Positiivinen syrjintä – ystävällisyyttä vai sittenkin eriarvoistavaa toimintaa?

 

Lähdimme pullakahvien äärellä pohtimaan rasismin eri muotoja, etenkin positiivista rasismia josta tässä yhteydessä käytämme termiä positiivinen syrjintä (positive discrimination). Positiivisella syrjinnällä tarkoitetaan esimerkiksi jonkin tietyn ihmisryhmän, usein vähemmistöryhmän suosimista, jonka tarkoituksena on usein tietoisesti toimia rasismin vastaisesti. Tämä tietoinen rasismin välttäminen ja vähemmistöryhmän suosiminen voidaan kuitenkin luokitella eriarvoiseksi toiminnaksi ja sen kautta yhtälailla rasistiseksi. Näin ollen samalla kun suositaan toista ihmisryhmää, syrjitään toista. 

Positiivista syrjintää on ollut kautta aikojen; esimerkiksi 1960-luvulla Yhdysvalloissa pyrittiin suosimalla saamaan tummaihoisia yliopistoon. Positiivista syrjintää esiintyy myös työnhaussa; esimerkiksi tulevaan Pieni merenneito -elokuvaan valittiin tummaihoinen näyttelijä, vaikka Pieni merenneito -hahmo on perinteisesti ollut skandinaavisen vaalea punatukka. Valinta herätti paljon keskustelua, eikä voida varmaksi sanoa valinnan syytä. Positiivisen syrjinnän näkökulmasta voisi ajatella, että elokuvayhtiö on halunnut parantaa imagoaan valitsemalla tarkoituksellisesti rooliin etnisen vähemmistön edustajan. 

Myös valtio ja esimerkiksi koulutuspolitiikka tarkoittavat hyvää mutta tulevat silti toisinaan ylläpitäneeksi rasistisia rakenteita. Esimerkiksi hoivatyö nähdään maahanmuuttajataustaisille ihanteellisena ammattina, ja heitä kannustetaan koulutuspoluilla pyrkimään sitä kohti useammin kuin muihin suuntauksiin. Hoivatyöhön ohjaaminen on rasistista toimintaa, jos perusteena ovat kulttuuriset syyt ja “luontainen soveltuvuus” (Jokinen & Jakonen 2011). Onko kyse nuoren maahanmuuttajan auttamisesta työelämään alalle yksilön parasta ajatellen, vai halutaanko saada nopeasti uusia veronmaksajia piittaamatta yksilön kyvyistä ja kiinnostuksenkohteista? Taustalta löytyy varmasti monia syitä jotka ovat yhdessä muodostuneet “normaaliksi” käytännöksi, mutta rivien välissä piilee positiivista syrjintää.

Onko meillä kaikilla kehittyneitä ajattelumalleja, joita emme välttämättä tunnista positiiviseksi syrjinnäksi? Suurin osa ihmisistä tarkoittaa hyvää ja pitää itseään suvaitsevaisena. Ympäristön ja median vaikutuksesta ihmisille kuitenkin muodostuu jatkuvasti mielikuvia ja skeemoja eli sisäisiä malleja eri ihmisryhmien ominaisuuksista. Usein yksilö myös huomaamatta yleistää esimerkiksi tietyn tapahtuman jonkin ihmisryhmän ominaispiirteeksi. Näitä ajattelumalleja voi olla vaikea tiedostaa tai edes myöntää itselleen. Afterwork -podcastin jakso “Syyllistytkö tietämättäsi rasismiin?” ottaa aiheeseen kantaa eri taustoista tulevien naisten näkökulmista. 

Etnisten vähemmistöjen edustajien erityisen ystävällinen kohtelu on sekin eriarvoistavaa toimintaa, vaikka taustalla olisi halu toimia rasismin vastaisesti. Harva vähemmistön edustaja kaipaa erityiskohtelua vaan haluaa tulla kohdatuksi tasavertaisena. Yliystävällisyys voi tuntua loukkaavalta ja eriarvoistavalta. Ei ole edes mahdollista toimia täysin neutraalisti ja tasa-arvoisesti, mutta on tärkeää tiedostaa omaa toimintaa suuntaavia ajattelumalleja ja tarvittaessa muokata niitä.

Henna, Janina ja Helka / Maahanmuuttivat

 

 

7 Replies to “Positiivinen syrjintä – ystävällisyyttä vai sittenkin eriarvoistavaa toimintaa?”

  1. Hei, mielenkiintoinen teksti. Toisaalta jos miettii tasa-arvoisuutta ja sen toteumista, on ihan suotavaa, että suuret yhtiöt tekevät Pieni Merenneito-tyyppisiä ratkaisuja. Näin eri vähemmistöryhmien välinen kuilu pienenee kun ryhmät saavat näkyvyyttä. Disney esimerkiksi on iän ajan luonut meille skeemoja siitä millaisina sankarit nähdään. Yleisiä käsityksiä on helpompi muuttaa kun tasa-arvoa omaksutaan jo lapsena. Positiivisen syrjinnän-käsite on aika provosoiva, kuten myös “imagon puhdistus”-toimet. Missä menee sitten se raja normaalin käytöksen ja positiivisen syrjinnän välillä? Se voi olla aika häilyvä jos ihminen on luonteeltaan yli-ystävällinen.

