Nimellä on väliä

Mitä jos nimesi vaikuttaisi työnsaantimahdollisuuksiin?

Vaikka olemmekin kohdistaneet katseemme nimikkotutkimuksemme vuoksi maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuspolkuihin, valitsimme tämän blogikirjoituksen aiheeksi työllistymisen, jolla haluamme katsoa myös heidän tulevaisuuteensa.

Pohdimme ulkomaalaistaustaisen nimen vaikutuksia työllistymiseen tällä viikolla pinnalla olleen uutisartikkelin sekä kahden haastateltavan omakohtaisten tarinoiden ja kokemuksien kautta. Tekemämme haastattelut ovat itse keräämiämme ja  julkaisemme ne nimettöminä.

Rekrytoinnissa tapahtuva nimisyrjintä on vakava, mutta piilotettu ongelma. Mitä toisen asteen koulutuksen jälkeen tapahtuu? Miten maahanmuuttajataustaiset työllistyvät? Työllistyvätkö he?

Tällä viikolla Yle Uutisten lehtiartikkeli julkaisi pysäyttäviä tuloksia syrjinnästä työmarkkinoilla ulkomaalaistaustaisia nimiä kohtaan. Aiheesta käytiin keskustelua myös Ylen A-studiossa maanantai-iltana. Helsingin yliopiston sosiologian tutkijan Akhlaq Ahmadin tutkimuksessa tutkittiin, mitä merkitystä työntekijän etnisellä taustalla on työnhaussa. Taustalla tutkimuksessa tarkoitettiin nimeä sekä äidinkieltä.

Tutkimukseen luotiin viisi kuvitteellista työnhakuprofiilia: kantasuomalainen, englantilainen, venäläinen, irakilainen ja somalialainen. Kaikki profiilien kuvitellut edustajat olivat Suomessa syntyneitä tai kasvaneita, jolloin esimerkiksi kielitaidon puutetta ei voitu käyttää perusteena työpaikan saamattomuudelle eikä heidän osaamisessaan tai koulutuksessaan ollut eroja. Tulokset olivat surullisia.

kuva: Yle A-studio

Aihe on ajankohtainen ja erittäin tärkeä, sillä ulkomaalaistaustaiset nimet lisääntyvät tasaiseen tahtiin Suomessa. Yllä olevien ikävien tulosten pohjalta voimme myös todeta eriarvoisuuden lisääntyvän. Jotta voimme tuoda epäkohtia esiin, tulee niistä myös puhua. Onneksi aiheesta on alettu puida avoimesti, eikä näitä tosiasioita lakaista enää vain maton alle. Myös vuosi sitten toteutettu kampanja, jossa julkisuuden henkilöt loivat omilla ansioluetteloillaan työnhakuprofiileja romaninimillä ja toteuttivat mainoskampanjan, näyttää positiivista kuvaa tulevaisuudesta ja sen arvoista.

HAASTATELTAVA 1

Mies, asunut Suomessa yli 25 vuotta, Suomen kansalainen

”Sen verran mulla on kokemusta, että kukaan ei ota edes yhteyttä jos laitan omalla nimellä työhakemuksen… Piti aina mennä suoraan esittäytymään, koska kaikille syntyy aina joku ennakkoluulo nimestä.

Korkeakoulussa kun opiskelin, niin yli 80% suomalaisista opiskelijoista saivat palkallisen työharjoittelupaikan ja meitä oli luokassa kaksi maahanmuuttajataustaista, joilla oli oikeasti vaikeuksia saada ylipäätänsä (palkaton) työharjoittelupaikka. Mä lähetin 100 hakemusta ainakin, enkä saanut mitään sitä kautta. Sain lopulta opettajan ystävän kautta paikan. Toinen samaa alaa opiskeleva maahanmuuttaja meni lopulta valmistumisen jälkeen raksahommia tekemään, vaikka korkeakoulukoulutus olisi riittänyt paljon korkeammalle.

