Viimeistä viedään, huh

Seitsemäs kurssikertamme toimi jonkinlaisena yhteenvetona kurssille. Tarkoitus oli ilman eri ohjetta tuottaa karttoja itseään kiinnostavasta aiheesta. Kyseessä oli siis perinteinen sovella kurssilla oppimaasi -tehtävä. Aluksi tämä kauhistutti, koska vaikka kurssi on tähän mennessä ollut pullollaan informaatiota ja on jotain kai opittukin, en pysty hyvällä omallatunnolla sanomaan olevani MapInfon herra, päinvastoin.

Alunperin kehotus oli, että omiin karttoihin tarvittava aineisto hankittaisiin etukäteen internetin syövereistä. En kuitenkaan ehtinyt perehtymään aiheeseen ennen varsinaista kurssikertaa samana aamuna olleen tentin vuoksi. Kun lähdin etsimään itseäni kiinnostavaa aineistoa törmäsin huimaan valinnanvaikeuteen, sillä aineistoja oli vain yhdestä linkistä klikkaamalla saatavilla älytön määrä. Tämä viimeistään selkeytti minulle koko kurssin ajan mielessäni olleen ajatuksen: paikkatietoa on saatavilla ilmaiseksikin uskomaton määrä ja sen käyttömahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Päätin valita aiheekseni jotakin ympäristöön liittyvää, sillä olen maantieteilijänä voimakkaasti siihen suuntaan kallellaan.

saastekarttaKartta 1. Hiilidioksidipäästöt sekä tuotetun jätteen määrä Euroopassa vuonna 2012. (Eurostat)

Ensimmäisenä tein kartan hiilidioksidipäästöistä sekä tuotetun jätteen määrästä Euroopassa. Yritin löytää sellaiset muuttujat, jotka kuvaisivat mahdollisimman hyvin ympäristön kuormitusta alueella. En ole varma, kuinka hyvin valitsemani muuttujat näin tekevät, mutta ainakin hiilidioksidipäästöt ovat usein käytetty muuttuja “saastuttavuudesta” puhuttaessa ja niiden vähentäminen on paljon esillä esimerkiksi mediassa ympäristöasioista puhuttaessa. Jätteen määrä on toinen harvoista mitattavissa olevista aiheeseen liittyvistä muuttujista, kun esimerkiksi veden tai maaperän laatua koskevia tilastoja on vaikeampaa koota ja niitä on siksi vähemmän saatavilla. Koska pohjakartta sekä aineistot ovat kaikki eri lähteistä, edellytti niiden yhteen sovittaminen muutamia kikkailuja, esimerkiksi ei dataa -luokan luomisen. Kartalla näkyy, että hiilidioksidipäästöt ja jätteen määrä kulkevat jonkin verran käsi kädessä. Suurimpien päästöjen luokkaan kuuluvat valtiot tuottavat myös eniten jätettä. Näihin “supersaastuttajiin” kuuluvat esimerkiksi Ranska, Iso-Britannia sekä Saksa, joiden päästömäärät eivät liene kenellekään yllätyksiä. Samankaltainen korrelaatio hiilidioksidipäästöjen ja jätteen määrän välillä on näkyvissä myös skaalojen matalassa päässä, joskaan ei yhtä selkeänä. Kiinnostava poikkeus on esimerkiksi Viro, joka kuuluu jätteen tuotannossa ylimpään luokkaan, mutta hiilidioksidipäästöissä alimpaan.

gdpkarttaKartta 2. Bruttokansantuote ja ympäristönsuojeluun käytetyt varat 2010. (Eurostat)

Toisessa kartassani tarkastelen ympäristönsuojeluun käytettyä osuutta bruttokansantuotteesta. Lisäsin karttaan pylväät kuvaamaan bruttokansantuotteen suuruutta, havainnollistamaan sitä, kuinka suurista rahamääristä kussakin prosenttiosuudessa puhutaan. Huomaan nyt unohtaneeni merkitä sen legendaan, mutta kummankin muuttujan tiedot ovat vuodelta 2010. Absoluuttisesti suurimpia rahamääriä ympäristönsuojeluun käyttävät Iso-Britannia ja Italia, jotka ovat edellisen kartan mukaan myös suurimpia saastuttajia. Sen sijaan muut kartan 1 ylimpien luokkien edustajat, kuten Espanja ja Saksa, käyttävät bruttokansantuotteestaan vähemmän ympäristönsuojeluun. Minkäänlaisia johtopäätöksiä aiheesta on kuitenkin vaikea vetää pelkkien yksittäisten tilastojen perusteella, joita tässä tarkastelen, vaan se vaatisi tarkempaa perehtymistä kyseisten valtioiden tilanteeseen ja politiikkaan. Kiinnostavia ovat mielestäni pari pienen bruttokansantuotteen valtiota, Slovenia ja Liettua, jotka sijoittuvat ympäristönsuojeluun käytetyn rahaosuuden mukaan ylimpään luokkaan, mutta kartan 1 muuttujilla alimpaan luokkaan. Olisi mukavaa sanoa, että näiden maiden pienet päästöt johtuvat panostuksesta ympäristönsuojeluun, mutta ne taitavatkin juontaa juurensa tylsästi valtioiden pieneen kokoon.

Tällä kertaa karttojen tekemisessä tuotti ongelmia visuaalisuus ja elementtien kokoaminen järkevän näköisesti valmiiseen karttaan. Vaikka näinkin helpot perusasiat ovat allekirjoittaneella hakusessa MapInfon kanssa, ei apu onneksi ole kaukana. Kiitos asianomaiselle! Kurssin aikana olen kuitenkin oppinut valtavasti MapInfon käytöstä ja etenkin paikkatietoaineistojen ominaisuuksista sekä käyttömahdollisuuksista ja sovellutuksista. Jos vielä yliopiston aloittaessani GIS oli käsitteenä hieman epäselvä ja käsitys sen sisältämistä asioista vajavainen, ovat viimeistään nyt paikkatiedon salat avautuneet ja imaisseet mukaansa. Innolla odottelenkin jo tulevia kursseja ja uusien, ehkä mukavampien, paikkatieto-ohjelmien käytön opettelua. Komppaankin sataprosenttisesti Toni Ruikkalaa, joka vetää kurssin yhteen blogissaan näin: “Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen kurssiin ja sillä opittuihin asioihin, mutta jos nyt tämä MapInfo riittäisi tältä kertaa.” Loppuun vielä osaltaan kurssin tunnelmia kiteyttävä kuva.

IMG_0265

Lähteet:

Eurostat. European commission. Environment – statistics illustrated. Luettu 24.2.2015. <http://ec.europa.eu/eurostat/web/environment/statistics-illustrated>

Eurostat. European commission. National accounts including GDP – statistics illustrated. Luettu 24.2.2015. <http://ec.europa.eu/eurostat/web/national-accounts/statistics-illustrated>

Ruikkala, T. (2015) Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 7 – Euroopan väestöä ja Japanin onnettomuuksia. Luettu 3.3.2015. <https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *