Toisenlaisten linssien läpi

Joskus voi olla hyvä lähestyä jo tutuksi tulleita asioita eri näkökulmasta. Voisiko jo olemassaolevan tutkimuksen aineiston avulla, tai sitä hieman muokkaamalla saada vastauksia aivan eri näkökulmasta asetettuihin tutkimuskysymyksiin? Nimikkotutkijamme Mari Nivan tutkimuksessa Online weight-loss services and a calculative practice of slimming tarkoituksena oli tuottaa tuloksia, jotka lisäävät ilmiön ymmärtämistä, eikä niinkään selkeitä ”kyllä” tai ”ei” tyyppisiä vastauksia. Tutkimuksen vastaajat olivat naisia, jotka käyttivät Keventäjät.fi ja Kiloklubi.fi -painonhallintasovelluksia. Aineistona käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja sekä kyselylomakkeita, joilla kartoitettiin vastaajien lähtötilannetta, painonpudotustavoitteita ja elämäntapamuutosten onnistumisia. Lähdimme miettimään, pystyisikö eri teoreettisten näkökulmien avulla löytämään merkittävämpiä, tai hyödyllisempiä tuloksia esimerkiksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta hyödyntäen samoja menetelmiä ja aineistoa.

Voitaisiin esimerkiksi pohtia, miten aineistosta saatu tieto vastaa sivujen antamia lupauksia. Tutkimusaineistosta saatuja tietoja vastaajien omaksumista asioista ja laihdutustuloksista voitaisiin vertailla internetissä toimivien painonhallintasovellusten lupauksiin ja myyntipuheisiin. Teoreettisen näkökulman tavoite olisi saada laadullisia tutkimustuloksia internet-palveluiden toimivuudesta ja tehokkuudesta. Niiden ollessa suosittu keino painonpudotukseen ja sen hallintaan, olisi hyödyllistä saada tutkimuksellista tietoa neutraalista tulokulmasta. Jos vastaajien kokemukset kohtaisivat hyvin palveluiden antamiin lupausten kanssa, palvelisivat tutkimuksen antamat tulokset kaikkia osapuolia. Kuluttajat luottaisivat palvelujen laatuun ja toimivuuteen mahdollisesti enemmän, mikä saattaisi lisätä ylipainoisten omatoimista painonhallintaa ja näin ollen vaikuttaa myönteisesti kansanterveyteen. Myös palvelut luonnollisesti hyötyisivät kasvavasta käyttäjämäärästä. Jos aineistosta saadut tulokset eivät vastaisikaan palveluiden lupaamia muutoksia, voisi tutkimuksen tuottamalla tiedolla olla mahdollinen laskeva vaikutus kansanterveyteen. Tällöin helposti lähestyttävien internet-palveluiden käyttöaste laskisi, mikä voisi olla myös monille ylipainoisille tai painoa pudottaville syy olla muuttamatta elintapojaan.

Toisaalta aihetta voidaan lähestyä myös yksilön näkökulmasta. Vuonna 2017 kaksi kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia. Lihavuus on elintapasairaus, johon on pyritty jo pidemmän aikaa löytämään ratkaisuja esimerkiksi politiikan kautta. Jotta ylipaino ilmiönä saataisiin kuriin, on katsottava asioita myös ylipainoisten näkökulmasta. Ymmärrystä voitaisiin lisätä tutkimalla ylipainoisten subjektiivista kokemusta omasta kehosta ja laihdutustavoitteista. Tutkimus voitaisiin toteuttaa nimikkotutkijamme aineistoa hyödyntämällä. Mahdollisia haastattelukysymyksiä modifioimalla voitaisiin täsmentää vastausten kohdistumista uusien tutkimuskysymysten suuntaan. Tällä tavoin pystyttäisiin keräämään tietoa esimerkiksi siitä, miten ylipainoiset itse kokevat liikakilojen vaikuttavan hyvinvointiin. Myös laihdutusprojektin motivaationlähde olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä voidaan jopa kärjistetysti sanoa, että omasta vartalosta huolehtiminen on nykyään terveellisen kansalaisen moraalinen velvollisuus.

Pohtiessamme näitä esimerkkejä havaitsimme, että tutkijan on valittava yksi teoreettinen näkökulma ja pysyttävä siinä tarkasti koko tutkimuksen ajan. Myös toinen tärkeä tekemämme havainto oli laadukkaan aineiston merkitys uuden tiedon tuottamisessa. Laadukas aineisto voi taipua moneen. Haluaisimmekin kuulla, millaisia vaihtoehtoisia näkökulmia muiden ryhmien aineistoista voisi löytyä.

 Jaakko, Sanni & Sonja / Cogitem

Minkälaisia lähteitä Mari Nivan tutkimuksessa käytettiin?

Meillä on käsittelyssä Mari Nivan tutkimus painonhallintasovellusten käyttämisestä laihduttamisessa ja painonhallinnan pitkäjänteisessä oppimisessa. Tutkimuksessa mukana olleet nettisovellukset olivat nimeltään Keventäjät ja Kiloklubi. Pääajatuksena ei ollut kuitenkaan tutkittavien painonpudotuksen määrä, vaan heidän keräämä henkinen pääoma sovellusten käytön aikana, sillä useimpien tutkimuksessa mukana olleiden tavoitteena oli sisäistää painonhallintasovellusten vinkkejä ja ohjeita niin, että esimerkiksi ruokailutottumuksien muutos olisi pysyvää.

Kyseisestä aiheesta ei löytynyt suomalaisia tutkimuksia, joten tutkimus pohjautui tutkijan omiin haastatteluihin, jotka pidettiin tutkimuksen alussa, sekä kyselylomakkeisiin. Tutkijan haastateltaviksi valikoituivat Kiloklubin ja Keventäjien asiakkaat, joilla oli vähintään viisi kiloa painoa pudotettavana ja painoindeksi yli 25 kg/m2. Alunperin tutkija olisi halunnut kerätä aineistonsa kuntosaliharjoitteluryhmistä, mutta kuntokeskukset eivät halunneet lähteä mukaan tutkimukseen.

Haastattelut sisälsivät neljä osaa: painonhallintasovellusten käyttötavat ja kokemukset, aiemmat laihdutuskokemukset ja nykyisen painonhallintaprojektin syyt sekä omat kehonkuvaa koskevat tavoitteet olivat tarkastelun alla. Nämä semistrukturoidut haastattelut muokattiin kirjalliseen muotoon. Haastattelujen kestot vaihtelivat tunnista yli kahteen tuntiin. Haastattelut litteroitiin Word -tiedostoiksi nauhoitteista. Semistrukturoitu eli puolistrukturoitu määritellään eteneväksi niin, että haastateltaville esitetään samat tai likipitäen samat kysymykset samassa järjestyksessä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006).

