Toisen kurssikerran tehtäviin kuului myös artikkelin lukeminen ja siitä reflektiopaperin kirjoittaminen. Kyseinen artikkeli on Anna Leonowiczin kirjoittama Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship joka nimensä mukaan käsittelee päällekkäisiä koropleettikarttoja.
Leonowicz tutki ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä koropleettikartoista. Tulokseksi hän sai että yhden muuttujan koropleettikartat ovat käytännöllisiä ilmiön alueellisen jakautumisen esittämiseksi, kahden muuttujan kartta taas on käytännöllisempi kahden muuttujan välisiä suhteita tulkittavaksi.
Artikkelin johtopäätökset ovat hyvin samankaltaisia kuin omat ajatukseni. Kahden eri muuttujan tilallista suhdetta on helpompi verrata mikäli ne esitetään samalla kartalla kuin että katsoisi kahta erillistä karttaa. Kun kaksi asiaa esitetään päällekkäin on toki vaikea hahmottaa vain toisen ilmiön alueellista jakautumaa. Siksi on hyvin käytännöllistä että on mahdollisuus käyttää eri esitystapoja.
Artikkelin kartoissa molemmat muuttujat kuvattin väreillä. Legenda oli tällöin 3×3 (ja 4×4) -ruudukko jossa yhden muuttujan väriskaala on yhdellä ja toinen toisella akselilla. Välissä olevat ruudut saavat siten sävynsä molempien muuttujien väristä yhdistelemällä (kuva 1).
Kuva 1. Legendaesimerkki Leonowiczin artikkelista. Asettamalla kahden eri muuttujan esitysvärit päällekkäin saadaan päällekkäisten koropleettikarttojen esitysvärit. Valkoinen tarkoittaa että molempien muuttujien määrä on pieni, tummansininen muuttujan 1 sekä tummanpunainen muuttujan 2 suurta esiintymistä. Tumma punsisesta ja sinisestä väristä sekoittunut väri taas tarkoittaa molempien muuttujien korkeaa esiintymistä (Leonowicz 2006).
Leonowicz laittoi artikkelissaan yhden painopisteen näiden värien yhdistelemiseen. Minusta ei yleensä ole hyvä käyttää värejä molempien ilmiöiden kuvaamiseen, sillä vaikka käyttäisi korkeintaan yhdeksää luokkaa sävyt voivat olla hyvin lähellä toisiaan, jos ei löydä todella hyvää vaihtoehtoa. Siksi minun mielestä on parempi käyttää jotain muuta rasteria (esim. viiva- tai piste-) toisen muuttujan kuvaamiseksi. Tällöin on toki myös tärkeätä huomioida että rastereiden hierarkia tulee säilyä hyvin ymmärrettävänä.
Lukijalta tällaisten kartografisten esitysten lukeminen edellyttää useimmiten hieman syvempää paneutumista kartan sisältöön. Mitä kartalla esitetyt värit oikeasti tarkoittavat? Mikä on kartalla näkyvien eri värien välinen suhde? Erityisesti legendaan kannattaa tutustua huolella mikäli haluaa ymmärtää kartan sanoman. Taas tulemme siihen että kartan laatijan on käytettävä toisistaan erottuvia värejä, esimerkiksi artikkelissa olevassa Mazowsze -alueen kartassa minun on aika vaikea hahmottaa värien erottelu kun siinä on käytetty sinistä ja liilaa värisävyä (kuva 2).
Miikka Lappalaisella on samanlaiset mietteet kuin minulla – on selkeämpi käyttää läpinäkyvää koropleettikartaa kuin tällaista kahde värin yhdistelmää jota värisokeiden ehkä on vaikea lukea.
Kuva 2. Leonowiczin tutkimuksessa käytetty kartta, jossa muuttujat esitetään sinisellä ja liilalla värillä. (Leonowicz 2006).
Emme tunnilla käyneet läpi miten MapInfolla tehdään tällainen karttaesitys taikka legenda, mitä mielellään olisin harjoitellut. Olisi ollut kiinnostavaa kokeilla jos itse saan tehtyä hyvän karttaesityksen jossa molemmat muuttujat kuvataan väreillä. Voihan se tietenkin olla että sillä ei voi tehdä semmoista. Kuten tehtävänannossa vihjaillaan, käytössä olevan paikkatieto-ohjelman toiminnot rajaavat tehokkaasti esitysmahdollisuuksia. Varmaan huomaamattakin jokaisesta samalla ohjelmalla tehdystä karttaesityksestä tulee jonkin verran toistensa kaltainen, esimerkiksi värien, rastereiden, luokkajaon ja muiden esitysteknisten yksityiskohtien osalta.
LÄHTEET
Lappalainen, M (2015). 2. kurssikerta: Päällekkäiset koropleettikartat. <https://blogs.helsinki.fi/mwlappal/2015/02/04/2-kurssikerta-paallekkaiset-koropleettikartat/> Luettu 12.3.2015.
Leonowicz, A (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija. T. 42. Nr 1. 33–37.