Avainsana: aineisto

Sami Paavolan ja Reijo Miettisen tutkimuksessa seurattiin koulurakennusprojektia, jonka suunnittelussa hyödynnettiin rakenuksen tietomallintamista (Building Information Modelling, BIM). Nimikkotutkimuksessamme käytettiin seuraavia aineistonkeruutapoja: havainnointi, videointi ja haastattelut. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena.   

Koska kyseisessä kontekstissa aiheemme on tutkia, miten BIM vaikuttaa toimijoiden väliseen yhteistyöhön, aineisto ei ole suoraan mitattavissa. Yhteistyö on ensin muotoiltava mitattavaan muotoon. Yhteistyötä ei voi itsessään mitata, mutta sitä voidaan välillisesti havainnoida.  

Onko tilanne aito vai tehty tutkimusta varten?  

Tutkimuksen voimasanat –teoksessa esitetään yksinkertainen tapa jakaa aineistot joko tutkimuksen synnyttämiin aineistoihin, joissa aineistot ovat olemassa vain tutkimusta varten tai luonnollisiin aineistoihin, joissa aineisto on olemassa riippumatta tutkimuksesta. Koska kokoustilanne on osa rakennusprojektia, tutkimuksemme aineisto on luonnollinen aineisto, eikä tilannetta ole rakennettu nimenomaan tutkimusta varten.  

Aineistonkeruumenetelmät tutkimuksessa? 

Tutkimuksessa käytettiin ennen projektia pääyhteistyökumppanien haastatteluja, jotka tuottivat taustatietoa. Haastattelujen jälkeen tutkija havainnoi ja videoi neljä eri pituista kokousta. Videoilta tutkijat laskivat, kuinka monta kertaa kokouksen osallistujat kiinnittivät huomion yhteiseen projektiin ja kuinka usein he tekivät jotain muuta esimerkiksi omalla koneellaan. Videoista saatujen lukujen perusteella koottiin taulukkoja. Kokouksiin osallistuivat projektipäällikkö, pääsuunnittelija, insinöörejä ja rakennusurakoitsijoiden edustajia. Kahdessa kokouksessa oli mukana myös rakennuksen tietomalliasiantuntija. Kokousten kesto vaihteli 30 minuutista seitsemään (7) tuntiin.  

Missä roolissa tutkija on?  

Erilaisissa haastatteluissa aineisto syntyy tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutuksessa, etnografisessa havainnoinnissa taas tutkijalle tulee jokin rooli osana tarkkailtavaa toimintaa. Tässä tutkimuksessa aineistoa kerättiin molemmilla tavoilla. Projektia edeltävissä haastatteluissa tutkija oli vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa. Kokousten havainnointitilanteessa tutkija taas ei puuttunut asioiden kulkuun, eikä omalla toiminnallaan vaikuttanut luonnolliseen kokoustilanteeseen. 

Havainnoinnin määrittely 

Tutkimuksen voimasanat –teos painottaa, kuinka tärkeää on pitää erillään tutkijan omat tulkinnat ja havainnot tutkimustilanteen suorista havainnoista. Tässä tutkimuksessa tutkija on määritellyt tarkasti, mihin havainnointi kohdistuu. Havainnointitilanteissa hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, mihin osallistujien katse kohdistui, kuinka kauan se pysyi samassa kohteessa, kuinka monesti kokouksessa osoitettiin BIM-malliin laserosoittimella tai sormella ja kuinka monesti mallia käänneltiin kokouksen aikana.  

Ovatko Paavola ja Miettinen löytäneet mielestänne relevantit tavat yhteistyön mittaamiseen?  

 

–Virtuoosit 

Heippa kaikille!  

  

Kiitos kaikille mahtavista ja inspiroivista poster -esityksistä!  
 
Seuraavaksi pureudumme nimikkotutkijamme Hille Janhunen-Abruquahin tutkimukseen ”Helicopter Parenting and Young Adults’ WellBeing: A Comparison Between United States and Finland”. Lähdemme avaamaan tutkimuksen aineistoa ja sen keruumenetelmiä.  

 

Aineisto koostuu kohderyhmälle tutkimusta varten tehdyn kyselyn vastauksista. Tässä tapauksessa kyseessä on siis tutkimusta varten kerätty aineisto, ei siis luonnollinen eli tutkimuksesta irrallisena jo valmiiksi olemassa oleva aineisto.   

