ORWE2019-Kohti tutkivaa työtapaa

Ensimmäinen yliopistovuosi tuo tullessaan paljon uusia asioita: täysin uuden ympäristön, uusia ihmisiä, runsaasti tapahtumia sekä keskittymistä vaativia luentoja. Tässä kaikessa saattaa olla paljonkin sulateltavaa tuoreelle fuksille. Samanaikaisesti tutustutaan kasvatustieteen saloihin, opetellaan yliopiston toimintatapoja ja harjoitellaan esimerkiksi sitsaamista tai sitä mikä olisi ideaalisin tapa juosta kurkku jalkojen välissä oman ryhmän voiton takaamiseksi.

Minkälaisia tuntemuksia tämä uusien asioiden kokonaisuus herättää? Olemme havainneet, että uupumuksen ja pirteyden tunteet pyörivät samojen aihealueiden ympärillä. Esimerkiksi opiskelijatapahtumat luovat yhteisöllisyyttä ja ovat mukavaa ajanvietettä arjen keskellä, mutta toisaalta myöhäiset illat ja mahdollinen heikko olo seuraavana aamuna laskee opiskelumotivaatiota, mikä taas puolestaan saattaa aiheuttaa uupumusta ja stressiä kurssitehtävien kasaantumisesta. Keskustellessamme nousi esille kaikille yhteisiä uupumusta ja pirteyttä aiheuttavia tekijöitä, jotka olemme listanneet alle.

Uupumukseen johtavia tekijöitä:

• uusien sosiaalisten suhteiden luominen ja ylläpitäminen → vaatii jatkuvaa aktiivisuutta
• uusi ympäristö
• epätietoisuus kurssien kokonaisuuksista ja vaatimuksista, esim. miten kirjoittaa hyvä oppimispäiväkirja → omien strategioiden kehittäminen
• opiskelijatapahtumat → vievät aikaa, vaikutukset saattavat yltää seuraavaan päivään
• lyhenevät päivät, kylmyys ja pimeys
• paineet onnistumisesta

Pirteyttä saa aikaan:

• kiinnostus uusia asioita kohtaan
• onnistumisen tunteet kurssien edetessä
• yhteisöön kuuluminen
• opiskelija-alennukset
• Weboodiin ilmestyvät opintopisteet

Tunnistatteko te samankaltaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat uupumukseen, pirteyteen tai muuten yleiseen vireystasoon?

 

Lopuksi halusimme koota ajatuksia, miten mielialamme näkyy pukeutumisessa (vai näkyykö?). Viikon alussa oli havaittavissa melankoliaa, mutta tilanne alkoi näyttämään valoisammalta päivien edetessä!

Outfit Of The Day (OOTD) pirteystason mukaan

Melankolista maanantaita!

Maanantai-aamu. Väsymys. Pääsisipä takaisin lämpimän peiton alle. Aamu saapui kylmänä, ja kävellessäni kohti bussipysäkkiä Helsingin yliopiston kangaskassi olalla keikkuen pohdiskelen tulevaa viikkoa. Luentoja, oppimispäiväkirjoja, artikkelikatsauksia, useamman artikkelin lukeminen, tutkijatapaaminen, ja päälle vielä fuksiseikkailu ja Pikku G:n keikka(fuksiseikkailun jatkot). Miten tästä viikosta oikein selviää? Tänään ei tunnu ryhmämme nimen mukaisesti pirtsakalta, tulevan viikon työmäärä tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta ja asu kuvastaa hyvin mielentilaa. Tummaa, harmaata, aivan kuten tämä aamukin. Mukavassa asussa on kuitenkin hyvä olla, ja viikko onkin hyvä aloittaa pehmeästi ja rennosti! Tänään laskeudutaan takaisin yliopistoarkeen. Maanantaisin on täysin okei ottaa iisisti.

– Sara

 

Turvallista tiistaita!

Tiistait on aina yhtä omituisia päiviä. Maanantaista ollaan jo selvitty, mutta koko viikko tuntuu olevan vielä edessäpäin. Uupumuksen taso on itselläni ainakin suhteellisen korkealla, ja stressitaso työmäärän paljoudesta painaa mieltä. Onneksi pukeutuminen säähän sopivilla varusteilla alkaa sujumaan jo paremmin. Maanantain jälkeen osasin varautua lämpimämmin, eikä pieni sadekaan pääse yllättämään, kun on aamulla muistanut pakata sateenvarjon repunpohjalle. Eiköhän se arki taas ala tästä rullaamaan!

– Milja

 

Keltaista keskiviikkoa!

Vaikka säällä saattaakin olla vaikutusta mielialaan, ei kukaan estä ottamasta siitä parhaita puolia irti! Itse ainakin huomaan omien pukeutumisvalintojen vaikutuksen mielialaan. Suosin kirkkaita värejä ja hauskoja kuoseja silloin kun mieliala on sopiva. Tämän päivän epävakaan kelin takia valitsin keltaista, ja ajattelin piristää itseäni sekä muita positiivisilla sukilla! Sukat toivat kummasti hymyä opiskelijakavereiden huulille. Näin viikon puolivälissä ajatukset alkaa siintämään jo tulevan viikonlopun riennoissa, jolla on luonnollisesti oma vaikutuksensa mielialaan. Suunta on ylöspäin, vielä jaksetaan tsempata loppuviikko!

– Emmi

 

Emmi, Milja ja Sara / PIRTSAKAT

 

Koska lööppimme oli “Uupuneilla opiskelijoilla on vaikeuksia oppimisessa”, halusimme toteuttaa oman pienen tutkimuksen opiskelijoiden uupumukseen liittyen. Tutkimuksessamme uupumuksella tarkoitetaan opiskelijoiden subjektiivista kokemusta opintojen sujumisesta. Olimme kiinnostuneita aiheesta, koska fuksisyksymme on sisältänyt paljon tapahtumia.

Tutkimuksen toteutus:

Lähdimme tutkimaan aihetta kysymällä opiskelijoilta “Koetko uupumusta opiskeluissa opiskelijatapahtuman jälkeisenä päivänä?” Hypoteesimme tulosten suhteen oli, että opiskelijatapahtumat aiheuttavat uupumusta opiskeluihin. Toteutimme tutkimuksemme keräämällä vastaukset Helsingin yliopistolla anonyymeilla kyselylomakkeilla, joissa oli vastausvaihtoehtoina kyllä tai ei ja joihin pyysimme lisäksi ilmoittamaan, mitä vastaaja opiskelee ja kuinka monetta vuotta. Tutkimukseen osallistui 24 Helsingin yliopiston opiskelijaa, joista 21 oli yleisen- ja aikuiskasvatustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Loput vastaajista eivät ilmoittaneet näitä tietoja. Otos on melko pieni, mikä haittaa tulosten yleistettävyyttä.

Tutkimuksen tulokset:

Vastaajista 17 koki uupumusta opiskelijatapahtuman jälkeisenä päivänä. Vastaajista 7 puolestaan koki, että opiskelijatapahtumaan osallistumisella ei ollut vaikutusta seuraavan päivän opintojen sujumiseen. Prosentuaalisesti tulokset jakautuivat siis niin, että vastaajista noin 71% kokee uupumusta opiskeluissa opiskelijatapahtuman jälkeisenä päivänä ja noin 29% ei.

Pohdintaa:

Tulokset olivat hypoteesimme mukaiset, vaikka ei-vastausten määrä olikin yllättävän suuri. Hypoteesimme perustui aiempaan tietoomme aiheesta ja ehkä omakohtaiseen kokemukseenkin. 

Kiinnostavia jatkotutkimusten kysymyksiä voisivat olla: Millä keinoilla voi vaikuttaa vireystilaan opiskelijabileiden jälkeisenä päivänä? Mitkä asiat vaikuttavat siihen, kokeeko opiskelija olevansa uupunut seuraavana päivänä? Olisi syytä tutkia myös sitä, mitä ovat opiskelijatapahtumien positiiviset vaikutukset. Tutkimusryhmämme koki fuksisyksyn tapahtumat myös piristävinä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävinä. 🙂

Julia, Jenna, Mirena ja Laila/PIRTSAKAT

Hellurei!

Mikä fiilis näin syyskuun sateisina päivinä?

 

Tutkimussuunnitelman tekemisestä inspiroituneena aloimme pohtimaan, millaista olisi itse olla tutkija. Olemme aiemmalla kurssilla saaneet vain pienen pintaraapaisun kasvatustieteiden eri osa-alueista, ja pohdimme ryhmässämme mitkä osa-alueet meitä kiinnostaisivat, jos olisimme tutkijoita. Pinnalle nousivat erityisesti kasvatuspsykologia, toisena kasvatussosiologia ja viimeisenä muttei vähäisimpänä kasvatusfilosofia.

 

Ensimmäisenä syvennymme siihen miksi kasvatuspsykologia osa-alueena kiinnostaa niin monia meistä, jos olisimme tutkijoita. Tutkijana olisi mielenkiintoista tietää, miten yksilön oppimista ja psyykkistä kehitystä olisi mahdollista tukea. Ryhmän sisällä oltiin kiinnostuneita myös siitä, mitkä tekijät vaikuttavat oppilaiden yksilölliseen oppimiseen. Tähän väliin olisikin mielenkiintoista kuulla, miten juuri SÄ opit? 

