Tvåspråkiga gruppens forskartent

Lite morgontrötta inledde vi vårt opponeringstillfälle kl. 8 på onsdagmorgon. Först ute var ”hiljainen tieto” -gruppen med en fantastiskt väl förberedd opponering. Det var väldigt intressant att följa med en grupp som skiljde sig så mycket från vår egen, gällande såväl forskningsämne, språk som gruppsammansättning. ”Hiljainen tieto” –gruppen visade verkligen hur ett idealt opponeringstillfälle skall se ut och vi upplevde att vi hade väldigt stora skor att fylla när det slutligen blev vår tur att ta till ordet.

Vi opponerade Anna Slotte Lüttge och hennes artikel ”Learning how to be a tähti”. Våra frågor behandlade främst artikelns relevans och kunskapsbidrag, men även materialinsamlingsmetoden och analysen av materialet ifrågasattes.
En stor utmaning var att försöka få alla åtta gruppdeltagare synliga på 30 minuter utan att skapa en kaotisk situation. Vi försökte lösa problemet med att välja en gruppledare som styrde diskussionen samt med en på förhand sammanställd plan om vem som ansvarade för vilka frågor. Relativt bra ansåg vi att vi lyckades även om situationen ibland blev aningen förvirrande.

Överlag uppfattade vi opponeringstillfället som en givande situation och vi fick svar på de sista frågor vi hade åt Anna Slotte-Lüttge.

Tvåspråkiga gruppen tackar för sig och önskar alla en jätteskön jul! ☺

Teknologigruppens forskartent

Vår intervjuliknande tent med forskaren Hannele Niemi motsvarade våra förväntningar. Vi är nöjda med vår tent och även om vi talade med Hannele Niemi via Skype, gick det bra. Vi hade bra förberedda frågor. På grund av att vi inte hade Niemi fysiskt på plats, bestämde vi oss för att Anniina från vår grupp huvudsakligen ställer frågorna och Fabian kan tillägga ifall det behövs. Det var lite nervöst före tenten började, då vi inte visste hur Skype intervjun skulle fungera och om den skulle fungera. Trots allt gick det bra. Det passade dessutom bra till vår teknologi grupp att använda oss av teknologi i tenten.

Då tenten började kändes det lustigt att Hannele Niemi var uppe på en stor skärm och att vi inte kunde ha ögonkontakt med henne. Vi blev dock snabbt vana vid situationen och Anniina ledde diskussionen bra. Vi fick de viktigaste frågorna besvarade och diskussionen flöt bra. Som första fråga frågade vi hur Hannele Niemi har tolkat begreppet teknologi i forskningen. Detta har vi länge funderat över, men vi hade inte förrän idag fått svar på frågan. Niemi konstaterade att hon har tänkt sig att teknologi är i detta fall allt nytt, med elektricitet fungerande apparatur via vad man kan samverka. Detta kallas för e-learning. Som exempel gav hon internet, e-mail, smartboard, mobiltelefon/tablet och t.ex. iCloud/SkyDrive/Dropbox.

En ny poäng kom Niemi fram med under tenten. I specialundervisning är teknologi ett unikt hjälpmedel. Till exempel till autister kan det vara stor nytta av teknologi. Här krävs dock fortbildning av lärarna. Idag är specialundervisning på tapeten och det finns allt fler elever med specialbehov. Vi anser att det vore utmärkt ifall teknologi skulle kunna hjälpa dessa elever under skolgången.

Innan vi hade vår egen forskartent, så fungerade vi som “varjoryhmä” åt gruppen “Yhteisöllisyys”. Vi var lite osäkra i början vad deras forskning gick ut på, men allting blev mycket klarare när vi var på tent tillfället, och vi kom fram till att deras ämne egentligen hade ganska mycket gemensamt med vårt. Vår “varjoryhmä” gillade vår tent. Speciellt god feedback fick vi av att vi hade en person som ledde intervjun. Enda kritiken vi fick var att vi släppte Hannele Niemi “lätt undan”, men det ansåg vi inte själva. Denna undersökning har inga svartvita svar.

Att ha en “varjoryhmä” var nyttigt. Vi lärde oss att se kritiskt på deras forskning genom att ifrågasätta och det var bra att själv också få feedback av dem.

Vi firade vår lyckade forskningstent och avslutad kurs med ett glas skummvin! 🙂

Avslutningsvis kan vi konstatera, att den här kursen har varit lång, ganska krävande men ändå mycket givande. Vi har märkt att när vi nu läser i tidningen om någon forskning som har gjorts så ser man den genast med kritiska ögon, och funderar på olika möjligheter som den skulle ha kunna göras bättre. Kursen som helhet var bra och genomtänkt. Bloggen var ett bra alternativ för mer aktivitet. Att få vara mitt bland all teknologi på Minerva-torget var jätte häftigt, det gav det där lilla extra. Vi är jätte glada över att vi bara råkade vara fyra i vår grupp, det gjorde det lättare att diskutera och samarbeta, alla fick sin röst hörd. Vi hade en mycket god stämning hela kursen igenom trots att vi hade en hel del grubblanden på uppgifter, men ändå fanns det  många skrattstunder och ganska säkert kommer vi att sakna det här lite i mellan åt.

Teknologiaryhmä kiittää ja kuittaa ja toivottaa kaikille ihanaa joulunodotusta 🙂
 

Tankar kring Forskartenten

Alla grupper i kursen skulle förbereda frågor till den forskare som skrivit den artikel som man jobbat med under hela kursen. Själva tenten skulle ta en halv timme, vilket gjorde att vi måste ha en ganska exakt plan för hur tiden skulle distribueras så att vi skulle hinna ställa alla de frågor som vi ansåg vara viktiga och intressanta.

Det var flera saker som gjorde störst intryck efter tenten. Vår första fråga handlade om användningen av sekundära material(sekundääriaineisto). Susanna Hannus som alltså då skrivit vår artikel, hade fått tillgång till intervjuer från en tidigare forskning. Vi undrade ifall dessa intervjuer ledde henne i hennes val av ämne och vinkling av ämnet. Vi såg det kanske som en negativ sak. Enligt Hannus så vägledde den tidigare forskningen henne, men i en positiv bemärkelse; de gamla intervjuerna öppnade vinklingar för henne som hon inte annars hade lagt märke till.

Det som vi också ansåg vara intressant var att vi märkte att de frågor vi ställde och ansåg vara väldigt kritiska visade sig vara mycket mindre kritiska än vad vi tänkt oss. Det som vi kanske skulle ha kunnat bättra på var att göra fågorna mycket kortare och mera exakta och kanske ännu mera kritiska i förhållande till artikeln. Det märktes också att vissa begrepp inte var så klara för oss som vi kanske själva trodde, tills vi hörde Hannus förklara dem på nytt. Tenten öppnade alltså upp forskningen på ett helt annat sätt än då vi själva läste den.

Forskartenten var verkligen en intressant upplevelse och en första inblick i hur det är att fungera som opponent. Det är bra att man genast från början av studierna i ett visst ämne börjar tänka kritiskt och ifrågasätt saker. Det är ju det forskar arbetet går ut på.

Hoppas alla andra hade en lika positiv upplevelse som vår grupp!

Glad fortsättning och God Jul!
-Isoveli valvoo gruppen

Vielä kerran plagioinnista

Plagiointi on todella moniulotteinen aihe, kuten ryhmän aikaisemmista blogipostauksista voi huomata. Tutkijatentti osoitti myös, ettei sen asettamiin haasteisiin korkeakouluissa ole helppoa vastata. Ajatus plagiaatintunnistamisjärjestelmästä voi olla toimiva suoran plagioinnin tunnistamiseen, mutta järjestelmän käyttöönottoon liittyy silti vielä runsaasti käytännön ongelmia. Nähtäväksi jää, miten näitä ongelmia aletaan ratkoa ja toimiiko järjestelmä kaikissa tiedekunnissa.

Yritimme painottaa aikaisemmissa blogipostauksissa sitä, ettei järjestelmän tarkoitus ole saada opiskelijoita ”siivoamaan” omien töidensä plagiointiprosenttilukuja, mutta silti kommenteissa pelättiin sitä, ettei sanavarasto enää riitä kertomaan kirjoitettavasta asiasta eri tavalla. Haluaisimme siis vielä kerran muistuttaa siitä, ettei tämä olekaan tarkoitus, vaan se, että opiskelijat oppisivat vastaamaan tieteellisen kirjoittamisen haasteisiin. Suosittelemme edelleen tutustumaan Älä Kopsaa! -sivustoon 🙂

https://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/

Kiitos kurssista ja mukavaa joulunodotusta!
Plagiointiryhmä

Tutkijatentin jälkilöylyt

Jaaha, P5-kurssimme alkaa lähestyä loppuaan, ja näin myös “joululahjapaperit”-ryhmämme pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, ja aloittaa joulunalusaikansa hartaasti hiljentyen ja muistellen vielä kaikille varmasti erityisellä tavalla mieleenjäänyttä, ja ensimmäisen adventtikynttilän lailla muistoja lämmittävää ja tulevaa huippututkijan uraa valottavaa tutkijatenttiä.

Kurssin odotettu loppuhuipennus, tutkijatentti, näki vihdoin päivänvalon. Olimme valmistautuneet tenttiin huolella, ja jakaneet kysyttävät aiheet selkeästi ryhmän jäsenten kesken. Miisan johtaessa keskustelua puheenjohtajana, jokaisen kysyjän teemalle oli varattu noin viisi minuuttia aikaa, mikä toimi tenttitilanteessa hyvin pitäen vastaukset kompakteina, ja saaden kaikki eri osa-alueet esille.

Kulttuuri ja sen määritelmä oli yksi keskeisimpiä kysymyksiämme. Marianne Teräs sanoikin tentissä, ettei kokenut pystyneensä tyhjentävästi ”selättämään” kulttuurin käsitteen määrittelyä väitöskirjassaan. Monikulttuurisuuden käsitteen hän näki tutkimuksensa näkökulmasta arkisempana ilmiönä, ei niinkään ideologiana. Kielierot vaikuttivat häiritsevästi kulttuurilaboratoriossa toimimiseen ohjaten asioita välillä harhaan väärinymmärrysten myötä. Kielen osalta häiriötä tuotti myös osallistujien vaihteleva aktiivisuus puheenvuorojen käytössä. Laboratorion toiminnassa pyrittiin pitämään kiinni siitä, etteivät vain suulaat ihmiset puhu.
Valtasuhteiden vaikutusta laboratorion toimintaan, ja sitä kautta tutkimukseen vaikuttavana tekijänä Teräs ei kiistänyt. Asetelma olisi luonnollisesti erilainen, jos toteutuspaikka olisi vaikkapa kahvila tai muu neutraalimpi ympäristö. Kahden työn – tutkijan ja opettajan – toteuttamiseen auttoi aika. Etääntyminen opettajan roolista asioita objektiivisesti tarkastelevan tutkijan asemaan vaati aikaa, jota Teräksellä oli kulttuurilaboratoriokokeilun jälkeen, kun hän alkoi käsitellä laajaa tutkimusaineistoa.

Teräs puhui kehittävästä työntutkimuksesta yleisesti. Tällaisissa tutkimuksissa voi olla monitasoisia tuloksia ja jatkomahdollisuuksia abstraktimmista tutkimuksellisista tuloksista käytännön kehitystyöhön. Yhtenä tutkimuksen heikkoutena Teräs mainitsi selkeän historiallisen katsauksen puutteen. Historiallinen katsaus olisi voinut osaltaan rikastuttaa tutkimusta. Teräksen kulttuurilaboratoriohankkeen jälkeen on virinnyt useita vastaavia projekteja. Jatkomahdollisuuksina hän näkee vastaavanlaisen laboratoriokokeilun muuallakin kuin oppilaitoksen yhteydessä. Muita tutkimuksen jatkomahdollisuuksia voisi olla maahanmuuttotaustaisten koulutuksellisiin siirtymiin puuttuminen jo peruskoulutasolla.

Tutkijatentin toisella puoliskolla seurasimme ”plagiointi-ryhmän” tenttiä plagioinnin tunnistamiseen räätälöidyn ohjelman pilottihankkeesta, ja siihen liittyvästä tutkimuksesta. Tentti keskittyi ruotimaan ohjelman tekniseen toteutukseen liittyviä seikkoja, joista tutkija kertoi innokkaasti vastaten hyvinkin laveasti. Plagioinnin esilletuomisessa on omat haasteensa liittyen opiskelijoiden reaktioihin plagioinnin testauksen äärellä. Tietoisuus plagiointitesteistä saattaa suunnata opiskelijan tapaa kirjoittaa työtään. Pilotoitu ohjelma saattaa olla meille opiskelijoille arkipäivää jo ensi vuonna, jolloin suunnitellusti voidaan ottaa ohjelma käyttöön moodlen yhteydessä.

Täten kiitosten kera toivotamme paperit-ryhmän voimin kaikille muille kurssilaisille, sekä tietysti myös innostaville opettajillemme mitä sydämellisintä rauhaisan joulun odotusta, sekä rauhatonta pikkujoulukautta!

Patrick + muu ryhmä

Tutkijatentin jälkeen: drop outien mietteet

Kauan jännitetty tutkijatentti oli ohi, ja tunnelma drop out -ryhmässä oli helpottunut sekä tyytyväinen. Olimme saaneet pitkän työn jälkeen aikaiseksi hyvän käsityksen Lappalaisen ja Aaltosen tutkimuksesta sekä selvinneet kysymysten teosta. Kurssin alkaessa emme edes kunnolla tienneet mikä meitä odottaa.

Hukka perii drop outit -lööpin perusteella oletimme nimikkotutkimuksemme ilmentävän tätä yleistä mielipidettä koulupudokkaiden kohtalosta. Heidän elämänsä ei varmaankaan menisi ihan putkeen. Artikkeli kuitenkin valaisi toisenlaista puolta tällaisten nuorten elämästä, joka ei vaikuttanut läheskään niin synkältä ja deterministiseltä. Artikkelin kautta lukijalle heräsi ajatuksia toivottomalta näyttävien kohtaloiden ja elämien järjestymisestä. Saatavien resurssien rooli oli tässä suuri, mutta mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta.

Puheenvuorona tutkimuksemme oli merkityksellinen. Tämän päivän yhteiskunta on suunniteltu koulutuspolulla pärjääville ja poikkeamat siitä ovat uhka yhteiselle hyvinvoinnille. Liberalistinen koulutusmaailma korostaa yksilön vapautta valita sekä vastuuta omasta kilpailukyvystään yhteiskunnan markkinoilla. Antaako yhteiskunta tarpeeksi mahdollisuuksia nuorille kuten Oona, Pauli ja Patrik, jotka olivat artikkelimme päähenkilöitä. Mitä jos he olisivat halunneet viettää muutamia vuosia elämästään miettien tulevaisuuttansa tarkemmin? Kun korostetaan mahdollismman suoraa polkua koulusta toiseen ja sieltä ammattiin, niin ei välttämättä jää aikaa miettiä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Lappalainen itse sanoi, ettei hänen tutkimuksensa ole johtanut mihinkään suurempaan koulutuspoliittiseen muutokseen tai muuttanut maailmaa. Se ei silti poista artikkelin tärkeyttä tai sen merkitystä. Ryhmämme koki aiheen erittäin ajankohtaiseksi Suomessa ja on hyvä, että joku on ottanut sen tarkempaan käsittelyyn. Se on tapahtunut hieman positiivisemmasta näkökulmasta kuin miten on syrjäytyneistä ja kouludupudokkaista yleensä totuttu keskustelemaan. Ehkä juuri näkökulman vaihdos tekee artikkelista yhteiskunnallisesti huomion arvoisen.

Kurssin toteutus poikkesi perinteisestä luentokurssista ja oppimistehtäviä lähestyttiin monista eri näkökulmista. Ryhmämme koki, että tutkijan kritisoiminen tutkijatentissä oli haastavaa, vaikka varjoryhmäläisten mielestä olimme vähän liiankin hyviä siinä. Pelkäsimme jo hetken, että yritimme vahingossa lytätä koko tutkimuksen. Tilaisuus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja siinä sai olla sopivasti varpaillaan, ettei kysymyksiämme tai kritiikkämme kumota heti ensikättelyssä. Tutkijatentti oli hyvä oppimiskokemus sekä lopetus syksyn kestäneelle aherrukselle.

Hiljainen tieto ja tutkijatentti

Olemme nyt Kohti tutkivaa työtapaa –kurssin loppumetreillä. Matka on ollut hyvin opettavainen ja mielenkiintoinen sekä perinteisestä opetustyylistä poikkeava. Innovatiiviset luennot ja ryhmissä toteutetut oppimistehtävät ovat vieneet meidät tutkimuksen tekemisen maailmaan aina tutkimussuunnitelmasta tutkimuksen arviointiin. Pääsimme tutustumaan käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tutkijaan Auli Toomiin ja hänen tutkimukseensa opettajan hiljaisesta pedagogisesta tietämisestä, joka toimi kontekstinamme kaikissa oppimistehtävissä. Edellä mainitut tehtävät ja luennot valmistivat meitä tulevaan tutkijatenttiin, jossa tehtävämme oli arvioida Toomin tutkimusta ja verrata hänen valintojaan kurssilla opittuun.

Itse tutkijatentti oli mielestämme lämminhenkinen, jopa miellyttävä tilanne, jossa saimme todellisia vastauksia ja näkökulmia meitä pitkään mietityttäneisiin kysymyksiin. Tilanne soljui eteenpäin mielestämme luontevasti ja oli aidon mielenkiintoinen. Koko syksyn ajan oppimistehtävien eteen tehdyn työn hyöty näkyi tutkijatentissä – koimme pystyvämme sujuvasti keskustelemaan nimikkotutkimuksestamme, joka vielä kurssin alussa oli tuntunut melko vaikeaselkoiselta. Olimme hyvin tyytyväisiä suoriutumiseemme yksilöinä ja ryhmänä. Saimme tarkkailijaryhmältä ja tutkijalta hyvää ja rohkaisevaa palautetta muodostamistamme kysymyksistä ja perehtyneisyydestämme.

Pidimme tutkijatenttiä myös mielekkäänä suoristustapana: se jotenkin käytännönläheisti tutkimuksen tekemistä, kun pääsimme keskustelemaan tutkijan kanssa hänen tekemistään valinnoista, meidän aiheessamme kun oli erityisen suuressa roolissa esimerkiksi aiheen rajautuminen tutkijan oman mielenkiinnon mukaan. Tutkimustenttitilanne tuntui oikeastaan opponoinnilta, jolla tarkoitetaan tutkimuksen tai muun työn arviointia positiivisessa hengessä. Opponentti esimerkiksi pyytää perusteluja tutkijan tekemille valinnoille, etsii työn heikkouksia ja vahvuuksia ja pohtii vaihtoehtoisia tapoja tarkastella tutkittavana olevaa asiaa.

Letkeää sunnuntaita!

Mietteitä tutkijatentin jälkeen (epäonnistujat)

Tutkijatentistä on kulunut jo reilusti yli viikko ja on ollut mukavasti aikaa sulatella kurssilla oppimaansa.

Kurssin alussa muistan ihmetelleeni, saisimmeko selvää hankalan näköisestä englannin kielisestä tutkimusartikkelista ”To err or not to err? Searching for the neural markers of sensitivity to failure”. Minua kuitenkin auttoi hyvä tuuri aiheen osalta: kognitiivinen neurotiede on yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani. Kyllähän me ryhmässä saimme selvitellä termejä tovin jos toisenkin keskenämme ja (onneksi kovin avuliaan) tutkijan seurassa. Hankaluutena oli useimmiten termien suomenkielisten vastineiden puute. Tutkijatenttiä kohden huomasin yllätyksekseni tutkimuksesta käydyn keskustelun olevan koko ajan luontevampaa.