 

Aineisto tuotettiin verkkokyselynä korkeakouluopiskelijoille. Tutkimuksen kohderyhmät olivat Suomesta ja Yhdysvalloista.  Yhdysvalloissa kyselyyn osallistuneet opiskelivat humanistisia- ja yhteiskuntatieteitä, Suomessa puolestaan yhteiskunta- ja kasvatustieteitä. Verkkokyselyyn vastasi 441 yhdysvaltalaista ja 306 suomalaista. Kyselyyn vastanneista oli lähes 90% kummassakin valtiossa naisia ja vastaajien keski-ikä oli noin 21 vuotta. Kyselystä suljettiin pois yli 35-vuotiaat, sillä tutkimus haluttiin rajata koskemaan nimenomaan nuoria aikuisia. 

 

Tutkimuskysymyksiä, joihin aineiston avulla pyrittiin vastaamaan, oli kaksi. Ensinnäkin haluttiin selvittää, onko helikopterivanhemmuudella yhteys nuoren aikuisen henkiseen hyvinvointiin ja jos, niin millainen tämä yhteys on. Toiseksi tavoitteena oli havainnoida samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia ensimmäisen tutkimuskysymyksen yhteyksissä Suomen ja Yhdysvaltain aineiston välillä. 

 

Helikopterivanhemmuus konvertoitiin mitattavaan muotoon viisikohtaisella kyselyllä (Helicopter parenting scale, Bradley-Geist & Olson-Buchanan, 2014), jonka väittämiin vastattiin arvioimalla esitetyn ilmiön voimakkuutta asteikolla 1-5 (esim. “Mielestäni äitini tai isäni puuttuu liikaa elämääni.”). Vastaukset vaihtelivat välillä 1 = voimakkaasti eri mieltä ja 5 = voimakkaasti samaa mieltä. Äideistä ja isistä tehdyt raportit arvioitiin erikseen, jolloin pystyttiin myös havainnoimaan helikopterivanhemmuuden mahdollisia sukupuolieroja. 

  

Henkinen hyvinvointi pyrittiin tuomaan mitattavaan muotoon siten, että kyselyssä mitattiin erikseen ahdistuneisuuden määrää, masennuksen määrää, tunteiden säätelyn vaikeutta ja tyytymättömyyttä elämään kutakin omilla mittareillaan, joita on käytetty muussa tutkimuksessa jo aiemmin. Esimerkiksi ahdistuneisuuden määrää mitattiin 10-item Beck Anxiety Inventory (Beck, Epstein, Brown, & Steer, 1988) -kyselyllä. Siinä pyydettiin arvioimaan kuinka paljon vastaaja kokee oireen (esimerkiksi ”en pysty rentoutumaan”, ”pelkään menettäväni hallinnan”) haitanneen elämäänsä viimeisen kuukauden aikana asteikolla 0=ei ollenkaan – 3=erittäin paljon.  

 

Verkkokysely toteutettiin molemmissa maissa, ensin Yhdysvalloissa ja sitten Suomessa. Suomen ja Yhdysvaltojen erojen selvittämiseksi vastaajademografia rajattiin tähän tutkimukseen iän, sukupuolen, vuosikurssin ja perherakenteen mukaan, jotta ne olisivat vertailukelpoisia keskenään.  

 

Aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön suhteellisen hyvin, sillä tutkimuskysymyksiin on pystytty aineiston avulla vastaamaan. Jos tarkoituksena on yleistää tulokset koko väestöön, ongelmaksi muodostuu se, että kyselyihin vastanneet opiskelivat samankaltaisia aloja ja olivat suurimmaksi osaksi naisia. Jotta tulokset mielenterveyden ja helikopterivanhemmuuden yhteydestä voitaisiin kunnolla yleistää nuoriin aikuisiin koko väestössä, tulisi tutkimusta tehdä heterogeenisemmällä otannalla. Tämän aineiston perusteella ei ole varmuutta siitä, näyttäytyykö helikopterivanhemmuuden ja henkisen hyvinvoinnin yhteys samanlaisena miehille kuin naisille, eikä sosioekonomisen taustan vaikutustakaan voida arvioida. Luotettavuutta aineistoon tuo muuallakin käytettyjen standardisoitujen mittareiden käyttäminen tämän kyselyn pohjana. Näin se on helpommin verrattavissa mahdollisiin muihin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Suomen ja Yhdysvaltojen eroavaisuuksien vertailun kannalta aineiston luotettavuutta vaikeuttaa se, että suomalaiset korkeakouluopiskelijat ovat keski-iältään vanhempia kuin yhdysvaltalaiset. On siis mahdollista, että ikä vaikuttaa joihinkin muuttujiin, jolloin Suomen ja Yhdysvaltain erot saattavat näyttäytyä vähän erilaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Tähän epäkohtaan on kuitenkin kiinnitetty huomiota rajaamalla kaikki yli 35 -vuotiaat vastaajat ulos aineistosta. Emme kuitenkaan ole aivan vakuuttuneita siitä, että tämä on riittävä toimenpide – voivatko eriävät ikärakenteet otannoissa kuitenkin vääristää tuloksia, vaikka ääripäät olisikin rajattu pois? 

  

Toivottavasti tämä postaus antoi vastauksia teitä askarruttaviin kysymyksiin. Odotamme teidän postauksianne omiin aiheisiinne liittyen!  

  

Ihanaa ja värikästä syksyn jatkoa kaikille tutkiville työryhmille.  

  

Terkuin,  

Helikopterit  

Asiaa siitä, miten tilasuunnittelun tutkimusta toteutettiin.

 

Tutkimukseemme Participatory service design and community involvement in designing future-ready sustainable learning landscapes  – eli vapaasti suomennettuna: Osallistavaa palvelumuotoilua ja yhteisöllisyyttä tulevaisuuden kestävän oppimisen maisemoinnissa – pureudutaan selättämällä englanninkielistä tekstiä.

Tutkimuksen tutkimuskysymyksenä oli What kinds of alternative KPIs can promote the design of future-ready and sustainable campus learning landscapes. Siis minkälaisia vaihtoehtoja avainindikaattorit tarjoavat tulevaisuuden ja kestävien kampusten oppimismaisemien suunnitteluun.

Tutkijatapaaminen oli tarpeellinen. Tapaamalla Anne Nevgin ja Niclas Sandströmin pääsimme jyvälle siitä mistä on kyse. Tutkimus tähtää siis löytämään vaihtoehtoisia tapoja suunnitella oppimistiloja ja oppimisympäristöjä niin, että pystytään ottamaan huomioon kestävällä tavalla käyttäjien tarpeet.

 

Tutkimuksemme aineistot voidaan jakaa tutkimuksen synnyttämiin ja luonnollisiin aineistoihin.

Luonnollisina aineistoina käytettiin YK:n kestävän kehityksen kriteerejä SDG:tä (Sustainable Development Goals) sekä SED-manuaalia. Tavoitteita katsottiin kestävän oppimisen näkökulmasta. Tutkimuksen toinen tekijä Niclas Sandström on tehnyt aiempaan tutkimukseensa liittyen SED-manuaalin eli Sustainable Education Desing-manuaalin, joka perustuu myös YK:n kestävän kehityksen kriteereihin. YK:n kestävän kehityksen kriteerejä on 17, tutkimuksen aiheeseen liittyen poimimme tähän muutaman: yhteistyö ja kumppanuus, terveyttä ja hyvinvointia, hyvä koulutus sekä kestävät kaupungit ja yhteisöt.
YK:n kestävän kehityksen kriteerien sekä SED-manuaalin pohjalta kehitettiin tutkimukseen omat avainindikaattorit. Analyysit tehtiin näiden avainindikaattoreiden pohjalta.

Tutkimuksen synnyttäviä aineistoja ovat haastattelut, työpajat ja kampuskävelyt.

Haastateltavina oli 19 henkilöä. Ryhmä koostui opetushenkilökunnasta ja opiskelijoista. Haastattelussa selvitettiin haastateltavan tyypillinen aamupäivän kulku, mitä hän teki heti töihin tullessaan ja minkälainen oli hänen tyypillinen työpäivänsä, mitkä olivat hänen mielipaikkansa ja inhokkipaikkansa kampuksella ja mistä syistä, mitä mieltä he olivat testiluokka K113:sta ja lisäksi he valitsivat itselleen mieleisiä ja epämieluisia designeja ja materiaaleja kuvista. Haastatteluja ei äänitetty, vaan niistä tehtiin muistiinpanoja.

Tutkijat järjestivät neljä työpajaa. Osallistavia työpajoja johti palvelusuunnittelija. Työpajojen tarkoituksena oli kartoittaa hyvin toimivan oppimisympäristön ominaisuudet. Tutkijoiden oli tärkeää ymmärtää ne piirteet, jotka tukivat ja helpottivat osallistujien työntekoa. Työpajat äänitettiin ja äänitteet litteroitiin.

Tutkijat tekivät kampuskävelyjä vierailevan kestävyysasiantuntijan ja sisustusarkkitehdin kanssa. He järjestivät stimuloidun kokemuksen kampuksilla lähestyen niitä kuin olisivat uusia opiskelijoita saapumassa kampukselle ensimmäistä kertaa. ”Olen täällä ensimmäistä kertaa, missä ovat opasteet? Mihin laitan pyöräni? Mistä kuljen sisälle rakennukseen? Mistä löydän luokan?” Kampuskävelyistä tehtiin muistiinpanoja. Kampuskävelyt olivat etnografista havainnointia.

 

Luokkatila K113 Minervassa on uudistettu tämän tutkimuksen tulosten pohjalta. Loppukäyttäjien kokemuksia tilasta tullaan keräämään kyselyllä.  Kysely on QR-koodin takana luokkatila K113 seinällä loppuvuodesta.

 

– Tilaspesialistit

Moikka kurssilaiset!

Tässä blogipostauksessa esittelemme nimikkotutkijamme Henna Asikaisen tutkimuksessa “The relationship between Life science students’ burnout profiles, processes of understanding and academic achievement” käytettyjä aineistoja. Pohdimme myös, mihin tutkimusongelmaan aineistolla pyritään tutkimuksessa vastaamaan ja kuinka hyvin käytetyllä aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön.

Nimikkotutkimuksemme tarkoitus on selvittää, kuinka uupuneita Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat ja mitä yhteyksiä uupumuksella on ymmärtämiseen, järjestelmällisyyteen ja saavutuksiin opinnoissa. Nimikkotutkimuksessamme aineistolla pyritään vastaamaan tutkimusongelmaan, joka on, että miten opiskelijoiden uupumus on yhteydessä ymmärrykseen ja järjestelmällisyyteen opiskelussa sekä akateemisiin saavutuksiin? Kysytään myös, miten uupumus kehittyy opintojen mittaan.

Tutkimuksen aineistot on kerätty 538 opiskelijalta keväällä 2018 sähköisellä ja tutkimuspohjaisella HowULearn -kyselyllä. HowULearn -kysely mittaa opiskelijan syvä- ja pintasuuntautunutta oppimistyyliä ja niiden vaikutusta oppimiseen sekä opiskelun järjestelmällisyyttä. Lisäksi kysely kartoittaa opiskeluun liittyvää uupumusta SBI-9 (Student Burnout Inventory) -mittarilla kysymyksillä uupumuksen, riittämättömyyden ja kyynisyyden tunteista. Kyselyssä mitataan myös opiskelijan kiinnostusta opintoja kohtaan ja niiden merkityksellisyyttä.

HowULearn -kyselyn rinnalla tutkimuksen aineistoa on kerätty ECTS (European Credit Transfer and Accumulation System) -järjestelmällä, jonka avulla saadaan tutkimustarkoitukseen WebOodista tietoja oppilaiden opiskeluiden sujumisesta: opintopisteiden määrä ja arvosanojen keskiarvo.

Kiinnostavaa on, kuinka erilaisia HowULearn ja ECTS aineistonkeruumenetelminä ovat. Kysely perustuu subjektiiviseen kokemukseen opiskelutaidoista ja hyvinvoinnista, kun taas ECTS kerää numeeriset tiedot opintojen sujumisesta. Olisikin mielenkiintoista verrata, kuinka samankaltaisia yksilöiden tulokset ovat kahden aineistonkeruumenetelmän välillä: Onko esimerkiksi kyselyssä uupuneimmilla oppilailla usein myös huonoimmat numeeriset opiskelutulokset vai onko tässä paljon vaihtelua?

PIRTSAKAT-tiimin mielestä HowULearn -kysely ja ECTS yhdessä ovat hyvä tapa tutkia yliopisto-opiskeluun liittyvää uupumusta ja oppimista. Oppimista on todella vaikea mitata, mutta subjektiivisten omaa oppimista ja uupumusta koskevien käsitysten yhdistäminen konkreettisiin oppimistuloksiin, kuten arvosanoihin, luo luotettavia tutkimustuloksia. HowULearn -kysely on hyvä siltäkin kannalta, että se toteutetaan useamman kerran opintojen aikana, jolloin pystytään analysoimaan muutosta. Itsearvioinnit tutkimuskeinoina ovat kuitenkin mielestämme yleisesti kyseenalaistettavia, koska vastauksiin voi vaikuttaa myös tutkimuksen ulkopuoliset seikat, tässä tutkimuksessa esimerkiksi yksilön persoonallisuus ja vastaushetkellä vallitseva mieliala, muiden elämän osa-alueiden vaikutukset sekä sellaiset oppimiseen vaikuttavat asiat, joita kysely ei ota huomioon, kuten oppimisvaikeudet.

Alla olevassa kuvassa esitellään HowULearn -kyselyn sisällöt ja se, missä kaikissa vaiheissa opiskelua kysely toteutetaan. Emme valitettavasti päässeet enää käsiksi itse kysymyksiin. Olemme kuitenkin Helsingin yliopiston uusina ensimmäisen vuoden opiskelijoina juuri vastanneet tähän kyselyyn, eli pystymme ehkä vielä muistelemaan, minkä tyylisiä kysymykset olivat.

Kuvan lähde: https://blogs.helsinki.fi/howulearn/

PIRTSAKAT/Julia, Emilia, Jenna, Emmi, Laila, Essi, Emma, Milja, Mirena ja Sara