. Mielestäni ruuhka-aikana ei oikein voi pitää puolikasta pöytää minuuttitolkulla varattuna tyhjänä vain koska haluat istua ystäviesi vieressä jotka ovat tulossa syömään vasta paljon myöhempään kuin sinä itse.
Hille / Cogitem
Hei, tämä aihe tuntui lukiessa hyvin ajankohtaiselle. Minervan ruokala oli tänään erittäin ruuhkainen. Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että jonon paikkaa kannattaisi muuttaa kulkemaan eri paikasta. Tilan toimivuus paranisi huomattavasti.
Mieleeni tuli myös, että useimmiten tilat suunnittelevat henkilöt, joilla ei ole realistista kuvaa siitä miten asiakkaat ja ravintolan työntekijät liikkuvat ruokasalissa. Luin myös linkittämäänne opinnäytetyötä, jossa todettiin tämä sama ongelma. Tilat usein tehdään ja sitten mietitään, minne sijoitetaan ravintola ja mitä kompaktimmin, sen paremmin – vaikka käytännöllisyys kärsisi.
Mielestäni jo ruokailutilojen suunniteluvaiheessa pitäisi kysyä tiloissa työskenteleviltä, mikä on toimivaa. Näin välttyisimme ylimääräisiltä tilojen uudelleenrakentamisilta ja kunnostuksilta.
Hei ja kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Kouluruokailu tuntuu tosiaan puhuttavan monia, ja olen itsekkin käynyt turhautuneita keskusteluita ystävieni kanssa siitä, että kouluruokailu on enemmän suoritus kun päivän rentoutumishetki.
Parannusehdotuksenne ovat mielestäni täysin valideja ja koen samaistumista niihin. Jonon aiheuttama tungos ja kiire on kiistatta inhottavia asioita.
Ainoa mikä herätti minussa kysymyksen oli maininta ruokalan meluisuudesta ja sen laskemisesta ilman äänieristyksiä. Miten se olisi mahdollista? Ruokailu on kummiskin sosiaalinen tapahtuma ja sen tuoksinnassa syntyy väistämättäkin meteliä.
Mielenkiinnolla odotan tulevia tilasuunnitelmianne :–)
Moikka!
Mulla samanlainen kokemus kun muillakin, ravintola usein ruuhkainen ja täysi. Tuli mieleen sellainenkin vaihtoehto että voisiko niitä kursseja/luentoja jotenkin jaksottaa silleen että ruokailuun ei siirtyisi niin paljon kerralla porukkaa. Mä olen toki juuri aloittanut täällä, eikä itsellä ole tietämystä sen enempää miten tämä asia toimisi tms, mutta ideana tuli mieleen. Tuosta jonotuksesta juurikin samaa mieltä, nyt se on hankalassa paikassa ja tukkii ihmisiä liikkumasta pöytiin tai palauttamasta astioita. Toki se on varmasti haasteellista kun isoja määriä ihmisiä ruokailee kuitenkin sen verran pienessä tilassa joten aikaa kuluu väistämättä jonotteluun yms. En myöskään osaa ajatella ruokailua rauhallisena hetkenä, eikä aikataulukaan usein anna periksi tunnin syömiselle. Edullisuus ja kuitenkin maittava ruoka plussaa joten kyllä haluan jatkossakin käydä syömässä lounaan. Tuleekin tästä mieleen että seuraavan kerran voisi kiittää henkilökuntaa ruoasta sillä aika kiireisiä he varmasti ovat.
Varpu/Helikopterit
Moi!
Kiva teksti, joka herättää paljon ajatuksia! Itselläni on ollut samoja mietteitä Minervan ravintolassa ruokaillessa nimenomaan tilasuunnittelun näkökulmasta.
Juuri tänään mietin samaa asiaa, että miksiköhän jono ei muodostu portaikkoon. Mietiskelin, että samaan aikaan kun jono hankaloittaa kulkemista pöytiin se myös hyvin tehokkaasti estää näkemästä nopealla vilkaisulla, onko paikkoja vapaana, mikä taas aiheuttaa turhaa törttöilyä, seisoskelua ja ajan kulumista.
Ehdotuksenne metelitason madaltamisesta on mielestäni tosi hyvä! Jos rakenteellisia muutoksia ei olisi mahdollista tehdä, voisiko esimerkiksi ravintolan tunnelmaan vaikuttaa erilaisilla visuaalisilla tai auditiivisilla keinoilla? Rauhallinen musiikki taustalle? pintamateriaalit/värit yms?
