Karttaa pukkaa

Neljäs PAK-kurssikertamme vei meidät totutusti aluksi pariksi tunniksi oppimaan uutta MapInfon saloista ja lopuksi soveltamaan oppimaamme kartan tuottamisen muodossa. Tällä kertaa aiheina olivat rasterimuotoiset kartat. Harjoittelimme ruudukon luomista kartan päälle, rasterikuvien rekisteröimistä paikkatieto-ohjelmaan, sekä tietenkin rasterikarttojen tuottamista. Tällä kurssikerralla tipuin kärryiltä alun opastuksessa ensimmäistä kertaa kurssin aikana. Siksi huomasinkin istuvani huuli pyöreänä yhteisen osuuden loputtua, kun muut jo itsenäisesti klikkailivat menemään omia karttojaan. Sain lopulta kuitenkin aikaan allaolevan rasterituotoksen pääkaupunkiseudun alle 16-vuotiaiden määrästä. Ongelmia tuotti jälleen kerran luokkien määrän ja rajojen valitseminen. Minulle on hyvin vaikeaa pohtia järkevästi ja päättää jotakin todellista logiikkaa käyttäen, jaanko aineistoni kvantiilien, tasavälisten luokkien vaiko jonkin muun mukaan. Teen paljastuksen: olen usein valinnut vain kivoimmalta näyttävän. Tällä kertaa aineisto ei vain tuntunut asettuvan luokkiin mukavasti, vaan niistä muodostui väkisin naurettavan eri kokoisia. Taidanpa tarvita vielä hieman kertausta syksyn tiedon hankinta -kurssin opeista.

lapsiapkseutu

 

Rasterikarttani kuvaa pääkaupunkiseudun alle 16-vuotiaiden absoluuttisia määriä ruuduissa. Kartan aihe ei ole ehkä selkein mahdollinen, mutta joitakin asioita on kartassa silti nähtävillä. Itselleni tuli pienenä yllätyksenä, kuinka paljon asumattomia, eli kartalla valkoisia, alueita pääkaupunkiseudulla onkaan. Etenkin Vantaa näyttää olevan lähes puoliksi täysin asumatonta. Toki asuintilaa rajoittaa esimerkiksi lentokentän alue. Lasten määrästä voidaan huomata ainakin se, että asuttujen alueiden reunoilla on lapsia melko vähän: alle 64 500×500 metrin ruudussa. Vantaan luoteisosissa sekä Espoon pohjois- ja länsiosissa asutus on pirstonaista ja niin myös lasten määrä on vähäinen. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi huonot kulkuyhteydet kouluihin ja harrastuksiin sekä pitkät välimatkat. Täysin sinisinä erottuvat myös Espoon Suvisaaristo ja entiset Sipoon alueet Östersundom ja Karhusaari. Lapsien suuren määrän johdosta korostuvat taas kantakaupungin lisäksi junaratojen ja moottoriteiden varret. Näiltä alueilta löytyy paljon merkittäviä esikaupunkialueita, joissa on myös lapsiperheille sopivia pientaloja, joiden neliöhinnat ovat halvempia kuin keskustassa. Liikenne on esikaupungeissa rauhallisempaa, luonto jollain tavalla lähempänä ja kyseiset alueet ovat muutenkin sellaisia, jotka voisi ajatella lapsiperheille soveltuviksi. Samankaltaisen huomion on tehnyt Olli Kauppi kartastaan, joka kuvaa pääkaupunkiseudun ikärakennetta. “Kaikista nuorin luokka, siis lapsiperheet, näkyvät enemmän ryppäinä,—. Mielenkiintoisesti lapsiperheet näyttäisivät dominoivan kehäteiden ympäristöä, ainakin kehä III:n Espoon seutu on väestöltään nuorta,” hän kirjoittaa blogissaan.

Lähteet:

Kauppi, O. (2015) Olli Kaupin paikkatietoblogi. Neljäs kurssikerta. Luettu 5.2.2015.<https://blogs.helsinki.fi/okauppi/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *