Helsingin yliopisto
Ennen tenttiä jännitti, aikana kiinnosti ja jälkeen oli takki tyhjä.
Tutkijatentti itsessään oli mielestämme onnistunut ja saimme kysyttyä paljon tutkimusteknisiä asioita Piritalta. Pysyimme aikataulussa hyvin ja kysymyksemme olivat hyvin mitoitettu annettuun aikaan. Olimme valmistelleet jo valmiiksi “ja jos tutkijamme vastaa näin”-jatkokysymyksiä olettamiemme vastausten varalta, mutta silti vastaukset pääsivät yllättämään. Ainakin osittain. Asettelimme tarkoituksella kysymyksemme yleisemmälle tasolle, sillä nimikkotutkijamme ei ollut pääkirjoittajana tutkimuksessa, vaikka olikin siinä lusikkansa asettanut moneen soppaan, pohjatyöstä taustoihin.
Valmistelimme tenttikysymyksiä useaan otteeseen ryhmässä, ja otimme kysymysten suunnittelussa huomioon kurssin rakenteen mukaiset aihealueet. Etukäteen hermoja kutkutteli, sillä tilaisuus tuli maalattua omiin ajatuksiin ihan erilaiseksi kuin se lopulta oli. Rento ja lämminhenkinenkin jopa. Varjoryhmän tutkija vaikutti hivenen jännittyneeltä, kun taas meidän tutkijamme tenttikonkarina tiesi mitä tuleman pitää. Yksi isoimpia haasteita tentissä oli, että tutkimuksemme oli vain yksi osa isompaa hanketta.
Varjoryhmämme oli todella perehtynyt aiheeseensa ja kysymyksensä hyvin muotoiltuja ja perusteltuja. Vaikka mekin kaikki perehdyimme heidän tutkimukseensa ja palauttamiinsa töihin, oli haastavaa saada heidän tutkimuksestaan kaikki irti lyhyen aikataulun puitteissa.
Emme keskittyneet tentissä niinkään varsinaisiin tuloksiin, sillä itse tutkimus oli meistä tärkeämpi. Ei määränpää, vaan matka. Kuten tutkimuksessakin, oppilailta ei odotettu lopputulosta, vaan tärkeää oli suunnitteleminen, tekeminen, yrittäminen, erehtyminen ja onnistuminen. Protoilu.
Yhteinen tutkimusmatkamme oli nimenomaan yhteinen ja aikamoisessa sanaviidakossakin kahlattiin. Toisiamme tukien ja toisiimme tukeutuen saimme mielestämme hyvän kokonaiskuvan tutkittavasta aiheestamme.
Martina, Elina, AnuT, AnuN, Siiri, Tiina, Rita, Anniina, Terhi ja Outi/kokeileva käsityö