Haastattelujen lisäksi tutkija lähetti haastateltaville kyselylomakkeen, johon osallistujat vastasivat haastettelujen jälkeen. Kyselylomakkeen avulla selvitettiin taustatietoja, laihdutustavoitteita ja aiempia laihdutuskokemuksia. Lisäksi tutkija olisi toivonut ehtineensä myös analysoida sovellusten keskustelufoorumeita yhteisöllisyyden näkökulmasta, sillä vertaistuki nähtiin tutkimuksessa varsin merkittäväksi tekijäksi painonhallinnan kannalta.

Vuoden kuluttua, tutkimuksen lopussa, haastateltavat vastasivat uuteen kyselylomakkeeseen, jonka tavoitteena oli selvittää, millä tavoin haastateltavat olivat käyttäneet painonhallintasovelluksia ja olivatko he onnistuneet hyödyntämään oppimiaan asioita arkielämässä siitä huolimatta, että sovellusten käyttö oli jo lopetettu. Kysely toteutettiin avoimilla kysymyksillä, joihin haastateltavat saivat kuvailla omia painonhallinnan kokemuksiaan kuluneen vuoden ajalta. Varsinaisia laihdutustuloksia ei ollut tarkoitus kerätä, vaan analysoida, pystyykö sovellusten avulla oppimaan painonhallinnan käytäntöjä.

Milla/ Cogitem

LÄHTEET:

Niva, Mari (2015). Online weight-loss services and a calculative practice of slimming. Health 2017, Vol. 21(4) 409–424.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu 15.10.2019)

Arvuuttelijat nimikkotutkimuksen aineisto

Aineistomme koostui tutkimuksessa kerätystä kahdella kameralla kuvatusta videomateriaalista. Videomateriaalia kerättiin tutkimuksen keskiössä tapahtuvasta yhteisöllisestä suunnitteluprosessista, joka ilmeni tekstiilityönopettajaopiskelijoiden ryhmätyöskentelynä. Ryhmätyöskentelyt jakautuivat kolmeen eri sessioon tutkimuksen aikana. Jokainen sessio jaettiin vielä erikseen ongelmakeskeisen ja suunnittelun hyödyntämiseen. Nämä sessiot jaettiin vielä tehtävänannon kertaamisen, analyysin, ideoinnin ja järjestäytymisen sekä yleisen tehtävän arvioinnin osiin (katso kuva). 

Videomateriaalia analysointiin edelleen INTERACT- tietokoneohjelmistolla, joka antoi ryhmätyöskentelyn tapahtumille numeroarvot. Saadut arvot analysoitiin klusterimenetelmällä, jonka avulla ryhmien työskentelymallit saatiin rajattua ongelmakeskeiseen ja ratkaisukeskeiseen malliin.  Videoiden avulla pystyttiin myös tutkimaan, kuinka paljon aikaa kukin ryhmä vietti eri suunnittelumenetelmien ympäristöissä, sillä tutkimuksessa tavoiteltiin suunnittelun tapahtuvan ainoastaan ryhmätapaamisten aikana.  

Design – suunnitteluprosessin aikana kurssilla kerättiin myös luonnokset ja muistiinpanot. Ryhmätyöskentelyssä tuotetut prototyypit toimivat myös tutkimuksen aineistona. Näin pystyttiin seuraamaan ideoinnin edistymistä.  Videomateriaalista havainnoitiin myös kehollista elekieltä sekä verbaalista viestintää. Tutkimusongelman kannalta keskeistä olikin juuri selvittää, miten elekieli ja yhteisölliset prosessit näkyivät konkreettisesti videomateriaalista. Videomateriaalia tuli yhteensä 25 tuntia. Luonnoksia ja muistiinpanoja kerättiin yhteensä 38 kappaletta ja hahmomalleja syntyi 4. Viikko viimeisen session jälkeen ryhmiä haastateltiin luotettavuuden nimissä siitä, onko design – prosessia käsitelty yhteisissä keskustelunaiheissa sessioiden ulkopuolella. Haastatteluiden pohjalta tultiin tulokseen, että on todennäköistä, että aineisto on luotettavaa.  

Tutkimuksessamme ei kerätty aineistoa opiskelijoiden omista kokemuksista, joten omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa aineistoa ei ole. Lahti on tehnyt tutkijatapaamisen haastattelun mukaan aikaisempaa tutkimusta yhteisöllisestä oppimisesta, joten hänellä on sekundääristä aineistoa apunaan aikaisemmista tutkimuksista. Tätä sekundääristä aineistoa ei kuitenkaan mainita tutkimusartikkelissa.  

Ohessa kuva aikajanasta, joka on luotu videomateriaalin perusteella. Eri palkkeihin on väritetty, miten tutkittavien ryhmien ajankäyttö on jakautunut.

/ Arvuuttelijat

Nimellä on väliä

Mitä jos nimesi vaikuttaisi työnsaantimahdollisuuksiin?

Vaikka olemmekin kohdistaneet katseemme nimikkotutkimuksemme vuoksi maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuspolkuihin, valitsimme tämän blogikirjoituksen aiheeksi työllistymisen, jolla haluamme katsoa myös heidän tulevaisuuteensa.

Pohdimme ulkomaalaistaustaisen nimen vaikutuksia työllistymiseen tällä viikolla pinnalla olleen uutisartikkelin sekä kahden haastateltavan omakohtaisten tarinoiden ja kokemuksien kautta. Tekemämme haastattelut ovat itse keräämiämme ja  julkaisemme ne nimettöminä.

Rekrytoinnissa tapahtuva nimisyrjintä on vakava, mutta piilotettu ongelma. Mitä toisen asteen koulutuksen jälkeen tapahtuu? Miten maahanmuuttajataustaiset työllistyvät? Työllistyvätkö he?

Tällä viikolla Yle Uutisten lehtiartikkeli julkaisi pysäyttäviä tuloksia syrjinnästä työmarkkinoilla ulkomaalaistaustaisia nimiä kohtaan. Aiheesta käytiin keskustelua myös Ylen A-studiossa maanantai-iltana. Helsingin yliopiston sosiologian tutkijan Akhlaq Ahmadin tutkimuksessa tutkittiin, mitä merkitystä työntekijän etnisellä taustalla on työnhaussa. Taustalla tutkimuksessa tarkoitettiin nimeä sekä äidinkieltä.

Tutkimukseen luotiin viisi kuvitteellista työnhakuprofiilia: kantasuomalainen, englantilainen, venäläinen, irakilainen ja somalialainen. Kaikki profiilien kuvitellut edustajat olivat Suomessa syntyneitä tai kasvaneita, jolloin esimerkiksi kielitaidon puutetta ei voitu käyttää perusteena työpaikan saamattomuudelle eikä heidän osaamisessaan tai koulutuksessaan ollut eroja. Tulokset olivat surullisia.

kuva: Yle A-studio

Aihe on ajankohtainen ja erittäin tärkeä, sillä ulkomaalaistaustaiset nimet lisääntyvät tasaiseen tahtiin Suomessa. Yllä olevien ikävien tulosten pohjalta voimme myös todeta eriarvoisuuden lisääntyvän. Jotta voimme tuoda epäkohtia esiin, tulee niistä myös puhua. Onneksi aiheesta on alettu puida avoimesti, eikä näitä tosiasioita lakaista enää vain maton alle. Myös vuosi sitten toteutettu kampanja, jossa julkisuuden henkilöt loivat omilla ansioluetteloillaan työnhakuprofiileja romaninimillä ja toteuttivat mainoskampanjan, näyttää positiivista kuvaa tulevaisuudesta ja sen arvoista.

HAASTATELTAVA 1

Mies, asunut Suomessa yli 25 vuotta, Suomen kansalainen

”Sen verran mulla on kokemusta, että kukaan ei ota edes yhteyttä jos laitan omalla nimellä työhakemuksen… Piti aina mennä suoraan esittäytymään, koska kaikille syntyy aina joku ennakkoluulo nimestä.

Korkeakoulussa kun opiskelin, niin yli 80% suomalaisista opiskelijoista saivat palkallisen työharjoittelupaikan ja meitä oli luokassa kaksi maahanmuuttajataustaista, joilla oli oikeasti vaikeuksia saada ylipäätänsä (palkaton) työharjoittelupaikka. Mä lähetin 100 hakemusta ainakin, enkä saanut mitään sitä kautta. Sain lopulta opettajan ystävän kautta paikan. Toinen samaa alaa opiskeleva maahanmuuttaja meni lopulta valmistumisen jälkeen raksahommia tekemään, vaikka korkeakoulukoulutus olisi riittänyt paljon korkeammalle.

Rehellisesti mä ajattelen, et mun pitää olla suomalaista paljon parempi että saan saman työpaikan”

 

HAASTATELTAVA 2

Nainen, suomalainen

”Isäni on somalialainen ja minulla on ollut hänen sukunimensä aina, kunnes kaksi vuotta sitten vaihdoin suomalaisen äitini sukunimen itselleni, koska koin arkeni vaikeaksi somalitaustaisen nimen kanssa.

Mielestäni keskustelussa tulisi huomioida myös ne suomalaiset, jotka eivät tilastoissa näy maahanmuuttajina tai maahanmuuttajataustaisina, mutta heillä on suomalaisesta poikkeava nimi tai ihonväri. Haluaisin että meitä nimitettäisiin suomalaisiksi, vaikka musta tuntuu et yhteiskunta on eri mieltä. Tuntuu, että keskustelu koskee lähes aina maahanmuuttoa, niin me jäädään jalkoihin. Ei tajuta paljonko asia vaikuttaa myös meihin, jotka olemme kasvaneet suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, tunnemme itsemme suomalaisiksi, mutta meitä ei kuitenkaan luokitella arjessa suomalaisiksi.

Vanhan sukunimeni kanssa koin kohtaavani paljon ennakkoluuloja työnhaussa, virastoissa ja esimerkiksi terveyspalveluissa.

Ennen sukunimen vaihtoa ei edes tajunnu miten paljon se vaikuttikaan elämään ja ihmisten kohtaamiseen. Myöhemmin huomasin, että tuntui et ihmiset oli puhuneet mulle ku tyhmälle ja esimerkiksi oli puhuneet selkokieltä tai tavanneet sanoja mulle. Työnhaussa se näkyi tosi konkreettisesti, haastattelukutsuja ei oikeestaan ikinä tullut, työpaikat tuli aina suhteilla. Vasta nyt voin lähettää sähköpostia työpaikkoihin uudella sukunimellä ja mulle vastataan niihin hakemuksiin.

Haastattelutilanteissa, kun haastattelija näkee mut, nykyään tuntuu kuitenkin, että saan ikään kuin anteeksi sitten, ku pääsen kertomaan nimen ja se onkin onkin suomalainen, vaikka olenkin ruskea suomalainen.

Fiilikset on aika ristiriitaiset sen suhteen et mun täytyi vaihtaa mun nimi. On periaatteessa helpottunut olo, mut samalla on katkera, että täytyi tehdä se, jotta pääsen edes vähän lähemmäs sitä keskiverto suomalaisen viivaa.”

Työttömyysaste, sinisellä suomalaistaustaiset, punaisella ulkomaalaistautaiset (=vanhemmat tai ainut tiedossa oleva vanhempi ulkomailta) koonnut: Katja Kuokkanen, HS-grafiikka Iines Vikio, lähteet: Tilastokeskus

Niin pitkään, kun asia on niin kuin nyt, maahanmuuttajat ovat työttömien tilastoissa kärjessä ja epätasa-arvoisuus sekä syrjintä Suomessa kasvaa.

Voitaisiinko työnhaussa ja palkkaamisessa siirtyä siihen, että työhakemukset laitetaan kertomatta nimeä, ikää tai sukupuolta? Hakemukseen, jossa kerrottaisiin ainoastaan osaamisesta sekä taidoista, ja palkataan niiden perusteella työhön? Mitä mieltä sä oot?

 

Annika, Viola ja Veera /  Maahanmuuttivat

 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-11023468

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006230579.html

Yllä olevien julkaisuiden lisäksi haastatteluihimme osallistui kaksi henkilöä.

Virhekäsitykset nimikkotutkimuksen aineisto

Ilona Södervikin tutkimus virhekäsityksistä 

Ilona Södervikin väitöstutkimuksessa tutkittiin, miten yliopisto-opiskelijat ymmärtävät keskeisiä biologian käsitteitä ja miten käsitykset muuttuvat erilaisten opiskelumateriaalien lukemisen jälkeen. Kohderyhmänä olivat lääketieteen opiskelijat ja luokanopettajaopiskelijat, joiden opinnoissa biologian käsitteet ovat erittäin merkityksellisiä. Tutkimus keskittyi käsitteelliseen muutokseen sekä tiedeoppimiseen ja opetukseen. Aiemmin on tutkittu erityisesti peruskouluikäisten oppilaiden käsityksiä, ja havaittu, että oppilailla on ennen opetusta runsaasti käsityksiä opetettavista aiheista, mutta niihin liittyy usein virheellisyyttä. Ennakkokäsityksiä on vaikea muuttaa ja ne voivat vaikeuttaa oppimista.   

 Tutkimuksen otos 

Osallistujat olivat suomea äidinkielenään puhuvia yliopisto-opiskelijoita kahdesta eri koulutusohjelmasta: lääketieteen ja opettajakoulutuksen. Aineisto kerättiin vuosien 2008 ja 2012 välillä. Kaikissa tutkimuksissa osallistuminen oli vapaaehtoista. Tutkimuksessa I osallistujia oli 18 ja tutkimuksessa II oli 91 osallistujaa, jotka olivat toisen vuoden opettajiksi opiskelevia yhdestä suomalaisesta yliopistosta vuosina 2008-2009. Tutkimuksissa III, IV ja V osallistujat olivat lääketieteen opiskelijoita yhdestä suomalaisesta yliopistosta. 

Tutkimuksessa III (N=60) osallistujat olivat ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijoita vuonna 2008. Yhtä ryhmää lääketieteen opiskelijoista seurattiin ensimmäisten vuosien ajan tutkimuksessa IV (N=119) ja tutkimuksessa V 2009-2011. Lisäksi oli kontrolliryhmä, joka koostui 13 erikoistuvasta lääkäristä yhdestä suomalaisesta yliopistosairaalasta tutkimuksessa V vuonna 2012. 

 Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset 

Tutkimuksessa selvitettiin luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä fotosynteesin ja lääketieteen opiskelijoiden käsityksiä verenkiertoelimistön sisältöalueista. Lisäksi tutkittiin miten selittävän tekstin ja törmäyttävän tekstin lukeminen vaikuttaa käsitysten muuttumiseen ja millainen yhteys käsityksillä lääketieteen sisällöistä on kliiniseen päättelyyn.  

Tutkimuksen aineisto ja aineistonhankinnan instrumentit 

Väitöskirjatutkimus koostui viidestä tutkimuksesta, joita kuvaamme seuraavaksi tarkemmin.  

Tutkimus I 

Otos 

18 toisen vuoden luokanopettajaopiskelijaa 

Tavoitteet 

Ensimmäisessä tutkimuksessa haluttiin selvittää: 

  1. Millaisia käsityksiä fotosynteesistä luokanopettajaopiskelijoilla on 
  2. Miten käsitykset muuttuvat, kun he lukevat oppikirjamaisen selittävän tekstin 
  3. Millaisia oppimistavoitteita luokanopiskelijoilla on koskien fotosynteesiä   

Menetelmät 

Aineistona toimi testi, jonka avulla kartoitettiin opiskelijoiden tietämystä fotosynteesistä. Opiskelijat saivat itse muotoilla kirjallisesti vastauksensa testissä esitettyihin kysymyksiin. Testejä oli kaksi, ennen ja jälkeen selittävän tekstin lukemisen ja testit olivat täsmälleen samanlaisia. Lisäksi opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan ylös asioita, joita he haluaisivat oppia fotosynteesiin liittyen. Tutkimuksen aineistot analysoitiin kvalitatiivisilla ja kvantitatiivisilla menetelmillä. Lisäksi muodostettiin käsitekarttatyökalu, jonka avulla analysoitiin ja pisteytettiin opiskelijoiden fotosynteesin systemaattinen ymmärrys.   

Tutkimus II 

Otos 

91 toisen vuoden luokanopettajaopiskelijaa 

Tavoitteet 

  1. Saada vielä syvempi ymmärrys opiskelijoiden fotosynteesin virhekäsityksistä systeemisellä tasolla sekä  
  2. Tutkia tukeeko törmäyttävä teksti oppimista paremmin kuin selittävä teksti.   

Menetelmät 

Ensimmäisen tutkimuksen tavoin tässäkin tutkimuksessa opiskelijat osallistuivat kahteen testiin, mutta testien välissä puolet tutkittavista luki selittävän ja puolet törmäyttävän tekstin. Aineiston analyysiin käytettiin kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä ja käsitekarttatyökalua. 

 Tutkimus III 

Otos 

60 ensimmäisen vuoden lääketieteenopiskelijaa 

Tavoitteet 

Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt opiskelijoilla olevan virhekäsityksiä keskeisissä biologian käsitteissä, kuten verenkiertoelimistön toiminnassa. Kuitenkin yliopisto-opiskelijoiden virhekäsityksiä koskevia tutkimuksia on tehty suhteellisen vähän. Kolmannessa tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää, onko lääketieteenopiskelijoilla virhekäsityksiä verenkieltoelimistön sisältöalueista.  

Menetelmät 

Tutkimuksen aineisto muodostui tutkittavilta kerätystä testistä, jossa tehtävänä oli piirtää ja selittää sydän- ja verenkiertojärjestelmä sekä miten veri virtaa siinä.  Opiskelijoiden vastaukset jaettiin ryhmiin: tieteellinen tai naiivi. Naiivit näkemykset jaettiin vielä niin ikään kahteen ryhmään: mallit, joissa on tosiasiavirheitä ja mallit, joissa on virhekäsityksiä tai vakavia puutoksia. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisin ja kvantitatiivisin menetelmin. 

 Tutkimus IV  

Neljäs tutkimus oli jatkotutkimus, joka toteutettiin vuosina 2009-2010.   

Otos 

119 suomalaisen yliopiston ensimmäisen ja toisen vuoden lääketieteen opiskelijaa 

 Tavoitteet 

Tutkimuksessa tarkasteltiin lääketieteen opiskelijoiden biolääketieteellistä osaamista ja sydän- ja verenkiertojärjestelmän tuntemusta. Tutkimus on jatkoa aikaisemmalle tutkimukselle (tutkimus III:lle), jonka tulokset osoittivat, että aloittelevilla lääketieteen opiskelijoilla on usein ennakkotietämys lääketieteellisestä sisällöstä ja, että tämän tyyppiset käsitykset voivat olla este oppimiselle.  

Menetelmät 

Neljäs tutkimus koostui kahdesta osasta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijat osallistuivat testiin, joka koostui piirustustehtävästä ja monivalintakysymyksistä, jotka koskivat sydän- ja verenkiertojärjestelmää.  Seuraavana lukuvuonna tutkimus jatkui, jolloin opiskelijat vastasivat kahteen kysymykseen kirjallisesti. Kysymykset koskivat suonikohjuja ja jalkojen turvotusta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, oliko sydän- ja verenkiertojärjestelmän ymmärtämisessä tapahtunut muutosta. Molempina vuosia saadut tiedot analysoitiin kvantitatiivisesti hyödyntäen käsitekarttatyökalua. Valittu tapa mahdollisti kumpanakin vuonna saadun tiedon vertailun keskenään.  

 Tutkimus V 

 Otos 

33 kolmannen vuoden lääkäriopiskelijaa, joita seurattiin vuosien 2009-2011 ajan. Lisäksi oli kontrolliryhmä, joka koostui 13 erikoistuvasta lääkäristä.  

Tavoitteet 

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä silmänliiketutkimus paljastaa, kun lääkäriopiskelijat ja erikoistuvat lääkärit lukevat potilaskirjoitusta sekä onko biomedikaalinen ymmärrys yhteydessä onnistumiseen oikean diagnoosin antamisessa.  

Menetelmät 

Tutkittavat lukivat tutkimusryhmän laatiman ja kahden sydänlääkärin arvioiman potilaskertomuksen. Tekstiä lukiessa tutkittavien silmänliikkeitä tutkittiin Tobii T60XL Eye Tracker –laitteella. Potilaskertomukseen liittyen oli myös kysymyksiä, joihin lääkäriopiskelijat vastasivat kirjallisesti ja erikoistuvat lääkärit suullisesti, työajan säästämiseksi. Oppilaiden tämänhetkistä biomedikaalista tietoa koskien verenkiertojärjestelmää selvitettiin monivalintatestin avulla, ja aineistona käytettiin myös aiempien tutkimusten tuloksia kyseisten oppilaiden biomedikaalisesta tiedosta. Opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään vastauksiensa perusteella: oikea diagnoosi tai väärä diagnoosi. Silmänliiketutkimuksen tietoja analysoitiin Tobii Studio eye-tracking –ohjelmistolla sekä ei-parametrisellä tilastollisella analyysillä.  Tutkimuksessa käytettiin myös taustamuuttujina opiskelijoiden pääsykokeiden tuloksia sekä pitkittäistietoja siitä, kuinka opiskelijoiden verenkiertojärjestelmän biomedikaalinen ymmärrys oli kehittynyt. 

 Arviointi 

Tutkimuksessa on pyritty selvittämään ilmiölähtöisesti opiskelijoiden käsityksiä fotosynteesistä ja verenkiertojärjestelmästä sekä käsityksissä tapahtuvaa muutosta eri opetusmateriaalien lukemisen jälkeen.  

Tutkimuksessa on selvitetty biologian sisältöjen ymmärrystä melko suurilla otoksilla ja monipuolisilla menetelmillä. Tutkimuksissa käytettiin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä, mikä tekee tutkimuksista monipuolisempia. Saadaan erilaista informaatiota aineistosta. Lisäksi on käytetty sekä pitkittäis- että poikittaistutkimusta. Tutkimus on tuonut uutta tietoa tutkimuskysymyksiin.  

Pitäisikö edelleen selvittää muidenkin keskeisten käsitteiden ymmärtämistä näillä opiskelijoilla ja myös muiden alojen opiskelijoilla eri käsitteiden ymmärtämistä? Olisi mielenkiintoista tietää muidenkin tulevien akateemisten ammattilaisten käsitteiden ymmärtämistä. Miten se vaikuttaa ammattilaisten uskottavuuteen, jos heillä on virheellisiä käsityksiä alansa termeistä? 

-Virhekäsitykset

Kärpäsenä katossa – Yhteistyön havainnointi muuttuvassa työelämässä

Sami Paavolan ja Reijo Miettisen tutkimuksessa seurattiin koulurakennusprojektia, jonka suunnittelussa hyödynnettiin rakenuksen tietomallintamista (Building Information Modelling, BIM). Nimikkotutkimuksessamme käytettiin seuraavia aineistonkeruutapoja: havainnointi, videointi ja haastattelut. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena.   

Koska kyseisessä kontekstissa aiheemme on tutkia, miten BIM vaikuttaa toimijoiden väliseen yhteistyöhön, aineisto ei ole suoraan mitattavissa. Yhteistyö on ensin muotoiltava mitattavaan muotoon. Yhteistyötä ei voi itsessään mitatamutta sitä voidaan välillisesti havainnoida.  

Onko tilanne aito vai tehty tutkimusta varten?  

Tutkimuksen voimasanat –teoksessa esitetään yksinkertainen tapa jakaa aineistot joko tutkimuksen synnyttämiin aineistoihin, joissa aineistot ovat olemassa vain tutkimusta varten tai luonnollisiin aineistoihin, joissa aineisto on olemassa riippumatta tutkimuksesta. Koska kokoustilanne on osa rakennusprojektia, tutkimuksemme aineisto on luonnollinen aineisto, eikä tilannetta ole rakennettu nimenomaan tutkimusta varten.  

Aineistonkeruumenetelmät tutkimuksessa? 

Tutkimuksessa käytettiin ennen projektia pääyhteistyökumppanien haastatteluja, jotka tuottivat taustatietoa. Haastattelujen jälkeen tutkija havainnoi ja videoi neljä eri pituista kokousta. Videoilta tutkijat laskivat, kuinka monta kertaa kokouksen osallistujat kiinnittivät huomion yhteiseen projektiin ja kuinka usein he tekivät jotain muuta esimerkiksi omalla koneellaan. Videoista saatujen lukujen perusteella koottiin taulukkoja. Kokouksiin osallistuivat projektipäällikkö, pääsuunnittelija, insinöörejä ja rakennusurakoitsijoiden edustajia. Kahdessa kokouksessa oli mukana myös rakennuksen tietomalliasiantuntija. Kokousten kesto vaihteli 30 minuutista seitsemään (7) tuntiin.  

Missä roolissa tutkija on?  

Erilaisissa haastatteluissa aineisto syntyy tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutuksessa, etnografisessa havainnoinnissa taas tutkijalle tulee jokin rooli osana tarkkailtavaa toimintaa. Tässä tutkimuksessa aineistoa kerättiin molemmilla tavoilla. Projektia edeltävissä haastatteluissa tutkija oli vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa. Kokousten havainnointitilanteessa tutkija taas ei puuttunut asioiden kulkuun, eikä omalla toiminnallaan vaikuttanut luonnolliseen kokoustilanteeseen. 

Havainnoinnin määrittely 

Tutkimuksen voimasanat –teos painottaa, kuinka tärkeää on pitää erillään tutkijan omat tulkinnat ja havainnot tutkimustilanteen suorista havainnoista. Tässä tutkimuksessa tutkija on määritellyt tarkasti, mihin havainnointi kohdistuu. Havainnointitilanteissa hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, mihin osallistujien katse kohdistui, kuinka kauan se pysyi samassa kohteessa, kuinka monesti kokouksessa osoitettiin BIM-malliin laserosoittimella tai sormella ja kuinka monesti mallia käänneltiin kokouksen aikana.  

Ovatko Paavola ja Miettinen löytäneet mielestänne relevantit tavat yhteistyön mittaamiseen?  

 

Virtuoosit 

Kokeileva käsityö nimikkotutkimuksen aineisto

Tutkimuksemme “The roles of material prototyping in collaborative design process at an elementary school” (Yrjönsuuri, Varpu; Kangas, Kaiju; Hakkarainen, Kai; Seitamaa-Hakkarainen, Pirita) aineisto kerättiin co-invention (yhteiskeksiminen) projektissa Helsinkiläisillä ala-asteilla. Projektissa 5-luokkalaiset saivat aiheekseen keksiä uudenlaisia ratkaisuja arkipäiväisiin ongelmiin. Oppilaat työskentelivät 3-5 henkilön ryhmissä apunaan opettajat, tutkijat ja ulkopuoliset asiantuntijat. Projekti koostui 11 x 90min sunnittelukerrasta. Siihen osallistui 75 oppilasta eli 20 ryhmää, joista kolmea seurattiin tarkasti videoimalla. Valitut ryhmät olivat erilaisia sekä ryhmän koon, sukupuolijakauman että keksinnön luonteen perusteella. Projekti alkoi syksyllä 2016 ja päättyi keväällä 2017.

Tässä tutkimuksessa aineisto kerättiin ainoastaan videoimalla. Videolla näkyy miten oppilaita tuettiin protoilutilanteissa ja miten oppilaita havainnoitiin. Havainnointitilanteista ei kerätty erillisiä aineistoja (esimerkiksi muistiinpanoilla), vaan niitä analysoitiin videoinneista. Seurantaryhmien suunnitteluprosessien nauhoitus tapahtui kahdella Go-Pro -kameralla, joista yksi oli asennettu kattoon ja toinen jalustalle tallentamaan tarkemmin oppilaiden eleitä sekä materiaalin käyttöä. Jokaisen työskentelysession jälkeen valokuvattiin myös syntyneet luonnokset ja protot. Analyysiin valittiin kaksi suunitttelusessiota jokaiselta seurantaryhmältä eli 6 x 90min. Tutkimusta varten kerätyt videoaineistot ovat salassa pidettävää materiaalia, jonka vuoksi emme pääse tutustumaan niihin konkreettisesti.

Tutkimuksen videoaineistojen analysoinnissa käytettiin Ash’n (2007) kolmen eritason analyysiä: makrotaso, keskitaso ja mikrotaso. Makrotason analyysin (when) tarkoitus oli luoda flow-kaavio kaikista suunnitteluaktiviteeteistä. Keskitason analyysi (what) jakautui kahteen vaiheeseen: kaikkien merkittävien tapahtumien identifiointiin ja niiden joukosta osan valinta tarkempaan analyysiä varten. Mikrotason analyysiin (how) valittiin 16 tapahtumaa, joista tutkittiin eleitä, materiaalin manipulointia ja ideoiden verbalisointia.

Tutkimuksessamme pyrittiin selvittämään:

Kuinka prototyyppejä käytetään itse prototyyppien tai suunnitteluideoiden hienosäätöön?

Kuinka prototyyppejä käytetään yhteissuunnitteluprosessin sosiaalisina välittäjinä?

Kuinka prototyyppien materiaaliset ominaisuudet näkyvät yhteistyössä suunnitteluprosesseissa?

Videoanalyysi on ainoa keino havainnoida autenttisesti sosiaalista yhteissuunnitteluprosessia tutkijoiden vaikutuspiirin ulkopuolella. Tällä menetelmällä saadaan taltioitua koko prosessi niin että se on samansisältöisenä tarkasteltavissa eri näkökulmista, eri tutkijoiden toimesta ja se on toistettavissa halutun määrän. Videolta näkyy projektin eteneminen, ilmeet, eleet, materiaalin käyttö, yhteistyöskentely ja kommunikointi, tilan hyödyntäminen sekä ulkopuolinen ohjaus. Meidän mielestämme tämä onkin ainoa keino tehdä tämän tyyppistä tutkimusta Maker-kulttuurin saralla.

 

-Kokeileva käsityö

Digimonien nimikkotutkimuksen aineisto

Nimikkotutkijamme Kai Hakkaraisen aineisto on koottu hyödyntäen monia eri tiedonkeruumenetelmiä. Hän pyrkii yhdessä muiden tutkijoiden kanssa vastaamaan kysymykseen: Miksi opettajien ja oppilaiden on usein vaikea vapaaehtoisesti hyödyntää oppimiseen tarkoitettua teknologiaa ja teknologia ympäristöjä, joita tutkijat suosittelevat ja rakentavat? 

Tutkimuksemme aineisto on hankittu peruskouluikäisiltä oppilailta ja heidän opettajilta. Aineistoa on alettu kerätä vuonna 2016 pääkaupunkiseudun alueelta valikoiduissa kouluissa: Koulumestarin koulu Espoosta sekä Viikin normaalikoulu, Arabian peruskoulu ja Aurinkolahden peruskoulu Helsingistä. Tässä vaiheessa keksimisprojekteihin osallistui 14 luokkaa, yhteensä noin 320 oppijaa (10–14-vuotiaita). Mukana oli 17 opettajaa, sekä luokanopettajia että aineenopettajia. Tavoitteena tutkimuksessa on laajentaa keksimisprojekteja vuosittain uusiin kouluihin Kasvava mieli –hankkeessa. Tutkimuksen alkuvaiheissa hyödynnettiin myös opetussuunnitelmaa. 

 Aineiston on kerännyt yhdessä tutkijat, opettajat ja oppilaat dokumentoiden opetustilanteita valokuvan ja videon avulla. Oppilaat tallensivat yhteistä suunnittelu- ja keksimisprosessiaan erilaisin digitaalisin välinein. Tutkijat halusivat korostaa portfoliotyöskentelyn merkitystä prosessin dokumentoinnissa sekä reflektoinnissa. Tutkijat suorittivat myös alku- ja loppumittaukset osallistujien oppimisen, motivaation ja tietojen ja taitojen arvioimiseksi. Aineisto sisälsi myös digitaalisten apuvälineiden ruututallenteita ja lokitietoja. Varsinaiset koulukokeilut tallennettiin videoille ja niiden tarkoitus oli analysoida oppijaryhmien ja luokan toimintaa sekä niissä muodostuvaa prosessiaineistoa. Tutkijat ja opettajat järjestivät myös säännöllisesti koulutustilaisuuksia ja työpajoja, joissa opettajat pystyivät esitellä keksimisprojektejaan ja jakaa kokemuksiaan tutkijoiden kanssa. Myös opettajien itsereflektoivia päiväkirjoja hyödynnettiin keksimisprosessien analysoinnissa. Tutkijat korostivat, että kattavan kokonaisukuvan saamiseksi on kerättävä monipuolista dataa hyödyntäen sekä kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, että kvalitatiivisia. 

Oppilaat kehittivät projektin aikana monia eri arkea helpottavia keksintöjä. Yksi niistä oli nimeltään UrPo, älypohjallinen. UrPo sisälsi erilaisia sensoreita, joiden avulla se mittasi jalkapohjan lämpöä ja kosteutta ja näiden avulla lämmitti sen oikean lämpöiseksi: 

 

Aineisto koostuu muotoiluopista, keksimistä ja tiedeopetusta tukevista  pedagogisista ohjeista sekä  malleista, joilla kannustetaan opettajia ja koulujen pedagogista kehittymistä. 

Aineistolla halutaan kehittää tutkijoiden ja koulujen kanssa yhteisöllisen suunnittelun, keksimisen ja tekemisen kulttuuria ja sitä tukevaa pedogogiikkaa perusasteen koulutuksessa. Hankkeessa halutaan hyödyntää tutkivaa ja ilmiöpohjaista opiskelua.  

Videotallenteet taltioivat kaikki visuaaliset ilmiöt objektiivisesti. Videotallenteiden hyviä puolia: nonverbaalinen aineisto eli tutkittavien liikkeet ja ilmeet sekä saadaan sellaista ainestoa, mikä jäisi normaalisti oman havannointikyvyn ulkopuolelle, pieniä yksityiskohtia, joilla saadaan kokonaiskuva ilmiöstä. Videotallenteet mahdollistavat alkuperäiseen aineistoon pääsyn uudelleen ja uudelleen. Videotallenteet mahdollistavat aineiston avoimuuden analyysille, koska muillakin kuin tutkijalla on mahdollisuus tarkastella aineisto, tietenkin sen eettisyyden nimissä. Huonoja puolia videotallenteissa on videokuvan ulkopuolelle jäävät tapahtumat. Videotallenteissa tulisi tarkkaan miettiä kuvauskulma. Kameran läsnäolo voi vaikuttaa tutkittavien käyttäytymiseen. Ennen videointia tutkijan tulee tehdä tarkka etukäteissuunnittelu, jotta analysoitavaa aineistoa ei tule kohtuuttomia määriä. (https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_4_3.html ) 

Tutkijoiden keräämä aineisto oli monipuolista: videomateriaalin kautta päästään tarkastelemaan tilanteita yhä uudelleen, portfoliotyöskentely avaa tutkijoille kohteiden ajatusmaailmaa ja alku- ja loppumittauksilla päästään vielä pureutumaan tarkasti esimerkiksi motivaation kaltaisiin vaikeasti muista materiaaleista selvitettäviin kysymyksiin. Kerätyt aineistot täydentävät toisiaan ja lisäävät tutkimuksessa käytetyn aineiston luotettavuutta. Tulkinnanvaraisuus tuo tämän kaltaisessa videomateriaalissa ja portfolioiden tarkastelussa oman lisänsä työskentelyyn, sillä eksakteja vastauksia ei ole. Tutkijan kokemus ja objektiivisuus ovat avainasemassa materiaalien tulkinnassa.  

Innostava kertomus maahanmuuttajataustaisen toiminnasta

Rönnberg julkaisi Helsingin Sanomiin tiistaina 12.10. artikkelin, jossa kertoo erään maahanmuuttajataustaisen ruotsalaisen Abdirahmanin eriyttävistä kokemuksista työmarkkinoilla sekä aloitteesta eriytyneen alueen maineen ja työllistymisen kohottamiseen. Nuorena Abdirahman lähti kotimaastaan opiskelemaan New Yorkiin kansainvälisiä suhteita ja työskentelemään mm. Sveitsiin ja Somaliaan, mutta huomasi harmikseen ruotsin lähiöön palatessaan, ettei saanutkaan töitä tai edes kutsua työhaastatteluun pätevyydestään huolimatta. Abdirahman ei artikkelissa kerro kokeneensa tätä rasismiksi, vaan selittää kokemuksensa segregaation syyksi. Hän siis sanoo, että lähiössä maahanmuuttajataustaiset ja vauras keskiluokka eivät ”näe toisiaan” ja näin maahanmuuttajataustaiset koetaan vieraana ja heitä kohtaan on ennakkoluuloja. Artikkelissa Rönnberg (2019) kertoo myös, esimerkiksi Vilkaman ja Berneliuksen tavoin että tutkimukset osoittavat kasvavaan segregoitumiseen Helsingissä. (Bernelius. 2015; Vilkama & Bernelius. 18.09.2019). Abdirahmanin negatiivisten kokemusten jälkeen artikkelissa kerrotaan, kuinka hän lähti vaikuttamaan hänen kokemaansa ongelmaa, segregaatiota vähentääkseen. Työttömänä Abdirahman järjesti lähiöllänsä pidettävän elokuviin keskittyvän ulkoilmafestivaalin (Järvaveckan), joka on vuosien saatossa noussut suosituksi tapahtumaksi. Tapahtuma on ollut esillä ruotsalaismedioissa, rekrytointiteltoissa tarjottiin n. 2000 työpaikkaa ja poliitikot tulevat paikalle.

Meidän ”Maahanmuuttaneiden” nimikko tutkimuksessa tarkastellaan toimintahorisontteja maahanmuuttajataustaisten koulutuspoluilla. Toimintahorisontti on siis se toimijuuden areena, johon kuuluu kaikki päätöksentekoon ja toimintaan vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten sosiaalinen ympäristö, rakenteet ja yhteiskunta. Kuten nimikko tutkimuksessakin tuodaan esiin, koulutusta ja työuraa koskevat valinnat ovat keskeisessä asemassa antamassa suuntaa yksilöiden elämänkerroille. Miellämme, että koulutusvalinnat heijastuvat vahvasti työuraan mutta Abdirahmanin tarina on hyvä esimerkki siitä, että yksilön tekemien koulutus- ja uravalintojen lisäksi tapahtumat kietoutuvat vahvasti myös sosiaalisiin rakenteisiin, jotka tässä tapauksessa rajoittivat Abdirahmanin toimintamahdollisuuksia. Kontekstisidonnaisuus ja kulttuuristen normien vaikutus näkyy tässä tapauksessa työllistymisen vaikeutena kotimaassa, vaikka ulkomailla se ei ollut ongelmana. Työmarkkinoilla ilmenneestä rasismista ja syrjinnästä on ollut Suomessa paljon puhetta myös mediassa. 

Abdirahman kuvailee, että työnantajat suosivat henkilöitä, jotka he tunnistavat esimerkiksi asuinalueen perusteella. Vaikka Abdirahmanilla olisi ollut pätevyys töihin, edellä mainittu rakenteellinen seikka saattaa hyvinkin olla viime kädessä hakijan karsiva tekijä. Tämä tuo mieleeni Varjon tutkimuksessa mainitut ”kuumat tiedonlähteet” joka viittaa siihen, että tuttavien kanssa käydyt keskustelut ja omat mieltymykset asioista saattavat painaa virallista tietoa enemmän. Minkälaisia kokemuksia teillä on asiasta? Miltä tuntuisi jäädä joka kesä ilman töitä siksi, että kilpaileva haastateltava on kotoisin paremmalta asuinalueelta ja sinusta tuntuisi, että työpaikka jää aina yhtä pienestä seikasta kiinni?

Toisaalta, tässä Helsingin Sanomien artikkelissa on tuotu esille Abdirahmanin esimerkillinen toiminta Ruotsissa. Onko teille tullut Suomesta vastaavia artikkeleita esille, jotka voisivat antaa maahanmuuttajataustaisille esikuvia ja jotka poikkeavat maahanmuuton ongelmakeskeisestä diskurssista? Innostaisiko työmarkkinoiden syrjintä teitä Abdirahmanin tavoin tarttumaan epäkohtaan positiivisella otteella vai luopumaan työhaaveista? 

 

Nadine & Mayling / Maahanmuuttivat 

 

Lähteet 

Bernelius, V. (2015). Yhteiskuntapolitiikka 80 (6). Pääkaupunkiseudun koulujen naapurustot – missä erot kasvavat? 

Bernelius, V. & Vilkama, K. (18.09.2019) Tiedekulma. Jakautunut kaupunki. Helsinki. (Luento)

Rönnberg, O. Helsingin Sanomat. Kaupunki. Kun lähiöiden todellisuus erkaantuu, yhteiskunta hajoaa: Ruotsalaisella Ahmed Abdirahmanilla on ongelmaan ratkaisu. 12.10.2019.

Varjo, J., Holmberg, L., Kalalahti, M. (2019). Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus. Teoksessa Janhukainen, M., Kalahti, M. & Kivirauma, J. (toim.), Oma paikka haussa. Helsinki: Gaudeamus. 

 

Paras tapa tutkia rasismia?

Tässä blogissa vertaamme omaa alkuperäistä tutkimussuunnitelmaamme Mira Kalalahden et al. tutkimukseen Oma paikka Haussa. Tarkempaa tietoa Kalalahden ja hänen työryhmänsä tutkimukseen saat ryhmämme aiemmasta blogista.

Alunperin kun aloimme tekemään lööpin pohjalta tutkimussuunnitelmaa, skaalamme oli hyvin erilainen verrattuna nimikkotutkijamme tutkimukseen. Esimerkiksi ihan vain aineiston otoksen laajuudessa oli suuri ero, aikataulusta puhumattakaan.

Käytetyt käsitteet määrittelimme muuten melko samansuuntaisesti, mutta emme käyttäneet käsitettä maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen. Korvasimme tämän Kalalahdenkin mielestä problemaattisen termin monikulttuurisuuden käsitteellä. Tutkimuksemme olisi siis koskenut myös esimerkiksi saamelaisia ja romaneja. Mielestämme tämä oli hyvä määritelmä, sillä uskoisimme kyseisten ryhmien myös kokevan jonkin verran ennakkoluuloja ja stereotyypittämistä.

Tutkimussuunnitelmassamme ajattelimme kerätä aineistoa koko Suomen laajuudelta, kun nimikkotutkimuksessamme aineistoa kerättiin Turun ja Helsingin seudulta valikoiduista yläkouluista. Aikataulumme oli myös ehkä hiukan liian optimistinen, olimme suunnitelleet että saisimme aineiston kerättyä, analysoitua ja raportoitua reilussa vuodessa. Oma paikka haussa -tutkimusta on taas työstetty jo neljä vuotta ja kirja julkaistaan ensi kuussa. Woop.

Suurin syy otosten eroavaisuuteen löytyy varmasti aineiston keruuseen käytetystä menetelmästä. Suunnitelmamme tutkimuksessa menetelmä oli kvantitatiivinen poikittaistutkimus, jossa nuoret täyttävät sähköisen kyselyn. Kalalahden et al. tutkimus puolestaan oli monimenetelmällinen, jossa haastateltiin maahanmuuttajaoppilaita, opinto-ohjaajia, opettajia sekä rehtoreita ja koulutussuunnittelijoita. Lisäksi analysoitiin erilaisia koulutussiirtymiä ohjaavia asiakirjoja, kuten opetussuunnitelmia (meille osoitettu nimikkotutkijateksti koski kuitenkin vain sitä tutkimuksen osaa, jossa käsiteltiin kouluhenkilökunnan näkemyksiä). Täten tutkimuksen kohdekin on ratkaisevalla tavalla erilainen.

Näkökulmamme oli kohdistunut nuorten mahdollisiin rasismin kokemuksiin opinto-ohjauksessa ja siirtymävaiheessa. Kalalahden et al. tutkimuksessa ilmenee nuorten rasismin kokemusten lisäksi myös siirtymäjärjestelmän rakenteisiin liittyvät muutostarpeet. Meidän tutkimuksemme keskittyy siis yksilötasolle, siinä missä Kalalahden et al. tutkimus on paljon yhteiskunnallisempi. Edellisessä blogissamme mainittu rasismi vs realismi -dilemma olisi siis jäänyt meidän tutkimuksessamme huomaamatta.

Suosittelemme kaikille lukijoillemme perehtymään Kalalahden et al. tutkimukseen esimerkiksi lukemalla pian julkaistava Oma paikka haussa -kirja (Julkistustilaisuus 4.11. Tiedekulmassa klo 11). Maahanmuuttivat-ryhmän nimikkotutkimus on myös kyseisestä kirjasta!

Katri, Veera ja Panu / Sensitiiviset