Aihearkisto: Kurssikerta 6

Opetuskarttoja

Tällä kertaa aloitimme kohteiden koordinaattien keräämisen GPS:llä ja lopetimme hasardikarttojen tekoon.

Vinkkinä voin kertoa että ei muuten vaan kannata näyttää naamaansa kampuksen jokaiselle valvontakameralle turhan päiten – näköjään siellä joku ihan oikeasti katsoo niitä kuvia ja tulee huomauttamaan asiasta. No, vahtimestarit saivat meistä perjantaiaamupäivän puheenaiheen.

Mutta tämän viikon blogitehtävä koskee ihan toista aihetta. Tehtävänä oli laatia kolme opetuskäyttöön soveltuvaa karttaa hasardeista ja arvioida niiden soveltuvuutta opetukseen.

maanjäristyksetKuva 1. Yli 6 magnitudin maanjäristykset vuoden 1900 jälkeen. Lähde: University of California.

Kartalla (kuva 1) 6-8 magnitudin maanjäristykset on kuvattu ohuilla risteillä ja sitä suuremmat isompina tummina pisteinä. Minun mielestä kartta havainnollistaa oranssien ristien myötä hyvin missä päin maailmaa maanjäristyksiä yleensä esiintyy. Tummat pisteet taas esittävät missä ne aivan isoimmat maanjäristykset, jotka aiheuttavat eniten tuhoa, ovat sijainneet. Kartalta erottuu hyvin Tyynen valtameren “Tulirengas” sekä valtamerten keskiselänteet ja Intian ja Euraasian laatan konvergenssivyöhyke.

tulivuori-maanjäristysKuva 2. Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset vuoden 1964 jälkeen. Lähde: NOAA (b) ja University of California .

Kuvassa 2 esitän tulivuorenpurkausten ja yli magnitudi 7:n maanjäristysten sijainnin. Kartalla visualisoituu hyvin maanjäristysten ja tulivuorten korrelaatio – molemmat esiintyvät litosfäärilaattojen saumakohdissa. Tämän voisi vielä selvemmin tuoda esille jos kartalle lisäisi litosfäärilaattojen rajat.

Toisaalta litosfäärilaattoja ei tarvitsisi esittää samalla kartalla – endogeenisten prosessien opetteluun käytetään kumminkin enemmän aikaa kuin mitä yhden kartan tulkitseminen riittää. Outi Seppälä ajatteli blogissaan pidemmälle kuin minä: “Opetuksessa näiden karttojen yhteydessä esittelisin kartan litosfäärilaatoista, koska niiden toiminnan ymmärtämiseen perustuu maanjäristysten ja tulivuortenkin haltuun ottaminen. Samassa yhteydessä voitaisiin käsitellä muutkin seismisyyteen ja vulkanismiin liittyvät käsitteet, kuten hot spotit sekä erilaiset saumatyypit ja niin edelleen.” 

Pisteitä tuli kartalle aikamoinen määrä, ja tarkemmin ajateltuna olisi ehkä ollut fiksumpaa laskea mukaan vain voimakkaimmat maanjäristykset ja eniten tuhoa aiheuttaneet tulivuorenpurkaukset. Tällöin kartta olisi ehkä vähän paremmin havainnollistava eikä vain satojen pisteiden sekamelska. Tulivuorenpurkausten pistekoon suurentaminen voisi myös helpottaa kartan lukemista.


tsunamiKuva 3. Tsunamin aihettaneet maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset sekä tsunameihin kuolleiden määrä tapahtumamaittain vuoden 1800 jälkeen. Virhe: alin luokka on “1-499”, eli ei ala nollasta.  Lähde: NOAA (a).

Kolmanteen karttaan en enää keksinyt mitään fiksua maanjäristyksistä tai tulivuorista joten päädyin ottamaan jonkun muun luonnonhasardin. En viitsinyt myöskään tehdä karttaa meteoriittikraatereista koska meteoriitit eivät tietääkseni valitse joitakin tiettyjä kohteita maan pinnalta jonne ne iskeytyvät vaan sattuma ratkaisee enemmän. Valitsin siis aiheekseni tsunamit joista löytyi tietoa samalta nettisivulta kuin tulivuorista.

Pohdin kauan mitä minun pitäisi esittää kartalla tsunameista. Tieto on pistekohtaista ja sitä on sekä tsunamin aiheuttamasta kohdasta (useimmiten maanjäristys tai tulivuorenpurkaus) että paikoista joissa tsunami on iskenyt rantaan.

Päädyin näyttämään tsunameihin kuolleiden määrää. Olisin halunnut esittää sen eri kokoisina pisteinä, joissa pisteen koko määräytisi kuolleiden määrän perusteella, samalla tavalla kuin syksyllä teimme Corelilla muista aiheista. En harmikseni löytänyt miten tämä MapInfossa tehtäisiin enkä halunnut käyttää teemakarttatoiminnon erikokoisia pisteitä, sillä ne määäräytyvät ainoastaan valittujen luokkien mukaan eikä juoksevasti, eikä tämä ole kovin fiksua.

Nyt päädyin näyttämään tsunameihin kuolleiden määrän valtioittain, eli kuinka monta on kuollut maan rajojen sisällä (ei kansalaissuuksia).  Tämä esitys antaa tulokseksi että Japanissa ja Intiassa sekä Kaakkois-Aasiassa on kuollut ylivoimaisesti eniten ihmisiä tsunamien johdosta. Myös Välimerellä, Itä-Afrikassa ja Amerikoissa on tsunamit johtaneet kuolemiin.

Kuolleiden määrän esittäminen tällä tavalla ei ole kuten edellä mainittu läheskään parhain mahdollinen. Tsunamit ovat tehneet tuhoja vain pienessä osassa maata, mutta koko maa värjätään yhdellä värillä, joten maan sisiäisiä eroja ei tule näkyviin. Hyvä esimerkki tästä on pinta-alaltaan iso Venäjä jossa on viimeisen 200 vuoden aikana kuollut tuhansia ihmisiä tsunameihin – tsunamiaallot ovat kuitenkin vain iskeneet itä-Venäjällä Kurilin saarilla ja Kamtšatkan niemimaan ympäristössä.

Mutta kartassani on myös näiden tsunamiaaltojen syntypaikat, eli useimmiten maanjäristys tai tulivuorenpurkaus. Tämä auttaa hyvin havainnollistamaan missä päin tsunami on voinut iskeä maahan.  Virheellisesti kartan legendassa kuitenkin kerron että vihreät pisteet olisivat vain maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia jotka ovat johtaneet tsunamiin, sillä kyllähän tsunameita syntyy myös esim. maanvyörymisistä etc.

Kartta ei tsunamien esittämiseen ole kovinkaan hyvä. Mutta ei se ihan arvotonkaan ole opetuskartaksi: opettaja voisi käyttää sitä oppilaiden kartanlukutaidon parantamiseksi. Esimerkiksi voisi pyytää oppilaita rajaamaan alueet joilla tsunamit ovat iskeneet maahan ja miettiä mitä heikkouksia ja vahvuuksia koropleettikartoilla on. Voisi myös pohtia minkä takia Intiassa on kuollut niin paljon ihmisiä tsunameihin, vaikka tsunameita ei ole syntynyt lähellä Intiaa.

jordbv_vulk_litosfärpl
Kuva 4. Litosfäärilaatat, maanjäristysalueet ja aktiiviset tulivuoret. (Kakko y.m.)

Lopuksi vielä yksi “oikea” opetuskartta. Se (kuva 4) on lukion maantiedon hasardikurssin kirjasta. Valitsin sen koska se kokoaa yhteen tietoa maanjäristyksistä, tulivuorista ja litosfäärilaatoista. Kartta visualisoi minusta hyvin miten nämä eri toiminnot liittyvät yhteen.

Tässä kartassa on valittu näytettäväksi vain aivan voimakkaimmat maanjäristykset. Kun vertaa minuun ensimmäiseen karttaan (kuva 1) jossa on tuhansia pisteitä näyttämässä missä maa järisee, tässä on sen sijaan maalattu maanjäristysalttiit alueet vaaleanruskealla värillä, jotta kartan muutkin elementit tulevat näkyviin.

Tulivuoria näkyy kartalla kahdenlaisia. Ensinnäkin kaikki aktiiviset tulivuoret, sekä toiseksi näkyvämmällä punaisella vuoden 1965 jälkeiset voimakkaat tulivuorenpurkaukset. Tällä tavalla oppilas voi sekä hahmottaa missä tulivuorenpurkaukset voivat olla riski, että missä lähihistoriassa on tapahtunut voimakkaita purkauksia.

Lisäksi on karttaan vielä merkitty litosfäärilaattojen rajat ja niiden liikkumissuunnat. Endogeenisten prosessien opiskelussa on hyvä paitsi teoriassa tietää miten maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset tapahtuvat, myös itse nähdä kartalta että nämä alueet sijaitsevat laattojen rajaseuduilla.

Tässä opetuskirjan kartassa on minuun karttoihin verrattuna valtavan paljon enemmän erilaista tietoa, mikä vaatii oppilaan pidempää tarkastelua – karttaa ei ymmärrä ja sisäistä kaikkea oleellista parilla vilkauksella. Toki karttojen tarkoitus ei aina ole sekunnissa kokonaiskuvan saaminen, etenkään kun  kartalla viestitään paljon erilaista tietoa.

Yksi asia mikä pisti silmään tätä karttaa katsottaessa oli ettei tässä, eikä muissakaan opetuskartoissa, ole koordinaattiruudukkoa. Se ei ole mikään välttämättömyys eikä tuo kovin paljon lisäarvoa kartalle. Minä olisin hyvin voinut jäättää sen pois kartoiltani ja silloin jopa parantanut niiden luettavuutta.

LÄHTEET

Kakko, I., Kenno, P., Tyrväinen, H., Eriksson, G., Sirén, N. (2004) Gymnasiegeografi. Riskernas och möjligheternas värld. 2. p. 190 s. Schildts Förlags Ab, Helsigfors.

NOAA (a)= National Oceanic and Atmospheric Administration (2015) Global Historical Tsunami Database <http://www.ngdc.noaa.gov/hazard/tsu_db.shtml> Luettu 23.2.2015

NOAA (b) = National Oceanic and Atmospheric Administration (2015) Volcano Location Database  <http://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5> Luettu 20.2.2015

Seppälä, O (2015) Outin PAK-blogi: Järistyksiä ja purkauksia open näkökulmasta <https://blogs.helsinki.fi/outisepp/2015/02/18/jaristyksia-ja-purkauksia-open-nakokulmasta/> Luettu 23.2.2015

University of California (2015) Northern California Earthquake Data Center <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> Luettu 20.2.2015