Helsingin yliopisto
Heippa kaikille!
Kiitos kaikille mahtavista ja inspiroivista poster -esityksistä!
Seuraavaksi pureudumme nimikkotutkijamme Hille Janhunen-Abruquahin tutkimukseen ”Helicopter Parenting and Young Adults’ WellBeing: A Comparison Between United States and Finland”. Lähdemme avaamaan tutkimuksen aineistoa ja sen keruumenetelmiä.
Aineisto koostuu kohderyhmälle tutkimusta varten tehdyn kyselyn vastauksista. Tässä tapauksessa kyseessä on siis tutkimusta varten kerätty aineisto, ei siis luonnollinen eli tutkimuksesta irrallisena jo valmiiksi olemassa oleva aineisto.
Aineisto tuotettiin verkkokyselynä korkeakouluopiskelijoille. Tutkimuksen kohderyhmät olivat Suomesta ja Yhdysvalloista. Yhdysvalloissa kyselyyn osallistuneet opiskelivat humanistisia- ja yhteiskuntatieteitä, Suomessa puolestaan yhteiskunta- ja kasvatustieteitä. Verkkokyselyyn vastasi 441 yhdysvaltalaista ja 306 suomalaista. Kyselyyn vastanneista oli lähes 90% kummassakin valtiossa naisia ja vastaajien keski-ikä oli noin 21 vuotta. Kyselystä suljettiin pois yli 35-vuotiaat, sillä tutkimus haluttiin rajata koskemaan nimenomaan nuoria aikuisia.
Tutkimuskysymyksiä, joihin aineiston avulla pyrittiin vastaamaan, oli kaksi. Ensinnäkin haluttiin selvittää, onko helikopterivanhemmuudella yhteys nuoren aikuisen henkiseen hyvinvointiin ja jos, niin millainen tämä yhteys on. Toiseksi tavoitteena oli havainnoida samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia ensimmäisen tutkimuskysymyksen yhteyksissä Suomen ja Yhdysvaltain aineiston välillä.
Helikopterivanhemmuus konvertoitiin mitattavaan muotoon viisikohtaisella kyselyllä (Helicopter parenting scale, Bradley-Geist & Olson-Buchanan, 2014), jonka väittämiin vastattiin arvioimalla esitetyn ilmiön voimakkuutta asteikolla 1-5 (esim. “Mielestäni äitini tai isäni puuttuu liikaa elämääni.”). Vastaukset vaihtelivat välillä 1 = voimakkaasti eri mieltä ja 5 = voimakkaasti samaa mieltä. Äideistä ja isistä tehdyt raportit arvioitiin erikseen, jolloin pystyttiin myös havainnoimaan helikopterivanhemmuuden mahdollisia sukupuolieroja.
Henkinen hyvinvointi pyrittiin tuomaan mitattavaan muotoon siten, että kyselyssä mitattiin erikseen ahdistuneisuuden määrää, masennuksen määrää, tunteiden säätelyn vaikeutta ja tyytymättömyyttä elämään kutakin omilla mittareillaan, joita on käytetty muussa tutkimuksessa jo aiemmin. Esimerkiksi ahdistuneisuuden määrää mitattiin 10-item Beck Anxiety Inventory (Beck, Epstein, Brown, & Steer, 1988) -kyselyllä. Siinä pyydettiin arvioimaan kuinka paljon vastaaja kokee oireen (esimerkiksi ”en pysty rentoutumaan”, ”pelkään menettäväni hallinnan”) haitanneen elämäänsä viimeisen kuukauden aikana asteikolla 0=ei ollenkaan – 3=erittäin paljon.
Verkkokysely toteutettiin molemmissa maissa, ensin Yhdysvalloissa ja sitten Suomessa. Suomen ja Yhdysvaltojen erojen selvittämiseksi vastaajademografia rajattiin tähän tutkimukseen iän, sukupuolen, vuosikurssin ja perherakenteen mukaan, jotta ne olisivat vertailukelpoisia keskenään.
Aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön suhteellisen hyvin, sillä tutkimuskysymyksiin on pystytty aineiston avulla vastaamaan. Jos tarkoituksena on yleistää tulokset koko väestöön, ongelmaksi muodostuu se, että kyselyihin vastanneet opiskelivat samankaltaisia aloja ja olivat suurimmaksi osaksi naisia. Jotta tulokset mielenterveyden ja helikopterivanhemmuuden yhteydestä voitaisiin kunnolla yleistää nuoriin aikuisiin koko väestössä, tulisi tutkimusta tehdä heterogeenisemmällä otannalla. Tämän aineiston perusteella ei ole varmuutta siitä, näyttäytyykö helikopterivanhemmuuden ja henkisen hyvinvoinnin yhteys samanlaisena miehille kuin naisille, eikä sosioekonomisen taustan vaikutustakaan voida arvioida. Luotettavuutta aineistoon tuo muuallakin käytettyjen standardisoitujen mittareiden käyttäminen tämän kyselyn pohjana. Näin se on helpommin verrattavissa mahdollisiin muihin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Suomen ja Yhdysvaltojen eroavaisuuksien vertailun kannalta aineiston luotettavuutta vaikeuttaa se, että suomalaiset korkeakouluopiskelijat ovat keski-iältään vanhempia kuin yhdysvaltalaiset. On siis mahdollista, että ikä vaikuttaa joihinkin muuttujiin, jolloin Suomen ja Yhdysvaltain erot saattavat näyttäytyä vähän erilaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Tähän epäkohtaan on kuitenkin kiinnitetty huomiota rajaamalla kaikki yli 35 -vuotiaat vastaajat ulos aineistosta. Emme kuitenkaan ole aivan vakuuttuneita siitä, että tämä on riittävä toimenpide – voivatko eriävät ikärakenteet otannoissa kuitenkin vääristää tuloksia, vaikka ääripäät olisikin rajattu pois?
Toivottavasti tämä postaus antoi vastauksia teitä askarruttaviin kysymyksiin. Odotamme teidän postauksianne omiin aiheisiinne liittyen!
Ihanaa ja värikästä syksyn jatkoa kaikille tutkiville työryhmille.
Terkuin,
Helikopterit