Elina ottaa läppärin esille, Anniina mutustaa jotain ruskeaa mönjää suoraan isosta lasikulhosta. ”Tää on mokkapalaa”, hän huikkaa ihmettelevälle Martinalle, joka on asetellut lankakerät pöydälle ja on taas valmis virkkaamaan. Outi ja Anu N. seuraavat tätä touhua mietteissään. Pohtivat varmaan, kuinka saisi ne kangaspuut tuotua tunneille.
” Onko kaikki jo paikalla?” Elina kysyy. Siiri kohottaa lasejaan silmille ja tarkistaa tilanteen. Hän on saanut neulomansa villapaidan jo valmiiksi ja myhäilee tyytyväisenä, kun tytöt huomaavat asian. Ennenkuin hän ehtii sanoa mitään, ovelta kuuluva ääni keskeyttää hänen pohdintansa. “Anu T. ja Terhi oli tuolla ylhäällä vielä hakemas kahvia”, huikkaa Rita ja astelee sisään avoimesta ovesta Tiinan kanssa.“Ai sieltä ne jo tuleeki.”
”Mikä oli meidän tän päivän tehtävä. Pitäskö tehä niin, että…” Ja näin alkaa taas iloinen puheensorina ja tehtävän pohdinta tuttuun tapaan.
”Mitäs me tehään sitte, kun tää kurssi loppuu? Pitäskö meidän ihan muuten vaan aina kokoontua tänne.” Ympyrä sulkeutuu ja ollaan taas alkupisteessä, vaikkakin useamman pykälän viisaampina ja pystyvämpinä.
“Ha ha haaa”, nauru raikuu ja työskentely jatkuu..
Tämän kurssin yksi parhaista puolista on ehdottomasti ollut ryhmätyöskentelyhetket, jolloin ihmetellään, tutkitaan, heitellään ideoita, myös niitä hulvattomia ja ennen kaikkea opitaan yhdessä.
Täten kiitämme niin toisiamme, kuin kaikkia teitä muitakin ryhmiä, joiden kanssa olemme kurssia eteenpäin kulkeneet, mitä erilaisempien tehtävien parissa, paljon uutta oppien. Kiitos myös Leila ja Päivi kurssin vetämisestä. Ja mitä parhainta talven odotusta kaikille!
Kokeileva käsityö kiittää ja kuittaa pönttöineen.