Helsingin yliopisto
Tutkimuksemme “The roles of material prototyping in collaborative design process at an elementary school” (Yrjönsuuri, Varpu; Kangas, Kaiju; Hakkarainen, Kai; Seitamaa-Hakkarainen, Pirita) aineisto kerättiin co-invention (yhteiskeksiminen) projektissa Helsinkiläisillä ala-asteilla. Projektissa 5-luokkalaiset saivat aiheekseen keksiä uudenlaisia ratkaisuja arkipäiväisiin ongelmiin. Oppilaat työskentelivät 3-5 henkilön ryhmissä apunaan opettajat, tutkijat ja ulkopuoliset asiantuntijat. Projekti koostui 11 x 90min sunnittelukerrasta. Siihen osallistui 75 oppilasta eli 20 ryhmää, joista kolmea seurattiin tarkasti videoimalla. Valitut ryhmät olivat erilaisia sekä ryhmän koon, sukupuolijakauman että keksinnön luonteen perusteella. Projekti alkoi syksyllä 2016 ja päättyi keväällä 2017.
Tässä tutkimuksessa aineisto kerättiin ainoastaan videoimalla. Videolla näkyy miten oppilaita tuettiin protoilutilanteissa ja miten oppilaita havainnoitiin. Havainnointitilanteista ei kerätty erillisiä aineistoja (esimerkiksi muistiinpanoilla), vaan niitä analysoitiin videoinneista. Seurantaryhmien suunnitteluprosessien nauhoitus tapahtui kahdella Go-Pro -kameralla, joista yksi oli asennettu kattoon ja toinen jalustalle tallentamaan tarkemmin oppilaiden eleitä sekä materiaalin käyttöä. Jokaisen työskentelysession jälkeen valokuvattiin myös syntyneet luonnokset ja protot. Analyysiin valittiin kaksi suunitttelusessiota jokaiselta seurantaryhmältä eli 6 x 90min. Tutkimusta varten kerätyt videoaineistot ovat salassa pidettävää materiaalia, jonka vuoksi emme pääse tutustumaan niihin konkreettisesti.
Tutkimuksen videoaineistojen analysoinnissa käytettiin Ash’n (2007) kolmen eritason analyysiä: makrotaso, keskitaso ja mikrotaso. Makrotason analyysin (when) tarkoitus oli luoda flow-kaavio kaikista suunnitteluaktiviteeteistä. Keskitason analyysi (what) jakautui kahteen vaiheeseen: kaikkien merkittävien tapahtumien identifiointiin ja niiden joukosta osan valinta tarkempaan analyysiä varten. Mikrotason analyysiin (how) valittiin 16 tapahtumaa, joista tutkittiin eleitä, materiaalin manipulointia ja ideoiden verbalisointia.
Tutkimuksessamme pyrittiin selvittämään:
Kuinka prototyyppejä käytetään itse prototyyppien tai suunnitteluideoiden hienosäätöön?
Kuinka prototyyppejä käytetään yhteissuunnitteluprosessin sosiaalisina välittäjinä?
Kuinka prototyyppien materiaaliset ominaisuudet näkyvät yhteistyössä suunnitteluprosesseissa?
Videoanalyysi on ainoa keino havainnoida autenttisesti sosiaalista yhteissuunnitteluprosessia tutkijoiden vaikutuspiirin ulkopuolella. Tällä menetelmällä saadaan taltioitua koko prosessi niin että se on samansisältöisenä tarkasteltavissa eri näkökulmista, eri tutkijoiden toimesta ja se on toistettavissa halutun määrän. Videolta näkyy projektin eteneminen, ilmeet, eleet, materiaalin käyttö, yhteistyöskentely ja kommunikointi, tilan hyödyntäminen sekä ulkopuolinen ohjaus. Meidän mielestämme tämä onkin ainoa keino tehdä tämän tyyppistä tutkimusta Maker-kulttuurin saralla.
-Kokeileva käsityö
Kiitos postauksesta!
Tutkimuksessa on nähtävästi käytetty verrattaen suurta määrää videomateriaalia, jonka analysointiin kului varmaankin paljon kauemmin kuin itse materiaalin kuvaukseen. Itsellä herää kysymys, että kuinkahan monta tutkijaa (ja kenties apulaista?) materiaalia on ollut analysoimassa. Apulaiset varmaan hankala kysymys kun lapsia koskevaa materiaalia kyseessä.
Toinen kohta mikä itseäni olisi kiinnostanut nähdä olisi ollut tutkijoiden mahdolliset muistiinpanot tunneilta, ja kuinka hyvin tutkijat ovat havainneet nämä keskitason tapahtumat itse tilanteessa. Videointi on varmasti parempi ja varmempi tapa kerätä aineistoa, mutta filmin ja muistiinpanojen mahdollisten erojen näkeminen olisi ollut kiinnostavaa.
En nyt taas tiedä onko tämä sen tyylin kommentointia kun täällä kaivattiin, mutta ainakin jonkin sortin ajatuksia.
-Tommi/Helikopterit