Helsingin yliopisto
Digimonit täällä moi!
Olemme tutustuneet nimikkotutkijamme ja- tutkimuksemme myötä enemmän digitalisaation ulottuvuuksiin. Keskustellessamme tutkijan kanssa aiemmin, tuli ilmi, että nuoret käyttävät päivässä huomattavasti enemmän kännykkää, kuin tietokonetta. Nuorilla saattaa jopa olla puutteita tietokoneen käytön hallitsemisessa. Pohdimme ryhmäläistemme kanssa siitä, millaista meidän oma digikäyttäytyminen on. Kiinnostuimme, kuinka paljon ja mihin käytämme päivisin kännykkää sekä vaihtelevatko nämä paljon ryhmäläistemme kesken.
Päätimme tehdä pienen kokeilun. Kurssin oppien pohjalta tutkimusaineistona käytimme ryhmäläistemme puhelimeen kerääntynyttä dataa ruutuajasta. Applen kännyköissä tämä ominaisuus löytyi valmiiksi, mutta Android puhelimiin latasimme tätä varten sovellukset ”My phone time” ja ”Screen time”. Kokosimme noin viikon jälkeen tulokset yhteen.
Tuloksissa huomasimme, että hajonta oli hyvin suurta. Päivittäiset käyttöajat vaihtelivat alle kahdesta tunnista 8 tuntiin. Oli hyvin vaikea tehdä päätelmiä sovelluskohtaisesti, koska käytön ja appien kokonaismäärät vaihtelivat paljon. Olisimme tarvinneet enemmän ihmisiä ja dataa. Uskomme myös ikäluokkien vaikuttavan tähän tulokseen. Esimerkiksi Snapchatin käyttö korvasi monilla WhatsAppin tai muiden keskusteluappien käytön sekä toiste päin. Huomasimme, että nuorempi ikäluokka käyttää eniten Snapchatia yhteydenpitoon ja tämä korvaa keskustelutarkoituksessa muut sovellukset.
Internetin viikoittainen käyttömäärä vaihteli alle tunnista jopa 15 tuntiin. Pohdimme, että aika selaimessa (chrome, safari) saattaisi enemmän liittyä keskuudessamme koulujuttujen tekoon, uutisten lukuun, arjen pakollisiin asioihin jne. Osa mahdollisesti käyttää internet-sivun sijaan samoihin toimintoihin suoraan sovelluksia (facebook, iltalehti). Tietokoneen käyttö on huomattavasti vähäisempää puhelimen suuren käytön myötä. Tietokonetta käytetään lähinnä Office- palveluihin ja suoratoistopalvelujen katsomiseen.
Mediassa on ollut laajasti esillä puhelimen käytön varjopuolet. Ruutuajan seuranta ja tulokset saivat meidät pohtimaan, kuinka paljon oikeasti aikaa meneekään kännykän parissa. Kännykkä on lähes kokoajan läsnä, ja jatkuva ilmoitustulva ei helpota taukojen pitämistä. Tämä tutkimus sai meidät miettimään syvemmin kännykän ”maailmaa”; miten paljon eri sovelluksia on kehitetty monimuotoisemmaksi sillä ajatuksella, että ihmiset käyttäisivät niitä yhä enemmän. Esimerkiksi Snapchatin kanavaosio viestipuolen lisäksi, sekä Instagramin livestream- ominaisuus ovat esimerkkejä sovellusten monimuotoisuudesta. Some toimii nykyään työllistäjänä ja merkittävänä mainoskanavana. Mainokset eivät aina ole täysin eettisiä, erityisesti nuoret käyttäjät voivat sokaistua vaikuttajien mainostamista laihdutustuotteista.
Kuinka paljon sä käytät päivässä puhelinta?
