Helsingin yliopisto
Mitä jos nimesi vaikuttaisi työnsaantimahdollisuuksiin?
Vaikka olemmekin kohdistaneet katseemme nimikkotutkimuksemme vuoksi maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuspolkuihin, valitsimme tämän blogikirjoituksen aiheeksi työllistymisen, jolla haluamme katsoa myös heidän tulevaisuuteensa.
Pohdimme ulkomaalaistaustaisen nimen vaikutuksia työllistymiseen tällä viikolla pinnalla olleen uutisartikkelin sekä kahden haastateltavan omakohtaisten tarinoiden ja kokemuksien kautta. Tekemämme haastattelut ovat itse keräämiämme ja julkaisemme ne nimettöminä.
Rekrytoinnissa tapahtuva nimisyrjintä on vakava, mutta piilotettu ongelma. Mitä toisen asteen koulutuksen jälkeen tapahtuu? Miten maahanmuuttajataustaiset työllistyvät? Työllistyvätkö he?
Tällä viikolla Yle Uutisten lehtiartikkeli julkaisi pysäyttäviä tuloksia syrjinnästä työmarkkinoilla ulkomaalaistaustaisia nimiä kohtaan. Aiheesta käytiin keskustelua myös Ylen A-studiossa maanantai-iltana. Helsingin yliopiston sosiologian tutkijan Akhlaq Ahmadin tutkimuksessa tutkittiin, mitä merkitystä työntekijän etnisellä taustalla on työnhaussa. Taustalla tutkimuksessa tarkoitettiin nimeä sekä äidinkieltä.
Tutkimukseen luotiin viisi kuvitteellista työnhakuprofiilia: kantasuomalainen, englantilainen, venäläinen, irakilainen ja somalialainen. Kaikki profiilien kuvitellut edustajat olivat Suomessa syntyneitä tai kasvaneita, jolloin esimerkiksi kielitaidon puutetta ei voitu käyttää perusteena työpaikan saamattomuudelle eikä heidän osaamisessaan tai koulutuksessaan ollut eroja. Tulokset olivat surullisia.
Aihe on ajankohtainen ja erittäin tärkeä, sillä ulkomaalaistaustaiset nimet lisääntyvät tasaiseen tahtiin Suomessa. Yllä olevien ikävien tulosten pohjalta voimme myös todeta eriarvoisuuden lisääntyvän. Jotta voimme tuoda epäkohtia esiin, tulee niistä myös puhua. Onneksi aiheesta on alettu puida avoimesti, eikä näitä tosiasioita lakaista enää vain maton alle. Myös vuosi sitten toteutettu kampanja, jossa julkisuuden henkilöt loivat omilla ansioluetteloillaan työnhakuprofiileja romaninimillä ja toteuttivat mainoskampanjan, näyttää positiivista kuvaa tulevaisuudesta ja sen arvoista.
HAASTATELTAVA 1
Mies, asunut Suomessa yli 25 vuotta, Suomen kansalainen
”Sen verran mulla on kokemusta, että kukaan ei ota edes yhteyttä jos laitan omalla nimellä työhakemuksen… Piti aina mennä suoraan esittäytymään, koska kaikille syntyy aina joku ennakkoluulo nimestä.
Korkeakoulussa kun opiskelin, niin yli 80% suomalaisista opiskelijoista saivat palkallisen työharjoittelupaikan ja meitä oli luokassa kaksi maahanmuuttajataustaista, joilla oli oikeasti vaikeuksia saada ylipäätänsä (palkaton) työharjoittelupaikka. Mä lähetin 100 hakemusta ainakin, enkä saanut mitään sitä kautta. Sain lopulta opettajan ystävän kautta paikan. Toinen samaa alaa opiskeleva maahanmuuttaja meni lopulta valmistumisen jälkeen raksahommia tekemään, vaikka korkeakoulukoulutus olisi riittänyt paljon korkeammalle.
Rehellisesti mä ajattelen, et mun pitää olla suomalaista paljon parempi että saan saman työpaikan”
HAASTATELTAVA 2
Nainen, suomalainen
”Isäni on somalialainen ja minulla on ollut hänen sukunimensä aina, kunnes kaksi vuotta sitten vaihdoin suomalaisen äitini sukunimen itselleni, koska koin arkeni vaikeaksi somalitaustaisen nimen kanssa.
Mielestäni keskustelussa tulisi huomioida myös ne suomalaiset, jotka eivät tilastoissa näy maahanmuuttajina tai maahanmuuttajataustaisina, mutta heillä on suomalaisesta poikkeava nimi tai ihonväri. Haluaisin että meitä nimitettäisiin suomalaisiksi, vaikka musta tuntuu et yhteiskunta on eri mieltä. Tuntuu, että keskustelu koskee lähes aina maahanmuuttoa, niin me jäädään jalkoihin. Ei tajuta paljonko asia vaikuttaa myös meihin, jotka olemme kasvaneet suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, tunnemme itsemme suomalaisiksi, mutta meitä ei kuitenkaan luokitella arjessa suomalaisiksi.
Vanhan sukunimeni kanssa koin kohtaavani paljon ennakkoluuloja työnhaussa, virastoissa ja esimerkiksi terveyspalveluissa.
Ennen sukunimen vaihtoa ei edes tajunnu miten paljon se vaikuttikaan elämään ja ihmisten kohtaamiseen. Myöhemmin huomasin, että tuntui et ihmiset oli puhuneet mulle ku tyhmälle ja esimerkiksi oli puhuneet selkokieltä tai tavanneet sanoja mulle. Työnhaussa se näkyi tosi konkreettisesti, haastattelukutsuja ei oikeestaan ikinä tullut, työpaikat tuli aina suhteilla. Vasta nyt voin lähettää sähköpostia työpaikkoihin uudella sukunimellä ja mulle vastataan niihin hakemuksiin.
Haastattelutilanteissa, kun haastattelija näkee mut, nykyään tuntuu kuitenkin, että saan ikään kuin anteeksi sitten, ku pääsen kertomaan nimen ja se onkin onkin suomalainen, vaikka olenkin ruskea suomalainen.
Fiilikset on aika ristiriitaiset sen suhteen et mun täytyi vaihtaa mun nimi. On periaatteessa helpottunut olo, mut samalla on katkera, että täytyi tehdä se, jotta pääsen edes vähän lähemmäs sitä keskiverto suomalaisen viivaa.”
Niin pitkään, kun asia on niin kuin nyt, maahanmuuttajat ovat työttömien tilastoissa kärjessä ja epätasa-arvoisuus sekä syrjintä Suomessa kasvaa.
Voitaisiinko työnhaussa ja palkkaamisessa siirtyä siihen, että työhakemukset laitetaan kertomatta nimeä, ikää tai sukupuolta? Hakemukseen, jossa kerrottaisiin ainoastaan osaamisesta sekä taidoista, ja palkataan niiden perusteella työhön? Mitä mieltä sä oot?
Annika, Viola ja Veera / Maahanmuuttivat
Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-11023468
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006230579.html
Yllä olevien julkaisuiden lisäksi haastatteluihimme osallistui kaksi henkilöä.