TVT opettajan työssä

TVT-osaamisen merkitys korostuu jatkuvasti arkipäivän elämässä. Palvelut ja viestintä on jatkuvasti siirtynyt kohti sähköistä muotoa. Onkin hyvä, että kouluissa ja opetussuunnitelmissa on havahduttu tähän ja tietotekniikan roolia opetuksessa on korostettu. Itse olen välillä ollut vähän skeptinen sen suhteen, että saadaanko tietotekniikalla edistettyä oppimista. Tuntuu usein, että tietotekniikan väkisin tuominen vie aikaa opetukselta eikä edistä aineosaamista vaan jopa laskee sitä. Mutta haittaako se? On tärkeä muistaa se, että tietotekniikan käyttötaidot ovat myös tärkeitä ja niiden merkitys vain korostuu. Mikä siis olisikaan parempi paikka opetella näitä taitoja kuin koulu? Mielestäni on hyvä, jos koulu pystyy uudistumaan, tarjoamaan uusia tietoja ja taitoja, jotka auttavat oppilaita menestymään muuttuvassa maailmassa.

Omassa opetuksessa olen käyttänyt oppilaiden kanssa sekä tietokoneita että mobiililaitteita.  Yleisesti oppilaat ovat todella hyviä käyttämään erilaisia laitteita ja ohjelmia. Vaikkakin yleisesti käyttötaidot ovat hyvällä tasolla, olen havainnut hyvin suuria tasoeroja. Monelle laitteiden ja ohjelmien toimintalogiikka on aivan vierasta ja uuden omaksuminen vaikeaa. On hyvä, että koulussa voidaan harjoitella näitä taitoja.

Oppilaiden toimintaa puhelimiensa ja muiden laitteiden kanssa on mielekästä seurata. Olen itsekin oppinut monia uusia ominaisuuksia mobiililaitteistani seuraamalla oppilaita ja saanut runsaasti erilaisia työskentelyideoita. Se on jännä, miten etenkin sosiaalisen median maailma elää nopeasti nuorten keskuudessa. Yhtenä vuonna hittisovellus on vuoden sisällä ehtinyt jo vaihtua moneen kertaan. Välillä tosin on huvittavaa huomata se, että oppilaat pelailevat edelleen samoja pelejä, joita itse tuli pelattua 10 vuotta sitten.

Opettajan oikeudet ja velvollisuudet

Eilen olimme kuuntelemassa esityksiä opettajan oikeuksista ja velvollisuuksista. Ensin oman esityksensä piti Juha Kallantranta kopiostosta. Olin jo harjoitteluvuotenani käynyt kuuntelemassa Juhan esityksen. Vaikkakin asia oli tuttua, niin esitystä oli mielenkiintoista kuunnella. Harmillista, kun esityksellä oli niin tiukka aikataulu, eikä esitystä tai kysymyksiä ehditty käymään kunnolla loppuun. Käsittelemättä jäi kokonaan Youtube-videot. Muistaakseni ne olivat jollain tapaa hankalia käytön kannalta. Muistaakseni se meni niin, ettei videoita saisi käyttää, ellei ole videon tekijältä lupaa tai jos videolla ei ole cc-lisenssiä. Myös TV-lähetysten nauhoittaminen ja näyttäminen meni jotenkin hauskasti. Olisikohan ollut niin, että Yleisradion lähetyksiä sai nauhoittaa ja käyttää opetuksessa. Nauhoituksissa oli myös joku, että niitä saa säilyttää x ajan esim. 5 vuotta. Aikaa en nyt muista tarkemmin. Muilta kanavilta nauhoittaminen ja näyttäminen ei ole samalla tapaa mahdollista. Tämä perustui siihen, että Yleisradion ohjelmiin on erikseen hankittu lisenssit, jotka mahdollistavat ohjelmien käytön opetuksessa. Mutta harmillista, kun emme päässeet kuulemaan tarkemmin aiheesta. 

Yksi asia pisti häiritsemään Juhan esityksen aikana. Selkeästi asia oli mielenkiintoista, kun se herätti niin paljon keskustelua, mutta luentosalissa vallinnut höpöttely häiritsi minua suunnattomasti. Koen jotenkin hyvin törkeänä esiintyjää ja muita kuulijoita kohtaan, että jotkut kehtaavat jutella keskenään kesken esityksen. Esityksen jälkeen keskustelua voi jatkaa, mutta esityksen aikana tulisi olla hiljaa ja antaa muille mahdollisuus kuunnella esitystä. Käsittääkseni kaikki luokassa olleet olivat tulevia opettajia. Miten voimme itse vaatia luokassa oppilailta hiljaisuutta, jos emme itsekkään osaa käyttäytyä vastaavassa tilanteessa? Vähän menee avautumisen puolella, mutta edelleenkin aikuisten ihmisten törkeä ja itsekäs käytös saa mieleni kuohahtamaan! SIIS TÄÄ VAAN JURPPII NIIN PAHASTI! Olisi mielenkiintoista tietää, miten muut kokevat tämän asian. Onko tämä vain minun henkilöhtainen ongelmani? Olenko jotenkin omituinen, kun koen tärkeäksi muiden ihmisten kunnioittamisen ja huomioimisen omassa toiminnassani? Vai onko tämä niin pieni asia, ettei siitä kuuluisi mieltään pahoittaa tai ylipäätään välittää koko asiasta?

Seuraavaksi tuli Sannan esitys. Pienen kahvihässäkän jälkeen tilanne rauhoittui nopeasti ja päästiin itse asiaan. Sannan esitys oli todella mielenkiintoinen, koska en tiennyt entuudestaan juuri mitään opettajan oikeuksista. Okl-vuoden aikana kyllä opettajan velvollisuuksista keskusteltiin paljon, mutta miksi nämä oikeudet eivät jääneet mieleen, vai eikö niitä painotettu tarpeeksi? Esimerkiksi olin tähän asti siinä käsityksessä, että puhelimen takavarikointi oppilaalta on käytännössä mahdotonta. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin vähän vanhaa tietoa, sillä ilmeisesti tilanne on joskus ollut näin. Tässä on juuri puhelimia koskeva juttu opettaja-lehdestä. Luokkatoimintaa selkeyttää selkeästi se, että opettajalla on oikeus takavarikoida häiritsevä esine. Oli se sitten puhelin tai jokin muu. Luento oli muutenkin rohkaiseva, koska tuli sellainen olo, että opettajalla on oikeasti jotain työvälineitä, miten puuttua oppilaiden häiriköintiin. Tutkailin vielä vähän Internetin sisältöä ja törmäsin sivustoon, jossa on myös käsitelty opettajan oikeuksia.

Uudet opetussuunnitelmat

Okl-vuoden aikana uusiin opetussuunnitelmiin tutustuttiin moneen otteeseen, mutta yleensä tarkastelu kohdistui ainekohtaisiin osuuksiin. Tällä kertaa keskityttiin opetussuunnitelmien yleisiin osiin.

Ensimmäiset fiilikset eivät olleet mitään mieltä ylentäviä. Tekstistä tuli vahvasti mieleen jotkin yleispedagogiikan tenttikirjat. Tuntui, että yksinkertaisia, itsestään selviä asioita oli puettu monimutkaiseen ulkoasuun. Välillä tuli sellainen olo, että lääkärin epikriisitkin ovat helpommin ymmärrettäviä kuin uudet opetussuunnitelmat! Paljon on asiaa käsitelty yleisellä tasolla, mutta mitä tuo kaikki sitten käytännössä tarkoittaa? Opetussuunnitelmassa asiat esitettään hyvin “korumaisesesti”, saadaan asiat kuulostamaan hirveän hienoilta, mutta miten asiat käytännössä toteutuvat vai toteutuvatko? Ei taida olla ihan niin hienoa ja hohdokasta…

Kun suunnitelmaa alkoi tarkemmin lukea, niin nousi sieltä ihan asiaakin esille. Yleisesti silmään pisti heti muutamia monesti toistuvia teemoja, tieto ja viestintäteknologia, tutkimuksellisuus sekä asioiden sitominen ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöhin. Nämä teemat toistuivat monessa kohtaa molempia opetussuunnitelmia. Itse olen kovasti kiinnostunut tvt:n tarjoamista mahdollisuuksista ja niiden hyödyntämisestä opetuksessa. Ajatusmaailmallisesti olin hyvin tvt-orjentoitunut, kunnes aloin tarkemmin tutustumaankoulumaailmaan.

