”Hiljaisen tiedon varastointi yhden ihmisen päässä on yrityksen kannalta kannattamatonta! Parhaiksi todetut toimintatavat pitäisi saada kaikkien käyttöön! Välillä pantataankin tietoa, sillä saattaa saada kilpailuedun…”
Heidi opiskelee pääaineenaan kasvatustiedettä. Hän on lukion jälkeen työskennellyt 15 vuotta kiinteistöpalvelualalla myyntitehtävissä.
”Esimerkiksi työntekijä saattaa osata kaksi erillistä prosessia, mutta vasta hiljainen tieto toimii selittävänä tekijänä prosessien välissä, luo yhteyksiä. Uuden ja vanhan, tunnetun ja vielä tunnistamattoman osaamisen yhdistäminen mentoroinnin avulla on todettu yhdeksi toimivaksi menetelmäksi.”
Tuulikki oli opiskellut pari vuotta puheviestintää, kunnes työelämä tempaisi mukaansa viideksi vuodeksi rekrytointialan yritykseen. Hän opiskelee kasvatustiedettä nyt sivuaineenaan.
”On tärkeää ettei hiljainen tieto katoa parhaiden osaajien mukana muualle. Osaajan mukana voivat hävitä myös bisnesmaailmassa niin tärkeät kontaktit! Miten saadaan eläköityvien suurten ikäluokkien mukana katoava hiljainen tieto säilytettyä?”
Amanda opiskelee neljättä vuottaan viestintää ja on töissä viestintätoimistossa. Hän opiskelee kasvatustiedetty nyt sivuaineenaan.
”Meillä tällaiset termit kuten hiljainen tieto on liitetty ihan arkielämän keskusteluun.”
Kanerva on kirjoittanut ylioppilaaksi viime vuonna ja aloittanut nyt kasvatustieteen opinnot. Kanervan äiti on kasvatustieteilijä.
”En oikeastaan tiennyt että hiljainen tieto on ihan joku tietty käsite! Lööppi kiinnosti, koska se sai minut ajattelemaan miten paljon tietoa ja kokemusta vanhempien kollegoiden päässä on, ja miten vaikeaa se näppituntuma ja ne valistuneet arvaukset on siirtää omaksi tietotaidoksi!”
Anna opiskelee viidettä vuotta lääketiedettä ja on työskennellyt lääkärinä perusterveydenhuollossa. Hän opiskelee kasvatustiedettä nyt sivuaineenaan.
Apples and oranges, yes please!
Anna/Hiljainen tieto
Edellisissä kommenteissa on tullut esiin sitä mitä minullekin tuli mieleen tästä blogipostauksesta.
Mietin sitä, että onko hiljaista tietoa edes mahdollista siirtää toiselle ihmiselle? Mielestäni hiljainen tieto on juuri sellaista mitä itse on sisäistänyt ja ottanut toimintatavakeseen. Esimerkiksi voisi ottaa pyöräilyn. Sivusta voi seurata miten toiset tekevät ja heiltä voi myös saada neuvoa miten toimia, mutta sinun on kuitenkin itse opittava oma tapasi pyöräillä. Silloin sivusta seuraaminen toimii inspiraationa ja tukena, mutta itse kokeilemalla vasta pääsee asian ytimeen. Pahin mahdollinen senaario on “näin ollaan ennen tehty ja tähän sinunkin pitäisi tehdä”.
Edellisessä kommentissa on tuotu esille, että hiljaisen tiedon edelleen välittäminen ei tapahdu hetkessä tai kirjallisten ohjeiden kautta. Hiljainen tieto voidaan välittää pidemmän ajan kuluessa asiantuntijalta toiselle henkilölle. Hiljaisen tiedon välittämisessä onkin kenties olennaista, miten hiljaisen tiedon välittäminen on ylipäänsä mahdollista. Vaikka hiljaisen tiedon välittämiseen kiinnitettäisiin huomiota, ei tämä takaa tiedon välittymistä. Hiljainen tieto voi esimerkiksi olla hiljaista tietoa myös asiantuntijalle itselleen. Totutut tavat toimia voivat olla asiantuntjialle itsestäänselviä ja asiantuntijan voi olla haasteellista itse nähdä, mitä tietoa hänen tulisi välittää edelleen. Voitaisiin siis nähdä, että asiantuntijan hiljaisen tiedon siirtäminen vaatii, että toinen henkilö seuraa sivusta asiantuntijan työskentelyä pidemmän aikaa (kuten edellisessä kommentissa ehdotettiin). Näistä lähtökohdista pohdin, onko hiljainen tieto aina henkilösidonnaista. Henkilösidonnaista siinä mielessä, että hiljaisen tiedon välittäminen ei ole mahdollista vaan asiantuntijan hiljainen tieto täytyy sisäistää asiantuntijaa seuraamalla ja hänen kanssaan työskentelemällä.
Kuten ryhmän pohdinnoissa nostetaan esiin, tulisi organisaatioissa/työyhteisöissä varautua siihen, etteivät hiljainen tieto ja asiantuntijuus häviä lähtevien mukana. Erityisesti nyt, kun suuret ikäluokat alkavat eläköityä ja yt-neuvottelut saattavat nopeuttaa kiertoa entisestään. Omien työkokemuksieni mukaan ja nuoren tutkijan näkökulmasta monilla tieteenaloilla ja erityisesti tutkijayhteisöissä tähän ei kuitenkaan ole varauduttu kunnolla. Asiantuntijoiden tietoa tulisi jo hyvissä ajoin alkaa siirtää nuoremmille osaajille esimerkiksi yhteisprojektien ja juuri mentoroinnin muodossa. Projektin varrella vanhempi tieteenharjoittaja voi jakaa tietouttaan, kokemuksiaan (joiden ei välttämättä tarvitse koskea edes juuri meneillään olevaa projektia) sekä työtapojaan. Mikäli eläköitymisajankohta ja mahdollinen seuraaja on jo tiedossa, olisi “paikan vaihtoa” hyvä alkaa toteuttaa jo vaikka pari vuotta aiemmin, jolloin mahdollinen seuraaja otettaisiin mukaan erilaisiin työryhmiin ja vetovastuu siirtyisi hiljalleen. Nuorempi osaaja perisi samalla vanhemman kontakteja, hän pääsisi sisään erilaisiin asiantuntijaryhmiin ja saisi tarvittaessa tuen haastaviin asioihin. Ei ole kenenkään etu, että yhden asiantuntijan lähdettyä hänen työnsä aloitettaisiin kokonaan alusta ja samat virheet toistettaisiin. Asiantuntijuutta ei kuitenkaan siirretä päivässä, ei edes viikossa ja tiedonjakamiseen ei riitä prujunippu toimiston pöydälle jätettynä.