Kannattaako laihdutus? – pohdintaa laihdutuksen hyvistä ja huonoista puolista

Tällä viikolla ryhmämme Cogitem pohti nimikkotutkimuksestamme ’’Online weight-loss services and a calculative practice of slimming’’ inspiroituneena laihdutusta ilmiönä. Halusimme pohtia sitä näkökulmaa, että kannattaako laihdutus ylipäätäänkin vai onko se pelkkää ajan- ja rahanhukkaa. Artikkelimme koostuu ryhmäläistemme kesken jaetuista teemoista, joiden pohjalta jokainen laati yhden maksimissaan puolen sivun pohdinnan artikkelin yhteen näkökulmaa, jotka olivat raha, terveys, asenteet ja henkilökohtaiset kokemukset/oma pohdinta.

Laihduttamisen taloudellinen kannattavuus on monien valintojen summa

”Lihavuudesta ja siihen liittyvistä sairauksista aiheutui yhteiskunnalle vuonna 2011 arviolta n. 330 milj. euron kokonaiskustannukset. Valtaosa kuluista muodostui vuodeosastohoitopäivistä, lääkekustannuksista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.
Väestön lihavuudesta seuraa yhteiskunnalle myös välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuva tuottavuuden aleneminen sekä sairauslomista johtuvat kustannukset.” (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos: lihavuuden kustannukset)
Mikäli asiaa katsotaan yksittäisen painonpudottajan vinkkelistä, niin riippuu paljon hänen omista valinnoistaan, kuinka hän painonpudotuksen toteuttaa ja paljonko käyttää siihen rahaa. Mikäli painonpudottaja syö normaalia ravitsemussuositusten mukaista ruokaa ja esim. lenkkeilee luonnossa ilman hankittua sykemittaria tai älykelloa sekä osallistuu vaikkapa kansanopistojen ryhmäliikuntaan, pysyy pudotuksen kulut kohtuullisina Yksin elävän alle 45-vuotiaan naisen ruokakustannukset kotona valmistetulle ruoalle 170€/kk. Liikuntavarusteet 5€/kk ja kulttuuriharrastukset, kausi- ja jäsenmaksut 13€/kk (Lehtinen &Aalto; Mitä eläminen maksaa, 2018). Kulut ovat suuntaa antavia, sillä kyseessä eivät ole painonpudottajat. Jos taas pudottaja hankkii sykemittarin tai älykellon ja ostaa yksityiselle liikuntasalille kausikortin tai painonpudotuksen nettivalmennuksen, niin silloin kulut nousevat jo selvästi, vaikka söisikin ruokasuositusten mukaisesti. Mikäli pudottaja haluaa pudottaa painoaan alkuun niukkaenergisillä dieettivalmisteilla esim. Nutriletilla, niin sen ohjeen mukainen käyttö (Nutrilett.fi) 3 viikossa maksaa 111,65€. Tokmannin Nutrilett Get Starded-paketin hintaa käytetty esimerkin laskemiseen.
Mikäli painonpudottaja onnistuu tavoitteessaan, niin silloin hän todennäköisesti saavuttaa pelkkiä hyötyjä, vaikka olisikin kuluttanut pudottamiseen rahaa tavanomaista enemmän. Mikäli painonpudotus epäonnistuu, niin silloin voi kokea haittana sen, että on käyttänyt rahaa erilaisiin painonpudotusta tukeviin investointeihin.

Laihdutus vaikuttaa terveyteemme – muttei aina positiivisesti

Painonpudotus kuulostaa helpolta: energiankulutuksen ollessa suurempi kuin energiansaanti, paino laskee. Miksi se sitten on niin haastavaa? Laihduttamista ajatellaan usein lyhytaikaisena kuurina, jonka jälkeen voidaan palata entisiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin. Usein toteutuneen painonpudotuksen jälkeen paino alkaa pikkuhiljaa nousta ja palaa lähtötasolle. Elimistölle on luontaista vastustaa muutoksia eli aineenvaihdunta voi olla tottunut lihavuuteen ja sen takia painonpudotus on haastavaa. (Aro 2015.) Painonpudotus kannattaa kuitenkin tehdä vähitellen, sillä liiallinen laihduttaminen ja alipaino voivat aiheuttaa riittämätöntä kalsiumin ja muiden mineraalien saantia. Vähäinen saanti voi johtaa siihen, että elimistö ottaa tarvitsemansa mineraalit suoraan luustosta heikentäen sitä. (Kinnunen 2016.)

Jo muutaman kilon painonpudotuksesta on hyötyä sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan tai kohonneen verenpaineen säätelyssä, mikäli painon muutos on pysyvä (Aro 2015). Painonpudotus voi lisätä ylipainoisen toimintakykyä, sillä se keventää oloa ja parantaa jaksamista. Ylipaino kuormittaa erityisesti tuki- ja liikuntaelimiä ja siksi painonpudotuksen avulla voidaan esimerkiksi vähentää oireilevan nivelrikon ilmaantumisen todennäköisyyttä. (Kinnunen 2016.) Terveyden ja hyvinvoinnnin laitoksen (2019) mukaan painonpudotuksen avulla riski sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, dementiaan, masennukseen, uniapneaan, kihtiin, sappi- ja haimasairauksiin ja useisiin syöpäsairauksiin pienenee. Pitkäaikaisessa painonpudotuksessa tärkeintä on ruoka- ja liikuntatottumusten pysyvä muuttaminen (Aro 2015).

Onko asenteella merkitystä?

Viime vuosina niin mediassa kuin jo kansankin keskellä on levinnyt liike jossa kehotetaan suhtautumaan omaan kehoon positiivisesti. Henkisen puolen kehittyminen yhdistettynä tavallisiin terveellisiin elintapoihin, kuten säännöllisiin ateriarytmeihin on todettu tutkimuksissakin auttavan pysyvien painonhallintatulosten saavuttamisessa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa tehdyssä Anna Keski-Rahkosen johtamassa tutkimuksessa tulokset viittasivat siihen suuntaan, että jatkuva laihduttaminen ei takaa tuloksia läheskään niin varmasti kuin kokonaisvaltainen terveydestä huolenpito. Omaan kehoon negatiivinen suhtautuminen ei siis tuo pitkällä aikavälillä monissakaan tapauksissa pitkäkestoisia tuloksia verrattuna prosesseihin, joissa painonpudotus aloitetaan henkisenä prosessina. Ehkä voidaan siis ajatella että tulevaisuudessa painonhallinta- ja pudotus tulevat entisestään kehittymään kokonaisvaltaiseen suuntaan.

Mitä me ajattelemme laihduttamisesta?

Onko painonpudotus nykyisin vain välineurheilua, orjallista terveyssuositusten seuraamista ja median luoma mielikuva siitä kuinka paljon elämä muuttuisi paremmaksi jos paino putoaisi? Maailmassa
vallitseva nykyinen länsimaalainen kulttuuri on tehnyt painonpudotuksesta osin epätasa-arvoista niin, että vain rikkailla on mahdollisuus päästä parhaisiin tuloksiin, käyttämällä esimerkiksi henkilökohtaista valmentajaa. Terveellinen ruoka on lisäksi kallista, mikä rajaa ostajakuntaa.
Laihduttaminen tuskin on koskaan pahasta, mikäli vain pystyy ylläpitämään painoaan laihdutusprosessin
jälkeen. Laihduttaminen ei ole kertaluonteinen asia ja jos tuloksiin on päästy noudattamalla tiukkaa treeniohjelmaa ja dieettiä keho ei jaksa sitä pidemmän päälle.
Tänä kehopositiivisuuden kulta-aikana ihmisten tulisi ensin hyväksyä oma kehonsa ja sen lähtötilanne ja sitä kautta etsiä motivaatiota painonhallintaan, eikä vain aloittaa elämäntaparemonttia siitä lähtötilanteesta, missä vihaa omaa kehoaan.

Mitä mieltä te olette painonpudoksesta, onko se kannattavaa vai pitäisikö meidän pyrkiä elämään kokonaisvaltaisesti terveellisemmin?

 

LÄHTEET
Aro, A. (2015). Laihduttaminen ja painonhallinta. Terveyskirjasto. Luettu 30.10.2019.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00055

Kinnunen, M. (2016). Jo viiden prosentin painonpudotuksella voi saada merkittäviä terveyshyötyjä. Yle. Luettu 30.10.2019.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/31/jo-viiden-prosentin-painonpudotuksella-voi-saada-merkittavia-terveyshyotyja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2019). Elintavat ja ravitsemus. Lihavuus. Luettu 30.10.2019.
https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos: lihavuuden kustannukset
https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-lihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuus-tulee-kalliiksi

Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja Anna-Riitta Lehtinen Kristiina Aalto
Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/261735/Mita%cc%88_ela%cc%88minen_maksaa_2018_raportti.pdf?sequence=3&isAllowed=y

ravitsemussuositukset 2014
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf

www.nutrilett.fi

Minkälaisia lähteitä Mari Nivan tutkimuksessa käytettiin?

Meillä on käsittelyssä Mari Nivan tutkimus painonhallintasovellusten käyttämisestä laihduttamisessa ja painonhallinnan pitkäjänteisessä oppimisessa. Tutkimuksessa mukana olleet nettisovellukset olivat nimeltään Keventäjät ja Kiloklubi. Pääajatuksena ei ollut kuitenkaan tutkittavien painonpudotuksen määrä, vaan heidän keräämä henkinen pääoma sovellusten käytön aikana, sillä useimpien tutkimuksessa mukana olleiden tavoitteena oli sisäistää painonhallintasovellusten vinkkejä ja ohjeita niin, että esimerkiksi ruokailutottumuksien muutos olisi pysyvää.

Kyseisestä aiheesta ei löytynyt suomalaisia tutkimuksia, joten tutkimus pohjautui tutkijan omiin haastatteluihin, jotka pidettiin tutkimuksen alussa, sekä kyselylomakkeisiin. Tutkijan haastateltaviksi valikoituivat Kiloklubin ja Keventäjien asiakkaat, joilla oli vähintään viisi kiloa painoa pudotettavana ja painoindeksi yli 25 kg/m2. Alunperin tutkija olisi halunnut kerätä aineistonsa kuntosaliharjoitteluryhmistä, mutta kuntokeskukset eivät halunneet lähteä mukaan tutkimukseen.

Haastattelut sisälsivät neljä osaa: painonhallintasovellusten käyttötavat ja kokemukset, aiemmat laihdutuskokemukset ja nykyisen painonhallintaprojektin syyt sekä omat kehonkuvaa koskevat tavoitteet olivat tarkastelun alla. Nämä semistrukturoidut haastattelut muokattiin kirjalliseen muotoon. Haastattelujen kestot vaihtelivat tunnista yli kahteen tuntiin. Haastattelut litteroitiin Word -tiedostoiksi nauhoitteista. Semistrukturoitu eli puolistrukturoitu määritellään eteneväksi niin, että haastateltaville esitetään samat tai likipitäen samat kysymykset samassa järjestyksessä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006).

Haastattelujen lisäksi tutkija lähetti haastateltaville kyselylomakkeen, johon osallistujat vastasivat haastettelujen jälkeen. Kyselylomakkeen avulla selvitettiin taustatietoja, laihdutustavoitteita ja aiempia laihdutuskokemuksia. Lisäksi tutkija olisi toivonut ehtineensä myös analysoida sovellusten keskustelufoorumeita yhteisöllisyyden näkökulmasta, sillä vertaistuki nähtiin tutkimuksessa varsin merkittäväksi tekijäksi painonhallinnan kannalta.

Vuoden kuluttua, tutkimuksen lopussa, haastateltavat vastasivat uuteen kyselylomakkeeseen, jonka tavoitteena oli selvittää, millä tavoin haastateltavat olivat käyttäneet painonhallintasovelluksia ja olivatko he onnistuneet hyödyntämään oppimiaan asioita arkielämässä siitä huolimatta, että sovellusten käyttö oli jo lopetettu. Kysely toteutettiin avoimilla kysymyksillä, joihin haastateltavat saivat kuvailla omia painonhallinnan kokemuksiaan kuluneen vuoden ajalta. Varsinaisia laihdutustuloksia ei ollut tarkoitus kerätä, vaan analysoida, pystyykö sovellusten avulla oppimaan painonhallinnan käytäntöjä.

Milla/ Cogitem

LÄHTEET:

Niva, Mari (2015). Online weight-loss services and a calculative practice of slimming. Health 2017, Vol. 21(4) 409–424.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu 15.10.2019)

Cogitem esittäytyy

Kirjoittajamme ovat  “Kohti tutkivaa työtapaa” -kurssin opiskelijoita. 

Meistä muodostui ryhmä Cogitem, valittuamme Silta-Sanomien lööpin  ”Netin avulla ei opita painonhallintaa”. Päädyimme tähän latinaksi pohtimista tarkoittavaan nimeen saatuamme idean yhdeltä ryhmämme jäsenistä. Nimi kuvastaa meitä mitä mainioimmin, sillä pohdinta tulee varmasti olemaan iso osa ryhmämme toimintaa. Ryhmästämme löytyy seuraavien alojen opiskelijoita: kotitaloustiede, yleinen ja aikuiskasvatustiede, tietojenkäsittelytiede sekä germaaninen filologia.  

Kotitaloustieteen opettajaopiskelijoita ryhmässämme on pieni enemmistö eli viisi opiskelijaa. He ovat nimeltään Marika, Petra, Hille, Milla ja MinnaKotitaloustieteen opettajaopiskelijamme ovat jokainen ensimmäisen vuoden opiskelijoita.  

Ryhmästämme löytyy yleisen ja aikuiskasvatustieteenopiskelijoita, joita ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat Sanni, Sonja ja Jaakko 

Lopuksi joukostamme löytyy vielä kandia viimeistelevä Sami, jonka pääaine on tietojenkäsittelytiede  ja Konsta, joka on kymmenennen vuoden opiskelija pääaineenaan germaaninen filogia.  

 

Terveisin,  

Gogitemin tiimi eli Marika, Petra, Hille, Milla, Minna, Sonja, Jaakko, Sanni  ja Sami.