Välillä tuntuu, että käytännössä tvt:stä on tullut vallitseva muoti-ilmiö. Tvt:stä on tullut itseisarvo ja sitä pyritään hyödyntämään tilanteissa, joihin se ei välttämättä ole kaikista soveltuvin ratkaisu. Käytönnössä olen seurannut tilanteita, joissa mielestäni tvt on vain haitannut opetusta ja oppilaiden oppimista. Opetusteknologiaan satsataan valtavia summia rahaa. Täytetään koulut laitteilla, joita opettajat eivät käytännössä osaa edes käyttää ja niiden tarjoamat mahdollisuudet jäävät kokonaan hyödyntämättä. Ennen kuin laitteita opitaan edes käyttämään, ne ovat jo vanhentuneita ja poistuneet käytöstä. Edistivätkö laitteet oppilaiden oppimista? Hyötyikö hankinnoista kukaan muu kuin tuotevalmistajat ja tukkukauppiaat? Saatiinko käytetylle rahalle vastinetta? Olisiko parempia tuloksia saavutettu, esim. käyttämällä rahat henkilökunnan palkkaamiseen, jolloin oppilaille olisi voitu tarjota esim. enemmän henkilökohtaista ohjausta?  Tälläisiä kysymyksiä on välillä herännyt, kun ollen seuraunnut keskustelua ja käytännön toteutuksia. Nykyinen näkemykseni onkin ehkä se, ettei mennä laitteet edellä, vaan panostetaan laadukkaaseen opetukseen, jonka tukena on monipuoliset tieto- ja viestintäteknologiset apuvälineet.

Tvt-osaamisesta on tullut välttämätön taito nykymaailmassa ja onkin hyvä, että se on huomioitu myös opetussuunnitelmassa. Ehkä nyt siirtymävaiheessa asit hakevat vielä paikkaansa ja opimme, miten uusi teknologia tukisi parhaiten opetusta ja antaisi oppilaille hyvät valmiudet digitalisoituneessa maailmassa. On kiva, että myös täällä kemianlaitoksella asiaan on kiinnitetty huomiota ja meidän opinnoissa selkeästi korostetaan tvt:n hyödyntämistä. Toivottavasti täältä saa paljon käyttökelpoisia ideoita.

TurfHunt-sovellus vaikutti myös ideana mielenkiintoiselta vaikkakin meidän ryhmän osalta homma ei onnistunutkaan. Mieleen tuli, että samaa ajtusta voisi toteuttaa ihan tavallisen maastokartan tai suunnistuskartan avulla. Rastilta voisi löytyä esim. QR-koodi, josta sitten aukenisi tehtävät tai jotain muuta Silloin ei oltaisi niin sidottuina yksittäisen sovelluksen määräämiin rajoihin, jolloin opettaja pystyisi enemmän vaikuttamaan kokonaisuuteen. Samalla oppilaat voisivat myös oppia lukemaan karttaa. Eikö olisi aika hyödyllistä, että oppilaat oppisivat myös tulkitsemaan karttoja ja liikumaan niiden avulla, eikä ainoastaan seuraamaan gps:n antamaa sijaintipistettä. Miksi opetussuunnitelmassa ei mainita sanallakaan tälläisiä perustaitoja?

Käsittääkseni TurfHunt-sovelluksen avulla meidän piti tutustua vähän uuden ja vanhan opintosuunnitelman eroihin? No se osuus jäi nyt meidän osalta väliin. En myöskään alkanut kaivamaan vanhoja opetussuunnitelmia esille, koska löysin näppärän uutisen, joka käsittelee aihetta. Maija-Leena Nissilän tekstissä on ytimekkäästi kerrottu suurimmat muutokset. Mielenkiintoista luettavaa! Suosittelen uutisen lukemista kaikille kurssitoverelle.

 

Alkumietteitä

Tämä on toinen kurssiblogini. En tiedä olisinko pystynyt luomaan toisen blogin vanhan blogin rinnalle, mutta en löytänyt mistään sellaista vaihtoehtoa. Aloin siis kirjoittamaan tätä uutta blogia vanhan päälle. Pyrin poistamaan kaikki vanhat merkinnät. Mutta jos jotain kummallisia, aiheesta irrallisia postauksia, kommentteja, karttoja tai jotain muuta vielä löytyy, niin niistä ei kannata välittää. Tästä lähtee kuitenkin kemian opetuksen -kurssiblogi käyntiin!