Kärpäsenä katossa – Yhteistyön havainnointi muuttuvassa työelämässä

Sami Paavolan ja Reijo Miettisen tutkimuksessa seurattiin koulurakennusprojektia, jonka suunnittelussa hyödynnettiin rakenuksen tietomallintamista (Building Information Modelling, BIM). Nimikkotutkimuksessamme käytettiin seuraavia aineistonkeruutapoja: havainnointi, videointi ja haastattelut. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena.   

Koska kyseisessä kontekstissa aiheemme on tutkia, miten BIM vaikuttaa toimijoiden väliseen yhteistyöhön, aineisto ei ole suoraan mitattavissa. Yhteistyö on ensin muotoiltava mitattavaan muotoon. Yhteistyötä ei voi itsessään mitatamutta sitä voidaan välillisesti havainnoida.  

Onko tilanne aito vai tehty tutkimusta varten?  

Tutkimuksen voimasanat –teoksessa esitetään yksinkertainen tapa jakaa aineistot joko tutkimuksen synnyttämiin aineistoihin, joissa aineistot ovat olemassa vain tutkimusta varten tai luonnollisiin aineistoihin, joissa aineisto on olemassa riippumatta tutkimuksesta. Koska kokoustilanne on osa rakennusprojektia, tutkimuksemme aineisto on luonnollinen aineisto, eikä tilannetta ole rakennettu nimenomaan tutkimusta varten.  

Aineistonkeruumenetelmät tutkimuksessa? 

Tutkimuksessa käytettiin ennen projektia pääyhteistyökumppanien haastatteluja, jotka tuottivat taustatietoa. Haastattelujen jälkeen tutkija havainnoi ja videoi neljä eri pituista kokousta. Videoilta tutkijat laskivat, kuinka monta kertaa kokouksen osallistujat kiinnittivät huomion yhteiseen projektiin ja kuinka usein he tekivät jotain muuta esimerkiksi omalla koneellaan. Videoista saatujen lukujen perusteella koottiin taulukkoja. Kokouksiin osallistuivat projektipäällikkö, pääsuunnittelija, insinöörejä ja rakennusurakoitsijoiden edustajia. Kahdessa kokouksessa oli mukana myös rakennuksen tietomalliasiantuntija. Kokousten kesto vaihteli 30 minuutista seitsemään (7) tuntiin.  

Missä roolissa tutkija on?  

Erilaisissa haastatteluissa aineisto syntyy tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutuksessa, etnografisessa havainnoinnissa taas tutkijalle tulee jokin rooli osana tarkkailtavaa toimintaa. Tässä tutkimuksessa aineistoa kerättiin molemmilla tavoilla. Projektia edeltävissä haastatteluissa tutkija oli vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa. Kokousten havainnointitilanteessa tutkija taas ei puuttunut asioiden kulkuun, eikä omalla toiminnallaan vaikuttanut luonnolliseen kokoustilanteeseen. 

Havainnoinnin määrittely 

Tutkimuksen voimasanat –teos painottaa, kuinka tärkeää on pitää erillään tutkijan omat tulkinnat ja havainnot tutkimustilanteen suorista havainnoista. Tässä tutkimuksessa tutkija on määritellyt tarkasti, mihin havainnointi kohdistuu. Havainnointitilanteissa hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, mihin osallistujien katse kohdistui, kuinka kauan se pysyi samassa kohteessa, kuinka monesti kokouksessa osoitettiin BIM-malliin laserosoittimella tai sormella ja kuinka monesti mallia käänneltiin kokouksen aikana.  

Ovatko Paavola ja Miettinen löytäneet mielestänne relevantit tavat yhteistyön mittaamiseen?  

 

Virtuoosit 

Yksi vastaus artikkeliin “Kärpäsenä katossa – Yhteistyön havainnointi muuttuvassa työelämässä”

  1. Hei Virtuoosit,

    kiitos tämän päiväisestä ryhmäpuinnista Minervassa. Tuo keskustelu luo ihan uuden ulottuvuuden lukea teidän blogi -postausta. Etnografinen havainnointi oli meille uusi käsite.

    Kuten Tutkimuksen voimasana -kirjassa painotetaan, on hyvä kriittisesti arvioida tutkimuksessa käytettyjä aineiston keruu menetelmiä.

    Syvemmin tutustumatta aineistoonne tuntuu tutkimuksessanne käytetyt aineiston keruu menetelmät luotettavilta.

    Toinen esiin tullut vaihtoehto kerätä aineistoa, olisi ollut se, että tutkittavat olisivat itse tehneet havainnointia huomiostaan BIM -mallia kohtaan. Tässä tavassa voisi kuitenkin olla enemmän luotettavuutta laskevia tekijöitä. Tutkittavat voisivat arvioida osallistumistaan positiivisemmin aikamäärän suhteen kuin tutkija on todistetusti havainnoinut videoilta.

    Video materiaalin haasteena on, että materiaali on riittävä olematta liian runsas. Toisena vaihtoehtona tähän olisi voinut olla tutkijan aktiivinen muistiinpanojen ja kellottaminen kokousten aikana. Tämä taas tuottaa melko epäinhimillisen määrän työtä ja voi tutkijan oman aktiivisuuden herpaantuessa laskea havainnoinnin luotettavuutta.

    Emma ja Salla /Tilaspesialistit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *