“Koulumenestyksen tavoittelijat” esittäytyvät

Tällä blogiviikolla kirjoittelevat Krista, Anniina, Minea, Iiris, Henriikka, Elina, Helena ja Minna. Nimikkotutkimuksemme aiheena on siis ”Opiskelumotivaation ja hyvinvoinnin yhteydet sekä kehitys nuoruudessa”. Blogikirjoituksissa tulemme käsittelemään mm. koulumenestykseen, hyvinvointiin ja motivaatioon liittyviä teemoja, joista meillä kaikilla on varmasti kokemuksia omilta kouluajoiltamme.

Opiskeluaikana jokainen meistä kokee varmasti niin ylä- kuin alamäkiä, innostuksen ja epävarmuuden hetkiä. Koulutyöt saattavat ajoittain kasautua ja stressitaso nousta. Haluaisimmekin näin blogiviikkomme alkajaisiksi kuulla miten sinä pidät hyvinvoinnistasi huolta kiireistenkin viikkojen keskellä.

 

hyvinvointi

1,072 thoughts on ““Koulumenestyksen tavoittelijat” esittäytyvät

  1. Moikka!

    Olen aina ollut kova stressaamaan; liittyi se sitten kouluun, golfiin tai ihmissuhteisiin. Välillä huomaan, milloin stressitasoni on noussut liian korkealle ja olen lähellä hermoromahdusta. Välillä taas en itse tajua tilannettani, vaan yleensä äitini alkaa huomata merkit ja käskee ottamaan rauhallisemmin.

    Kiireisinä viikkoina, jolloin stressiä on enemmän kuin yleensä, yritän käydä ahkerasti salilla. Kun vihdoinkin pääsen juoksumatolle kuulokkeet korvissa, pystyn unohtamaan hetkeksi koulutyöt ja muutkin murheet. Joskus taas, kun huomaan, että esimerkiksi opiskelu junnaa vain paikoillaan, menen kävelylle ulos raikkaaseen ilmaan, joka auttaa huomattavasti. Kiireisinä ja stressaavina aikoina yritän myös muistaa pitää huolta sosiaalisista suhteista ja nähdä kavereita, vaikka aika olisikin tiukoilla. Sillä toisaalta, mitä tiukempi aikataulu minulla on, sitä tehokkaammin saan hommatkin hoidettua.

  2. Kivaa lukemista on tiedossa siis, kun aiheena hyvinvointiin liittyvät seikat,jee:)
    Pystyn ainakin itse samaistumaan Ida tekstiisi stressistä. Erityisesti siihen, kuinka oma äiti sen huomaa:D Luin juuri tänä aamuna Helsingin Sanomien terveys-osiosta, kuinka stressitilassa ihminen on “pakene-hyökkää”- tilassa. Sen olen huomannut ainakin omalta osaltani. Jos takaraivossa pienetkin asiat painavat, ja tekemättömiä töitä on muutamakin liikaa, huomaan käyttäytyväni rauhattomasti, ja sanovani asioita, joita en “normaalissa” tilassani sanoisi. Sanonta “tekemättömät asiat stressaa” pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani. Kun stressihormonit käyvät kierroksilla, en ikään kuin osaa relata ja pysähtyä, vaan huomaamattani täytyän jokaisen hetken päivästäni jollakin “must do”-asialla, joka ei tosi asiassa ole todellakaan pakko hoitaa juuri silloin.
    On ihmeellistä, miten stressistäkin tulee tietynlainen noidankehä. Joidenkin tutkimusten perusteella stressi aiheuttaa aivoille samankaltaista riippuvuutta kuin herkut. Stressi on siis yhtä koukuttavaa kuin Fazerin sininen:D Olenkin yrittänyt tämän luettuani keskittyä siihen, että stressatessani hoen itselleni, että: “älä huoli, älä stressaa, aivot vain kaipaavat sitä” ..
    Oho menipäs aihe nyt vain stressin puolelle, mutta se on vain mielestäni niin mielenkiintoinen aihe tutkia ja nimenomaan YRITTÄÄ ymmärtää.
    Stressi vaikuttaa suuresti päivittäiseen opiskeluun ja hyvinvointiin, joten onkin olennaista, miten sitä ennaltaehkäistä?

  3. Tosi mielenkiintoinen ja tärkeä aihe teidän ryhmällä!

    Minäkin olen ollut aina kova stressaamaan, kuten Ida. Sandran kuvaamat stressin arkiset ilmenemismuodot tuntuvat kyllä todella tutuilta 😀 Olen kuitenkin viime vuosina pyrkinyt tietoisesti järjestämään elämääni tavoilla, joilla stressaaminen pysyisi aisoissa. Pyrin siihen, että “pakene-hyökkää” -moodin (joka on todella lamaannuttava) sijaan stressi jäisi sellaiselle vireystilaa kohottavalle tasolle.

    Itse huolehdin hyvinvoinnistani ja jaksamisestani pitämällä tarkkaan kiinni työrytmistä. Olen kantapään kautta oppinut, että itselleni toimii parhaiten päiväpainoitteinen työskentely. Jos jätän hommat iltaan, stressaan niistä koko päivän ja sitten niiden jälkeen päähän jää pyörimään tuhat ja yksi ajatusta enkä saa unta. Se, että teen töitä vain noin 8-16 välillä ja vain maksimissaan viitenä päivänä viikossa, on osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi tavaksi pitää huolta omasta jaksamisestani. Ennen kun tein kouluhommia milloin sattuu, ne pyörivätkin sitten päässä 24/7. Selkeä jako “työpäivän” ja vapaa-ajan välille on opettanut päänikin siirtymään vapaalle.

    Elämä on muutakin kuin opiskelua ja työntekoa ja tälle kaikelle muulle haluankin pyhittää kunnolla aikaa. Koska en ole valmis työskentelemään yli 40h viikossa, on minun myös kieltäydyttävä joskus kovinkin houkuttelevista mahdollisuuksista. Aikani ja voimavarani ovat rajalliset. Jos haluan käyttää aikani niin, että todella ehdin panostaa siihen, mihin ryhdyn, en voi ryhtyä hirveän moneen asiaan (vrt. http://coutureandviews.com/2014/09/08/kaikkien-aikojen-ajanhallintaoivallus/). Olen muun muassa luvannut itselleni, että vaikka osaisin (ja haluaisin) käyttää loputtomasti aikaa kaikkien näiden mielenkiintoisten kasvatustieteen kurssien parissa työskentelyyn lukemalla mielenkiintoisia artikkeleita ja perehtymällä kaikkeen oheiskirjallisuuteen mitä eteen sattuu, pidän kiinni työpäivieni rajoista. Jos en työpäivän aikana ehdi tehdä jotain, niin sitten teen sen toisena päivänä. Päivien venyttäminen (ns. ylityöt) on loputon suo, jonka tiedän vievän voimani ja tekemisen iloni.

    Jotta ehdin tehdä välttämättömät jutut ennen dedistä ilman työpäivien venyttämistä loppumetreillä, on niitä valmisteltava hyvissä ajoin. Ennen annoin tehtävien pakkautua kurssien loppupäähän ja siitäkös seurasi stressiä ja pitkiä iltoja viimehetken rutistusten äärellä. Nykyään pyrin työskentelemään tasaisemmin läpi kurssin niin ettei työtaakka painotu aina vain sinne toiseen päähän. En muutenkaan koe kiireellä tehtyä harjoitustyötä erityisen antoisana rupeamana vaan ennemminkin pakonomaisena pinnistyksenä. Kun annan itselleni aikaa tehdä, ehdin pohtia, oivaltaa ja nautiskella 🙂 Valitettavaa toki on, etteivät rakenteet oikein tue tällaista tekemisen laatuun (vs. määrään) panostavaa ja omasta hyvinvoinnista huolehtivaa opiskelun tapaa… Antikaisen, Rinteen ja Koskisen (2010) Kasvatussosiologia -kirjassa mainitut 1990-luvun koulutuspolitiikan tunnussanat: “Nopeammin, tehokkaammin, tuloksellisemmin” näkyvät yhä muun muassa korkeakoulutuksessa tutkinnonsuoritusajan rajauksissa ja tavoitteellisissa suorittamisajoissa.

  4. Terveys ja hyvinvointi ovat aina olleet tärkeitä seikkoja elämässäni ja innostun välillä edistämään hyvinvointiani ties minkälaisilla terveysdieeteillä yms. 😀 Pyrin aina panostamaan terveelliseen ruokavalioon ja jättämään kaiken turhan ja epäterveellisen pois. Olen huomannut, että esim. lisätyn sokerin välttäminen lisää virkeyttä ja tehokkuutta, ja sängystä ylös nouseminen on helpompaa. Pystyn myös keskittymään paremmin opiskeluun ja luennoillakin jaksaa istua nuokkumatta. Liikunta on toinen tärkeä virkistyskeino. Pyrin käymään joka viikko vähintään kaksi kertaa salilla ja ulkoilen koirani kanssa päivittäin. Vaikka välillä tuntuu, että aika ei riitä mihinkään ja tekemättömät tehtävät kasaantuvat, yritän kuitenkin järjestää aina aikaa myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Kavereiden näkeminen on tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta, ja saa ajatukset välillä muualle.

Comments are closed.