MapInfoa ja mielenterveysongelmia

Pak-kurssi käynnistyy minunkin osaltani viimein. Olin kurssin ensimmäisen viikon poissa, joten myös MapInfoon uudelleentutustuminen on osaltani vielä hieman kesken. Ohjelman käyttäminen tuntuu vielä toistaiseksi hyvin vaikealta, toivottavasti se helpottuu rutiinin myötä. Onneksi kurssikerralla käytiin hyvin tarkasti ja monipuolisesti opettajan johdolla läpi teemakarttojen tuottaminen, joten ainakin niiden osalta homman pitäisi olla hallussa. Komppaan Jenny-Mariaa, joka muotoili blogissaan näin: “Jag lär mig effektivast så att någon visar och jag därefter själv konkret får göra samma sak.” Ongelmia tuottavat sen sijaan ohjelman perustoiminnot, kuten objektien liikuttelu ja kartan vieminen kuvaksi, joiden läpikäymisessä en ollut mukana. Ehkä nekin alkavat pian sujua.

Tein toisen kurssikerran karttani koulutusasteen ja mielenterveyden yhteydestä Pohjois-Suomessa. Olisin toivonut, että näiden tekijöiden väliltä olisi jonkinlainen korrelaatio löytynyt, mutta ilmeisesti näin ei ole. Oletin, että korkeasti koulutetuilla olisi vähemmän mielenterveyden ongelmia, ihan senkin puolesta, että useimmiten huono-osaisuus saattaa lisätä esimerkiksi masentuneisuutta ja päihderiippuvuutta, jotka joidenkin käsitysten mukaan lasketaan mielenterveyden ongelmiksi. Toisaalta mielenterveysongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin, eikä niiden puhkeamiseen välttämättä koulutus vaikuta. Arvelisin, että korkeasti koulutetut ehkä myös hakeutuvat vähän koulutettuja herkemmin sairaalahoitoon. Kartassani on kuvattu nimenomaan mielenterveyden ongelmiin sairaalahoitoa saaneita.

mielenterveyskartta

Jossain määrin olin ehkä kuitenkin oikeilla jäljillä, sillä kunnat, joissa on eniten mielenterveyden ongelmiin sairaalahoitoa saaneita, ovat myöskin niitä, joissa on vähiten korkeasti koulutettuja. Suurin osa kunnista kuuluu kuitenkin koulutustasosta riippumatta vähiten mielenterveysongelmista kärsivään luokkaan, eikä keskimmäisestäkään luokasta löydy kummoistakaan korrelaatiota. Pohjois-Suomi on tarkastelualueena myös melko haastava, sillä siellä on melko vähän sekä korkeakoulutettua väestöä, että sairaaloita. Luultavasti mielenterveysongelmilla ja koulutuksella ei kuitenkaan ainakaan kuntatasolla tarkasteltaessa ole minkäänlaista yhteyttä. Kannatti kuitenkin kai yrittää?

Kurssikertaan kuului myös Anna Leonowiczin artikkelin Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, lukeminen ja analysointi. Artikkeli käsittelee päällekkäisten teemakarttojen käyttöä ja tuottamista, sekä tälläisen esitystavan hyviä ja huonoja puolia. Artikkelin mukaan päällekkäiset teemakartat voivat olla hyvä tapa esittää asioita kartalla ja niitä pitäisi käyttää enemmänkin tavallisten teemakarttojen rinnalla. Artikkelissa esitellyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että päällekkäiset teemakartat ovat hieman tavallisia teemakarttoja hankalampia tulkita, mutta ne ovat verrattomia, kun yritetään esittää kahden muuttujan välistä suhdetta.

Itsekin olen sitä mieltä, että päällekkäisistä teemakartoista asioiden välisiä yhteyksiä on helpompi tulkita, kuin kahdesta erillisestä kartasta. Päällekkäiset teemakartat tosin vaativat tulkitsijaltaan enemmän paneutumista, sekä kehittyneempää kartanlukutaitoa, sillä kartan välittämät tärkeimmät pointit eivät välttämättä hyppää silmille, vaan niiden löytäminen saattaa vaatia tarkempaa tutkiskelua. Päällekkäiset teemakartat ovat kuitenkin parhaimmillaan hyvinkin havainnollisia, sillä niissä muuttujien väliset yhteydet ovat näkyvillä aivan eri tavalla, kuin tavallisissa teemakartoissa. Päällekkäisyys myös säästää lukijan aikaa ja saattaa paljastaa kartalta muuten huomaamatta jääviä tekijöitä. Myös kartan laatijalta vaaditaan pelisilmää, sillä päällekkäisistä teemakartoista tulee usein sekava kokonaisuus, minkä itsekin huomasin ylläolevaa karttaa tehdessäni. Etenkin luokkien määrän sekä luokkarajojen valitseminen tuntuu jatkuvasti haastavalta. Samankaltainen pohdinta oli esillä myös Leonowiczin artikkelissa.

En tiedä olenko päätelmineni täysin hakoteillä, mutta jotkin Leonowiczin ajatukset tuntuvat hieman vanhanaikaisilta. Artikkeli on vuodelta 2006, joten se ei ole täysin mahdotonta, sillä kartografian kehitys ei ole viime vuosina ainakaan hidastunut. Sain artikkelista käsityksen, että päällekkäiset teemakartat olisivat jotenkin uusia ja tuntemattomia, eivätkä ne ole kovin laajassa käytössä. Oma kokemukseni taas on, että päällekkäiset teemakartat ovat olleet runsaassa käytössä ja olen törmännyt niihin useasti, koulun oppikirjoista lähtien. Siksi koko artikkelin ajatus teemakartoista “uutena” vaihtoehtona tavallisten karttojen rinnalle tuntuu vieraalta.

Käyttämämme paikkatieto-ohjelman, eli MapInfon, kartantekotyökalut ovat mielestäni helppoja käyttää ja melko monipuolisia, mutta jättävät ainakin minut aika avuttomaksi sen suhteen, kuinka paljon itse voi vaikuttaa kartan ulkoasuun. Värit on valittava tietyistä vaihtoehdoista ja esimerkiksi kartogrammeihin lisättävät pylväät tai ympyrät asettuvat aina tiettyyn kohtaan, joiden muokkaaminen on vaikeaa. Toki valmiiksi tehdyt valinnat tekevät karttojen tekemisestä erittäin helppoa: kunhan napsuttelee oikeat valinnat ja kartta on valmis ja autenttisen näköinen aivan itsestään. Käytettävissä olevan välineen ja kartografisen toteutuksen suhteesta virkkoi Olli Rantanen mielestäni osuvasti: “Jos joskus olen ammattilainen asian suhteen, voisin kuvitella kartografisen toteutuksen olevan ohjaavana tekijä, mutta näin opintojen alkuvaiheessa välineellä on paljon väliä onnistuneen esityksen luomiseksi.” Meidän on vielä toistaiseksi tyydyttävä niihin vaihtoehtoihin, joita MapInfo meille tarjoaa, kunnes olemme tarpeeksi oppineita kehittääksemme omamme.

Lähteet:

Bergman, Jenny-Maria. Jenny-Marian blogi, Jenny-Marias blogg. Kurssikerta 1, Kursgång 1. Luettu 22.1.2015. <https://blogs.helsinki.fi/jibergma/>

Leonowicz, Anna (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. <https://moodle.helsinki.fi/pluginfile.php/888755/mod_resource/content/0/KK2/Geog_033_037_spalvotas.pdf>

Rantanen, Olli. ollranta’s blog. Kurssikerta 2. Luettu 4.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/ollranta/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *