Helsingin yliopisto
Tässä blogissa vertaamme omaa alkuperäistä tutkimussuunnitelmaamme Mira Kalalahden et al. tutkimukseen Oma paikka Haussa. Tarkempaa tietoa Kalalahden ja hänen työryhmänsä tutkimukseen saat ryhmämme aiemmasta blogista.
Alunperin kun aloimme tekemään lööpin pohjalta tutkimussuunnitelmaa, skaalamme oli hyvin erilainen verrattuna nimikkotutkijamme tutkimukseen. Esimerkiksi ihan vain aineiston otoksen laajuudessa oli suuri ero, aikataulusta puhumattakaan.
Käytetyt käsitteet määrittelimme muuten melko samansuuntaisesti, mutta emme käyttäneet käsitettä maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen. Korvasimme tämän Kalalahdenkin mielestä problemaattisen termin monikulttuurisuuden käsitteellä. Tutkimuksemme olisi siis koskenut myös esimerkiksi saamelaisia ja romaneja. Mielestämme tämä oli hyvä määritelmä, sillä uskoisimme kyseisten ryhmien myös kokevan jonkin verran ennakkoluuloja ja stereotyypittämistä.
Tutkimussuunnitelmassamme ajattelimme kerätä aineistoa koko Suomen laajuudelta, kun nimikkotutkimuksessamme aineistoa kerättiin Turun ja Helsingin seudulta valikoiduista yläkouluista. Aikataulumme oli myös ehkä hiukan liian optimistinen, olimme suunnitelleet että saisimme aineiston kerättyä, analysoitua ja raportoitua reilussa vuodessa. Oma paikka haussa -tutkimusta on taas työstetty jo neljä vuotta ja kirja julkaistaan ensi kuussa. Woop.
Suurin syy otosten eroavaisuuteen löytyy varmasti aineiston keruuseen käytetystä menetelmästä. Suunnitelmamme tutkimuksessa menetelmä oli kvantitatiivinen poikittaistutkimus, jossa nuoret täyttävät sähköisen kyselyn. Kalalahden et al. tutkimus puolestaan oli monimenetelmällinen, jossa haastateltiin maahanmuuttajaoppilaita, opinto-ohjaajia, opettajia sekä rehtoreita ja koulutussuunnittelijoita. Lisäksi analysoitiin erilaisia koulutussiirtymiä ohjaavia asiakirjoja, kuten opetussuunnitelmia (meille osoitettu nimikkotutkijateksti koski kuitenkin vain sitä tutkimuksen osaa, jossa käsiteltiin kouluhenkilökunnan näkemyksiä). Täten tutkimuksen kohdekin on ratkaisevalla tavalla erilainen.
Näkökulmamme oli kohdistunut nuorten mahdollisiin rasismin kokemuksiin opinto-ohjauksessa ja siirtymävaiheessa. Kalalahden et al. tutkimuksessa ilmenee nuorten rasismin kokemusten lisäksi myös siirtymäjärjestelmän rakenteisiin liittyvät muutostarpeet. Meidän tutkimuksemme keskittyy siis yksilötasolle, siinä missä Kalalahden et al. tutkimus on paljon yhteiskunnallisempi. Edellisessä blogissamme mainittu rasismi vs realismi -dilemma olisi siis jäänyt meidän tutkimuksessamme huomaamatta.
Suosittelemme kaikille lukijoillemme perehtymään Kalalahden et al. tutkimukseen esimerkiksi lukemalla pian julkaistava Oma paikka haussa -kirja (Julkistustilaisuus 4.11. Tiedekulmassa klo 11). Maahanmuuttivat-ryhmän nimikkotutkimus on myös kyseisestä kirjasta!
Katri, Veera ja Panu / Sensitiiviset
Sensitiivisillä on varsin monenlaista blogiajatusta ja juuri niitä samoja pohdintoja, joita me esimerkiksi Oma paikka haussa -kirjaa tehdessämme mietimme. Me jouduimme jättämään suomalaisperäiset etniset vähemmistöt kuten romanit ja saamelaiset tutkimuksen ulkopuolelle, koska heidän tavoittamisensa määrällis-laadullisella aineistolla olisi haastavaa ja tutkimuseettisesti hyvin vaikea toteuttaa. Yleistyksen kannalta olisi vaikea kohdentaa otosta niin, että esimerkiksi romaneja olisi aineistossa riittävän paljon, etteivät tutkittavat tulisi ilmi tutkimuksessa. Tästä syystä esim. saamea äidinkielenään puhuvat nuoret tilastoidaan usein (tai esitetään tilastoissa) samassa ryhmässä kuin suomea äidinkielenään puhuvat. Olisi todella kiinnostavaa (mutta myös hurjan kallista) toteuttaa koko suomen tasoinen kysely. Sen voisi kyllä toteuttaa esimerkiksi yhdeksäsluokkalaisille suunnatun Kouluterveyskyselyn osana (se on valtakunnallinen), mutta tähän kyselyyn on monia muitakin teemoja tarjolla vuosittain.
Toinen suuri haaste kyselytutkimustutkimukselle on myös se, että rasismia on hyvin vaikea kysyä niin että nuoret ymmärtävät rasismin samalla tavalla kuin tutkija. Esimerkiksi kiusaamisen ja rasismin välimaasto on hyvin vaikea hahmottaa. Tätä pitäisi suunnitella ja testata hyvin. Hyvä suunnitelma silti, kannatan lämpimästi!
Kiitos Mira kommentistasi!
Tutkimuksenne on hyvä osoitus siitä, miten monisyisestä ongelmasta maahanmuuttajanuorten rasismin kokemuksissa on kyse. Ymmärtääkseen kokonaisuutta ei riitä pelkkä nuorten kokemusten kartoittaminen, vaan tulee tarkastella myös rakenteita. Myöskään ongelmien ratkaisemiseen ei ole yksinkertaisia vastauksia.
Panu / Sensitiiviset