Emilia: ”Olis aivan huikeeta päästä tutkimaan, että onks erilaisilla oppijoilla erilaiset aivorakenteet?”

 

Toiseksi eniten huomiota ryhmässämme sai kasvatussosiologia. Alue kiinnostaa meitä, sillä olisi mielenkiintoista tarkastella kasvatukseen liittyviä yhteiskunnallisia ilmiötä. Ryhmässä keskustelimme myös siitä, että olisi kiinnostavaa tutkia opettajan auktoriteetista asemaa luokassa ja suhdetta oppilaisiin. Lisäksi kiinnostava tutkimusaihe olisi se, kuinka yksilön sukupuoli tai etninen tausta vaikuttavat koulutuspolkuun. 

Emma: ”Musta olis kiinnostavaa tutkia, kuinka esimerkiksi luokissa muodostuvat oppilaiden väliset hierarkiat.”

 

Lopuksi pääsemmekin kasvatusfilosofian pariin, jee! Vaikka osa-alue oli ryhmässämme suosittu, se jakoi myös paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Monelle kiinnostus kasvatusfilosofiaa kohtaan heräsikin kevään 2019 VAKAVA-kokeen Värrin artikkelista ”Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia” (Veli-Matti Värri, 2014). Tutkijana olisi mielekästä päästä tutkimaan muun muassa sitä, että mistä ylipäätään syntyvät käsitykset siitä mitä on hyvä kasvatus, mikä on kasvatuksen päämäärä ja millaisia arvoja tulisi opettaa.

Essi:  ”Kuka oikeastaan edes määrittelee sen mihin asti koulu on pakollista, ja että pakollisuus on hyväksi?”

 

Nyt onkin teidän vuoro kertoa, mikä osa-alueista teitä kiinnostaisi, jos olisitte tutkijoita?

 

Emilia, Emma & Essi / PIRTSAKAT

 

 

Uusi aika on koittanut. Enää ei haittaa vaikkei mennyt kuin Strömsössä. Nyt moka on lahja! Meiltä odotetaan heittäytymistä, kyseenalaistamista ja pohjatonta leikkimielisyyttä arjessa. Huomaatko eläväsi kokeilukulttuurin hengessä vai merkitsevätkö sinulle vain onnistumiset.

Kokeileminen ja uusien toimintatapojen löytäminen on suurimmalle osalle ihmisistä tuttuja, jopa arkisia asioita. Kokeilemme vauvana miltä materiaalit tuntuvat suussa, aikuisena mahdollisesti uusia harrastuksia tai vaikkapa uutuuskarkkeja kaupasta. Kokeilemalla selvitämme mistä pidämme ja mistä emme pidä, virkistämme ja uudistamme toimintatapojamme.

Kokeilukulttuurissa haetaan uutta näkökulmaa kehittämistä vaativaan ongelmaan tai tarpeeseen. Tarkoin mietittyjä suunnitelmia kokeillaan käytännössä, esimerkiksi pakolaiskriisin tai ilmastonmuutokseen liittyvissä monimutkaisissa kysymyksissä. Niin pienemmissä kuin isommissa ja pitkäkestoisissa kokeiluissa, oleellista on selvittää mitä kokeilusta voidaan oppia. Kaikki kokeilut eivät toimi mutta kokeilusta saatava tieto voi olla arvokas, jos sen huomaa.

Pienyrittäjät innovoivat tuotteet nopeasti markkinoille, jotta saavat suoraan palautetta, miten uudistaa tai muokata tuotteitaan. Virheiden tekeminen on inhimillistä ja jopa suotavaa, fail fast- ajattelutapa on erityisesti yrittäjille tuttu.

Omakohtaisesti kokeilukulttuuri ilmenee ehkä herkemmin esim. käsitöissä. Valmis tuote tai malli inspiroi kokeiluprosessiin, huomaat pipon jääneen junaan ja tarve on nyt uuteen. Lähtökohta ei ole keskiössä (saitko ohjeet valmiista mallista vai itse luoden), vaan itse tekeminen ja sen mukana saadut oivallukset rikastuttavat elämääsi. Tekemisen lomassa syntyvät oivallukset luovat pohjaa seuraavalle käsityölle ja pian huomaat protoilevasi.

Tässä mielestämme hyvin havainnollistava video kokeilukulttuurin ydinmallista. https://www.youtube.com/watch?v=1YEM2pQQNEc

 

Terhi, Outi ja Siiri/ Kokeileva Käsityö

Huhhuh. Mistähän tämän kaiken aloittaisi…?

Tuntuu siltä, että pitäisi samaan aikaan kiivetä Kilimanjarolle ja olla Norjan vuonoilla vaeltamassa. Toisin sanottuna siis toteuttaa jotain mahdotonta. Yleisesti ottaen yliopisto-opinnotkin tuntuvat vielä näin alkuun haastavalta kokonaisuudelta hahmottaa, etenkin kun kaikki meidän ryhmästämme, ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, ja meillä on menossa ensimmäinen opiskelukuukausi Helsingin yliopistolla, käsityönopettajan opintosuunnassa. Välillä olisikin kiva nähdä tulevaisuuteen, jotta osaisi pohjustaa näitä opintojen alun työvaiheita tulevia tehtäviä silmällä pitäen, eikä ainoastaan rimpuilla sokkona yhtä osiota kerrallaan valmiiksi.

Oli kyseessä sitten kuntosalille lähtö, uuden käsityön aloittaminen tai vaikkapa blogitekstin kirjoittaminen, alku on nimenomaan se, mikä tuntuu monelle haastavimmalta, vaikka kyseessä olisikin lopulta jokin miellyttävä asia. Yksi syy tälle saattaa olla epäonnistumisen pelko. Jos uskoo itseensä edes hitusen ja keskittää ajatukset positiiviseen ja siihen että onnistuu, on lopputulos varmasti aivan toinen.  Sillä se että pelkää etukäteen epäonnistuvansa jossakin, saattaa toimia esteenä yrittämiselle. On nimittäin mahdotonta elää koskaan missään epäonnistumatta. Epäonnistuminen voi olla iso kolaus itsetunnolle, kun ympärillä kaikki muut tuntuvat saavuttavansa kaukaisempiakin unelmiaan, mutta se ottaako vastoinkäymiset ja epäonnistumiset hyödyllisenä palautteena vastaan voi kääntää kuitenkin kaiken eduksi.

Oikeastaan, olisikin parempi, mikäli ei ajattelisikaan epäonnistumisia epäonnistumisina, vaan kokeiluina jotka eivät syystä tai toisesta toteutuneet halutulla tavalla. Etenkin juuri tuollaiset hetket, ovatkin niitä parhaita paikkoja oppia jotain uutta. Mikäli ei koskaan poistu omalta mukavuusalueeltaan, uusien asioiden saavuttaminen voi olla todella haastavaa, jopa lähes mahdotonta. Myös siksi, isompien asioiden tavoittelu kannattaa esimerkiksi pilkkoa pienempiin osiin ja aloittaa sopivan kokoisella haasteella ja pitää mielessä, että vaikka ei täysin onnistuisikaan niin kokeilemalla oppii. Ja hei, pilkottiinhan mekin bloginkirjoitusvuorot ryhmän kesken osiin, jotta niitä olisi helpompi hallita!

”En epäonnistunut. Löysin 2 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty. Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen syttymään.”

-Thomas Edison

Avaamme tällä viikolla seuraavassa blogipostauksessa enemmän lööppimme avainasemassa olevaa kokeilukulttuuri -termiä ja sitä, miten kokeilu edistää ideoiden jalostumista ja pyrkii pääsemään epäonnistumisen pelosta eroon. Mikä sinulle/teille on aloittamisessa haastavinta? Miten ylität sen esteen?

Martina, Anniina, Tiina ja Rita / Kokeileva Käsityö

Moikka kaikille!

 

Kiitos kaikille eilisistä esityksistä! Oli hauska seurata, millaisiin tutkimussuunnitelmiin eri ryhmät olivat päätyneet oman lööppinsä pohjalta. Monia eri tutkimustapoja avautui ja lähestulkoon jokaisesta aiheesta oli myötäilyn lisäksi myös eriäviä mielipiteitä ja uusia näkökulmia.

Tässä postauksessa pohditaankin pointteja, jotka pulpahtivat pinnalle esityksemme jälkeen.

Valitsimme lööpin (Lasten paapomiselle on tultava stoppi!) juuri omien kokemustemme ja tiedomme pohjalta. Ryhmässämme on esimerkiksi vanhempia, lastenhoitajia ja koulumaailmassa työskennelleitä. Esityksemme ’’vanhempien paapominen vaikuttaa lapsen sosiaalisiin taitoihin’’ aiheutti kuulijoissa, erityisesti koululaisten vanhemmissa, pohdintaa: mahdollistaako koulusysteemimme tätä ’’helikopteri-ilmiötä’’ ja miten paljon lapsia saa tai pitää paapoa?