Tässä villejä ideoita joita pohdiskelin :))
– Enni/helikopterit
Aiheenne on hyvinkin tuttu varmasti jokaiselle penksulaiselle! Tilan erikoinen muoto ja pöytien varaaminen ruuhkaisesta tilasta ärsyttää monia, puhumattakaan jonoista jotka tukkivat sisään- ja ulosmenoväylät. Mielestäni tilan suurimmasta ongelmasta eli jonosta päästäisiin eroon jo määrittelemällä kulkusuunta sisään portaista ja ulos lasiovista, jotka sijaitsevat astioiden palautuspisteen suunnassa. Näin välttyisimme yhteentörmäilyltä ja täysinäisten tarjottimien kanssa puikehtelemiselta. 😀
Hei! Minäkin ruokailun eilen täydessä Minervassa, 45min juuri ja juuri riittää ruokailuun. Ensin jonottaa aikansa ja kauheella kiireellä kun syö lautasellisen ruokaa ei se ollokaan ole kauheen hyvä.
Tätä teidän juttua lukiessani muistin miten täällä meidän kylän pari vuotta vanhassa siirtokoulussa oppilaan joutuvat syömään. Ruokalasta tehtiin vastusteluista huolimatta liian pieni. Joku oli laskenut jokaiselle 15min ruokalassa olo aikaa jotta kaikki saa syödyksi. Aikaa ottaa ruoka, syödä se ja poistua. Tässä koulussa käyvät eskareista ysiluokkalaisiin, ei varmasti motivoi kouluruokailuun kiire ja se että pakkasellakin ruokajono yltää ulos saakka.
Täytyykin muistaa tämä tänään taas Minervassa ja olla kiitollinen siitä että saan jonottaa edes sisällä!
Heips,
minulla samat fiilikset Minervan ravintolasta kuin muillakin. Lisäksi mielestäni osa ruokapöydistä/tuoleista on sijoitettu melko tiivisti Selkänojat vastaikkain istuvien ruokailijoiden välistä on suht ahdasta kulkea. Toki syynä varmasti se, että mahtuu maksimimäärä ruokailijoita. Linjastot, etenkin lämpimän ruoan ovat liian kapeat. Tarjottimen kuljettaminen linjastolla ei aina ole sujuvaa, koska ruokien ottimet ovat tiellä.
On todellakin kokeilun arvoinen ehdotus tuo, että tulo- ja poistumisreitit määritellään eri puolille ravintolaa. Olisi suhteelisen helppoa ja halpaa testata ehdotuksen toimivuutta. Informaation lisäksi ainakin alkuun ”vahdit” ohjeistamaan muuttuneista kulkusuunnista.
Onko sitä muuten kellotettu, että kauanko ruokailija keskimäärin syö? 15min?
Jonoista ja muista häiritsevistä asioista huolimatta haluan käydä syömässä edullisen lounaan.
Kiinnostava aihe teillä ja jakaa varmasti mielipiteitä keskuudessamme! Aihe on itsellenikin hyvinkin ajankohtainen, sillä ajattelin sitä viimeksi tänään. Tänään minulla olisi ollut 25 minuuttia aikaa syödä ja kävin Minervan ruokalassa vain toteamassa, että koko tuo aika kuluisi pelkkään jonotukseen, joten lounas jäi tällä kertaa väliin.
Jonotussuuntaa olen itsekin pohtinut, onkohan se aina ollut tuollainen ja mitenköhän tähän ratkaisuun on päädytty? Ruokailijoita käy päivittäin joka tapauksessa niin paljon, että jonoa kertyy väkisinkin tiettyihin aikoihin, joten olisi hyvä, ettei jonottelijat tukkisi kulkuväyliä.
Varpu pohti aiemmassa kommentissa, olisiko kursseja/luentoja mahdollista jaksottaa eri aikoihin, jotta kaikki eivät menisi yhtä aikaa syömään. Minäkään en tiedä olisiko tämä mahdollista, mutta se helpottaisi kyllä ruokalan ruuhkaisempia aikoja.
Moikka!
Kommenteista hyvin huomaa, että muilla on ollut reilusti samanlaisia kokemuksia ruokalasta. Ja hyviä ehdotuksia, miten ruokalan viihtyisyyttä ja toimivuutta voisi parantaa.
Yllätykseksi tällä viikolla yhtenä päivänä jono oli muodostettu portaisiin. Ruokalassa liikkuminen oli paljon helpompaa ja käytävän kohdalla oli paljon rauhallisempi syödä.
Ruokailu on tosiaan sosiaalinen tilanne ja itsekin pidän keskustelusta sen aikana. Ihmisten äänenvoimakkuus vaan nousee melko korkeaksi, kun pienessä tilassa on liikaa väkeä kerralla. Tästä varmaan johtuukin Minervan ruokalan meluisuus. Tämän vuoksi pohdimme, että voisiko esim. äänieristeillä tehdä tilan hilajisemmaksi..
Työskentelen itse isossa yhtenäiskoulussa, jossa on yli 700 oppilasta. Lapsista lähtee ruokailun aikana paljon ääntä, ja tilan koko ja suunnittelu vaikuttaa äänen kantautumiseen paljon. Työpaikallani asennettiin äänieristeitä ruokalan ympärille pari vuotta sitten ja ero aiempaan on ollut todella huomattava.
Oppilaat ovat antaneet palautetta, että koulussa on mukavampi syödä, kun on rauhallisempaa.
Kukaanhan ei varmasti tarkoituksella huuda yleisessä tilassa, mutta äänentaso nousee väkisinkin ihmispaljoudessa. Kaikki ei huomaa, tai kaikkia ei häiritse, mutta monille meluisuus aiheuttaa stressiä ja haasteita.
Kurssien/luentojen jaksottaminen voisi hyvinkin helpottaa tilannetta, mutta toki sellaisen järjestäminen saattaa olla hankalaa.
Ehkä jonotussuunnan saisi pikkuhiljaa muutettua, jos osa näyttäisi mallia mihin jono kannattaisi muodostaa..
Tai sitten vaan jonotetaan käytävällä ja kun on tarpeeksi monta vuotta ollut yliopistolla, ei edes enää huomaa tilanteessa huonoja puolia 🙂
Ajattelin tässä syksyn aikana vierailla kaikissa keskustakampuksen unicafeissa. Muilla kampuksilla ongelmat eivät tunnu yhtä suurilta, sillä ruokailijoita on vähemmän ja uusien rakennuksien mahdollistamat tilavat ravintolatilat auttavat tämän ongelman kanssa. Silti aina massaluentojen jälkeen kaikkialla on ruuhkaista ainakin tunnin.
Kävin myös eilen toteamassa, että Minervassa oli suuri jono, joten katsoin mitä muualla olisi tarjolla. Huomasin, että lähes kaikkialla oli samat ateriat tarjolla, joten lähimpänä vaihtoehtona suunnistin ensimmäistä kertaa Soc&Komin tiloihin ja ihmettelin kuinka pieni se taas oli, mutta onneksi oli myös jonot. Ylioppilasaukion unicafe on yleensä varmin vaihtoehto, sillä se on iltaan asti auki ja lounasta saa myös lauantaisin. Silloin ei haittaa, jos varsinaisen lounasajan kiireiden takia ei ehdi lähimpään ravintolaan syömään.
– Sami / Cogitem
Hyviä huomioita ja kehitysehdotuksia tilan toimivuuden parantamiseen.
Itselläni on mukana usein iso kassi ja sen kanssa liikkuminen täpötäydessä ruokalassa on haasteellista. Aina saa pelätä, että kenen tarjotin lentää kun tämä kassialma yrittää liikkua Oliviassa. Olisi kätevää, jos Minervalta löytyisi säilytyslokeroita, joihin voisi jättää tavaroita päivän ajaksi. Mitään tavaroita kun ei oikein uskalla jättää yleisiin tiloihin ilman vartiointia.
Kaikille opiskelijaruuan ystäville suosittelen seuraavaa vinkkiä: Vaikka luentojen välissä harvoin ehtii toiselle puolelle kaupunkia syömään, niin käykää esimerkiksi kiireettömämpinä päivinä tutustumassa muihinkin, kuin oman opiskelureviirinne opiskelijaruokaloihin. On silmiä avaavaa nähdä, miten eri tavoilla opiskelijaravintoloiden tilasuunnittelua on toteutettu ja kuinka se vaikuttaa lounashetken viihtyisyyteen. Näiden lounasekskursioiden sivuvaikutuksena alkaa myös huomata tilojen toistuvat ongelmakohdat ja miten ne konkretisoituvat siinä, onko ruokailuhetki tuottanut hyvinvointia vai kenties turhautumista.
Oma suosikkini opiskelijaravintoloista on vuonna 2018 valmistunut Fazer food & Co A Bloc-kampusravintola Aalto-yliopiston metrokeskuksessa Otaniemessä, joka on suunniteltu yhteistyössä Fazer Food services oy:n ja Aalto CRE:n kanssa. Yhteistyön todella huomaa. Kirjoitan tätä postausta ruuhkaisimpaan lounasaikaan täpötäydessä ja pinta-alaltaan valtavassa ravintolassa, enkä silti koe vaikeuksia keskittyä työntekoon.
