Tutkijatentin jälkeisiä fiiliksiä

Tutkijatentistä on nyt pari päivää ja ajattelimme jakaa yhteisiä kokemuksiamme ja fiiliksiämme myös täällä blogin puolella!

Ennen tenttiä ryhmäämme jännitti enemmän tai vähemmän, kun emme ihan täysin tienneet, mitä odottaa. Olimme kuitenkin valmistautuneet etukäteen ja jakaneet vastuut hyvin. Koostimme kysymysrungon kurssin luentojen teeman mukaan ja harjoittelimme moneen otteeseen haastattelun kulkua.

Voinemme puhua koko ryhmän puolesta sanoessamme, että tentistä jäi positiivinen olo kaikille. Suoriuduimme tehtävästä mielestämme hyvin – huomasi, kuinka hyvin ryhmämme toimi. Meillähän kävi niin, että ennakkoon pohditut kysymykset pääsivät loppumaan aivan liian aikaisin (sillä olimme aikatauluttaneet epähuomiossa liian tiiviisti). Onneksi ryhmästämme löytyi sanavalmiita ihmisiä, joilla tuli nopeasti uusia kysymyksiä mieleen Kalalahden vastauksista, ja näin saimme hyödynnettyä kaiken saatavilla olevan ajan. Myös Mira Kalalahti suoriutui meidän mielestämme tentistä oikein hyvin ;). Hän vastasi kysymyksiin eikä niiden vierestä, ja hänen puhettaan on helppo seurata. Hänellä on taito jäsennellä asiansa tiiviisti mutta mielenkiintoisesti, ja olemmekin kiitollisia, että saimme juuri hänet nimikkotutkijaksemme!

Tentissähän antoisinta oli tietenkin saada vastauksia meitä yhä askarruttaneisiin kysymyksiin, jotka heräsivät tutkijatapaamisen myötä ja sen jälkeen. Näin ollen ymmärryksemme ja tietämyksemme tutkimuksesta pääsi syvenemään entisestään. Tällainen asia oli esimerkiksi se, että miten tutkimusaineiston kerääminen kouluissa monen tutkijan voimin vaikutti aineiston analyysin luotettavuuteen. Mira Kalalahti osuvasti avasi prosessia huomauttaen, että tosiaankaan tutkijoiden tekemät havainnoinnit ja haastattelut eivät varsinaisesti ole keskenään vertailukelpoisia, eikä toisen havainnoinneista voikaan tehdä johtopäätöksiä. Toki jotkin yksittäiset tulokset tai niistä nousevat ilmiöt voivat olla keskenään vertailtavissa ja vertailu oli mahdollista siinä vaiheessa, kun tutkijat olivat itsenäisesti tuottaneet raportteja havainnoinneistaan. Varsinaiset havainnot eivät kuitenkaan ole suoraan vertailtavissa eikä kukaan tutkijaryhmästä voinut kirjoittaa raporttia toisen tutkijan puolesta. Taito löytää aineistosta vertailukelpoinen aines onkin Kalalahden mukaan esimerkki ammattitaidosta ja vaatii tutkijoilta asiantuntijuutta ja asiaan perehtymistä. Tämä oli mielestämme yllä mainitsemamme kaltainen erittäin hyvä ja informatiivinen vastaus. Tämä oli myös mielenkiintoinen asia kuulla ja oppia ja siitä lienee meistä jokaiselle hyötyä tulevaisuudessakin.

Jos jokin asia jäi harmittamaan, oli se se, että meidät Sensitiiviset niputettiin niin monessa kohtaa Maahanmuuttivien kanssa. Heidän tutkimuksensa oli niin lähellä meidän omaamme, että olisi voinut olla ihan eri tavalla antoisaa päästä kuulemaan aivan erilaisia tutkimuksia. Pohdimmekin, että tutkimusten moninaisuus jäi meidän osaltamme vähemmälle. Kurssin oppimistavoitteisiinkin oli listattu erilaisista tutkimuksista oppiminen, mutta meillä ja varjoryhmällämme oli aineistona sama tutkimus. Onneksemme Maahanmuuttivat oli kuitenkin ryhmänä huikea ja he haastoivat omaa nimikkotutkijaansa tentissään oikein olan takaa. Onneksi on kuitenkin olemassa kurssiblogi, jonka teksteistä on saanut hiukan kuvaa muistakin tutkimuksista. 🙂

Olemme olleet hyvin tyytyväisiä ryhmäämme ja se on toiminut tosi hyvin. Vähän harmittaakin, ettemme tulevaisuudessa enää näe toisiamme näin usein. Ryhmämme on ollut mukavan poikkitieteellinen, sillä ryhmäämme on osunut kolme sivuaineopiskelijaa – ja näin ollen kasvatustieteen opiskelijoiden lisäksi ryhmästämme löytyy niin suomen kielen, pohjoismaisten kielten kuin teologian edustajakin.

Heini, Panu, Veera, Vilma ja Essi / Sensitiiviset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *