Viimeistä viedään, huh

Seitsemäs kurssikertamme toimi jonkinlaisena yhteenvetona kurssille. Tarkoitus oli ilman eri ohjetta tuottaa karttoja itseään kiinnostavasta aiheesta. Kyseessä oli siis perinteinen sovella kurssilla oppimaasi -tehtävä. Aluksi tämä kauhistutti, koska vaikka kurssi on tähän mennessä ollut pullollaan informaatiota ja on jotain kai opittukin, en pysty hyvällä omallatunnolla sanomaan olevani MapInfon herra, päinvastoin.

Alunperin kehotus oli, että omiin karttoihin tarvittava aineisto hankittaisiin etukäteen internetin syövereistä. En kuitenkaan ehtinyt perehtymään aiheeseen ennen varsinaista kurssikertaa samana aamuna olleen tentin vuoksi. Kun lähdin etsimään itseäni kiinnostavaa aineistoa törmäsin huimaan valinnanvaikeuteen, sillä aineistoja oli vain yhdestä linkistä klikkaamalla saatavilla älytön määrä. Tämä viimeistään selkeytti minulle koko kurssin ajan mielessäni olleen ajatuksen: paikkatietoa on saatavilla ilmaiseksikin uskomaton määrä ja sen käyttömahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Päätin valita aiheekseni jotakin ympäristöön liittyvää, sillä olen maantieteilijänä voimakkaasti siihen suuntaan kallellaan.

saastekarttaKartta 1. Hiilidioksidipäästöt sekä tuotetun jätteen määrä Euroopassa vuonna 2012. (Eurostat)

Ensimmäisenä tein kartan hiilidioksidipäästöistä sekä tuotetun jätteen määrästä Euroopassa. Yritin löytää sellaiset muuttujat, jotka kuvaisivat mahdollisimman hyvin ympäristön kuormitusta alueella. En ole varma, kuinka hyvin valitsemani muuttujat näin tekevät, mutta ainakin hiilidioksidipäästöt ovat usein käytetty muuttuja “saastuttavuudesta” puhuttaessa ja niiden vähentäminen on paljon esillä esimerkiksi mediassa ympäristöasioista puhuttaessa. Jätteen määrä on toinen harvoista mitattavissa olevista aiheeseen liittyvistä muuttujista, kun esimerkiksi veden tai maaperän laatua koskevia tilastoja on vaikeampaa koota ja niitä on siksi vähemmän saatavilla. Koska pohjakartta sekä aineistot ovat kaikki eri lähteistä, edellytti niiden yhteen sovittaminen muutamia kikkailuja, esimerkiksi ei dataa -luokan luomisen. Kartalla näkyy, että hiilidioksidipäästöt ja jätteen määrä kulkevat jonkin verran käsi kädessä. Suurimpien päästöjen luokkaan kuuluvat valtiot tuottavat myös eniten jätettä. Näihin “supersaastuttajiin” kuuluvat esimerkiksi Ranska, Iso-Britannia sekä Saksa, joiden päästömäärät eivät liene kenellekään yllätyksiä. Samankaltainen korrelaatio hiilidioksidipäästöjen ja jätteen määrän välillä on näkyvissä myös skaalojen matalassa päässä, joskaan ei yhtä selkeänä. Kiinnostava poikkeus on esimerkiksi Viro, joka kuuluu jätteen tuotannossa ylimpään luokkaan, mutta hiilidioksidipäästöissä alimpaan.

gdpkarttaKartta 2. Bruttokansantuote ja ympäristönsuojeluun käytetyt varat 2010. (Eurostat)

Toisessa kartassani tarkastelen ympäristönsuojeluun käytettyä osuutta bruttokansantuotteesta. Lisäsin karttaan pylväät kuvaamaan bruttokansantuotteen suuruutta, havainnollistamaan sitä, kuinka suurista rahamääristä kussakin prosenttiosuudessa puhutaan. Huomaan nyt unohtaneeni merkitä sen legendaan, mutta kummankin muuttujan tiedot ovat vuodelta 2010. Absoluuttisesti suurimpia rahamääriä ympäristönsuojeluun käyttävät Iso-Britannia ja Italia, jotka ovat edellisen kartan mukaan myös suurimpia saastuttajia. Sen sijaan muut kartan 1 ylimpien luokkien edustajat, kuten Espanja ja Saksa, käyttävät bruttokansantuotteestaan vähemmän ympäristönsuojeluun. Minkäänlaisia johtopäätöksiä aiheesta on kuitenkin vaikea vetää pelkkien yksittäisten tilastojen perusteella, joita tässä tarkastelen, vaan se vaatisi tarkempaa perehtymistä kyseisten valtioiden tilanteeseen ja politiikkaan. Kiinnostavia ovat mielestäni pari pienen bruttokansantuotteen valtiota, Slovenia ja Liettua, jotka sijoittuvat ympäristönsuojeluun käytetyn rahaosuuden mukaan ylimpään luokkaan, mutta kartan 1 muuttujilla alimpaan luokkaan. Olisi mukavaa sanoa, että näiden maiden pienet päästöt johtuvat panostuksesta ympäristönsuojeluun, mutta ne taitavatkin juontaa juurensa tylsästi valtioiden pieneen kokoon.

Tällä kertaa karttojen tekemisessä tuotti ongelmia visuaalisuus ja elementtien kokoaminen järkevän näköisesti valmiiseen karttaan. Vaikka näinkin helpot perusasiat ovat allekirjoittaneella hakusessa MapInfon kanssa, ei apu onneksi ole kaukana. Kiitos asianomaiselle! Kurssin aikana olen kuitenkin oppinut valtavasti MapInfon käytöstä ja etenkin paikkatietoaineistojen ominaisuuksista sekä käyttömahdollisuuksista ja sovellutuksista. Jos vielä yliopiston aloittaessani GIS oli käsitteenä hieman epäselvä ja käsitys sen sisältämistä asioista vajavainen, ovat viimeistään nyt paikkatiedon salat avautuneet ja imaisseet mukaansa. Innolla odottelenkin jo tulevia kursseja ja uusien, ehkä mukavampien, paikkatieto-ohjelmien käytön opettelua. Komppaankin sataprosenttisesti Toni Ruikkalaa, joka vetää kurssin yhteen blogissaan näin: “Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen kurssiin ja sillä opittuihin asioihin, mutta jos nyt tämä MapInfo riittäisi tältä kertaa.” Loppuun vielä osaltaan kurssin tunnelmia kiteyttävä kuva.

IMG_0265

Lähteet:

Eurostat. European commission. Environment – statistics illustrated. Luettu 24.2.2015. <http://ec.europa.eu/eurostat/web/environment/statistics-illustrated>

Eurostat. European commission. National accounts including GDP – statistics illustrated. Luettu 24.2.2015. <http://ec.europa.eu/eurostat/web/national-accounts/statistics-illustrated>

Ruikkala, T. (2015) Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 7 – Euroopan väestöä ja Japanin onnettomuuksia. Luettu 3.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/>

Järistyksiä ja purkauksia open näkökulmasta

Kuudennella kurssikerralla harjoittelimme pisteaineiston tuomista MapInfoon ja siihen liittyviä muita toimintoja. Jalkauduimme helmikuisen hyytävään Kumpulaan keräämään aineistoa GPS-paikantimien avulla. Ryhmäni keräsi alueen roskisten koordinaatit ja sai ne onnistuneesti tietokoneen ja kaakaomukin ääressä siirrettyä MapInfoon kartalle. Jonkin verran hauskoja hetkiä tuotti GPS-laitteemme käsitys mittauspaikan korkeudesta. Se kun vaihteli hyvin voimakkaasti, jopa kymmeniä metrejä, lyhyelläkin matkalla. Onneksi nämä mahdolliset virhemittaukset eivät vaikuttaneet lopputulokseen. Pisteaineiston geokoodaus ja käsittely MapInfossa meni helposti jakeluun ja oli jopa yllättävän mukavaa.

Itsenäistehtävän tarkoituksena oli luoda hasardeja käsitteleviä karttaesityksiä, jotka sopisivat hyvin opetuskäyttöön. Itse tulin suhteellisen paljon maantieteen opetukseen osallistuneena tulokseen, että opetuksessa hyväksi havaitut kartat ovat niitä, joista minulle tulee olo, että olen nähnyt ne satoja kertoja aikaisemmin. Siispä otin käsittelyyn maanjäristykset ja tulivuoret tarkoituksenani havainnollistaa niiden alueellista esiintymistä ja suhdetta toisiinsa.

pikkujäristyksetKartta 1. Vuoden 1980 jälkeen tapahtuneet keskikokoiset maanjäristykset.isotjäristyksetKartta 2. Vuoden 1980 jälkeen tapahtuneet suuret maanjäristykset.

Kartat 1 ja 2 käsittelevät kumpikin vuoden 1980 jälkeen tapahtuneiden maanjäristyksien alueellista esiintymistä. Kartalla 1 näkyvät järistykset, joiden voimakkuus on 6-8 magnitudia, kun taas kartalla 2 näkyvät vain järistykset 8 magnitudista ylöspäin. Ensimmäinen kartta muistuttaa hyvin paljon sellaisia karttoja, joita olen nähnyt käytettävän maantieteen opetuksessa esimerkiksi lukiossa. Siitä saa hyvin selville maanjäristysten alueellisen esiintymisen globaalilla mittakaavalla. Käyttämäni symbolit ovat ehkä hieman liian isoja, mutta toisaalta kartan tarkoitus on lähinnä osoittaa ne vyöhykkeet, joilla maanjäristyksiä tapahtuu, eikä niinkään mahdollistaa yksittäisten järistysten paikantamista. Luonnollisesti maanjäristykset keskittyvät litosfäärilaattojen reuna-alueille.  Kartan 2 tarkoitus taas on havainnollistaa sitä, miten vähän isoja maanjäristyksiä tapahtuu verrattuna järistysten kokonaismäärään. Kartalta voidaan myös huomata suurten järistysten keskittyminen alityöntövyöhykkeille ja hankaussaumoihin. Sara Todorovic keksi fiksusti lisätä samaa aihetta kuvaavalle kartalleen myös nimistöä, jotta tärkeimmät hasardialueet jäisivät paremmin myös maailman valtioita huonosti tuntevan oppilaan mieleen.

tulivuoretKartta 3. Vuoden 1900 jälkeen purkautuneiden tulivuorten sijainti.

Kolmas kartta kuvaa vuoden 1900 jälkeen purkautuneita tulivuoria. Kartan tarkoitus on kiinnittää huomio siihen, että tulivuoret sijaitsevat pitkälti niillä alueilla, joilla esiintyy myös maanjäristyksiä. Opetuksessa näiden karttojen yhteydessä esittelisin kartan litosfäärilaatoista, koska niiden toiminnan ymmärtämiseen perustuu maanjäristysten ja tulivuortenkin haltuun ottaminen. Samassa yhteydessä voitaisiin käsitellä muutkin seismisyyteen ja vulkanismiin liittyvät käsitteet, kuten hot spotit sekä erilaiset saumatyypit ja niin edelleen. Alla esimerkki aihetta valaisevasta kartasta.

lithoKartta 4. Litosfäärilaatat ja hot spotit. Lähde: https://harshvadan.wordpress.com/2011/10/16/lithospheric-plates/

Harmi, että nämä asiat taitavat olla enemmän geologien heiniä, sillä minua ei ainakaan haittaisi niiden suurempikin läsnäolo meidän osastollamme…

Lähteet:

Todorovic, S. (2015). SARAN BLOGI. KURSSIKERTA 6 – Geokoodausta ja pisteitä. Luettu 3.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/>

Aivot solmussa

Kurssikerta 5 oli jälleen aivan uudenlainen hyppäys paikkatiedon maailmaan ja tällä kertaa sellainen, että tuskan kyyneleet eivät olleet kaukana yhdellä jos toisellakaan kurssilaisella. Aloitimme mukavasti harjoittelemalla buffereiden tekemistä ja aineiston analysoimista niiden avulla. Tämä on mielestäni todella hyödyllinen taito ja pääsimme tekemään paljon sitä, jonka hallitsemiseen käsittääkseni koko kurssi tähtää, eli todellakin tietojen etsimiseen ja löytämiseen tietokannoista. Koen, että bufferit ovat yksi hyödyllisimmistä paikkatiedon käsittelyyn liittyvistä taidoista, sillä ne ovat nopea ja yksinkertainen keino löytää tarvittavaa dataa melkein mistä tahansa aiheesta. Riina Koskela kirjoittaa blogissaan viisaasti, että puskuroinnin avulla voitaisiin tutkia esimerkiksi ydinvoimaloiden hasardialueita tai selvittää maanjäristykselle altistuneiden ihmisten määrää. Tälläiset sovellutukset ovat niin lähellä kiinnostavaa käytännön maantiedettä, että sitähän aivan innostuu!

Ilo ja innostus eivät tosin kestäneet kauaa, sillä vuoro oli hermoja raastavien itsenäistehtävien, joiden kanssa ainakin minun aivoni tuntuivat menevän aivan solmuun. Tehtävien tueksi oli tarjolla ystävien viisaiden neuvojen lisäksi luuranko-ohje, jonka kuulemma sai ottaa esiin vasta itku kurkussa. Tähän pisteeseen pääsy ei kestänyt kovin kauaa. Kuumeisen aivojen käytön, yhteistyön ja muutaman opettajan avuliaan sanan jälkeen sain kuitenkin tehtävät tehtyä ja luvut paperille. Tulosten oikeellisuudesta ei toki ole takeita.

uimakartta

Tein itsenäistehtävien oheen kartan uima-altaiden määrästä pääkaupunkiseudulla. Tarkoitus oli ilmeisesti tehdä vain pylväskartta, mutta mielestäni koropleettikartta havainnollistaa ilmiötä pylväitä paremmin, joten kartassani on nyt esillä sama asia kahdella eri tavalla. Kohtasin muutamia teknisiä ongelmia karttaa tehdessäni, sillä pylväitä kartalle tuodessani en löytänyt kohtaa, josta havainnot, jotka ovat saaneet arvon nolla, voisi ohittaa, kuten koropleettikarttaa luodessa tein. Siksipä usealla alueella näkyy “pylväänä” häiritsevä viiva. Myös luokittelu tässä kartassa on sanalla sanoen jännittävä. Kartassa on kuitenkin näkyvillä uima-altaiden keskittyminen Helsinkiin, sekä eteläisen Espoon alueelle. Uima-altaat ovat pääasiassa omakotitaloissa, jolloin niiden voidaan ajatella kertovan varallisuudesta. Toisaalta Helsingin Sanomien artikkeli Suomalaiset hullaantuivat omista uima-altaista kertoo, että uima-altaat ovat yleistyneet viime vuosina voimakkaasti ja niiden hinnat ovat tulleet alas. Myös kerrostaloissa on toisinaan taloyhtiön käytössä olevia uima-altaita, myös esimerkiksi Vantaan heikompituloisilla alueilla. Uima-allas ei siis ole kovin hyvä varallisuuden indikaattori.

MapInfon käyttämistä pohtiessa tulee mieleen koko joukko erilaisia työkaluja, joita on joskus käyttänyt, mutta ei enää oikein muista kuinka se tapahtui. MapInfo on ohjelmana niin monipuolinen, että aina toimintoja tehdessä eteen ilmestyy niin monenmoista valintaa, valikkoa ja asetusta, ettei niiden kaikkien käyttötarkoitusta ole käyty läpi ja päädyn valitsemaan aina samat ruksit, vaikka tästä valintojen viidakoista varmasti löytyy yksi jos toinenkin hyödyllinen toiminto. Yhtenä tärkeimmistä MapInfon työkaluista pidän teemakarttojen luomista, joka on tullut jo hyvinkin tutuksi, sillä sen avulla suurenkin määrän dataa saa helposti havainnollistettavaan muotoon, kartaksi, jonka verrattomuutta tuskin kukaan kiistää. Sen lisäksi tietokantojen yhdistely ja ulkopuolelta tuodun datan muuttaminen koordinaatteihin sidotuksi paikkatiedoksi vaikuttavat hyödyllisiltä. Erilaiset kyselyt ja jo mainittu buffereiden luominen ovat osoittautuneet käteviksi tavoiksi etsiä tiettyä tietoa suuresta tietokannasta. Uskoisinkin, että MapInfo tarjoaa erinomaiset työkalut paikkatiedon käsittelyyn, kunhan sitä pääsee käyttämään aktiivisesti niin, että kurssilla opitut taidot kertautuvat.

Lähteet:

Ylä-Tuuhonen, M. (2014) Suomalaiset hullaantuivat omista uima-altaista. Helsingin Sanomat 13.8.2014. Luettu 18.2.2015. <http://www.hs.fi/koti/a1407471829639>

Koskela, R. (2015) Riina & 38 päivää paikkatietoa. Kurssikerta 5: Verta ja kyyneliä. Luettu 18.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/riinakos/>

Karttaa pukkaa

Neljäs PAK-kurssikertamme vei meidät totutusti aluksi pariksi tunniksi oppimaan uutta MapInfon saloista ja lopuksi soveltamaan oppimaamme kartan tuottamisen muodossa. Tällä kertaa aiheina olivat rasterimuotoiset kartat. Harjoittelimme ruudukon luomista kartan päälle, rasterikuvien rekisteröimistä paikkatieto-ohjelmaan, sekä tietenkin rasterikarttojen tuottamista. Tällä kurssikerralla tipuin kärryiltä alun opastuksessa ensimmäistä kertaa kurssin aikana. Siksi huomasinkin istuvani huuli pyöreänä yhteisen osuuden loputtua, kun muut jo itsenäisesti klikkailivat menemään omia karttojaan. Sain lopulta kuitenkin aikaan allaolevan rasterituotoksen pääkaupunkiseudun alle 16-vuotiaiden määrästä. Ongelmia tuotti jälleen kerran luokkien määrän ja rajojen valitseminen. Minulle on hyvin vaikeaa pohtia järkevästi ja päättää jotakin todellista logiikkaa käyttäen, jaanko aineistoni kvantiilien, tasavälisten luokkien vaiko jonkin muun mukaan. Teen paljastuksen: olen usein valinnut vain kivoimmalta näyttävän. Tällä kertaa aineisto ei vain tuntunut asettuvan luokkiin mukavasti, vaan niistä muodostui väkisin naurettavan eri kokoisia. Taidanpa tarvita vielä hieman kertausta syksyn tiedon hankinta -kurssin opeista.

lapsiapkseutu

 

Rasterikarttani kuvaa pääkaupunkiseudun alle 16-vuotiaiden absoluuttisia määriä ruuduissa. Kartan aihe ei ole ehkä selkein mahdollinen, mutta joitakin asioita on kartassa silti nähtävillä. Itselleni tuli pienenä yllätyksenä, kuinka paljon asumattomia, eli kartalla valkoisia, alueita pääkaupunkiseudulla onkaan. Etenkin Vantaa näyttää olevan lähes puoliksi täysin asumatonta. Toki asuintilaa rajoittaa esimerkiksi lentokentän alue. Lasten määrästä voidaan huomata ainakin se, että asuttujen alueiden reunoilla on lapsia melko vähän: alle 64 500×500 metrin ruudussa. Vantaan luoteisosissa sekä Espoon pohjois- ja länsiosissa asutus on pirstonaista ja niin myös lasten määrä on vähäinen. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi huonot kulkuyhteydet kouluihin ja harrastuksiin sekä pitkät välimatkat. Täysin sinisinä erottuvat myös Espoon Suvisaaristo ja entiset Sipoon alueet Östersundom ja Karhusaari. Lapsien suuren määrän johdosta korostuvat taas kantakaupungin lisäksi junaratojen ja moottoriteiden varret. Näiltä alueilta löytyy paljon merkittäviä esikaupunkialueita, joissa on myös lapsiperheille sopivia pientaloja, joiden neliöhinnat ovat halvempia kuin keskustassa. Liikenne on esikaupungeissa rauhallisempaa, luonto jollain tavalla lähempänä ja kyseiset alueet ovat muutenkin sellaisia, jotka voisi ajatella lapsiperheille soveltuviksi. Samankaltaisen huomion on tehnyt Olli Kauppi kartastaan, joka kuvaa pääkaupunkiseudun ikärakennetta. “Kaikista nuorin luokka, siis lapsiperheet, näkyvät enemmän ryppäinä,—. Mielenkiintoisesti lapsiperheet näyttäisivät dominoivan kehäteiden ympäristöä, ainakin kehä III:n Espoon seutu on väestöltään nuorta,” hän kirjoittaa blogissaan.

Lähteet:

Kauppi, O. (2015) Olli Kaupin paikkatietoblogi. Neljäs kurssikerta. Luettu 5.2.2015.<https://blogs.helsinki.fi/okauppi/>

Afrikasta opiskelijan unohduksiin

Kolmannella kurssikerralla tutustuimme tarkemmin aineistojen muokkaamiseen MapInfossa: siirtelimme dataa eri työkaluja käyttäen aineistosta toiseen. Saimme työstettäväksemme Afrikan kartan (kuva 1), jonka avulla harjoittelimme aineistojen yhdistelemistä ja muita hyödyllisiä taitoja.

africaa

Kuva 1. Afrikan alueella sijaitsevia timanttikaivoksia, öljylähteitä ja konfliktialueita. (Paarlahti, 2015)

Arttu Paarlahden tuottamassa kartassa on kuvattuna Afrikan valtioiden lisäksi timanttikaivokset, öljylähteet sekä konfliktialueet. Kartta kertoo surullista tarinaansa siitä, kuinka lähes koko maanosa on jossain vaiheessa kokenut jonkinlaisen konfliktin. Toni Ruikkalan blogin mukaan kartan tiedot on päivitetty vuonna 2006, joten kartasta uupuu viimeisen vuosikymmenen konfliktit, jotka toisivat etenkin kartan pohjoisosiin rutkasti lisää violettia väriä. Afrikan konfliktiherkkyys juontaa juurensa tunnetusti siirtomaa-aikaan, jolloin maanosa tyrkättiin eurooppalaisten kolonialistien toimesta vuosikymmeniä taaksepäin. Tuon ajan tapahtumat ovat jättäneet jälkensä alueen valtioihin ja kansoihin. Usein konflikteissa on kyse eri kansojen välisestä kitkasta tai yhä enenevissä määrin resurssikilpailusta, esimerkiksi puhtaan veden ja ruokavarojen suhteen. Konfliktit näyttävät jonkin verran painottuvan Sahelin alueelle, joka on maaperältään hyvin kuiva ja hedelmätön.

Kartasta voidaan ehkä myös huomata vaurauden ja luonnonvarojen vaikutus konfliktiherkkyyteen. Etelä-Afrikka on maailman merkittävin timanttien tuottaja (Wikipedia, 2014), ja se näkyy tietenkin kaivosten suuressa määrässä alueella. Niitä on myös Keski-Afrikan alueella sekä Länsi-Afrikassa. Timantit saattavat tuoda alueelle vaurautta, mikä osaltaan vakauttaa yhteiskuntaa ja ehkäisee konflikteja. Harmillisen usein timanteista saadut varat kuitenkin päätyvät harvojen taskuun vallalla olevan korruption ja demokratian perinteiden puuttuessa. Tiedetään jopa, että timanteilla on rahoitettu esimerkiksi sisällissodassa taistelevia ryhmiä.

Öljyn tuomalla vauraudella tuppaa olemaan timanttien kaltainen vaikutus. Vaikka kartan pohjoisosien laajojen öljylähteiden alue vaikuttaakin säästyneen konflikteilta, tiedämme kartan tausta-aineistoa paremmin, millaisia olivat Pohjois-Afrikan tapahtumat Arabikeväänä 2011. Uskon, että tilanne Afrikassa ei tule paranemaan, ennen kuin demokratisoitumiskehitys käynnistyy voimakkaammin ja köyhyys ja korruptio hellittävät. Sehän ei ole tietenkään ihan helppo nakki.

Jos tietokannassa olisi saatavilla tiedot konfliktien tapahtuma-ajasta olisi karttaa valtavan paljon helpompi tulkita tarkasti. Olisi kovin hyödyllistä tulkinnan kannalta tietää, missä alueella on tuoreita konflikteja, missä tilanne on jo rauhoittunut ja missä konflikti on kenties pitkittynyt. Näillä tiedoilla valtioiden ja konfliktialueiden välille syntyisi eroja. Eroja loisi myös tieto konfliktien laajuudesta, mistä voisi lähes suoraan päätellä kuinka moneen ihmiseen ne vaikuttivat.

Lisätiedot timanttikaivoksista, kuten kaivausten aloittamisajankohta sekä tuottavuusluokittelu, auttaisivat määrittämään, kuinka suuri merkitys kaivoksilla todellisuudessa on. Paljon tuottavat kaivokset ovat luonnollisesti paljon huonosti tuottavia merkittävämpiä, ja tuottavat ympärilleen enemmän vaurautta ja mahdollisesti siitä johtuvia lieveilmiöitä. Sama pätee öljykenttiin. Kaivausten tai poraamisten aloitusajankohdat sen sijaan antaisivat osviittaa siitä, onko esiintymä mahdollisesti jo ehtymään päin, jolloin tuottavuus laskee, työntekijöiden tarve vähenee ja paine löytää uusia tulonlähteitä kasvaa.

Internetkäyttäjien lukumäärä on mielestäni melko hyvä indikaattori kehittyneisyyden mittaamisessa kun verrataan toisiinsa kehitysmaita ja kehittyneitä maita. Kun perusinfrastruktuuri on kunnossa, voidaan panostaa “ei-niin-tärkeiden” tarpeiden tyydyttämiseen, joihin kuuluu juurikin internetyhteys. Kehitysmaiden välillä vertailu ei välttämättä ole niin mielekästä, sillä internetin käyttäjiä on pääasiallisesti hyvin vähän ja mahdollisuudet käyttää internetiä eivät jakaudu tasaisesti väestön keskuudessa, vaan painottuvat rikkaille ja valtaapitäville. Lisäksi esimerkiksi turistien palvelut eivät välttämättä ole paikallisen väestön käytettävissä.

Afrikkaan liittyvien aineistojen pyörittely MapInfossa tuotti jopa tulosta. Minäkin sain lähes itsenäisesti aikaan oheisen kartan Suomen valuma-alueista (kuva 2.) Kartassa on kuvattu valuma-alueiden tulva-indeksi, sekä pylväillä valuma-alueiden järvisyysprosentti.

valumaa1

Kuva 2. Valuma-alueet Suomessa.

Kartalla on selkeästi näkyvissä matalien alueiden, kuten hyvin tasaisen Pohjanmaan tulvaherkkyys ja korkeampien alueiden matala tulva-indeksi. Myös järvisyyden vaikutus on esillä. Hyvin järvisillä alueilla järvet toimivat puskurina tulvimiselle, joten niiden tulva-indeksi on hyvin matala. Jokiset alueet, kuten jo aiemmin mainittu Pohjanmaa, ovat herkempiä tulville.

Kartan aikaansaaminen ei ollut niin haastavaa, kuin se olisi voinut olla, sillä olimme jo tehneet parin tunnin lämmittelyn MapInfon parissa harjoitellen jälleen uusia työkaluja takataskuumme. Tätä blogia kirjoittaessa, kun kurssikerrasta on kulunut jo hieman liian pitkä aika, on kieltämättä hyvin vaikea enää muistaa, kuinka ylläoleva tuotos onkaan syntynyt. Olen hyvin tyytyväinen tulokseen, mutta olen samalla varma, ettei samanlainen onnistuminen olisi enää mahdollinen, kun oppimani valtava määrä informaatiota on jo osittain unohtunut. Kaipa on taas todettava, kuten aina, että asioiden hallitseminen vaatii muutakin kuin yhden ainoan tietyillä työvälineillä tuotetun kartan. Minunkin on tosin hyvä muistaa, että harjoittelunhan takia me kaikki tällä kurssilla olemme.

Lähteet:

Paarlahti, A. (2015) Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015-blogi. Afrikkaa ja konflikteja. Luettu 3.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/>

Ruikkala, T. (2015) Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 3 – Timantteja, öljyä ja tulvia. Luettu 3.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/>

Wikipedia. Timantti. Luettu 3.2.2015. <http://fi.wikipedia.org/wiki/Timantti>

Ensimmäinen kurssikerta

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografian ensimmäisen kurssikerran tarkoitus oli tutustua MapInfoon, sekä kerrata paikkatietoon liittyviä perusasioita. Kurssikertaan liittyvä karttatehtäväkin oli hyvin yksinkertainen. Päätin tehdä omani niinikään simppelistä aiheesta, 65-vuotiaiden määrästä Suomen kunnissa.

vanhuskartta1

Pauliina oli tehnyt karttansa hyvin samankaltaisesta aiheesta, eläkkeellä olevien osuuksista. Hänen havaintonsa aiheesta olivat myös samanlaisia kuin minulla: suurissa kaupungeissa ikääntyneen väestön suhteellinen osuus on pieni, sillä perinteisesti kaupunkeihin keskittyy opiskelijoita ja työikäistä väestöä. Kartalla erottuvat esimerkiksi Tampere, Jyväskylä sekä Oulu suhteessa nuoremman väestön keskittyminä. Kaikkien tuntema elinkeinorakenteen muutos käynnisti aikanaan kehityksen, joka on nyt johtanut maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden autioitumiseen, palveluiden ja työpaikkojen katoamiseen ja näin ollen myös väestön vanhenemiseen kyseisissä kunnissa. Kartalla kovin punaisina hehkuvat etenkin itäisen Lapin, sekä Itä-ja Keski-Suomen alueet.

Myönnettäköön, että karttani ei ole MapInfo-taituruuden mestariteos. Kuvan alle jäi typerä valkoinen alue, jota en yrityksistä huolimatta saanut pois, mikä on kiinnostavaa, koska aikaisemmin se tuntui minultakin luonnistuvan. Lisäksi MapInfon kartat ovat kovin ankean näköisiä verrattuna vaikkapa edellisessä periodissa CorelDraw:lla tehtyihin visuaalisesti miellyttäviin ja värikkäisiin karttoihin. Tieto kuitenkin välittyy aivan yhtä hyvin, ja se lienee pääasia, vaikka olisi kieltämättä mukava saada MapInfo tottelemaan juuri täsmälleen niinkuin haluaisin. Taitojen kehittymistä odotellessa..

Lähteet:

Hongisto, P. (2015) PAK à la Pauliina-blogi. Kurssikerta 1 – Mapinfon perusteet ja teemakartta. Luettu 26.1.2015. <https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/>

MapInfoa ja mielenterveysongelmia

Pak-kurssi käynnistyy minunkin osaltani viimein. Olin kurssin ensimmäisen viikon poissa, joten myös MapInfoon uudelleentutustuminen on osaltani vielä hieman kesken. Ohjelman käyttäminen tuntuu vielä toistaiseksi hyvin vaikealta, toivottavasti se helpottuu rutiinin myötä. Onneksi kurssikerralla käytiin hyvin tarkasti ja monipuolisesti opettajan johdolla läpi teemakarttojen tuottaminen, joten ainakin niiden osalta homman pitäisi olla hallussa. Komppaan Jenny-Mariaa, joka muotoili blogissaan näin: “Jag lär mig effektivast så att någon visar och jag därefter själv konkret får göra samma sak.” Ongelmia tuottavat sen sijaan ohjelman perustoiminnot, kuten objektien liikuttelu ja kartan vieminen kuvaksi, joiden läpikäymisessä en ollut mukana. Ehkä nekin alkavat pian sujua.

Tein toisen kurssikerran karttani koulutusasteen ja mielenterveyden yhteydestä Pohjois-Suomessa. Olisin toivonut, että näiden tekijöiden väliltä olisi jonkinlainen korrelaatio löytynyt, mutta ilmeisesti näin ei ole. Oletin, että korkeasti koulutetuilla olisi vähemmän mielenterveyden ongelmia, ihan senkin puolesta, että useimmiten huono-osaisuus saattaa lisätä esimerkiksi masentuneisuutta ja päihderiippuvuutta, jotka joidenkin käsitysten mukaan lasketaan mielenterveyden ongelmiksi. Toisaalta mielenterveysongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin, eikä niiden puhkeamiseen välttämättä koulutus vaikuta. Arvelisin, että korkeasti koulutetut ehkä myös hakeutuvat vähän koulutettuja herkemmin sairaalahoitoon. Kartassani on kuvattu nimenomaan mielenterveyden ongelmiin sairaalahoitoa saaneita.

mielenterveyskartta

Jossain määrin olin ehkä kuitenkin oikeilla jäljillä, sillä kunnat, joissa on eniten mielenterveyden ongelmiin sairaalahoitoa saaneita, ovat myöskin niitä, joissa on vähiten korkeasti koulutettuja. Suurin osa kunnista kuuluu kuitenkin koulutustasosta riippumatta vähiten mielenterveysongelmista kärsivään luokkaan, eikä keskimmäisestäkään luokasta löydy kummoistakaan korrelaatiota. Pohjois-Suomi on tarkastelualueena myös melko haastava, sillä siellä on melko vähän sekä korkeakoulutettua väestöä, että sairaaloita. Luultavasti mielenterveysongelmilla ja koulutuksella ei kuitenkaan ainakaan kuntatasolla tarkasteltaessa ole minkäänlaista yhteyttä. Kannatti kuitenkin kai yrittää?

Kurssikertaan kuului myös Anna Leonowiczin artikkelin Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, lukeminen ja analysointi. Artikkeli käsittelee päällekkäisten teemakarttojen käyttöä ja tuottamista, sekä tälläisen esitystavan hyviä ja huonoja puolia. Artikkelin mukaan päällekkäiset teemakartat voivat olla hyvä tapa esittää asioita kartalla ja niitä pitäisi käyttää enemmänkin tavallisten teemakarttojen rinnalla. Artikkelissa esitellyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että päällekkäiset teemakartat ovat hieman tavallisia teemakarttoja hankalampia tulkita, mutta ne ovat verrattomia, kun yritetään esittää kahden muuttujan välistä suhdetta.

Itsekin olen sitä mieltä, että päällekkäisistä teemakartoista asioiden välisiä yhteyksiä on helpompi tulkita, kuin kahdesta erillisestä kartasta. Päällekkäiset teemakartat tosin vaativat tulkitsijaltaan enemmän paneutumista, sekä kehittyneempää kartanlukutaitoa, sillä kartan välittämät tärkeimmät pointit eivät välttämättä hyppää silmille, vaan niiden löytäminen saattaa vaatia tarkempaa tutkiskelua. Päällekkäiset teemakartat ovat kuitenkin parhaimmillaan hyvinkin havainnollisia, sillä niissä muuttujien väliset yhteydet ovat näkyvillä aivan eri tavalla, kuin tavallisissa teemakartoissa. Päällekkäisyys myös säästää lukijan aikaa ja saattaa paljastaa kartalta muuten huomaamatta jääviä tekijöitä. Myös kartan laatijalta vaaditaan pelisilmää, sillä päällekkäisistä teemakartoista tulee usein sekava kokonaisuus, minkä itsekin huomasin ylläolevaa karttaa tehdessäni. Etenkin luokkien määrän sekä luokkarajojen valitseminen tuntuu jatkuvasti haastavalta. Samankaltainen pohdinta oli esillä myös Leonowiczin artikkelissa.

En tiedä olenko päätelmineni täysin hakoteillä, mutta jotkin Leonowiczin ajatukset tuntuvat hieman vanhanaikaisilta. Artikkeli on vuodelta 2006, joten se ei ole täysin mahdotonta, sillä kartografian kehitys ei ole viime vuosina ainakaan hidastunut. Sain artikkelista käsityksen, että päällekkäiset teemakartat olisivat jotenkin uusia ja tuntemattomia, eivätkä ne ole kovin laajassa käytössä. Oma kokemukseni taas on, että päällekkäiset teemakartat ovat olleet runsaassa käytössä ja olen törmännyt niihin useasti, koulun oppikirjoista lähtien. Siksi koko artikkelin ajatus teemakartoista “uutena” vaihtoehtona tavallisten karttojen rinnalle tuntuu vieraalta.

Käyttämämme paikkatieto-ohjelman, eli MapInfon, kartantekotyökalut ovat mielestäni helppoja käyttää ja melko monipuolisia, mutta jättävät ainakin minut aika avuttomaksi sen suhteen, kuinka paljon itse voi vaikuttaa kartan ulkoasuun. Värit on valittava tietyistä vaihtoehdoista ja esimerkiksi kartogrammeihin lisättävät pylväät tai ympyrät asettuvat aina tiettyyn kohtaan, joiden muokkaaminen on vaikeaa. Toki valmiiksi tehdyt valinnat tekevät karttojen tekemisestä erittäin helppoa: kunhan napsuttelee oikeat valinnat ja kartta on valmis ja autenttisen näköinen aivan itsestään. Käytettävissä olevan välineen ja kartografisen toteutuksen suhteesta virkkoi Olli Rantanen mielestäni osuvasti: “Jos joskus olen ammattilainen asian suhteen, voisin kuvitella kartografisen toteutuksen olevan ohjaavana tekijä, mutta näin opintojen alkuvaiheessa välineellä on paljon väliä onnistuneen esityksen luomiseksi.” Meidän on vielä toistaiseksi tyydyttävä niihin vaihtoehtoihin, joita MapInfo meille tarjoaa, kunnes olemme tarpeeksi oppineita kehittääksemme omamme.

Lähteet:

Bergman, Jenny-Maria. Jenny-Marian blogi, Jenny-Marias blogg. Kurssikerta 1, Kursgång 1. Luettu 22.1.2015. <https://blogs.helsinki.fi/jibergma/>

Leonowicz, Anna (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. <https://moodle.helsinki.fi/pluginfile.php/888755/mod_resource/content/0/KK2/Geog_033_037_spalvotas.pdf>

Rantanen, Olli. ollranta’s blog. Kurssikerta 2. Luettu 4.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/ollranta/>