Motivaatio-ryhmän toiminta on käynnistynyt nimensä mukaisissa merkeissä. Aiemmat kokemukseni ryhmätyöskentelystä ovat varsin painajaismaisia, mutta nyt ryhmätapaamiset ja yhteistyö ovat toimineet oikein mukavasti ja tosi motivoivasti! Porukassa on ollut vapautunut tunnelma, kaikki ovat päässeet osallistumaan keskusteluun ja nauruakin on piisannut. Opiskelun ohessa myös kakkureseptit ovat kiertäneet…
Motivoivaa on ollut työskentelytapammekin. Otimme heti ensitapaamisella käyttöön Google Driven työvälineeksi. Osalle se oli aivan uusi tuttavuus, mutta hyvin sen tuntuu lutviutuvan kaikilta jo nyt. Itse olin käyttänyt sitä aiemmin tekstien yhteiseen työstöön, mutta en koskaan aiemmin näin isolla porukalla. Joka kerta on yhtä jänskää seurailla oman tietokoneen näytöltä kirjain kirjaimelta kun kaveri kirjoittaa dokumenttiin omalla koneellaan vieressä – tai näytöllä näkyy useita eteneviä kursoreita eri kohdissa.
Luulen, että tällainen työskentelytapa, jossa kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus osallistua tekstin kirjoittamiseen, luo yhteishenkeä verrattuna siihen, että joku yksittäinen ryhmän jäsen kokoaa valmiin lopputuotoksen muistiinpanoista.
Millaisia kokemuksia teillä on ryhmätyöstä tällä kurssilla tai jossain muualla?
Mukava kuulla uusista positiivisista kokemuksistasi! Taidan olla onnekas, sillä itselläni on varsin hyviä kokemuksia ryhmätyöskentelystä ja tämä kurssi on vahvistanut niitä entisestään. Myös meidän ryhmätyöskentelymme on lähtenyt hyvin käyntiin. Tänään juuri keskustelimme, kuinka stressaavaa tämän kurssin suorittaminen olisikaan, jos joutuisi pakertamaan yksin.
Ryhmässä on ollut helppoa vaihtaa ajatuksia ja mielestäni kaikkia on kuunneltu. Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että yhdessä ahertaminen lisää yhteishenkeä. Tietysti ryhmätyöskentelyssä on myös omat ongelmansa, mutta mitään suurempaa ei ole vielä tullut vastaan. Kuulisin myös mielelläni lisää teidän muiden kokemuksista. 🙂
Olipa hauskaa kuulla Google Driven käytöstä. Olen itse tutustunut ohjelmaan vasta muutama viikko sitten, mutta ensikokemusten perusteella se vaikuttaa varsin hyödylliseltä ja helppokäyttöiseltä. Täytyypä pistää tämä vinkki korvan taakse ja kokeilla ohjelman käyttöä myöhemmin myös oman ryhmäni kanssa!
Meidänkin ryhmässämme on käytetty Google Drivea. Minulle se oli aivan uusi tuttavuus, mutta onneksi sen käyttäminen on ollut varsin helppoa. Tuntuu jotenkin dynaamiselta muokata tekstiä kaikki yhtä aikaa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Perinteisestihän yhdessä kirjoittaminen on tarkoittanut sitä, että istutaan kaikki saman koneen ääressä, tai sitten leikkaaillaan, liimaillaan ja lähetellään tekstipätkiä, mikä on aika raskasta ja hidasta. Drivessa kirjoittaessa voi tehdä joustavampaa työnjakoa, ja sitä paitsi usean kirjoittajan tekemästä tekstistä on siellä helpompi saada tyyliltään yhtenäinen. Olen samaa mieltä siitä, että ryhmähengen kannalta tällainen työtapa on hyvä!
Olipa piristävä kirjoitus Katri:)
Oikeastaan, täytyy sinua sekä muita ryhmäläisiämme tässä yhteydessä vielä kiittää Google Driven sekä muiden “teknologisten käytäntöjen” opettamisesta ryhmätyötä tehdessämme. On ollut helpottavaa, kun olet/olette auttaneet ja opastaneet maltillisesti ryhmätyöskentelymme alusta asti kaikenlaisissa tietokoneen käyttöön liittyvissä haasteissa. On hienoa, että ryhmässä syntyneet ideat ja ohjeistukset tukevat niin oppimistilannetta, kuin arjen askareita luentojen ulkopuolella. Tehtävien tekeminen tietokoneella myös luentojen ulkopuolella on huomattavasti helpompaa kuin aikaisemmin. Lisäksi olen saanut paljon enemmän irti ryhmä-kerroista, kun olen nähnyt muiden ajatukset kirjoitettuna Google Driveen samalla kun itse olen pohtinut jotakin asiaa.
Myös omasta mielestäni ryhmätyöskentelymme on sujunut hyvin, ja välikommentit aiheiden vierestä todella pitävät vireyden yllä, vaikka toisinaan kyseiset kakkureseptit ovatkin innostaneet enemmän kuin ehkä pitäisi;) Mielestäni kuitenkin asian vierestä lipuvat kommentit pitävät mielenkiinnon ja positiivisen hengen yllä mainiosti.
Varoituksen sana myöskin tulevia tapaamisia koskien: iänikuiset kyselyni tietokoneen ja erilaisten ohjelmien käytöstä eivät todennäköisesti tule loppumaan:D
Olisi mielenkiintoista kuulla myös monilta muilta, minkälaisia tunnelmia tämä kurssi on herättänyt?:)
Oma suhtautumiseni ryhmätyöskentelyyn on kaksijakoinen. Tykkään työskennellä itsenäisesti ja omassa rauhassa, joten porukassa tekeminen on minulle aina jollain tasolla työskentelyä epämukavuus alueella. Toisaalta olen oppinut vuosien myötä, varsinkin työelämän kautta, että yhdessä tekeminen on monessa hommassa onnistumisen edellytys. Yksittäiset tehtävät on usein helppo hoitaa itse, mutta pidemmissä projekteissa vastuun jakaminen ja muiden innostaminen mukaan tuo hommalle enemmän sisältöä ja jatkuvuutta. Myös oman työnteon kehittämisen edellytys on se, että saa muilta palautetta ja oppii hyödyntämään sitä.
Ryhmätyön harjoittelu ei ole minusta aina kovin helppoa ja itsestään selvää. Monilla kursseilla on hvyin lyhyitä ja päälle liimatun tuntuisia projekteja, joissa juuri ajan puute estää ihmisiä tutustumasta ja motivoitumasta yhteistyöhön. Tällä kursilla olen tykännyt ryhmätyön suhtee siitä, että meillä on selkeät raamit milloin hommia tehdään ja riittävästi aikaa sen tekemiseen. Se on myös hyvä, että ryhmät tekevät useita pienempiä tehtäviä yhden suuren sijaan, jolloin jokaisella on mahdollista osallistua työskentelyyn eri tavoin eri tehtävissä.
Kiva Katri kun kirjoitit tästä aiheesta. Ja hauska kuulla, että muillakin ryhmillä on lähtenyt ryhmätyöt hyvin käyntiin. 🙂
Itse olen myöskin nauttinut tästä ryhmätyöskentelystä kovasti. Olen huomannut ryhmätyöskentelyn tehostavan omaa oppimista ja lisäävän paljolti oppimisen mielekkyyttä. Erityisen tehokkaalta tavalta on tuntunut se, että kaikki pohtivat kotona jotakin asiaa tai kysymystä seuraavaa kertaa varten, ja kun taas tavataan, niin tarkastellaan jokaisen pohdintoja ja kootaan ne yhdessä kokonaisuudeksi. Tässä yhdessä pohtimisessa ja kokoamisessa olen huomannut, miten paljon emennän saamme aikaan yhdessä, kuin esim jos kaikki tekisivät eri asiaa. Muiden kommenteista, näkökulmista ja mielipiteistä oppii hurja paljon. Kun lyömme viisaat päämme yhteen, saamme aikaan hurjan paljon enemmän, kuin kukaan meistä yksin saisi.
Aivan kuten Sandra sanoikin, niin leppoisuutta ja ryhmähenkeä tuo myös se, että voi vapaasti avautua myös itse työhön liittymättömista asioista. On ihanaa, kun ryhmätyötilanteissa tunnelma on hyväksyvä ja avoin. Kuka vaan voi sanoa ja kysyä mitä vain, ilman että tarvitsee pelätä kenenkään tyrmääviä kommentteja.
Kiitos ihana motivaatioryhmäni ja muut kanssaopiskelijat 🙂
Omassa ryhmässäni erityisen hienoa on ollut ryhmän jäsenten erilaisuus. Aluksi ryhmätyöskentelyn aloittaminen uusien ihmisten kanssa jännitti hieman, mutta oli hienoa huomata kuinka erilaiset ihmiset tulivat keskenään niin hyvin toimeen. Ryhmässämme on edustettuna eri aloja ja erilaisia kiinnostuksen kohteita. Toiset ovat jo opinnoissaan pidemmällä, toiset vasta aloittaneet. Itseäni jännittikin oma keltanokkaisuus ja omien ajatusten esittäminen… “Ei mulla oo niin paljon elämänkokemusta kun tolla, en mä oikeestaan tiedä tästä asiasta paljoo..” Oli kuitenkin mahtavaa huomata kuinka ryhmässämme kaikkia kuunnellaan ja kaikkien mielipiteet, oli ne sitten elämänkokemuksesta tai muualta, otetaan huomioon. Erilaisuus on rikkaus! 🙂
Julia/Onko tämä koulutuksellista tasa-arvoa?
Olen opiskellut aiemmin amk:ssa ja sielä tehtiin erittäin paljon ryhmätöitä. Itse pidän tästä työskentelytavasta ja koen, että siinä voi oppia myös muilta, niin opiskeltavasta aiheesta kuin itse ryhmätyöskentelystä. Ryhmätyöt opettavat hyvin (työ)elämää varten, kun hyvin usein työelämässä joutuu työskentelemään osana ryhmää. Ryhmätyöt valmistavat toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, saa uusia näkökulmia asioihin ja ryhmän jäsenet voivat jakaa osaamista keskenään.
Google docsiin tutustuin itse noin vuosi sitten. Mielestäni se on osoittautunut erittäin hyväksi välineeksi koota ryhmätyötä, näin kaikki voivat työstää omia osiaan samanaikaisesti eri paikoista.
Tunnustaudun myös ryhmätyöskentelyn puolestapuhujaksi ja koen sen sopivan monissa tilanteissa itselleni paremmin kuin yksinäisen puurtamisen. Tykkään keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ja siinä samalla prosessoida oppimaani. Usein toisten kommentit ja näkökulmat avaavat omaa ajatteluani, ymmärrystäni ja oppimistani. Koen, että ryhmässä on myös helpompi selvittää mahdollisia epäselviä asioita ja ehkä jopa rohkeammin kokeilla uusia tapoja toimia. Epäonnistumisen pelko on ryhmässä toimiessa huomattavasti pienempi. 😉
Tällä kurssilla ryhmätyöskentely on ollut monella tapaa antoisaa. Ryhmämme on mukava sekoitus pääaine -ja sivuaineopiskelijoita ja meillä on hyvin moninaiset taustat. Niin kuin Tiinakin tuossa aiemmin mainitsi, niin ryhmätyöskentely opettaa itse ryhmätyöskentelystä ja ryhmädynamiikasta eikä ainoastaan opittavasta aiheesta. Tämän olen kokenut vahvasti juuri tällä kurssilla ja on ollut hauska seurata/huomata hyvin erilaisia tapoja toimia ja samalla pohtia omia toimintatapojani. Itse aiheen parissa työskentely on avannut myös aivan uusia ja mielenkiintoisia näköaloja johtuen juuri ryhmäläistemme erilaisista taustoista.
Kiitos yhden aivan huikean ryhmätyökokemuksen, suhtaudun nykyään erittäin myönteisesti ryhmätyöskentelyyn. Yliopisto-opintojeni alkuvuosina tein mieluummin tehtävät yksin, koska ajattelin, että silloin saan tehdä rauhassa mitä haluan eikä tarvitse sumplia juttuja muiden kanssa. Tästä yksilötyöskentelyn preferoimisesta huolimatta sain joitain ihan mukiinmeneviä (ja toisia ei niin onnistuneita) ryhmätyökokemuksia vuosien saatossa mutten mitään sen ihmeellisempää. Aivan opintojeni loppumetreillä osui kohdalleni mahtava ryhmä. Tämän ryhmän toiminta ei ollut vain sellaista tavallista ryhmätyötä, johon olimme tottuneet, vaan kaikki tehtiin yhdessä ja työskentelyä toteutettiin erilaisilla työkaluilla erilaisissa virtuaalisissa sekä fyysisissä tiloissa. Työkalujen ja virtuaalisten tilojen merkitys toiminnalle oli siinä, minkälaisia asioita ne tekivät mahdollisiksi. Esimerkiksi yhteydenpito Facebookin välityksellä toimi kanavana keskustelulle, työskentelylle, auttamiselle ja yhteishengen rakentumiselle. Muiden teknologisten välineiden, kuten Skypen ja Google Docsin, merkitys toiminnallemme oli siinä, että ne mahdollistivat yhdessä työskentelyn fyysisestä etäisyydestä riippumatta. Alla lainauksia lopputenteistämme. Niissä näkyy, miten koimme yhteisen työskentelymme:
“Tämän kevään suurin anti oli se, että pääsin elämään todeksi sen, mitä Tutkivan oppimisen kirjassa nimetään sosiaalisesti hajautetuksi älykkyydeksi. Heti ryhmätyöskentelymme alkuhetkistä koin olevani osa jotain itseäni suurempaa tietoisuutta. Pohdiskelimme, pähkäilimme, koimme oivalluksia – kaikki tämä yhdessä, kuin yhtenä. Mahtavan älynväläyksen jälkeen kukaan meistä ei osannut nimetä keneltä ajatus oli lähtöisin, eikä tarvinnutkaan, se oli MEIDÄN.”
“Koko prosessissamme oli läsnä jaettu asiantuntijuus. Meidän tutkivassa ryhmässämme se tarkoitti sitä, että jaoimme mielenkiintoisia artikkeleita, omia pohdintoja ja ajatuksiamme sekä omia vanhoja koulutöitämme. (…) kokemani muutos on suuri ja koen kehittyneeni ainakin askeleen lähemmäs asiantuntijuutta. Olen ymmärtänyt jaetun tiedon ja älykkyyden merkityksen ja voiman oman oppimiseni kannalta. (…) Olen oppinut jakamaan ideoitani ja vastaanottamaan palautetta. Olen oppinut sen, mitä luottamus merkitsee ryhmätyöskentelyssä. Olen löytänyt paikkani tässä yhteisössä – johtamisen opiskelijana muiden joukossa.”
“Kaiken kaikkiaan [kurssin aikana tapahtunut] oppiminen on kehittänyt asiantuntijuuttani monella tasolla, niin sisällöllisemmän annin osalta kuin myös siten, että olen saanut kokea ikään kuin asiantuntijayhteisössä työskentelyä. (…) Asiantuntijuudesta olen oivaltanut myös sen olennaisen seikan, että kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään osata tehdä yksin. Muiden kanssa keskusteleminen ja vastavuoroinen auttaminen ovat nykymaailman asiantuntijalle mitä olennaisimpia asioita, sillä tiedon määrä on niin valtavaa, että kukaan ei voi ottaa haltuunsa kaikkea. Vain tiedon yhdistelemisellä ja ajatusten vaihtamisella voi saavuttaa jotakin uutta ja mielenkiintoista, todella oppia jotakin maailmasta.”
Tuon kokemuksen jälkeen ajattelin, että haluan ehdottomasti jatkossa aina valita ryhmätyöskentelyn, jos sellaista on tarjolla. Samalla kuitenkin pelkäsin, että ovatko odotukseni liian korkealla ja entä jos ryhmään osuu sellaisia tyyppejä, jotka eivät vain tule toimeen, tai jos jäsenillä on kauhean erilaiset intressit – mitä sitten tekisin? Pilaisiko se vaaleanpunaisen sydämillä reunustetun kuvani ryhmätyöskentelystä? Päädyin siihen, että ristiriitoja ja erimielisyyksiä ei kannata pelätä. Sen sijaan ne voi nähdä mahdollisuuksina pyrkiä ymmärtämään toisenlaisesta tulokulmasta käsin maailmaa tarkastelevaa ihmistä. Samanmielisten kanssa on kiva ja helppo pyöritellä juttuja mutta toisenlaisten näkökulmien tarjoamien linssien kokeilu voi olla antoisaa (joskin toisinaan raskasta) älyllistä jumppaa.
Ilokseni Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin työryhmäni on osoittautunut oikein antoisaksi ja mukavaksi porukaksi. Myös meillä on ryhmässämme eri pääaineen opiskelijoita ja opintojensa eri vaiheessa olevia. Tämä taustojen moninaisuus on varmistanut sen, että asioita katsellaan useammalta kantilta eikä itselle itsestään selvänä näyttäytyviä asioita voikaan ottaa annettuina, vaan ne on perusteltava ja niiden käyttö osana työskentelyä oikeutettava. Muiden tuoreet ja toisenlaisista lähtökohdista tulevat näkemykset haastavat omaa ajattelua ja pakottavat pois jo tallatuilta tutuilta ajattelun poluilta.
Myös minun mielestäni ryhmätyöskentely on kivaa. Tietysti molemmissa, ryhmässä ja yksintyöskentelyssä, on omat hyvät ja huonot puolensa. Se, mikä on mua ilahduttanut, on ainakin meidän ryhmän helppo yhteydenpito ja asioiden sujuvuus, vaikka asummekin suht kaukana toisistamme. Muistan lukio-ajoista ryhmätyöskentelyn, jolloin saattoi joutua tehdä jonkun esitelmän tuntemattoman parin kanssa. Silloin molemmat tekivät oman osuutensa ja nopeasti ennen tunnin alkua kasattiin se yhteen. Eli periaatteessa yksintyöskentelyä, mutta esitettiin esitelmä sitten yhdessä. Tuolloin itse ryhmätyöskentely oli kyllä jossain maan alla piilossa. Nyt on tosi kiva, kun saa neuvoja ja mielipiteitä muilta, voi itse auttaa ja vastuu jakautuu koko ryhmälle. 🙂