Blogiviikon aloitus

Heipähei! Täällä teknologia kouluissa ryhmä. Lööppinämme on ”Muuttuuko mikään kouluissa teknologian käyttöönoton myötä?”. Pohdimme ensimmäisellä kurssikerralla sitä, kuinka teknologian käyttöönootto vaikuttaa erilaisiin ja eri ikäisiin oppijoihin peruskoulussa, toisen asteen oopilaitoksissa ja jatko-opiskeluissa? Lisää aiheesta tulossa! Mitä mieltä te olette?

five-ways-schools-are-using-technology-in-the-classroom-1

Terveisin: Kira, Venla, Wilhelmina, Peppiina, Emilia, Henna ja Tuulikki

402 thoughts on “Blogiviikon aloitus

  1. Todella ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe teillä! Itse olen jostain syystä hieman “huolissani” teknologian hyökyaaltomaisesta vyörymisestä yhteiskunnan joka soluun.

    Tietenkin se auttaa ja helpottaa montaakin asiaa kaikkien meidän elämässä. Saadaan nopeasti ja tehokkaasti jaettua tietoa, kyetään käyttämään erilaisia metodeja (ei pelkkää ruutuvihkoa ja liitutaulua), “läksyt” voi aina tarkistaa minuutissa netistä eikä esitelmän tekoa varten tarvitse selata isoa kirjakasaa. Kaikki on nopeaa, täsmällistä ja tehokasta. Kuten länsimainen maailmakin tällä hetkellä on, kaiken pitää tapahtua tehokkaasti. Kuitenkin samaan aikaan olemme huolissamme liiallisesta kiireestä ja stressistä. Mielestäni teknologian käyttöönotto kouluissa opettaa lapset ja nuoret jo hyvin pienestä pitäen “ylitehokkaaseen” ajattelumalliin.

    Ongelmana teknologiassa on myös todella konkreettiset asiat, kuten käsinkirjoitustaidon huononeminen tai kirjojen lukemisen väheneminen. No mihin sitä käsinkirjoitustaitoa muka tarvitaan kun on tietokone? Samantyyppinen kysymys on omalta ala-asteajaltani “mihin mä matikkaa tarviin kun mulla on laskin?”. Uskallan väittää, että matematiikan ymmärtäminen, käsin kirjoittaminen ja kirjojen lukeminen lisää ihmisen hahmotuskykyä ja laajentaa maailmankuvaa, tätä teknologia ei voi korvata.

    Helsingin Sanomissa oli juuri viikko sitten juttu suomalaisten nuorien, erityisesti poikien, lukemisen vähenemisestä. Tässä yhdysvaltalaisen lukutaidon ja kirjallisuuden tutkijan William G. Brozon mielestä lukeminen luo mahdollisuuksia parempaan elämään. “Kyse ei ole vain lukutaidosta vaan myös siitä, että kirjallisuus laajentaa maailmankuvaa ja opettaa tulkitsemaan inhimillistä elämää ja ihmissuhteita paremmin.”

    http://www.hs.fi/kulttuuri/Lukeminen+vähenee+Suomessa++erot+tyttöjen+ja+poikien+välillä+suurimmat+maailmassa++/a1410323998295

    Mielestäni teknologian käyttöönotto suuremmassa mittakaavassa, ja erityisesti nuorten kanssa käytettäessä, tavallaan liikaa yksinkertaistaa maailmaa ja ihmisten ajattelutapaa. Se saattaa luoda aivan erilaisen sukupolven, jolla on vähemmän kykyä ymmärtää ihmisyyttä, toisiaan ja tätä maailmaa.

    Tai sitten minä olen vain vanha pieru, joka murehtii liikaa 😀

    1. Pysäyttävä kirjoitus Marianne! Olen myös huolissani teknologian leviämisen negatiivisista vaikutuksista yksilön kasvuun ja kuvailet osuvasti minunkin päässä pyöriviä kysymyksiä…

      Uskon että kaikki tuntematon voi epävarmuudellaan pelottaa eli tässä tapauksessa tuskin kukaan osaa sanoa millainen lapsi on ihmisenä aikuisena kun elää teknologian vaikutuksien keskellä. Minusta on tärkeetä pohtia kriittisesti miten löydetään kultainen keskitie opetukseen, joka tukee lasten hyvinvointia tämän kaiken pirstaleisuuden keskellä. Helpommin sanottu kuin tehty.
      Teknologian käyttö kouluissa on tätä päivää ja mielestäni se on hyvä asia, jotta Suomi pysyy kehityksessä mukana. Sen käyttö varmasti tehostaa oppimista ja motivoi lapsia, mutta mielestäni se tarvitsee aivan ehdottomasti myös vastapainoa luonnosta, liikunnasta, taiteesta yms. ja aidosta vuorovaikutuksesta ihmisten välillä.

      Mitä mieltä te olette? Muuttuuko teidän mielestä motivaatio-ongelmat parempaan suuntaan teknologian avulla?

  2. Missä on tykkää-nappula? Hyviä kommentteja! Varsinkin puhe tehokkuuden liiallisesta ihannoinnista. Musta on ihan tervettä, että oppikirjan voi helposti laittaa sivuun ja keskittyä muuhunkin tekemiseen. Puhelinta on huomattavasti vaikeampi laittaa sivuun. Sekin on jotenkin vänkää, että tuntuu, että ihmisille tulisi antaa opetusta juuri sen vapaa-ajan ja vastapainon ottamisesta. Tehokkuudesta tulee helposti automaattinen elämäntapa, jota ei huomaa kyseenalaistaa. Ihmekköskään, että self help -kirjallisuus ja down shifting ovat nousussa… Vaikka onhan sekin nyt hieno ajatus, että mun mielikuvitus ei varmasti riitä kuvittelemaan, mitä tulevat sukupolvet pystyykään kehittämään teknologiataitojensa avulla!

  3. Tuli näistä aiemmista vastauksista mieleeni pari artikkelia, mitkä keväällä luin Helsingin Sanomista. Toisessa niistä kerrotaan, mitä hyvää on saatu aikaiseksi, kun on otetti nykyteknologiaa (kuten tabletit) mukaan urheilutunnille ja toisessa kasvatustieteiden professori käyttäytymistieteiden laitokselta puolustaa nykyteknologian mukaanottoa koulujen kehittämisessä.
    Artikkelit:
    http://www.hs.fi/urheilu/a1401254657255
    http://www.hs.fi/elama/a1400041386828

    Itse en ole sitä sukupolvea, joka on syntynyt iPhone kädessä ja olen oppinut, ettei sen käyttö koulussakaan ole suotavaa. En kuitenkaan allekirjoita väitettä siitä, että nykyteknologia olisi vain pahaksi, saisi meidät kiirehtimään jne. Vaikutusta kiireiseen elämänrytmiin, tehokkuuden ihannointiin ym. on hyvin paljon ympäröivällä yhteiskunnalla ja sen ihanteilla, teknologia on enemmänkin vain apuväline näiden ihanmteiden toteuttamiselle. Toisaalta se voi olla apuväline myös positiivisiessa kehityksessa, kuten em. artikkeleissa tuodaan ilmi.

    Näkisin tälle nykyiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle tärkeänä vastapainona sen, että kouluissa opetettaisiin tasapainon hakemista omassa elämässä. Tarkoitan sitä, ettei vallalla olisi pelkkä kiireen, suorittamisen ja tehokkuuden ihainnointi, vaan käsiteltäisiin myös taitoja rauhoittua, olla tässä hetkessä, löytää itselleen tärkeät asiat ja nähdä, ettei kaikessa tarvitse olla mukana kaiken aikaa, eli sellaista itsetuntemusta ja uskallusta kuunnella sitä, mitä tarvitsee. Hankalia taitoja näin aikuisellekin, mutta näkisin että nykyaikana tärkeitä aiheita ottaa käsittelyyn jo lapsena. Mielestäni tämä on parempi vaihtoehto kuin se, että yritetään kynsin hampain pitäytyä kiinni menneisyydessä esimerkiksi ihannoimalla vanhaa arvomaailmaa, tekemisen malleja jne. Se, että koulussa ei kannattaisi hyödyntää teknologiaa, kuulostaa vähän samalta kuin minulle olisi sanottu lapsena, ettei kaupasta sitten hankita muovisia leluja, vaan saan leikkiä käpylehmillä. Tällainen ajattelu on aikamoista taistelua tuulimyllyjä vastaan ja näkisin paremmaksi sen, että hypäisimme villisti mukaan, emme vain nykyhetkeen vaan tulevaisuuteen ja alkaisimme pohtia, mihin tulevaisuudessa voisimme päästä esim. teknologian käytössä kouluissa.

  4. Tuli tässä mieleen että kun pohditte eri ikäisiä oppijoita, peruskoulusta jatko-opiskeluun, niin mitenkäs teknologian huomioiminen varhaiskasvatuksessa? Se on myös hyvin ajankohtainen aihe jakyllä päiväkodeissakin käytetään Smart boardeja ym. yhtälailla opetuksen apuna kuin peruskouluissa ja lukioissakin.
    Esimerkiksi Oppimiskeskus Innokas tekee yhteistyössä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kanssa Finnable Innovatiivinen koulu tutkimus- ja kehittämishanketta, jossa on mukana päiväkoteja, kouluja, kirjastoja, yliopistoja, järjestöjä ja yrityksiä.
    Täältä voitte lukea lisää: http://www.innokas.fi/about/

  5. Odotan innolla aihettanne sillä itselläni on vahva mielipide teknologian yleistymisestä koulutuksessa. Sillä on paljon annettavaa ja se tuo helpostusta oppimiseen. Mielestäni sitä on hyvä hyödyntää ja koulussa pitäisi olla enemmän teknologia opetusta, esimerkiksi koodausta. Toisaalta en pidä siitä kuinka se on valtaamassa koko koulutusta. Se, että ylioppilaskirjotukset ollaan siirtämässä sähköiseen muotoon on mielestäni huolestuttavaa, sillä pelkään että tätä menoa mahdolliset lapseni tai lapsenlapseni syntyvät aikakautena jolloin käsinkirjoitus on historiaa ja heille ei synny esim omaa käsialaa.

  6. Hyviä kommentteja! Kuten Reetta Mietola ensimmäisellä luennolla sanoi kertoessaan lapsensa tahtovan älypuhelimen: onko nykyopetuksessa sitten oikeasti tärkeintä, että kaikilla on teknologisesti hienot pelit ja vehkeet? Vaikka koululla olisi tarjota välineistöä, arvottaa teknologia silti, jos oppilaat esim. saavat käyttää tunneilla omia älypuhelimiaan opintojen tukemiseksi. Myöskin resurssit eri koulujen välillä voivat eriarvoistaa kouluja. Korjaako positiivisen diskriminaation malli kaiken?

    Olen itse sillä kannalla, että nykyään teknologian ollessa vallitsevaa, sitä on hyvä hyödyntää myös koulumaailmassa, sillä se on valitettavasti asia, joka on oppilaita ehkä lähinnä. Kuitenkin pitäisi olla “rajansa kaikella” eikä koko peruskoulujärjestelmän tarvisi pyöriä teknologian ympärillä. Työskentelin itse Steiner-koulussa, jossa teknologiaa käytetään opetuksessa varsinaisesti vasta yläasteella (kai vasta 9. luokalla ensi kertaa kunnolla?). Se tekee aikamoisen eron muihin kouluihin Suomessa. Pidän Steiner-aatteesta ja lähelle luontoa ajatuksesta, mutta mietin silti sitä, onko liitutauluopetus kaavoihin kangistunutta ja Rudolf Steinerin aatteita aliarvioivaa opetusta, sillä Steiner oli aikaansa nähden edistyksellinen.

    Kuten jossain aiemmassa kommentissa mainitsin, blogia käytettiin hyväksi eräässä peruskoulussa, jossa olin yläasteen äidinkielen sijaisena. Minusta blogin hyödyntäminen oli mukavaa ja nerokasta. Kuitenkin suurin ongelma tunneilla oli, ei oppilaiden keskinäinen höpötys, lappujen tai kumien heittely, vaan älypuhelimet. Vaikka tunnilla käytettiin teknologiaa, ei opitukseen keskitytty, sillä oma teknologia “antoi luvan” myös aiheesta eksymiseen, “opettajan huomaamatta”.

    Tällaiset asiat aiheuttavat ristiriitaa, mutta olen silti sitä mieltä, että teknologia avaa paljon uusia mahdollisuuksia opetuksessa.

    PS. postauksen kuva on ihana!

  7. Sain juuri luettua kaikki blogivastuu viikkonne blogipostaukset.Aiheet oli mielenkiintoisia ja hyvin jaettu eri teemoihin. Todella mielenkiintoista luettavaa 🙂

  8. Kuten edelliset kirjoittajat, minustakin teknologian yleistymisellä on huonoja puolia. Toki niitä hyviäkin löytyy, mutta pidän tosi tärkeänä sitä, ettei kaikki elämä keskity vain ruudun tuijottamiseen. Oli se sitten läksyjen tai vapaa-ajan muodossa.

    Susannen kysymykseen “Muuttuuko motivaatio parempaan suuntaan teknologian avulla?” minun vastaukseni: Luulen, että toisaalta oppilaat ovat varmasti innoissaan hienoista tableteista ja muista teknologiaopetusvälineistä, mutta uskon, että niihinkin totutaan ja innostus laantuu. Tabletit ym. voivat toisaalta mielestäni viedä kiinnostusta itse opiskeltavasta asiasta. On helpompi mennä samalla nettiin tekemään muita juttuja tai jutella kavereiden kanssa somessa. Eli en usko motivaation erityisemmin muuttuvan.

    Mielestäni tässäkin asiassa tärkeintä olisi kultainen keskitie: teknologiavälineitä voi käyttää opetuksessa, unohtamatta kuitenkaan käsinkirjoituksen tärkeää taitoa tai luonnossa liikkumista. Ehkä lapsille pitäisi erityisesti opettaa sitä, että myös ilman puhelinta tms. voi olla hetken.

    Mikaela Mäki/Hiljainen tieto

Comments are closed.