    1. Moi Emilia ja kiitos kommentistasi!
      Aivan totta, että elokuvan näyttelijän valinta voi olla myös ajateltu tasa-arvon kysymysten kautta ja niin kuin sanoit, lapsille suunnattu elokuva voi tätä kautta vaikuttaa heidän suhtautumiseensa muihin. Mekin pohdimme postausta kirjoittaessamme, missä oikein tämä raja yliystävällisyyden ja positiivisen rasismin välillä menee. Keskustelimme juurikin siitä, että kontekstit ovat aina erilaisia, samoin ihmisten kokemukset syrjinnästä.
      Henna/Maahanmuuttivat

  2. Hei, kiitos postauksesta!

    Terminä positiivinen syrjintä ei ole uusi, mutta sitä käytetään mediassa harvakseltaan. Tämä johtunee juurikin siitä, että varsinkin esimerkiksi suomalainen, itseään suvaitsevana pitävä kansa, on tehnyt positiivisesta syrjinnästä lähestulkoon normin itselleen. Täällä pyritään ainakin isossa kuvassa toimiessa etnisten vähemmistöjen edustajien nostamiseen muun kansan joukosta.
    Tietysti tämä on suureksi osaksi ihan hyvääkin tarkoittava, ja maahanmuuttajia muun kansan joukkoon integroiva ele, mutta lähtökohdiltaan kaikkien ihmisten tulisi silti olla samanarvoisia. Alunperin jostain muualta lähtöisin olevat tarvitsevat tietysti myös töitä ja heitä tulisikin siihen rohkaista, mutta olen samaa mieltä kirjoituksenne kanssa siitä, että valtio ja kunta saattavat pelata osin omaan pussiinsa palkatessaan maahanmuuttajia ensisijaisesti hoivatyöhön. Jos näillä ihmisillä olisi oikeasti kiinnostusta myös muulle alalle, otetaanko heidän toiveitaan tosissaan vai saneleeko yhteiskunta kaiken?
    Joka tapauksessa keskustelu mikä liittyy tasa-arvoon eri ihmisryhmien kesken ei ole koskaan turhaa ja aina on kehitettävää myös omissa toimintamalleissamme.

    Hille/Cogitem

    1. Hei, kiitos kommentistasi. Hyviä pointteja ja samaa mieltä siitä, että tasa-arvon edistämisestä ja rasismin ehkäisystä ei voi koskaan puhua tarpeeksi, vaikka ajoittain sitä tulisikin joka tuutista.

  3. Hei!

    Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Rasismi on monimutkainen ilmö ja pitää sisällään hyvin erilaisia tunteita ja ilmenemismuotoja. Yle uutisoi vastikään suomalaisen nimen vaikutuksesta maahanmuuttajien työmarkkinoilla. Uutinen on esimerkki kenties perinteisemmästä rasismista, jossa rasistista ja syrjivää kohtelua osoitetaan suhteellisen suoraan. Positiivinen rasismi on hienovaraisempaa ja siksi ehkä vielä vaikeampaa torjua. Tekstissänne annoitte todella hyviä esimerkkejä siitä miten positiivinen rasismi ilmenee tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Kenenkään ei pitäisi esimerkiksi työmarkkinoilla joutua miettimään miten hänen nimensä, taustansa tai jokin ulkoinen piirre vaikuttaa negatiivisesti tai positiivisesti työnhakuun. Toisaalta kuten Emilia toi ilmi omassa kommentissaan, tarvitsemme myös isojen ja valtaa pitävien organisaatioiden esiintuloa kyseisellä kentällä, jotta kapeat näkemykset ja ennakkoluulot rikkoutuvat.

  4. Hyvä kirjoitus! Olen mietiskellyt itsekseni välillä ihan samaa. Toisaalta on hyvä välillä vähän “boostata” jotakin vähemmistöryhmää, jotta esim integroituminen helpottuu, kunhan siitä ei tule normaali käytäntö eikä vahvisteta ennakkoluuloja. Stereotyyppejäkin voi olla sekä positiivisia että negatiivisia. Etenkin jenkeissä rasismiin ja yhdenvertaisuuteen liittyv keskustelu on paljon kehittyneempää kuin meillä täällä Suomessa. Henkilökohtaisesti itselläkin on silloin tällöin yhä vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi kulttuurisen omimisen kaikki piirteet ja ulottuvuudet. Se on jenkeissä niin eri skaalalla käynnissä kuin täällä meillä Suomessa (ja sitä on toki siis täälläkin). Siksi vaikka Pienen merenneidon casting onkin ehkä hankala meidän näkökulmastamme. Jenkeissä on valtava aukko populaarikulttuurissa vähemmistöjen edustuksessa suhteessa siihen, kuinka iso osa väestöstä kuuluu vähemmistöihin. Onko kyseessä todella positiivinen syrjintä vai jokin muu asia, joka vain näyttää samalta?
    Veera/ Sensitiiviet

  5. Mielenkiintoinen ja aika vaikeakin aihe! Ajattelisin jotenkin niin, että silloin kun esim. jonkin ryhmän asemaa koitetaan parantaa tai tarkoituksena on yhdenvertaisuuden edistäminen, positiviinen syrjintä olisi oikeutettua joissakin tapauksissa. Silloin en näkisi, että taustalla olisi syrjintä vaan oikeasti hyvä tarkoitus. Tässä Pieni merenneito -tapauksessa kieltämättä hiipii mieleen ajatus, että elokuvayhtiön omat intressit olisi etusijalla.

Leave a Reply to Helka/Maahanmuuttivat Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *