Tutkijamme Janne (Jan-Erik Mansikka) kertoi tapaamisessamme ohimennen, että on tutkimusta siitä, että uskontoa ja musiikkia pidetään vähiten arvostettuina kouluaineina. Ne nähdään ikään kuin “extra-oppiaineina” , vaikka kyseisillä tunneilla viihdytäänkin hyvin. Toisaalta ne saattavat olla juuri niitä inhokkiaineita.
Tunnustaudumme molemmat teologian pääaineopiskelijoiksi, joten erityisesti uskonnon opetuksen merkityksellisyys kiinnostaa meitä. Tutustuimme uskonnon ja musiikin opetussuunnitelmiin ja huomasimme että, uskonnon yleiskuvaus on lyhyt verrattuna musiikin yleiskuvaukseen. Sen sijaan musiikin yleiskuvauksessa tuodaan runsaasti esille opetuksesta saatavia hyötyjä. Tässä peruskoulun viimeisimmän opetussuunnitelman yleiskuvaukset kyseisistä oppiaineista:
“Evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen lähtökohtana on tutustuttaa oppilas monipuolisesti uskonnolliseen kulttuuriin ja tuoda esiin oppilaan kehityksen ja kasvun kannalta keskeisiä tekijöitä. Oppilasta autetaan ymmärtämään uskonnon merkitystä hänelle itselleen sekä näkemään uskontojen vaikutuksia yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Opetuksen tavoite on laaja-alainen uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys.”
“Musiikin opetuksen tehtävänä on auttaa oppilasta löytämään musiikin alueelta kiinnostuksen kohteensa sekä rohkaista oppilasta musiikilliseen toimintaan, antaa hänelle musiikillisen ilmaisunvälineitä ja tukea hänen kokonaisvaltaista kasvuaan. Opetuksen tehtävänä on myös saattaa oppilas ymmärtämään, että musiikki on aika- ja tilannesidonnaista. Se on erilaista eri aikoina, eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa, ja sillä on erilainen merkitys eri ihmisille. Opetuksessa tulee ottaa huomioon, että musiikin ymmärtämisen ja käsitteellistämisen perustana ovat musisoinnin ja musiikin kuuntelun yhteydessä saadut merkitykselliset kokemukset. Musiikin opetus antaa välineitä oppilaan oman musiikillisen identiteetin muodostumiseen prosessissa, jonka tavoitteena on rakentaa arvostavaa ja uteliasta suhtautumista erilaisiin musiikkeihin. Musiikillisia taitoja kehitetään pitkäjänteisellä, kertaamiseen perustuvalla harjoittelulla. Yhdessä musisoiminen kehittää sosiaalisia taitoja, kuten vastuullisuutta, rakentavaa kriittisyyttä sekä taidollisen ja kulttuurisen erilaisuuden hyväksymistä ja arvostamista. Oppilaan kokonaisvaltaisen ilmaisun kehittymistä tulee tukea myös etsimällä yhteyksiä muihin oppiaineisiin. Musiikin opetuksessa sovelletaan teknologian ja median tarjoamia mahdollisuuksia.“
(Lähde: Valtakunnallinen OPS http://opspro.peda.net/porvoo/viewer.php3?DB=porvoon)
Arvaatte varmaan että teologian opiskelijoina meillä on monia erilaisia syitä uskonnonopetuksen tukemiseen (vaikka nykyisessä muodossa kehitettävääkin löytyy). Haastammekin teidät korvaamaan musiikki sanan uskonto sanalla, erityisesti lihavoiduissa kohdissa. Toimisiko kuvaus muutoksen jälkeen? Lisäksi haluaisimme kuulla, miksi mielestänne uskontoa ja musiikkia (tai muita taideaineita) ei pidetä yhtä relevantteina oppiaineina kuin reaaliaineita?
Heini & Saara / “Peruskoulun musiikinopetuksessa ei ole mitään järkeä” -ryhmä
Konstämnenas och religionens vara eller icke vara är alltid en intressant, och särskilt när det handlar om religionen blir det lätt ganska ordentliga diskussioner då det verkar vara ett så känsligt ämne för många (av min erfarenhet då).
Att ersätta ordet musik med religion i det fetstilta fungerar faktist förvånansvärt bra, kanske inte perfekt hela tiden, men överlag. Men där kommer då också fram det jag anser vara felet med dagens religionsundervisning. Religionsundervisning, såsom den ser ut i dagens läge, är jag väldigt negativ inställd mot. Detta på grund av att eleverna redan från årskurs ett (och hela första tiden i lågstadiet) bara går igenom den kristna tron (ofta som om det vore en absolut sanning om läraren råkar vara religiös).
Här är denna mening väldigt talande: “jonka tavoitteena on rakentaa arvostavaa ja uteliasta suhtautumista erilaisiin [uskontoihin] […] ja kulttuurisen erilaisuuden hyväksymistä ja arvostamista”. Detta är vad jag tycker att religionsundervisningen borde fokusera på.
Jag har jobbat en del som assistent i de lägre klasserna (årskurs 1-2) och kommer speciellt bra ihåg när eleverna gick igenom skapelseberättelsen på religionsundervisningen. Då läraren gick igenom detta som ett absolut faktum, och eleverna i de lägre årskurserna litar på att det läraren säger är sant blev några elever väldigt förvirrade då de inte visste vem de skulle tro på: religionsläraren eller andra lärare/föräldrarna som berättat om evolutionen/big bang. Detta ledde till att jag fick försöka förklara för dessa förvirrade barn att nej, det finns inga egentliga bevis för skapelseberättelsen skulle vara sann, och jo, det är bara en teori bland många andra teorier.
Summa sumarum: jag tycker nog att religionsundervisningen kan finnas kvar, men då skall det ske några ordentliga förändringar i undervisningens uppbyggnad.
Kiitos ensimmäisestä kommentista! Innostuin siitä, että olit poiminut juuri tuon yllä mainitun kohdan oppiainekuvauksesta. Se kiinnitti myös minun huomioni. Pidän erityisesti tuosta “uteliaasta suhtautumisesta”, sitä pitäisi saada kaikkii oppiaineisiin! 😀
Olemme myös samaa mieltä siitä, että uskonnonopetusta tulisi uudistaa. Uskonnonopetuksen kehittäminen onkin ollut viime aikoina varsin kuuma peruna. Erilaisia vaihtoehtoisia malleja on olemassa, mutta kaikkiin liittyy omat vahvuutensa ja myös heikkoutensa.
Kiitos myös käytännön elämän esimerkistäsi! Opetussuunnitelmissa on käytännön elämään siirtymisessä omat haasteensa: vaikka suunnitelma olisi millainen paperilla, opettajilla on valtavan iso rooli siinä, siirtyykö opetuksen ihanteet millaisina varsinaiseen opetukseen. Oma kokemukseni on, että uskonnonopetuksen toteutuksessa on hyvin laaja kirjo, niin kuin myös musiikin opetuksessa (mikä käy ilmi ryhmämme ensimmäisen blogikirjoituksen kommenteistakin).
Hej!
Denna eviga debatt om att är religionsundervisningen något som faktiskt ska vara med i grundutbildningen har jag alltid tyckt att är mycket intressant. Jag har själv i en tidigare kurs läst igenom den äldre läroplanen för religionsundervisningen i grundskolan (pga. den nya läroplanens innehåll är mycket liten) och gått igenom den kritiskt och hittat flera punkter som borde utvecklas. Att man mera skulle betona också andra tron och teorier på hur väen har uppkommit är exempel på några.
Att man dessutom i tolv år går igenom alltig från en kristen synvinkel och inte desto mer ger en chans till att byta till t.ex. livsåskådning , tycker jag inte att främjar barnens kritiska tänkande.
Ändringar borde alltså genomföras i undervisningen i religion så att den skulle faktiskt bli mer allmänbildande som det står skrivet i läroplanen. Jag menar ändå inte att religion skulle vara ett onödigt ämne som kunde slopas helt och hållet för att det är bra att veta varför vi är ett kristet land och vad det betyder.
Er koppling mellan musik och religion var något som jag aldrig ens har tänkt på och visade sig att fungera mycket bra! 🙂
Musiikki ja uskonto ovat mielestäni erittäin tärkeitä aineita. Vanhana musiikkiluokkalaisena voin todeta, että tunnissa tai kahdessa viikossa ei voi oppia soittamaan mitään instrumenttia ei ainakaan kunnolla. Meillä oli neljä viikkotuntia musiikkia ala-asteella ja kolme ylä-asteella, mutta silloinkin varsinainen soittotaito hankittiin koulun ulkopuolisesta musiikkiopistosta. Musiikkitunneilla pitäisi suomalaisen musiikin lisäksi esitellä kaikenlaista musiikkia niin, että keskityttäisiin kuuntelemaan ja siten ennen kaikkea nauttimaan musiikista! Soittimet kannattaa esitellä, jotta ne opitaan tunnistamaan. Saattahan myös käydä niin, että jollekin syttyy kipinä alkaa soittaa jotain instrumenttia koulun ulkopuolella soittiminen esittelyn seurauksena. Uskonnon opetuksen tulisi olla täysin objektiivista. Näin kaikkien eri uskontojen edustajat voisivat osallistua samaan opetukseen, varsinainen uskonnon harjoittaminen on kotien asia. Ranskassa toimitaan näin.