Primitiiviset tunnereaktiot kriittisen reflektion siemeninä

emotions

Niinpä. Eri syistä ryhmämme jäsenet tarttuivat tunnereaktiorikkaaseen lööppiaiheeseen “Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä“. Polveileva lööppi herätti huomion vielä muodostumattomassa ryhmässämme arvoituksellisuudellaan: mitä teksti oikeastaan edes tarkoittaa? Ryhmä tuntui muodostuvan tämän kimmokkeen ympärille ja ryhmämme keskustelu pyöri pitkälle edellä mainittua kysymystä peilaten. Siispä tässä blogi-kirjoituksessa avataan ryhmämme näkökulmaa lööpin “Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä” merkityksestä.

Ryhmämme näkemykset, tuntemukset ja intuitiiviset ymmärrykset lööpin aiheesta vaihtelivat suuresti ja herättivät hedelmällistä keskustelua. Henkilökohtaisesti minua veti aiheessa puoleensa ajatus emootioiden vaikutuksesta oppimisprosessiin. Muita ensisijaisia kiinnostuksenherättäjiä olivat muun muassa mielenkiintoinen metafora siemenestä, ajatus primitiivisistä ja hallitsemattomista tunteista, kriittinen reflektio ajattelutapana sekä ylipäätänsä otsakkeen sisäänsä kätkemä arvoituksellisuus. Enteenomaisesti vaikutti siltä, että kimmoke aiheeseen löytyi nimenomaan ensisijaisesti intuitiivisesta ajatuksesta tai tunteesta, johon lööpin teksti johdatti.

Määrittelyssämme otsake jakautui kolmeen osaan: 1) Primitiiviset tunteet, 2) kriittinen reflektio ja 3)siemen-metafora.

1) Primitiiviset tunteet määrittyivät keskustelussamme intuitiivisiksi, äkillisiksi ja tiedostamattomiksi tunteiksi, kuten pelko, innostus, ahdistus tai vaikkapa kiireen tuntu.

2) Reflektion wikipedia-määrittely taas kuuluu “Reflektio on yleiskäsite niille kognitiivisille ja affektiivisille toiminnoille, joilla yksilö pyrkii selvittämään kokemuksiaan tavoitteenaan uuden tiedon konstruointi tai uusien näkökulmien löytäminen.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Reflektio, alkuperäinen lähde Mezirow, J. et al.: Uudistava oppiminen. Helsinki: Painotalo Miktor, 1996). Kriittinen reflektio olisi siis henkilön tai organisaation tietoista oman toiminnan tai toimintojen tarkastelua kriittisessä valossa.

3) Otsakkeen siemenmetafora herätti pohtimaan tutkijan esittämää suhdetta primitiivisten tunnereaktioiden ja kriittisen reflektion välille: onko primitiivinen tunnereaktio kriittisen reflektion ehto tai seuraako primitiivisestä tunnereaktiosta aina kriittistä reflektiota. Siemen-metaforaa seuraten, tulkitsimme ettei tutkija suoraan esitä väittämää siitä, että tunnereaktiota seuraa aina reflektio tai ettei mikään muu kuin primitiivinen tunnereaktio voisi olla kriittisen reflektion kimmoke.

Lööppiotsakkeen tavaamisen jälkeen olimme vielä hieman ymmällämme siitä, mitä tutkija yrittää käytännön tasolla viestiä. Onko esimerkiksi turhautumisen tunne rakentava alusta toiminnan kriittiselle reflektoinnille? Olisiko primitiivisten tunnereaktioiden tuottaminen kätevä työkalu kasvattajalle? Primitiivinen tunnereaktio vaikuttaa hallitsemattomalta tilalta ja intuitiivisesti kokisin tyynen ja rationaalisesti hallitun tunnetilan olevan hyvä lähtökohta objektiiviseen otteeseen esimerkiksi oppimisprosessissa. Voisiko olla että tutkija ottaa kriittistä kantaa edellä kuvattuun järjen hallitsemaan maailmaan, missä tunteet on sysättävä syrjään, ja painottaa emootioiden merkitystä yksilön suhtautumisessa ympäristöönsä?

Kysymysten pohtiminen tuotti hyvää keskustelua ja viritti ajatuksia. Ensimmäisenä oppimistehtävänämme on pohtia mahdollisia tutkimuskysymyksiä ja -metodeita, joita aiheeseemme voisi soveltaa. Äkkiseltään mieleeni tulee muutamia viitekehyksiä, jotka liittyvät aiheeseemme. Esimerkiksi konstruktivistinen sekä tutkivan oppimisen oppimiskäsitys korostavat yksilön oman kontekstin merkitystä oppimisprosessissa. June Price Tangneyn tutkimus häpeästä ja syyllisyydestä sekä emootioiden vaikutuksesta sosiaaliseen käyttäytymiseen luotaa emootioiden ja toiminnan suhdetta. Kolmantena esimerkkinä voisi olla Daniel Kahnemanin ajatukset ihmisen nopeasta ja hitaasta ajattelusta sekä näiden suhteesta ihmisen kognitiivisiin vääristymiin.