Aiheesta syntyi erinomaista ja moninäkökulmaista keskustelua. Pinnalle nousi Wilman käyttö ja miten se vaikuttaa lasten, vanhempien ja opettajan välillä. Kokemuksen esimerkkinä on opettaja, joka laittaa viestiä kaikesta mahdollisesta, liittyen lapseen tai muistettaviin asioihin – usein jopa turhistakin asioista. Mielipiteenä oli, että opettaja ehkä liikaakin tuputtaa ja paapoo asioita sekä vanhemmille että lapselle. Toisaalta, ymmärtäen ettei kaikesta lapsen tekemisestä tarvitse viestitellä, yhteistyö on tärkeää koulun ja kodin välillä. Wilma on yksi nykypäivän tiedonvälitysmenetelmistä, sillä se toimii niin yhteydenpitovälineenä kuin opettajan muistiinpanoina. Eri opettajilla on erilaiset käytänteet ja välillä onkin haastavaa löytää tasapaino, joka toimisi ja miellyttäisi kaikkia osapuolia.

Merkittävintä on ajatella tapaa, miten vaikkapa opettajan antamat lukujärjestykset, tapahtumat ja läksyt siirtyvät vanhempien kautta lapselle; häseltääkö vanhempi lapsen ympärillä huolehtien erilaisista arkisista asioista kuten läksyjenteosta? Pakkaako vanhempi lapsen laukun, että kirjat ja jumppavermeet ovat varmasti mukana seuraavaa päivää varten? Vai tekisikö sittenkin lapsen kanssa yhteistyössä esimerkiksi viikkokalenterin, josta lapsi voi itse tarkistaa tulevien päivien tarpeet ja näin harjoittaa hiljalleen vastuunottamista? Tavoilla on eroja, mutta on tärkeää muistaa antaa lasten tehdä virheitä, epäonnistua ja sitä kautta kasvaa persooninaan.

Keskustelun seuraavassa puheenvuorossa kerrottiinkin, että lapselle annettiin ns. Wilma-oikeudet, joilla pystyy tarkistamaan esimerkiksi tulevat kokeet ja tunnilla annetut läksyt. Lapsi sai näin vapaasti harjoitella itsenäisyyttä, asioiden huolehtimista – vähäisellä paapomisella mutta vanhempien tuella.

Paapomista ei kuitenkaan tapahdu ainoastaan vanhemman ja lapsen välillä. On totta, että keinojen loputtua jotkut opettajatkin sortuvat, koska se helpottaa heidän työtään (pitäkää huoli ettei tätä tapahdu teille!!!). Myös vertaisten keskinäistä paapomista tapahtuu: yleensä vahvemmat oppilaat paapovat heikompia, yrittäen nostaa heitä ylöspäin opiskeluissa.

Mites paljon lapsia nyt sitten saa paapoa? Entäpä aikuisia?

No idea. Kasvatus on mysteeri.

 

Ihanaa viikkoa kaikille!

Lotta/Helikopterit

 

Heippa lukijat! 

Tiistain lähitapaamiskerralla pääsimme esittelemään tutkimussuunnitelmamme (helikopterivanhemmuuden vaikutukset lapsen sosiaalisiin taitoihin) muille ryhmille. Helikopterivanhemmuus herätti paljon keskustelua ja yksi esille noussut asia oli ilmiön harvinaisuus Suomessa. Luennolla meille esitettiin kysymys: “Kuinka monen huoltaja on/on ollut helikopterivanhempi?”. Käsiä ei juurikaan noussut ylös, vaikka tapaamiseen osallistui monta kymmentä opiskelijaa. Tämä sai meidätkin pohtimaan uudelleen tutkimustapaamme helikopterivanhemmuudesta.  

Tutkimussuunnitelmamme mukaan  tutkimusotteenamme olisi vain kaksi ensimmäisen luokan opiskelijaryhmää. Tuottaisiko tälläinen tutkimusote kuitenkaan tarpeeksi kattavaa tietoa koko Suomen helikopterivanhemmuus– tilanteesta? Ilmiön ollessa niin harvinainen Suomessa, olisi hyvin mahdollista ettei noin 60 oppilaan joukosta löytyisi yhtäkään helikopterivanhemman lasta.  

Toivotun tutkimustuloksen saamiseksi meidän pitäisi laajentaa tutkimusotetta sekä henkilömäärän että aluerajauksen osalta. Otteessa tulisi olla oppilaita eri kouluista ympäria Suomea. Pohdimme myös eri maineisten kaupunginosien vaikutusta helikopterivanhemmuuden ilmenemiseen. Voisi olettaa, että hyvämaineisilla alueilla ja kouluilla olisi jotain yhteyttä helikopterivanhemmuuteen.  Myös julkisten ja yksityisten koulujen erot tulisi huomioida tutkimuksessa.  

 Tässä keskiviikko iltapäivämme mietteet helikopterivanhemmuuden tutkimuksesta, mitä mietteitä teillä herää? 