Aalto CRE:n nettisivuilla (https://aaltocre.fi/uusia-lounaselamyksia-metrokeskukseen-aalto-cre-ja-fazer-yhteistyohon/) kuvailtiin tulevaa ravintolaa projektin alkuvaiheessa seuraavasti:
”Ideoimme yhteistyössä Fazerin kanssa seuraavan sukupolven lounaselämyksiä yhdistäen digitaalisuuden, laadukkaan ruoan, palvelun ja miljöön. ”
”Metrokeskuksen kampusravintolasta on tulossa pihazzo, eli paikka missä kohdata, tehdä ryhmätyötä ja pitää pikapalaveri.”
On mukavaa retrospektiivisesti tarkastella näitä suunnitelmia ja todeta, että hämmästyttävää kyllä, visiot näyttävät toteutuneen. Pihazzo kuvaa aluetta hyvin: täällä todellakin voi ruokailun lisäksi (tai sen ohella) tehdä helposti ryhmätyötä ja pitää palavereita. Monipuoliset sisustusratkaisut mahdollistavat sen, että yksilönä tai ryhmänä löytää juuri sen nurkan, pöytäryhmän tai porrastasanteen (kyllä, täällä voi syödä istuen porrastasanteella!), mikä sen päivän tai hetken tarpeeseen sopii.
Ravintolan sisustuksessa on käytetty paljon pehmeitä materiaaleja, jotka sekä luovat tilaan viihtyisyyttä, että toimivat äänenvaimentimina. Tämä onnistunut melunhallinta on mahdollisesti juuri se syy, miksi työskentely vilkkaaseen lounasaikaan onnistuu häiriöttä. Tilassa on runsaasti korkeita, ihmisen mittaisia kasveja. Se saa aikaan piazzamaisen tunnelman; olemme sisätiloissa, mutta kuin italialaisella torilla.
Ehkä silmiinpistävin sisustuselementti ovat kuitenkin läpikäveltävät mökit. Mökissä on kaksi seinää ja katto, ja sisällä suuri ruokapöytä. Mökki voi toimia aivan tavallisena lounastilana, mutta tarpeen vaatiessa myös palaveripaikkana hieman intiimimmälle kokoukselle ääntä blokkaavien seinien vuoksi. Mökit toimivat myös tilanjakajina itä- ja länsipäätyjen välillä.
Tiivistyksenä postauksestani toteankin, että A Blocin Fazer food & Co -ravintolassa on mielestäni toteutunut juuri sellaisen tilasuunnittelun malli, missä suunnitteluyhteistyö eri tahojen välillä on toiminut ja loppukäyttäjää on kuunneltu. Nimikkotutkijamme ei tutki opiskelijaravintoloita, vaan opetus- ja oppimistiloja, mutta mielestäni tämä ravintola on yhtä toimiva niin ruokaravintolana, kuin oppimistilanakin, ja sen takia halusin antaa sille kommentoinnin kautta erityishuomiota.
Lisätietoa:
https://www.facebook.com/FazerfoodcoAbloc/
https://aaltocre.fi/aalto-cre/me-olemme-aalto-cre/
– Kirsi / Tilaspesialistit
Täällä on esitetty ihan hyviä ideoita Auroran ruokailun sujuvoittamiseksi. Moni on tarjonnut vaihtoehdoksi jonon muodostamista portaikkoon, mikä ilmeisesti joskus on jopa toteutunutkin. Portaissa kulkeva jono on ikävä kyllä esteettömyyden näkökulmasta ongelmallinen. Penkereelläkin on opiskelijoita, jotka liikkuvat pyörätuolilla tai kainalosauvojen kanssa. Mikäli jono kulkisi portaissa tulisi tällaiset opiskelijat päästää ainakin osittain jonon ohi, jolloin he eivät välttämättä pääsisi syömään siinä seurassa, missä olisivat halunneet kavereiden jonottaessa portaissa.
Luulen, että Penkereen unicafeen jonottamista voisi sujuvoittaa ilmankin sitä, että jono kulkisi portaissa, järjestämällä kalusteet totaalisen eri tavalla ihan linjastoista alkaen. Tarvittaessa ruuhkaisina ajankohtina jonon kulkua voisi ohjailla esimerkiksi lentokentän turvatarkastuksista tutuilla metrin korkuisilla tolpilla, joiden välissä kulkee hihna.
Panu / Sensitiiviset