Tekijä: Aino S Virenius

Julkaistu

Arvuuttelijat nimikkotutkimuksen aineisto

Aineistomme koostui tutkimuksessa kerätystä kahdella kameralla kuvatusta videomateriaalista. Videomateriaalia kerättiin tutkimuksen keskiössä tapahtuvasta yhteisöllisestä suunnitteluprosessista, joka ilmeni tekstiilityönopettajaopiskelijoiden ryhmätyöskentelynä. Ryhmätyöskentelyt jakautuivat kolmeen eri sessioon tutkimuksen aikana. Jokainen sessio jaettiin vielä erikseen ongelmakeskeisen ja suunnittelun hyödyntämiseen. Nämä sessiot jaettiin vielä tehtävänannon kertaamisen, analyysin, ideoinnin ja järjestäytymisen sekä yleisen tehtävän arvioinnin osiin (katso kuva). 

Videomateriaalia analysointiin edelleen INTERACT- tietokoneohjelmistolla, joka antoi ryhmätyöskentelyn tapahtumille numeroarvot. Saadut arvot analysoitiin klusterimenetelmällä, jonka avulla ryhmien työskentelymallit saatiin rajattua ongelmakeskeiseen ja ratkaisukeskeiseen malliin.  Videoiden avulla pystyttiin myös tutkimaan, kuinka paljon aikaa kukin ryhmä vietti eri suunnittelumenetelmien ympäristöissä, sillä tutkimuksessa tavoiteltiin suunnittelun tapahtuvan ainoastaan ryhmätapaamisten aikana.  

Design – suunnitteluprosessin aikana kurssilla kerättiin myös luonnokset ja muistiinpanot. Ryhmätyöskentelyssä tuotetut prototyypit toimivat myös tutkimuksen aineistona. Näin pystyttiin seuraamaan ideoinnin edistymistä.  Videomateriaalista havainnoitiin myös kehollista elekieltä sekä verbaalista viestintää. Tutkimusongelman kannalta keskeistä olikin juuri selvittää, miten elekieli ja yhteisölliset prosessit näkyivät konkreettisesti videomateriaalista. Videomateriaalia tuli yhteensä 25 tuntia. Luonnoksia ja muistiinpanoja kerättiin yhteensä 38 kappaletta ja hahmomalleja syntyi 4. Viikko viimeisen session jälkeen ryhmiä haastateltiin luotettavuuden nimissä siitä, onko design – prosessia käsitelty yhteisissä keskustelunaiheissa sessioiden ulkopuolella. Haastatteluiden pohjalta tultiin tulokseen, että on todennäköistä, että aineisto on luotettavaa.  

Tutkimuksessamme ei kerätty aineistoa opiskelijoiden omista kokemuksista, joten omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa aineistoa ei ole. Lahti on tehnyt tutkijatapaamisen haastattelun mukaan aikaisempaa tutkimusta yhteisöllisestä oppimisesta, joten hänellä on sekundääristä aineistoa apunaan aikaisemmista tutkimuksista. Tätä sekundääristä aineistoa ei kuitenkaan mainita tutkimusartikkelissa.  

Ohessa kuva aikajanasta, joka on luotu videomateriaalin perusteella. Eri palkkeihin on väritetty, miten tutkittavien ryhmien ajankäyttö on jakautunut.

/ Arvuuttelijat

Julkaistu

Arpapelin hyödyntäminen suunnittelutoiminnassa

Haastatellessamme nimikkotutkijaamme kävi ilmi, että lööppimme perustana käytetty arpapelin käsite ilmenikin tutkimuksessa täysin eri tavalla, kuin alun perin olimme ajatelleet. Tulkitsimme arpapelin olevan hyvinkin olennaisessa osassa kyseisen tutkimuksen rakentumisessa, mutta se omasikin pienen roolin yhteisöllisen suunnittelun luovaa prosessia edistävänä tekijänä. Tutkimuksessa pienissä ryhmissä toimivien opiskelijoiden tuli liittää arpapelillä arvotut ominaisuudet, esim. Joitain muotoja ja liittää ne suunnittelemaansa työhön luovaa ongelman ratkaisua hyödyntäen. Tutkimuksen keskiössä ei kuitenkaan ollut itse tuotteiden suunnittelu, vaan yhteisöllisen suunnittelun muodostuminen ja ilmeneminen.  

Aloimme haastattelun jälkeen pohtimaan, mihin erilaisiin projekteihin voisimme kenties hyödyntää saman kaltaista arpapelielementtiä. Painotamme, että arpapelien määritelmämme tarkoittaa arpomista, eikä konkreettisia arpa- tai uhkapelejä. Yhtenä esimerkkinä pohdimme ohjelmointia, joka nousi esiin jo tutkimussuunnitelman esitelmätilaisuudessa. Voisiko esimerkiksi arpomalla jonkin tietyn metodin sisällytettäväksi koodiin edistää luovaa ongelmanratkaisuprosessia? Koodariystävä valaisi asiaa seuraavasti: “…ohjelmistokehitys ei oo ehkä sellaista, että kysymykseen ”tuota ohjelma x” on erilaisia algoritmeja jotka auttaisi sut tavoitteeseen”, eli ei todennäköisesti ainakaan näin yksinkertaisena ideana. Tuotoksena saattaisi syntyä raskasta, ns. Purkkakoodia, joka tarvitsee toimiakseen hyvää tuuria. Erilaisten ohjelmointityylien välillä arpominen ja pohtiminen voisi olla mielekkäämpää, esim. olio-ohjelmointi vs. funktionaalinen ohjelmointi. Ohjelmointi on sittenkin loogisempaa ja matemaattisempaa ja kaikki valinnat pitää pystyä perustelemaan rationaalisesti. Muuttujan x tilalle ei kannata sijoittaa banaania, vaikka noppa niin sanoisi. 

Mielestämme arvonta on mielekästä, ongelman ratkaisua ja työskentelyä edistävää varsinkin luovissa aineissa. Esimerkiksi kuvataiteen tunnilla saatetaan arpoa opiskelijoille aihe, työvälineet ja materiaalit. Koemme, että satunnaisuus rohkaisee luovaan työskentelyyn. Toisaalta, aiheiden rajavaisuus saattaa myös tukahduttaa suunnitteluprosessia, mutta tämä edellyttääkin sitä, että arvotut aiheet eivät saa olla liian suppeita.  

Kaikilla meillä on varmasti omakohtaista kokemusta ryhmien arpomisesta. Ala-asteella ja päiväkodissa ja joillakin vielä lukiossakin ryhmät ja istumajärjestykset arvottiin opettajan toimesta. Pääasiallisena tarkoituksena tässä on ollut luultavasti mahdollisten häiriötekijöiden minimoiminen luokassa, mutta tällä tavalla lisätään myös oppilaiden sosiaalista kehittymistä sekä haastetaan toimimaan erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten ihmisten kanssa.  

Mitä kokemuksia lukijakunnallamme on erilaisista arpomisen elementeistä omassa opiskelussaan tai työskentelyssään? 

Terkuin, Neeta, Oula, Aino / Arvuuttelijat 

Julkaistu

Arvuuttelijat esittely

Ryhmämme koostuu sekä yleisen ja aikuiskasvatustieteen, kotitalouden, sivuaineen ja käsityön opiskelijoista. Meillä on keskimäärin 2,4 vuoden edestä korkeakouluopintoja. Ryhmästämme löytyy osaamista kulttuuritutkimuksen, teologian, matkailualan, matematiikan, vaatetuksen, tekstiilialan, lastenhoidon ja psykologian saralta. Sukupuolidiversiteettimme on moninainen ja keskiarvoikämme on 25,2 vuotta. Meistä löytyy siis monenmoista kulkijaa! 

Lemmikkikatraimesta löytyy kissaa, koiraa, kanaa ja pupua. Ajolupia meiltä löytyy polkupyörään, ompelukoneeseen, autoon, mopoon, traktoriin sekä pienlentokoneeseen.  Osakuntaedustusta löytyy tällä hetkellä vain Varsinais-Suomen osakunnasta, mutta kiinnostusta löytyy muuallekin. VAKAVA-kokeessa on näytetty naamaa keskimäärin 1,9 kertaa. Mainittakoon sekin, että ryhmäläisiltämme löytyy keskimäärin kaksi kättä. 

Mutta, ryhmästämme löytyy myös heikkouksia. Yksi ei osaa viheltää, eräs ei osaa luetella kaikkia kuukausia putkeen. Löytyy myös ajanhahmotuksen ongelmia (tästä johtuen myös ajoittaisia myöhästymisiä) sekä kielitaito ei kaikilla riitä kielen rullaukseen asti. 

Mikäli tarvitset erityisosaamista voit turvautua ryhmäämme lautanauhan tekemisessä, viiksien hoitamisessa, macaronien leipomisessa, mihin tahansa nukahtamisessa, kartanlukemisessa tai minne vain eksymisessä, ota ihmeessä yhteyttä.  

Polkumme saattoi yhteen lööppi tutkimuksesta, jossa väitetään arpapelin kehittävän luovan ongelmaratkaisun taitoa.  Tämän tehtävän lisäksi tartumme jokaiseen haasteeseen innolla ja arvuuttelemme lisää myöhemmin.   

 

Terkuin, Aino, Oula, Neeta, Mari, Hanna, Eetu, Noora, Annika, Jenni ja Emilia 🙂