 Terveisin, 

Enni ja Sanna/Helikopterit 

 

Virtuaaliset mallit tuovat konkreettisuutta työelämätoimijoiden yhteistyöhön oli lööppi, joka kokosi juuri meidät yhdeksän opiskelijaa kohti tutkivaa työpajaa -kurssin yhdeksi työryhmäksi. Kukaan ryhmäläisistä ei kokenut aihetta kohtaan suurta paloa, mutta näimme neutraalin suhtautumisen aiheeseen enemmänkin tulevana vahvuutenamme.

 

Heti ensimmäiseksi aloimme ryhmässä pohtimaan aihetta ja sitä, mitä lööpissä olevilla sanoilla oikeastaan tarkoitetaan. Tämän keskustelun lomassa syntyi myös ryhmämme nimi. Muutaman nimi-idean jälkeen virtuaaliset sanasta muotoutui virtuoosi, joka oli koko ryhmän mielestä osuva nimi tiimille. Ja jes ensimmäinen tehtävä suoritettu!

 

Virtuoosit tiimiin kuuluu opiskelijoita sekä yleis- ja aikuiskasvatustieteistä että käsityötieteiden linjalta. Merja, Riikka, Heidi, Anssi ja Noora edustavat yleis- ja aikuiskasvatustieteitä ja heistä EI tule opettajia (okei never say never) kun taas Linuksen, Niilon, Marjon ja Ernan on tarkoitus joku kaunis päivä valmistua käsityönopettajiksi Helsingin yliopistosta. Tiimiläisten taustalla on värikäs kirjo erilaista työkokemusta sekä opintoja ja jopa tutkintoja eri aloilta niin kansanopistosta, opistosta, ammattikorkeakoulusta kuin yliopistostakin. Ryhmäläisten erilaiset taustat antavat varmasti monipuolisia näkemyksiä tiimin työstöihin ja niiden tuotoksiin ja auttavat eirtyisesti juuri tähän teemaan syvennyttäessä.

 

Tästä se yliopistomainen tutkiva yhdessä työskentely voi alkaa!

 

– Merja, Riikka, Heidi, Anssi, Noora, Linus, Niilo, Marjo ja Erna

Digitaalinen teknologia on dramaattisesti
muuttanut nuorten älyllisen sosialisaation ympäristöä

Miksi valitsimme tämän aiheen? Meitä kaikkia kiinnosti, miten digitalisaatio on muuttunut opiskelussa viimeisen kymmenen vuoden aikana ja kysymys, onko muutos dramaattisesti positiivinen vai negatiivinen. Osa meidän ryhmäläisistä on käynyt peruskoulun ennen digitalisaation yleistymistä, toiset taas tottunut enemmän hyödyntämään sitä opinnoissa. Aihe on herättänyt heti keskustelua ryhmämme sisällä, sillä ryhmässä on noin kymmenen vuoden ikähaarukka.

Mistä nimi Digimon? Mietimme mikä olisi omaperäinen nimi liittyen aiheeseen, ja Jenni muisteli vanhaa tv-ohjelmaa Digimon. Se oli kaikille jollainlailla tuttu ohjelmana nuoruudesta ja päätimme ottaa sen nimeksemme. Halusimme ottaa mukaan hauskuutta ja vanhojen aikojen muistelua! Tässä kaikkien ryhmäläistemme esittelyt, joista löytyy myös random faktoja:

Moi!
Nimeni on Noora Olen 20 vuotias fuksi yleisen-ja aikuiskasvatustieteen opintosuunnasta. Aiheessa kiinnostaa yleensä digitalisaation vaikutus oppimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen koulussa ja vapaa-ajalla. Odotan kurssilta ryhmätyöskentelyä, vanhemmilta opiskelijoilta ja tutkijoilta oppimista.

Nimeni on Veera, olen 21-vuotias fuksi Yaktista. Innostuin aiheestamme, joka käsittelee koulumaailman digitalisoitumista, sillä olen itse juurikin käynyt koulua tässä murrosvaiheessa. Odotan oppivani kurssilla tieteelisen tekstin kirjoittamista paremmin ja saavani uusia opiskelutaitoja. Random fakta, rakastan sarjaa Modernit miehet

Hei kaikille! Olen Anna, neljännen vuoden sosiaalipsykologian opiskelija valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja suoritan yleisen- ja aikuiskasvatustieteiden sivuainekokonaisuutta. Valitsemassani aiheessa minua kiinnostaa sosiaalisoituminen ja se miten digitaalisuus vaikuttaa siihen. On mielenkiintoista päästä näkemään ja keskustelemaan oman ryhmäni sekä tutkijoiden kanssa lisää aiheesta. Random fakta: juon yleensä noin litran kahvia päivässä.

Moikkamoi! Olen Mia, aloitin nyt syksyllä käsityönopettajan opinnot. Meidän ryhmän aiheessa minua kiinnostaa koulumaailman digitalisoitumisen tavat ja sen tuomat opetusmenetelmien muutokset. Odotan kurssin auttavan minua ymmärtämään ja kirjoittamaan tieteellistä tekstiä paremmin mielekkäällä tavalla. Random fakta: rakastan halloumjuustoa.

Heippa! Olen Jonna, käsityönopettajan opintosuunnan ensimmäisen vuoden opiskelija kasvatustieteellisestä tiedekunnasta. Aiheessa kiinnostaa digitalisaation vaikutus nuorten oppimiseen ja miten digitalisaatio vaikuttaa kouluyhteisössä vuorovaikutukseen ja kanssakäymiseen, sillä itse olen käynyt peruskoulun ennen kuin digitalisaatio on yleistynyt. Odotan, että opin kurssilla ymmärtämään tieteellistä tekstiä ja kirjoittamaan sitä. Mielenkiinnolla odotan yhteistyötä tutkijoiden ja oman ryhmäni kanssa. Random fakta: mun lempiherkku kaikista on meidän äidin tekemä suklaakakku, ihan parasta ikinä!

Hei kaikille kurssinlaisille olen Meiju, aloitin juuri opintoni käsityönopettajaksi. Ryhmämme lööpissä minua kiinnosti digitalisaation vaikutusten arviointi nuorten elämässä, sillä minulla ei ole omia kokemuksia kasvamisesta tälläisessä ympäristössä. Odotan tällä kurssilla oppivani tutkimuksen tekemisestä laajasti tulevaisuuden tarpeisiin. Random fakta: lempi herkkuni on mustikkakukko eli rättänä.

Heippa! Nimeni on Anniina ja olen yleisen- ja aikuiskasvatustieteen ensimmäisen vuoden opiskelija. Minua kiinnostaa aiheessamme digitalisaation vaikutus nuoriin, koska asia on koskettanut myös minua. Odotan oppivani tieteellisen tutkimuksen taitoja ja tieteellisen tekstin kirjoittamista. Random fakta: ketsuppi sopii kaikkeen!

Hei kaikki! Olen Verner ja olen kotitalouden aineenopettajan opintosuunnan ensimmäinen vuoden opiskelija kasvatustieteellisestä tiedekunnasta. Meidän ryhmämme aiheessa kiinnosti asian ajankohtaisuus ja se kuinka paljon digitaalisoituminen vaikuttaa aivan kaikkeen ympäröivässämme yhteiskunnassa. Odotan kurssilta uusia näkökulmia ja tieteellisen tekstin kirjoittamisen sekä tutkimuksen tekemisen taitoja.

Hello! Olen Jenni ja tämän vuoden käsityönopettaja fuksi. Ryhmämme aiheessa minua kiinnostaa Mian mainitsemat digitalisoitumisen tuomat uudet opetusmenetelmät kouluissa sekä myös se, minkälaiset vaikutukset digitalisoitumisella on nuoren sosiaaliseen käyttäytymiseen. Kurssilta odotan oppivani ymmärtämään ja kirjoittamaan tieteellistä tekstiä edes joten kuten, sekä tietysti odotan innolla antoisia ryhmätyöskentelyhetkiä. Random fakta: Rakastan perinteistä itsetehtyä mansikkakakkua!

Heipsan! Nimeni on Jasmine. Aloitin juuri yleisen ja aikuiskasvatustieteen opinnot. Ryhmämme aihe on mielestäni mielenkiintoinen, koska digitalisaatio on muuttanut yhteiskuntaa jo nyt todella paljon lyhyen ajan sisällä. Sen vaikutukset lasten ja nuorten oppimiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen ovat tulevaisuuden kannalta tärkeitä. Tällä kurssilla odotan eniten pääseväni kuulemaan tutkijoiden näkemyksiä mielenkiintoisista aiheista. Random fakta: Raejuusto forever!

Terkuin: Mia, Jonna, Jenni, Jasmine, Verner, Anniina, Meiju, Anna, Veera ja Noora / DIGIMON

 

“Uupuneilla opiskelijoilla on vaikeuksia oppimisessa”

 

Aihe itsessään on jo entuudestaan osittain tuttu VAKAVA-kokeen materiaaleista, ja se tulee varmasti koskettamaan jokaista meistä jossakin muodossa opintojen aikana. Olemme kaikki aloittelevia opiskelijoita, ja on mielenkiintoista tietää mistä uupuminen voi johtua ja miten sitä pystyisi ennaltaehkäisemään.

 

Pyörittelimme mielessämme nimiehdotuksia, ja päädyimme valitsemaan täyden vastakohdan uupumukselle. Halusimme uusina opiskelijoina nostaa esille vielä pirteän asenteemme ja virtaavan energiamme. Ryhmämme nimeksi tuli siis Pirtsakat!

 

Tutustu tässä meidän ryhmäämme!

 

Jenna, 25

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Olen kiinnostunut oppimisesta ja kasvatuksesta ja käytännössä kaikesta niihin liittyvästä. Tutkimusten tekeminen on suhteellisen vierasta, joten mielenkiinnolla odotan tulevaa kurssia. Valmennan työkseni voimistelijoita, joten uutinen ”Uupuneilla opiskelijoilla on vaikeuksia oppimisessa” herätti huomioni.

Fun fact: Haluaisin pupun lemmikiksi

 

Emilia, 21

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Opiskelen tätä alaa, sillä ihmismieli, kehitys ja kasvatus ovat aina kiinnostaneet minua sekä ala antaa paljon eri mahdollisuuksia. 

Fun fact: Laatta lentää pinaattikeitosta

 

Essi, 20

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Opiskelen ensimmäistä vuotta yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Lähdin opiskelemaan tälle linjalle, koska olin kuullut kaveriltani kokemuksia tästä ja kasvatustieteiden opiskelu kuulosti mielenkiintoiselta. Se antaa myös hyvän pohjan esimerkiksi HR-työhön, joka on yksi minua kiinnostava ala. 

Fun fact: Syön kanaa ketsupin kanssa

 

Emmi, 25

Kotitalouspedagogiikka

Valitsin kasvatustieteen sen laaja-alaisuuden ja ihmisläheisyyden vuoksi. Ihmisen kehitys niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla sekä elinikäinen oppiminen ovat minulle sydäntä lähellä olevia asioita. Kotitaloustiede alana on toisaalta pysyvä ja toisaalta alati kehittyvä aihe, se on jokaiselle ihmiselle tuttua, mutta tarjoaa koko ajan myös jotain uutta. Kirsikkana kakun päällä pääsee myös käyttämään kädentaitoja!

Fun fact: Saan jalat Plié-asentoon nurinpäin.

 

Julia, 21

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Lähdin opiskelemaan kasvatustieteitä, koska se on ihmisläheinen ala ja uskon ihmistuntemukseni kehittyvän opintojen aikana. Odotan myös innolla oman itsetuntemukseni kehittymistä.

Fun fact: Vapaa-ajallani katson Master chefiä kissani kanssa.

 

Mirena, 24

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä niin psykosomaattisena olentona kuin yhteiskunnan osasena. Niinpä haluan opiskella niin kasvatuspsykologiaa kuin kasvatussosiologiaakin, ja jännitän jo nyt opintojen rajaamisen vaikeuttaa. Toivon, että oma polku selkeytyy opintojen edetessä.

Fun fact: Olen aiemmalta koulutukseltani nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja

 

Laila, 19

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Päädyin opiskelemaan yleistä ja aikuiskasvatustiedettä, sillä koen sen avaavan monia mahdollisuuksia työelämässä. Olen kiinnostunut kasvatuksellisista kysymyksistä ja ihmisläheinen ala on ehdottomasti oma polkuni. 

Fun fact: Tungin lapsena sieraimeni täyteen helmiä

 

Emma, 20

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Minua kiinnostaa ihmisen kehitys, kasvatus sekä oppiminen. Lisäksi haaveilen urasta HR-alalla, joten koen kasvatustieteet omaksi opintosuunnakseni. Minua kiehtoo kasvatustieteiden opinnoissa monipuolisuus sekä se, etten valmistu yhteen tiettyyn ammattiin, vaan saan suuntautua oman mielenkiintoni mukaan. 

Fun fact: Rakastan tylsistyneenä katsoa hömppäsarjoja TV:stä

 

Milja, 20

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Opiskelen yleistä ja aikuiskasvatustiedettä, koska minua kiinnostaa sen monipuolisuus.

En vielä tiedä mitä haluan tulevaisuudessa työkseni tehdä, mutta uskon opiskeluiden ohessa löytäväni moniakin mielenkiintoisia mahdollisuuksia kasvatustieteiden parissa. 

Fun fact:  Olen opiskellut ulkomailla

 

Sara, 21

Yleinen ja aikuiskasvatustiede

Haaveenani on päästä vaikuttamaan asioihin ihmisläheisessä työssä, joten päädyin hakemaan kasvatustieteellisiin opintoihin. Haluan päästä niin sanotusti kädestä pitäen auttamaan ihmisiä eteenpäin. Kuitenkin varsinainen ammatti, johon toivon valmistuvani on vielä täysin mysteeri itsellenikin.

Fun fact: Mulla on elämäni aikana ollut päälle 20 kesyrottaa! Ihania otuksia!

 

• Milja, Sara, Essi, Emma, Laila, Mirena, Julia, Emmi, Emilia ja Jenna / Pirtsakat