Epäonnistimiselle altistuminen on synnynnäistä.

Tämä viikko on siis epäonnistujien blogiviikko.Päätin pehmentää suurenmoisten ryhmäläisteni alkua ja kirjoittaa ensimmäisen postauksen.

Kun ensimmäisellä ryhmätapaamisella lähdimme purkamaan tutkimusväitettämme auki,keskustelimme ensin siitä,mitä on mielestämme epäonnistuminen ja mitä se tässä meidän tapauksessamme tarkoittaa.Seuraavaksi tarkensimme synnynnäisyyttä,eli mietimme otammeko mukaan tutkittavien perimän vai keskitymmekö vain “syntymän jälkeisiin” tekijöihin.Valitsimme jälkimmäisen.Esiin tuli hyviä ajatuksia ja mielipiteitä ja välillä aihe laajeni niin pitkälle,että tuntui melkein mahdottomalta muodostaa selkeää ja kattavaa tutkimusrunkoa,jossa tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset olisi hyvin kiteytettynä.Mutta niin kuin varmasti monella muullakin,paljosta puheesta oli hyötyä ja mielestäni saimme hyvin jäsenneltyä ja perusteltua tutkimuskysymyksemme.Tutkimussuunnitelmassamme epäonnistuminen merkitsi epäonnistumista yhteiskunnan kannalta (esimerkiksi syrjäytyminen,alkoholisoituminen,ylivelkaantuminen ja työttömyys) ja halusimme asettaa väitteen kyseenalaiseksi tutkimalla onko se todella synnynnäistä.Tutkimuksemme on siis yhteiskunnallista seurantatutkimusta,jossa haastatellaan yhteiskunnan kannalta epäonnistuneita nuoria tutkimalla heidän taustojaan ja omia näkemyksiään tilanteestaan.

Epäonnistuminen on usein vahvasti subjektiivinen kokemus.Itsellemme asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta,epäonnistumme ihmissuhteissa,emme saa haluamaamme työpaikkaa tai ihan vaan vaikka maitokahvi kaatuu valkoiselle paidalle.Tunnemme itsemme riittämättömäksi ja lannistumme.Oletko omalla kohdallasi ajatellut miksi?Miksi ihminen potee niin valtavaa huonommuutta,jos jokin asia ei toteudu niin kuin itse haluaa tai olettaa?Nyky-yhteiskuntamme on oikea painekammio.Ulkopuolelta asetettu paine siitä millaisia meidän tulisi olla,mitä tehdä,kenen kanssa viettää aikaa ja kuinka monta Instagram-seuraajaa kerätä yhdistettynä omiin vaatimuksiin ja odotuksiin aiheuttaa tilanteen,jossa huomaa tuntevansa itsensä melkoisen riittämättömäksi.Aika tyypillistä minusta.Mutta mikä neuvoksi?Mitkä ovat ne inhimilliset tekijät,joiden avulla itsensä voi tuntea onnistuneeksi ja hyväksi ilman ulkoisia suoritteita?Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla,mitkä ovat ne taikatemput,joilla te olette kääntäneet epäonnisen tilanteen itsellenne positiiviseksi.

Epäonnistuminen on äärimmäisen tärkeää.Sitä kautta opimme itsestämme ja siitä,mitä osaamme ja mihin pystymme.Se myös kasvattaa henkistä kapasiteettia valtavasti,true story! Epäonnistumiselle on lanseerattu oma päiväkin,Kansallinen Epäonnistumisen päivä, jota lokakuun kymmenes päivä vietetään.Eli ihan pian.Tapahtuman kotisivut löytyy osoitteesta www.epaonnistumisenpaiva.fi.Kannattaa käydä lukemassa ja katsomassa videoita,joissa epäonnistumista melkein suositellaan.Sieltä voi saada paljon hyvää ja piristävää mieltä mukaan!

Aurinkoista torstaita kaikille!Sen on sanottu olevan toivoa täynnä.

 

2 thoughts on “Epäonnistimiselle altistuminen on synnynnäistä.

  1. Anna W/drop outit

    Epäonnistuminen nähdään usein henkilökohtaisena katastrofina. Toinen tapa käsitellä epäonnistumisia on pitää niitä arvokkaina kokemuksina, joiden kautta voidaan oppia myös jotain uutta. Epäonnistumiset saatetaan yhdistää yksinomaan yksilön henkilökohtaisiin kykyihin ja näin yritystä korostavat uskomukset voivat jäädä toissijaisiksi. Itsensä vähättely epäonnistumisten seurauksena onkin varsin yleistä. Etukäteen on vaikea sanoa, mitkä aikaansaannokset maksavat itsensä takaisin, koska epäonnistumisen uhka on koko ajan olemassa. Epäonnistumisen ollessa kiellettyä ei ole välttämättä helppoa yrittää uusia toimintatapoja.

    Näen, että epäonnistumisia ei pitäisi pelätä liikaa. Oivallus siitä, että vaikeudet ja epäonnistumiset ovat olennaisia menestymisen kannalta, on tärkeää. Olisi hyvä tarkastella asioita jonkinlaisen itseironian mallin kautta, jolloin itseä ei otettaisi niin vakavasti.

  2. Jenni Kivilahti

    Hieno aloitus blogiviikkoon! Olen samaa mieltä, ilman epäonnistumisia, miltä onnistumiset tuntuisivat? Eivät miltään. Ihmisten pitäisi oppia tässä yhteiskunnassa, että pienistäkin onnistumisista seuraa hyvää ja mahdullisuus oppia itsestään. Käyn tsekkaamassa tapahtuman nettisivut!

Comments are closed.