Mitä tuntemuksia lööppiotsake herätti sinussa ja miten tulkitset sitä itse?

– Otso / primitiiviset tunteet

129 thoughts on “Primitiiviset tunnereaktiot kriittisen reflektion siemeninä

  1. Pohtiessamme ryhmämme kanssa lööppiämme koetimme päästä sisään aiheeseen tosielämän esimerkkien kautta. Viimepäivinä sosiaalisessa mediassa on liikkunut Hyvinkääläisen kahvilatyöntekijän kirjoitus kehitysvammaiseen henkilöön kohdistuneeseen haukkumiseen liittyen. Tilanteessa iäkkäämpi asiakas haukkui kovaäänisesti toista kahvilan asiakasta tämän kehitysvamman takia ja tästä järkyttyneenä kahvilan työntekijä kieltäytyi palvelemasta iäkkäämpää asiakasta. Kirjoituksessaan kahvilan työntekijä paitsi tuo asian julkisuuteen, hän myös pohtii omaa käytöstään ja pahoittelee epäasiakaspalvelijamaista käytöstään, vaikkakin kokee toimineensa tilanteessa moraalisesti oikein. Tilanteessa on hyvin nähtävissä kuinka työntekijän primitiiviset tunnereaktiot vaikuttavat asiakaspalvelijan käyttäytymiseen ja on saanut työntekijän reflektoimaan omaa toimintaansa. Tapaus on luettavissa mm. osoitteessa: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090918645718_uu.shtml

  2. Hei Otso! Halusin lukea kirjoituksesi rauhassa ajatellen ja se olikin omia pohdintoja herättelevä teksti…
    Ajatuksesi “emootioiden vaikutuksesta oppimisprosessiin” oli mielenkiintoinen ja olen samaa mieltä jos haetaan tehokasta oppimista (opiskelumaailmassa tai muuten ihmisenä).
    Primitiiviset tunnereaktiot paljastavat mielestäni “riisutun” asenteen, mielipiteen tai näkökulman ja jos todella haluaa kehittää itseään eli reflektoida kriittisesti niin täytyisi uskaltaa tarttua noihin “siemeniin”.. Onko teidän mielestä tarpeeksi aikaa arjessa siihen?

  3. Mielenkiintoinen aihe ja sitäkin mielenkiintoisempia pohdintoja! On kiva päästä näin blogitekstin kautta kurkistamaan teidän ryhmänne toimintaan 🙂

    Ensimmäinen ajatukseni lööpistä oli, että kriittinen ajattelu on mahdollista primitiivisistä tunnereaktioista käsin, tai toisin sanoen: primitiiviset tunteet voivat toimia yllykkeenä kriittiselle ajattelulle. Esimerkiksi, jos minua ahdistaa jokin tilanne, on tämä ahdistus siemen/yllyke/lähtökohta tilanteen tietoisemmalle pohdinnalle: mikä tilanteessa tuntuu pahalta ja miksi?

    Tässä yksi johtamiskoulutuksen kentältä napattu määritelmä: “Critically reflexive practice embraces subjective understandings of reality as a basis for thinking more critically about the impact of our assumptions, values, and actions on others.” (Cunliffe, A. L. 2004. On becoming a critically reflexive practitioner. Journal of Management Education 28(4), 407-426.)

  4. Mielestäni lööppiotsake ¨Primitiiviset tunnereaktiot kriittisen reflektion siemeniä¨ on erittäin mielenkiintoinen ja tyyliltään arvoituksellinen. Ainakin oma kiinnostukseni heräsi heti. Ymmärsin lööppiotsakkeen tarkoittavan sitä, että ensisijaiset tunnereaktiot synnyttävät kriittistä tarkastelua ja analysointia tai voivat johtaa siihen. Varsinkin voimakkaat tunteet johtavat usein kriittiseen reflektointiin ainakin omalla kohdalla.

    Mielestäni ylipäätään on mielenkiintoinen tuo ajatus emootioiden merkityksestä yksilöiden suhtautumisessa ympäristöönsä, koska se miten yksilö kokee ympäristönsä on heijastus yksilöstä itsestään. Siihen vaikuttavat esimerkiksi tunteet, kokemukset ja odotukset. Juuri mielenkiintoinen on tämä kokonaisuus, jonka perusteella ympäristö koetaan sekä mistä tekijöistä ja taustoista se rakentuu. Vaikea kuvitella maailmaa, jossa pystyisimme ohjaamaan kaikkea järjellä.

Comments are closed.