Miten suhtaudut epäonnistumiseen? (Hanna Aarnion blogi)

Koska  Hanna Aarniolla ei ole vielä jostain syystä lupia tänne blogin kirjoitus puolelle, niin minä lupasin copypasteta sen tänne:

 

Minulla on ilo jatkaa epäonnistumis-teemalla, josta haluan ensin nostaa esille hieman toisenlaisen näkökulman: on välttämätöntä epäonnistua. Niin kauan kun kyseessä on ihminen, epäonnistuminen kuuluu olennaisena osana elämään. Kukaan ei pääse tilanteeseen, jossa hallitsisi kaikkia  toimintaansa vaikuttavia tekijöitä. Inhimillisyys tarkoittaa tavallaan myös olosuhteidensa uhrina olemista. Kysymys on siitä, pelkääkö väistämätöntä, vaiko ei. Markku Niemivirta nosti tutkijatapaamisessa esille, että epäonnistumista pelkäävät henkilöt myös epäonnistuvat useammin kuin pelottomasti suhtautuvat. Aivoissa on tiettyjä BIS:iksi ja BAS:iksi kutsuttuja mekanismeja, jotka vaikuttavat siihen, esiintyykö koehenkilöllä lähestymis- vai välttelykäyttäytymistä reaktiona erilaisiin ärsykkeisiin. Jokaisella ihmisellä nämä järjestelmät ovat yksilöllisiä ja ilmeisesti myös synnynnäisiä. Tämä on yksi selitys sille, miksi eri yksilöt reagoivat samanlaisissa olosuhteissa epäonnistumiseen eri tavalla. Omaan käytökseensä voi silti vaikuttaa esimerkiksi muuttamalla omaa asennettaan.

Jatkan hieman Jennin jo käsittelemää epäonnistumisen pelko-aihetta. Minua inspiroi Sara Blakelyn kertomus siitä, miten hänen isänsä oli kasvattanut suhtautumaan epäonnistumiseen. Isä oli säännöllisesti kysynyt päivällispöydässä Saralta ja tämän veljeltä epäonnistumisista antaen heille kiitosta yrittämisestä. Kun isä kuuli lapsilleen sattuneista epäonnistumisista, hän tiesi heidän yrittävän onnistumista. Ilmeisesti kasvatusmetodi toimi. Näin taustatiedoksi: Sara Blakely on Spanx-nimisen alusvaateketjun perustaja ja on väitetty, että olisi myös maailman nuorin omalla toiminnallaan rikastunut naispuoleinen miljonääri. Blakelyn yritys toimii nykyisin yli 50 eri maassa. Hämmästyttävintä on, ettei hänellä ollut toimintaa aloittaessa mitään muodollista koulutusta yrittäjänä olemiseen. Tässä siis yksi menestystarina henkilöstä, joka ei pelkää epäonnistua.

Pakko myöntää, että minä ainakin epäonnistun aika usein epäonnistumisen sietämisessä… Onko teidän muiden helppoa päästä yli omien virheiden aiheuttamasta pettymyksestä?

Onnekasta loppuviikkoa ja rohkeutta epäonnistumiseen!

Hanna A.

Tässä vielä pari linkkiä, joista otin tietoa Sara Blakelysta:

http://globalpublicsquare.blogs.cnn.com/2013/08/24/sara-blakely-spanx-and-the-american-dream/

http://www.huffingtonpost.com/mohamed-a-elerian/spanx-billionaire-founder_b_3814723.html

588 thoughts on “Miten suhtaudut epäonnistumiseen? (Hanna Aarnion blogi)

  1. Maria F / Kaksikieliset

    Precis som många av ni andra, anser jag också att man själv ofta är den hårdaste domaren när det gäller egna misslyckanden och det är ofta den egna inställningen som avgör i vilken mån misslyckandet påverkar en. Att misslyckas hör till livets gång men man väljer själv hur man hanterar det. Man kan välja mellan att ge upp och låta livet trampa över en eller att ta lärdom av sina misstag och komma tillbaka som en starkare människa. Detta är dock inte det lättaste i dagens samhälle där människor tvingas leva under ständig press på att konstant utvecklas och prestera bättre både i arbetslivet och i det privata. Jag anser därför att man både i skolan och på arbetsplatser borde satsa på att utveckla såväl elevernas självkänsla som självkännedom.

  2. Venla Luukkonen

    Huomaan itsekin epäonnistuvani yllättävän usein siinä, etten osannutkaan suhtautua johonkin ikävään tilanteeseen niin kuin halusin.Mutta olen myös huomannut,että joka kerran osaan katkaista pettymykseltäni siivet ripeämmin,enkä jää surkuttelemaan tilannetta liian pitkäksi aikaa.Enkä varsinkaan arvota itseäni niin paljon onnistumisieni tai epäonnistumisieni mukaan.Siinä meillä kaikilla kai tapahtuu luonnollista kehitystä,että ymmärrämme arvomme koostuvan muusta kuin ulkoisista saavutuksistamme.Pettymyksen tunne myös laimenee, joka kerta se tulee kylään laimempana ja häipyy yhä nopeammin.Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta saada niin mahtavaa kasvatusta,että keskulteltaisiin illallis-pöydässä omista epäonnistumisista noin rakentavassa hengessä. Onneksi se tapahtuu sitten ihan luonnollista kautta kun kasvamme omillamme epäonnistumisten edessä.Ja hyvä niin.Ne vievät meidät aina kohti uutta ja ihmeellistä.

  3. Monica/ drop-outit

    Blogikirjoituksen lopuksi kirjoitettiin mielestäni kuvaavasti epäonnistumisesta epäonnistumisten sietämisessä. Kaikki joutuvat kokemaan epäonnistumisia. Ehkä olennaista ei ole pyrkiä välttämään epäonnistumisia vaan pyrkiä onnistumaan epäonnistumisten käsittelemisessä. Jos tuntee, että on epäonnistunut, voisi pohtia syitä epäonnistumiseen tai sen tunteeseen eikä jäädä harmittelemaan tilannetta. Helppoa tämä ei ole, mutta jälkikäteen epäonnistumisia pohtiessa huomaa usein, kuinka paljon juuri näistä tilanteista on tullut opittua. Lisäksi jos aina onnistuu, ei todennäköisesti myöskään kokeile uusia asioita ja ota riskiä, että saattaisi kokea jotain mielenkiintoista. Voisiko epäonnistumisista ajatella, että taas olen oppinut jotain, joka avaa minulle uusia mahdollisuuksia?

Comments are closed.