Terkuin Veera, Noora ja Anniina
Heippa! Puhelin tuntuu ainakin itselle olevan nykyään koko elämä, jos ”puhelin kuolee”, menee kaikki muukin: pankkipalvelut, matkaliput, kello, tiedonhaku yms… Tekstinne sai minut muistamaan viime kevään Vakava-kokeen materiaalin. Kukaan ei varmaan enää halua sitä muistella kun se on jo selätetty mutta eikö siellä ollut tutkittu tätä asiaa. Muistaakseni siellä oli jaoteltu että mihin ja minkälaisilla tavoitteilla digitaalisia laitteita (tietokone, kännykkä, tabletti) nuoret käyttivät ja minkälaisia vaikutuksia sillä oli jaksamiseen/unen laatuun. Merkitsevin ero taisi olla sillä käytetäänkö laitteita tieto- vai hupisuuntautuneesti.
Voisi kuvitella, että kännykän käyttö on erityisesti hupisuuntautunutta koska sen pienen koonsa takia se on aika epäkäytännöllinen tiedonhaussa. Olisi hauska tutkia ehkä tarkemmin sitä kuinka paljon puhelimen päivittäisestä käyttöajasta käytetään arkiasioiden hoitamiseen. Itselläni tämän näkee puhelimen ruutuaikaosiosta myös ja yllätyin positiivisesti siitä, että hyödyllinen käyttö oli melkein samoissa määrissä hupikäytön kanssa. Lisäksi hupikäytön määrää lisää esim. musiikin kuuntelu koulu- ja työmatkoilla, mikä mielestäni vääristää ruutuajan määrää :).
Todella mielenkiintoinen aihe teillä. Digitalisaatio tuo tullessaan paljon hyvää, kuten mm. asioiden nopean ja tehokkaan hoitamisen. Enää ei tarvitse jonottaa, jos johonkin toimistoon hakemaan leimattua todistusta siitä tai tästä aiheesta ja sen jälkeen laittaa sitä postin matkassa seuraavaan paikkaan, jossa, sen vihdoin saavuttua perille, manuaaliseen käsittelyyn ja tietokantoihin lisäämiseen menee kymmenisen vuorokautta. Sitten taas eipä nykyhektisessä yhteiskunnassa voisi enää asioita hoitaakaan viikkojen vaan korkeintaan vuorokausien tai tuntien kuluessa. Vai onko jopa niin, että kehittyvän digitalisaation myötä yhteiskunta on muuttunut aina vaan nopeatempoisemmaksi vaatien samalla väestöltään aina vain nopeampia reaktioita ja tätä myötä lähes vuorokauden ympäri tavoitettavuutta? Oli sitten kyse ostosten teosta tai viestinnästä ystävien ja sukulaisten tai vaikka oman jälkikasvun opettajan kanssa.
Melkein kaikkeen tarvitsee nykyään oman appin. Pelkästään yliopisto-opiskelujen aloituksen tiimoilta omaan puhelimeen ilmestyi lähes kymmenen uutta sovellusta. Vaikka olenkin digitalisaation suuria puolesta puhujia, näen myös paljon sen mukanaan tuomaa negatiivisuutta, kuten ihmisten aina vain vaikeutuvan toistensa kasvokkain kohtaamisen. Miksi sanoa mitään asiakaspalvelijalle, kun on helpompi kasvottomasti valittaa internetin välityksellä jälkikäteen. Ja ne lapset… Koukuttavuus, lievää aggressiivisuuden lisääntymistä, ikäsopiva sisältö, mikä kenellekin sopiva päivittäinen ruutuaika ja mitä sen ruutuajan tulisi pitää sisällään.
Tutustumisen arvoisia julkaisuja ovat Nina Sajaniemen ”Vanhat aivot, uudet oppimisympäristöt – digitalisaatio evoluution haastajana” (2016), ”Lasten digikulttuurin syntysijoilla: Tutkimus alakoulun 1.–3. luokan oppilaiden vanhempien digitietämyksestä ja kokemuksista liittyen lastensa internetin käyttöön” Huovinen, Jukka (2018) sekä tänä syksynä (2019) julkaistu opinnäytetyö ” Median käytön vaikutukset ja lapsen suojeleminen median haitoilta Opas varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmille ja päiväkodin työntekijöille” Kaapu, J. ja Kuokkanen P.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta.
Puhelimet tosiaan ovatkin läsnä koko ajan arjessamme ja tästä syystä haluaisinkin kysyä, että mitä mieltä olette digitalisaation tuomisesta osaksi opetusta? Onko tarpeellista lisätä nuorten ja lasten ruutuaikaa myös koulussa? Tässä olisi mielestäni pohtimisen aihetta jokaiselle tulevalle ja nykyiselle opettajalle, että miten haluamme ottaa digilaitteet osaksi opetusta.
Ajatuksia herättävä postaus!
Tian tavoin olen miettinyt, onko opetuksessa tarpeellista yrittää lisätä digilaitteiden käyttöä. Opiskelujen aikana on tullut tunne, että opetuksessa tulee pyrkiä lisäämään digilaitteiden käyttöä, sillä ne ovat on tulevaisuutta.
Olen pohtinut lisääkö digilaitteiden käyttö edes oppimista. Vuosi sitten luin Helsingin Sanomien uutisen, jonka mukaan digitalisaatio heikentää oppimistuloksia. Kokonaan digikäyttöä ei tule poistaa, mutta niiden käyttöä opetuksessa tulee harkita ja sen pitää olla oppimista tukevaa. Toisinaan pelkästään digilaitteiden käyttöä pidetään itsestään arvona.
Omaa puhelimen käyttöä vapaa-ajalla olen pyrkinyt vähentämään poistamalla ääni- ja ponnahdusikkuna-ilmoitukset kaikista applikaatioista. Tämä poistaa turhaa puhelimen käyttöä, ja lisää omaa keskittymistä esimerkiksi opiskeluun, sillä ei tule koko ajan tarvetta katsoa applikaatioihin tulleita ilmoituksia.
Edellisen kommenttini lähde:
Malmberg,K. 2018. Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi. Helsingin Sanomat.
https://www.hs.fi/elama/art-2000005903400.html
Ajankohtainen aihe varmasti meille itse kullekin. Itsellekin oli aikamoinen herätys kun puhelin alkoi ilmoittamaan puhelimen ääressä ”hukattuja” tunteja ja samaan aikaan tuntuu siltä, että olisipa päivässä enemmän tunteja. Välillä tuntuu että aikuisillekin olisi tarpeen monilla lapsilla käytössä olevat ruutuajan rajoitukset. Mielenkiintoista on myös nähdä kun puhelimen käytön vaikutuksia tutkitaan vielä lisää, että onko esimerkiksi kymmenen vuoden päästä saatu minkälaisia tuloksia vaikutuksista.
Petra/cogitem
Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. Muistan järkyttyneeni, kun puhelimeni alkoi yhtäkkiä ilmoittamaan ruutuajastani ja sen jakautumisesta. Suurin osa ruutuajastani menee Whatsappissa kavereiden kanssa viestittelyyn, ja aloin pohtimaan, kuinka tarpeellista oikeastaan on olla yhteydessä jatkuvasti. Vaikuttaako jatkuva yhteydenpito ihmissuhteisiin positiivisesti vai negatiivisesti? Jätämmekö esimerkiksi arjen tapaamisia ystäviemme kanssa helpommin väliin, koska olemme kuitenkin yhteydessä puhelimella pitkin päivää. Toisaalta on helpottavaa, että voimme esim. kiireisinä aikoina, tai toisen asuessa muualla, olla yhteydessä läheisiimme vaikka päivittäin.
Olen kuullut monesti, että ihmiset pitävät taukoa sosiaalisen median käytöstä, tai puhelimista kokonaan. Sosiaalisen median käytön negatiivista vaikutuksista on puhuttu muutenkin paljon. Kuitenkin, kuten toisissakin kommenteissa on mainittu, digitalisaatio alkaa näkyä opetuksessakin. Ovatko digitaalisen teknologian käytön mahdolliset riskit nimenomaan sosiaalisen median vai itse laitteiden käytössä?