Ensimmäisen vuoden opiskelijana pidin todella arvokkaana tilaisuutta puhua kokeneen tutkijan kanssa, vaikka tentti hieman samalla jännittikin. Keskustelumme sujui hyvässä hengessä ja rennosti, mikä oli paljolti helposti lähestyttävän tutkijamme ansiota. Erityisen tyytyväinen olin ajankäyttöön. Käytimme tasan puoli tuntia, vaikka kukaan meistä ei tietääkseni tuijottanut kelloa. Vertaispalautteen mukaan opponoivat ryhmät pystyivät seuraamaan keskustelua ja olimme kuulemma keksineet hyviä kysymyksiä. Pientä parannettavaa olisi kyllä ollut käytännön järjestelyissä ja opponenttien mukaan olisimme ehkä voineet keskeyttääkin tutkijaa. Tilanteessa puheenvuoron keskeyttäminen olisi ollut kyllä vaikeaa kun oli niin tiedonjanoinen ja keskittynyt kuuntelemaan.

Minulle tutkijatentin parasta antia olivat vastaukset tutkimuksen käytännön järjestelyihin liittyviin kysymyksiin ja lopuksi käyty pieni keskustelu tutkimusrahoituksista (joka kyllä liittyi muuhunkin kuin tähän hankkeeseen). Saimme tyhjentäviä vastauksia, eikä nyt enää nouse mieleen uusia epäselvyyksiä. Vaikka oppimisprosessiimme kuului monenlaisia vaiheita (eikä aina ollut pelkästään hauskaa), kurssi kasvatti innostusta tutkimusmaailmaa kohtaan ja opetti olennaisia asioita tulevaisuuden ryhmätyöskentelyä varten.

 

Miten muilla ryhmillä meni, onnistuiko tutkija vastaamaan kritiikkiinne uskottavasti?

Hauskaa lauantaipäivää!

Hanna

/epäonnistujat

P.S. Jostain ihmeen syystä kappalejaon julkaiseminen ei onnistu, vaikka olen monta kertaa yrittänyt. Pahoittelut siis tekstin lukemista vaikeuttavasta ulkoasusta.

 

PISA 2012: vähemmän tyydyttävät tulokset

Suomi ja PISA (Programme for International Student Assessment). Tämän myönteisen yhteys on miltei kaikille tuttu. OECD:n vuodesta 2000 tehty, joka kolmas vuosi toistuva tutkimus on saanut mediassa laajasti huomiota. Tuoko PISA Suomelle tämän päivän jälkeen enää yhtä myönteistä huomiota?

Tänään ilmestyivät PISA 2012 ensitulokset. Päätutkimus on toteutettu kouluissa huhtikuussa 2012. Suomessa tutkimukseen osallistui noin 300 koulua ja siten noin 10 000 15-16-vuotiasta oppilasta. Tällä kertaa painopiste oli matematiikan osaaminen, jonka uutena alueena tuotiin tietokonepohjainen ongelmaratkaisu. Tuloksia pystytään nyt matematiikan alueella ensimmäistä kertaa vertaamaan vuoden 2003 tuloksiin. Suomen tulokset ovat heikompia kuin viime mittauksessa: matematiikan keskiarvo on pudonnut toiselta sijalta kahdenneksitoista. Myös muilla osa-alueilla (lukutaito ja luonnontieteet) Suomen tulokset ovat heikentyneet.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa opetusministeri Krista Kiuru toteaa:
“Tulosten yleinen lasku osoittaa, että suomalaista perusopetusta on lähdettävä voimakkaasti kehittämään. Käynnistän välittömästi laajapohjaisen työskentelyn suomalaisen peruskoulun tulevaisuuden turvaamiseksi”.

Tulokset näyttävät vahvasti ohjaavan keskustelua koulutuspoliittisesta kehityksestä. Myös Jyväskylän yliopistolla toimivan Koulutuksen tutkimuskeskuksen mukaan “PISA tuottaa tietoa, joka tukee koulutuksen ja opetuksen kehittämistä, sekä auttaa koulutuspoliittista päätöksentekoa niin Suomessa kuin muissakin osallistujamaissa”. PISA näyttää täten vaikuttavan hallinnan teknologiana ja laadun arvioinnin perustana (Hannus, 2007). Myös kilpailukykydiskurssia ja markkinakuria voi motivoida PISAlla: listauksessa nähdään niin maa-, kunta- kuin aluekohtaisesti, mitkä koulut löytyvät paremmasta tai huonommasta päästä. PISA-tulokset, vaikuttavat siten koulujen väliseen kilpailuun, sekä kouluvalintoihin.

Kuten Aino edellisessä blogipostauksessa totesi, PISA-tulokset näyttävät vaikuttavan vahvasti Suomessa käytävään koulutuskeskusteluun. Päivän mediahehkutus herättääkin mieleen kysymyksiä:

Onko PISA-tuloksilla liikaa valtaa koulutuspoliittisessa keskuudessa laadun arvioinnin mekanismina?
Onko PISA hyvä perusta laadun arvioinnille ja laadun kansainväliseen vertailuun?

Lähteet:
OKM tiedote: Pisa 2012: Suomalaisnuorten osaaminen laskussa (3.12.2013) http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/12/pisa.html
Susanna Hannus (2007): Monikerroksinen uusi hallinnan tapa alakouluissa
Pisan viralliset sivut: http://www.oecd.org/pisa/
Helsingin sanomat: Suomella kova lasku matematiikassa Pisa-vertailussa (3.12.2013) http://www.hs.fi/kotimaa/Suomella+kova+lasku+matematiikassa+Pisa-vertailussa/a1386038731112
Jyväskylän yliopiston Koulutuskeskuksen tutkimuslaitos https://ktl.jyu.fi/, http://ktl.jyu.fi/ktl/pisa, https://ktl.jyu.fi/pisa/ajankohtaista/julkistaminen

Kohteellinen yhteisöllisyys -ryhmän tutkijatentti

Tutkijatentti nimikkoartikkelimme: Tutkivan oppimisen periaatteita ja käytäntöjä: ”trialoginen” tiedonluomisen malli (Paavola, Hakkarainen & Seitamaa-Hakkarainen, 2006) pohjalta aiheutti etukäteen hieman jännitystä, sillä artikkeli keskittyy empiirisen tutkimuksen sijasta käsitteellisen mallin kehittelyyn ja on sikäli ollut haastava työstettävä ryhmällemme. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä keskustelu nimikkotutkijamme Sami Paavolan kanssa sujui luontevasti.

Käsittelimme tentissä mm. käsitteen monitulkinnallisuutta, sitä, kuinka pitkälle taustateorioihin on artikkelin kannalta mielekästä mennä, miten trialogisen tiedonluomisen mallin voisi tuoda käytäntöön, teknologian merkitystä / välttämättömyyttä mallin toteuttamisessa sekä monologisuuden tärkeyden huomioimista ryhmän työskentelyn toimivuuden kannalta.

Paavolalta saamamme vastaukset auttoivat ryhmäämme ymmärtämään entistä laajemmin käsiteltyä ilmiötä ja täyttivät artikkelin jättämiä aukkoja. Vastaukset olivat hyviä ottaen huomioon, ettei hän ollut saanut valmistautua kysymyksiimme etukäteen. Paavola toi esille myös tärkeän seikan liittyen kohdeyleisön huomioimiseen kirjoitettaessa. Artikkelimme oli kohdennettu akateemisille osaajille, käytännön toimijoille (esim. opettajille) kirjoitettaessa teorioiden osuus olisi ollut vähäisempää ja teksti kansantajuisempaa.

Tutkijatentti kokonaisuudessaan opetti lisää omasta nimikkoartikkelistamme sekä tutkimuksen teosta ylipäätään. Aiheemme on ollut sikälikin mielenkiintoinen, että olemme voineet käyttää omaa ryhmätyöskentelyämme tällä P5-kurssilla esimerkkinä trialogisen oppimisen mallista. Tarpeeksi haastava artikkeli on myös saanut ryhmämme toimimaan tiiviimmässä yhteistyössä, sillä jokaisen panos on ollut tarpeellinen.

Terveisin,
Eveliina ja Tuulia