Rehellisesti mä ajattelen, et mun pitää olla suomalaista paljon parempi että saan saman työpaikan”

 

HAASTATELTAVA 2

Nainen, suomalainen

”Isäni on somalialainen ja minulla on ollut hänen sukunimensä aina, kunnes kaksi vuotta sitten vaihdoin suomalaisen äitini sukunimen itselleni, koska koin arkeni vaikeaksi somalitaustaisen nimen kanssa.

Mielestäni keskustelussa tulisi huomioida myös ne suomalaiset, jotka eivät tilastoissa näy maahanmuuttajina tai maahanmuuttajataustaisina, mutta heillä on suomalaisesta poikkeava nimi tai ihonväri. Haluaisin että meitä nimitettäisiin suomalaisiksi, vaikka musta tuntuu et yhteiskunta on eri mieltä. Tuntuu, että keskustelu koskee lähes aina maahanmuuttoa, niin me jäädään jalkoihin. Ei tajuta paljonko asia vaikuttaa myös meihin, jotka olemme kasvaneet suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, tunnemme itsemme suomalaisiksi, mutta meitä ei kuitenkaan luokitella arjessa suomalaisiksi.

Vanhan sukunimeni kanssa koin kohtaavani paljon ennakkoluuloja työnhaussa, virastoissa ja esimerkiksi terveyspalveluissa.

Ennen sukunimen vaihtoa ei edes tajunnu miten paljon se vaikuttikaan elämään ja ihmisten kohtaamiseen. Myöhemmin huomasin, että tuntui et ihmiset oli puhuneet mulle ku tyhmälle ja esimerkiksi oli puhuneet selkokieltä tai tavanneet sanoja mulle. Työnhaussa se näkyi tosi konkreettisesti, haastattelukutsuja ei oikeestaan ikinä tullut, työpaikat tuli aina suhteilla. Vasta nyt voin lähettää sähköpostia työpaikkoihin uudella sukunimellä ja mulle vastataan niihin hakemuksiin.

Haastattelutilanteissa, kun haastattelija näkee mut, nykyään tuntuu kuitenkin, että saan ikään kuin anteeksi sitten, ku pääsen kertomaan nimen ja se onkin onkin suomalainen, vaikka olenkin ruskea suomalainen.

Fiilikset on aika ristiriitaiset sen suhteen et mun täytyi vaihtaa mun nimi. On periaatteessa helpottunut olo, mut samalla on katkera, että täytyi tehdä se, jotta pääsen edes vähän lähemmäs sitä keskiverto suomalaisen viivaa.”

Työttömyysaste, sinisellä suomalaistaustaiset, punaisella ulkomaalaistautaiset (=vanhemmat tai ainut tiedossa oleva vanhempi ulkomailta) koonnut: Katja Kuokkanen, HS-grafiikka Iines Vikio, lähteet: Tilastokeskus

Niin pitkään, kun asia on niin kuin nyt, maahanmuuttajat ovat työttömien tilastoissa kärjessä ja epätasa-arvoisuus sekä syrjintä Suomessa kasvaa.

Voitaisiinko työnhaussa ja palkkaamisessa siirtyä siihen, että työhakemukset laitetaan kertomatta nimeä, ikää tai sukupuolta? Hakemukseen, jossa kerrottaisiin ainoastaan osaamisesta sekä taidoista, ja palkataan niiden perusteella työhön? Mitä mieltä sä oot?

 

Annika, Viola ja Veera /  Maahanmuuttivat

 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-11023468

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006230579.html

Yllä olevien julkaisuiden lisäksi haastatteluihimme osallistui kaksi henkilöä.

8 vastausta artikkeliin “Nimellä on väliä”

  1. Moikka!
    Hienoa että otitte tällaisen ajankohtaisen aiheen käsittelyyn. Itselläni on kokemusta juuri toisenlaisesta kohtelusta. Olen työskennellyt ravintola-alalla, joka on tunnetusti hyvin maahanmuuttaja myönteinen ala. Ravintola-alalla työskentelee tänä päivänä huomattavan paljon maahanmuuttajia. Syynä on varmasti suuri työntekijäpula, eritasoiset työtehtävät, josta on helppo aloittaa ilman koulutustakin, toiminnalliset työtehtävät sekä monikulttuurillisten työyhteisöjen ennakkoluulottomuus.
    Ravintola-alan koulutukseen hakeutuu vuosi vuodelta vähemmän nuoria. Ravintola työn muodikkuus on haihtunut, kun on huomattu, ettei työ olekaan niin ruusuista kuin kokkiohjelmat antavat ymmärtää. Työtä tehdään kellon ympäri, kovassa kiireessä, vaatimattomalla palkalla eikä työympäristökään aina niin viihtyisä ole. Suomalaiset nuoret toivovat hyviä työoloja ja saavansa palkkansa helpommalla. Työvoimapula on todellinen melkein koko maassa.
    Ravintola-ala on niitä harvoja aloja, jotka oikeasti ja aidosti arvostavat maahanmuuttajia työntekijöinä. Usein heillä työmoraali on todella korkealla. He ovat kiitollisia, että saavat tehdä työtä ja ovat ylpeitä käden jäljestään, heidän ammattiylpeytensä on omaa luokkaansa. Syrjimisen sijaan suosittelisin monia ottamaan mallia maahanmuuttajista ja heidän innostaa saada tehdä työtä ja kuulua osana työyhteisöön.
    Raikasta viikkoakaikille!
    Kaisa/Tilaspesialistit

  2. Kirjoituksenne on hyvin ajankohtainen ja uutinen nostaa esiin hyvin tuoreita näkökulmia, kuten maahanmuuttajataustaisten ihmisten työllistymiseen ja toisaalta taas ennakko-oletukset liittyen nimeen, ulkonäköön tai ihonväriin, joita monet joutuvat kohtaamaan epäsuorasti tai jopa ihan suoraan.

    Olen samaa mieltä pohdintanne kanssa siitä, että yhä useammassa tapauksessa voisi työnhaussa järjestää hakemukset lähtökohtaisesti niin, että haastatteluun valittavien nimi tai ulkonäkö ei olisi valintakriteeri vaan osaaminen ja taidot.

    On totta, että maahanmuuttajataustaisilla on ongelmia työhaussa, mutta toisaalta THL:n tilastoinnin mukaan työikäisistä 60% työllistyi vuonna 2014. Vastaava luku kantasuomalaisella väestöllä oli 69%. Erityisesti miesten työllistyminen oli lähellä samalla koulutustasolla olevien suomalaismiesten tasolla. On mielenkiintoista huomata ero Ahmadin työnhakuun kohdistuvassa tutkimuksessa ja toisaalta taas tilastoinneissa, jotka puhuvat ikään kuin toteutuneen tilanteen näkökulmasta (eli montako prosenttia on työllistynyt). Voisiko tästä vetää johtopäätöksiä siihen, että maahanmuuttajataustaisten tai ulkomaalaisella nimellä esittäytyvien on hankala päästä työhaastatteluun tai saada työpaikkaa heihin kohdistuvan syrjinnän vuoksi, mutta työllistymistä kumminkin tapahtuu enemmistöllä esimerkiksi suhteiden avulla? 🙂

  3. Hei, mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. Ystäväpiirissäni on ihmisiä jotka kamppailevat saman asian kanssa. He päättivät antaa lapsilleen suomalaisen nimen juurikin työllistymistä ja Suomessa asumista helpottaakseen. Oma kokemukseni työelämässä on että usein maahanmuuttotaustaiset henkilöt ovat niitä tunnollisempia ja ahkerampia työntekijöitä jotka eivät pelkää liata käsiään. Miksi siis pelkäisin vierasta nimeä kun voin saada oikein hyvän työntekijän. Ennakkoluuloja on meillä jokaisella, toivottavasti jonakin päivänä annamme kaikille mahdollisuuden.

  4. Puolisoni on maahanmuuttaja ja olemme kamppailleet samanlaisen syrjinnän kanssa vuokra-asunto markkinoilla. Vaikka olen Suomalainen ja hakiessamme asuntoa olimme molemmat kokoaikaisessa työssä, puolisoni vielä minua parempi palkkaisessa, sen lisäksi hän toimi yrittäjänä. Oli shokeeraavaa huomata ettei lukuisista asunto esittelyissä käymisistä huolimatta ollut varsinkaan vuokramarkkinoilla välittäjänä toimivan Vuokraturvan kautta mitään mahdollisuutta saada minkään tasoista asuntoa vuokralle. Maahanmuuttaja taustainen nimi asunto hakemuksessa tuntui tiputtavan meidät ainakin kyseisen firman sekä muiden välittäjien silmissä ns. viimeiseksi vaihtoehdoksi. Viimeaikainen uutisointi maahanmuuttaja- ja romanitaustaisten syrjinnästä työmarkkinoilla ei siis tullut juurikaan yllätyksenä. Tämä pistää tosin miettimään miten maahanmuuttajat saadaan integroitua tehokkaasti suomalaiseen yhteiskuntaan jos työ- ja vuokra-asuntomarkkinoilla syrjitään jo niin räikeästi. Kannatan ehdottomasti nimetöntä ja kuvatonta työnhakua kaikille aloille voisiko tämän tuoda myös vuokra-asuntomarkkinoille.

  5. Suomi tulee löytämään tämän ongelman vielä edestään kun yhteiskunnan huoltotase eli veronmaksajien suhde ei-maksaviin tulee heikkenemään. Väestöliiton tutkimusten mukaan Suomessa syntyvyys on ollut roimasti laskussa vuodesta 2012 lähtien ja loppua tälle kehitykselle ei ole odotettavissa tämänkään vuoden luvuissa.
    Uusia työntekijöitä ja sitä kautta veronmaksajia on otettava siis muistakin kuin tutuista kantasuomalaisia nimiä kantavista ihmisistä. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijöitä on haettava nimenomaan maahanmuuttajista ja ehkä jopa houkuttelemalla ulkomaalaista työvoimaa Suomeen. On todella sokeaa toimintaa valikoida ihmisiä työhaastatteluihin pelkän nimen ja omien ennakkoluulojen perusteella.

  6. Hei, mielenkiintoinen blogiteksti! On tärkeää, että tutkimusten avulla pystytään tunnistamaan ja tunnustamaan tällaisia eriarvoisuuden ilmenemisiä. Ihmisten omat enakkoluulot liittyvätpä ne sitten nimeen, ulkonäköön tai ikään eivät välttämättä ole helposti tunnistettavissa. Minulle heräsi ajatus voisiko rekrytointeja paljon tekeville tehdä jonkinlaisen psykologisen testin ennakkoluuloista, jonka kautta rekrytointihenkilöä autettaisiin tunnistamaan ja tunnustamaan helposti tiedostomattomanakin pysyviä ennakkoluuloja? Näin he voisivat helpommin tunnistaa omat ennakkoluulonsa ja kriittisesti arvioida niiden vaikutuksia omaan toimintaan. Mielestäni eriarvoisuuden poistamiseksi olisi tärkeää, että koulutuksen kaikille tasoille lisättäisiin tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioita, jolloin tietämys ja osaaminen lisääntyisivät tällä alueella ja uskon sen vaikuttavan positiivisesti eriarvoisuuden vähenemiseen.

  7. Hei, aihe on erittäin mielenkiintoinen. Monet ehdottivat nimetöntä ja valokuvatonta hakemusta työnhaussa. Mielestäni se on vain osittain hyvä ehdotus, sillä silloinhan itse ongelmaan, eli rakenteelliseen rasismiin ei puututa. Mielestäni nimenomaan rakenteellinen (ja kaikki muukin) rasismi pitäisi purkaa ja ihmiset kohdata ihmisinä. Luen paljon saksankielisiä uutisia ja samaan rakenteelliseen ongelmaan tartuttiin sielläkin vähän aikaa sitten. On järkyttävää, että hyvinvoivassa Euroopassa, missä pidämme itseämme valistuneina ihmisinä annamme asian vain jatkua. Saksassa vierastyöläisiä on ollut 1950-luvulta asti, eli pahimmassa tapauksessa olet 2. sukupolven saksalainen ja vieläkin sinut leimataan huonommaksi työntekijäksi sukunimen (=etnisen tausta) perusteella. Tässä olisi Suomella kova paikka näyttää, että täällä ihmisiä ei jaotella muun kuin osaamisen kautta!

Vastaa käyttäjälle Riikka / Virtuoosit Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *