Heipparallaa täällä kirjoittelee Senja-Riitta (Seikku) ja Johanna (Nanna) !

Meidän ryhmän otsakkeemme oli ¨Kiinnostus on katsojan silmässä¨. Aloimme pohtimaan omia harrastuksiamme sekä motivaatiota ja kiinnostusta niitä kohtaan kyseisen väitteen pohjalta. Kaikki ihmiset kiinnostuvat eri asioista erilaisten syiden takia. Seikku on aloittanut nyt syksyllä uutena harrastuksena tankotanssin ja Nanna puolestaan on pelannut pesäpalloa jo 13 vuotta. Molemmilla meillä on omat syymme harrastaa ja sen taustalla paljon erilaisia motivaatiotekijöitä.

Seikun pitkäaikainen sirkusharrastus päättyi kolme vuotta sitten. Nyt tänä syksynä Seikku halusi uuden harrastuksen, joka olisi kuitenkin samankaltainen sirkuksen kanssa. Siitä se kiinnostus tankotanssin kokeiluun sitten lähti. Tankotanssissa Seikkua eniten motivoi se, että siinä on sopivasti uutta ja vanhaa. Sirkuksesta tuttu akrobaattisuus sekä yhdistelmä liikuntaa ja esittävää taidetta tuovat tutun lajin tuntua ja helpottavat uuden lajin haltuunottoa. Toisaalta tankotanssi eroaa entisestä sirkusharrastuksesta sopivasti tuoden harjoitteluun uusia haasteita. Yhtenä suurena motivaatiotekijänä toimii myös se, että oman kehittymisen uuden lajin parissa huomaa nopeasti. Uutuudenviehätys tuo myös motivaatiota ja intoa treenaamiseen.

Nanna on ihan uudenlaisessa tilanteessa oman harrastuksensa kanssa. Viime kauden päätyttyä joukkue hajosi ja tuleva on kokonaan auki. Nannan pitää alkaa suunnitella seuraavaa kautta sekä pohtia, missä pelata seuraava kausi ja kenen kanssa. Tämä onkin paikka Nannalle miettiä omia motivaatiotekijöitään harrastustaan kohtaan. Onko suurimpana motivaationa itse kilpaileminen ja kehitys vai kenties porukka, ystävät tai hauskuus. Nannan kohdalla motivaatioon vaikuttavat monet tekijät ja siksi päätöksen muodostaminen onkin vaikeaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla vastaavia asioita teiltä.

Mikä teitä motivoi omissa harrastuksissanne?

Minkälaisia kokemuksia teillä on?

T. Seikku & Nanna

Moikka kaikki!
Täällä kirjoittelee Ida Motivaatio-ryhmästä. Niin kuin selvästi monella muullakin, tämä on myös minun eka blogiteksti. Saa nähdä, mitä tulee!
Ajattelin kirjoittaa motivaatiosta ja erityisesti siitä, mikä meitä motivoi tekemään erilaisia asioita. Käsittelen aihetta oheisen videon kautta: https://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc . (KLIK!)
Löysin netistä tämän aivan täydellisesti aiheeseeni liittyvän videon. Video käsittelee juuri sitä, mikä meitä ihmisiä oikeasti motivoi. Klikkasin videon innoissani auki ja aloitin katsomisen.
Videossa kerrotaan kahdesta tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessa MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology) opiskeleville opiskelijoille annettiin erilaisia haasteita, esimerkiksi sanaristikoiden ratkomista ja fyysisiä tehtäviä. Tutkittiin, miten kolme eri suuruista palkkiota vaikuttivat oppilaiden tehtävien suorittamiseen (hyvä suoritus —> hyvä palkkio, huono suoritus —> huonompi palkkio). Mielenkiintoista olikin se, että kun kyse oli ns. mekaanisesta tekemisestä (tehdään vaa samalla tutulla kaavalla tiettyjen ohjeiden mukaan) palkkiot motivoivat suoriutumisessa MUTTA kun kyseeseen tuli “oikeasti” haastava tehtävä, joka vaatikin kognitiivisia taitoja ja asian kunnollista sisäistämistä, palkkioiden vaikutus oli päinvastainen – suoritus huononi. Tehtiin toinen tutkimus samaan aiheeseen liittyen mutta toiselle alueelle, nimittäin Intiassa, jossa käsitys rahan arvosta on erilainen. Tutkimuksessa testattiin, miten työntekijöiden palkkaerot (matala, keskinkertoinen, korkea) vaikuttivat heidän suoritustasoonsa työssä. Tuloksena oli, että ne, jotka saivat keskinkertaista palkkaa, eivät suoriutuneet työtehtävässään yhtään sen paremmin kuin ne, joille tarjottiin matalaa palkkaa. Yllätys olikin, että ne, jotka saivat korkeinta palkkaa, suoriutuivat kaikkein huonoiten! Mutta, vaikka tässä vaiheessa viimeistään oma otsani kurtistui, videossa todetaan, ettei tieto ole mitenkään poikkeuksellinen. Psykologit, sosiologit ja ekonomit ovat todenneet jo näin kauan sitten. Ja tottahan se on. Tämän kaltaiset palkitsemistavat, jotka muistuttavat behavioristisia käytäntöjä, eivät loppupeleissä ole niitä, jotka johtavat niihin parhaisiin ja tuottavimpiin tuloksiin. Jo 1970-luvun tutkimuksissa tähdättiin selittämään behaviorismin perusajatusten vastaisia tuloksia erottamalla toisistaan sisäisen ja ulkoisen motivaation. Oppilaat, joilla oli sisäinen motivaatio, saivat parempia tuloksia, kuin ne joiden käyttäytymistä ohjasivat ulkoiset palkkiot.

Videossa todetaan vielä, että palkkio (tässä tapauksessa raha) on kuitenkin myös luonnollinen motivaattori – jos ihmiset eivät saa mielestään tarpeeksi esimerkiksi palkkaa, he eivät ole motivoituneita. Tämän takia pitäisikin antaa ihmisille tarpeeksi rahaa, jotta “rahan ongelma” katoaisi ja ihmiset ajattelisivat töitä, eivätkä palkkaansa. Videolla painotetaan kuitenkin kolmea tekijää, jotka loppupeleissä tekevät suorituksesta tehokkaimman ja myös itse työntekijä on tyytyväinen: 1) autonomy  2) mastery 3) purpose. (=itsenäisyys/itseohjautuvuus, osaaminen/hallinta, tarkoitus/päämäärä)
Videolla nämä kolme sanaa esitetään työhön liittyvin esimerkein. Ajattelin soveltaa esimerkit huipulle tähtäävän kilpaurheilijan kannalta ja miten nämä kolme asiaa liittyvät täten myös minkä tahansa muunkin kuin vain työelämän suoritusten parantamiseen. Toivottavasti ymmärrätte esimerkeistä pointtini.

1. Autonomy: Jotta urheilija pystyisi saavuttamaan päämääränsä, tarvitsee hän välttämättä itsenäisyyttä ja itseohjautuvuutta. Aamulla on mentävä treenaamaan, vaikka väsyttäisi. Illalla taas on jaksettava raahautua vielä salille tekemään oheisharkat. Valmentajan tehtävänä on tietysti kannustettava omaa suojattiaan mutta kaikki lähtee loppupeleissä urheillijasta itsestä. Ne, jotka ovat tarpeeksi itsenäisiä ja itseohjautuvia, ovat niitä, jotka saavuttavat parhaimmat tulokset.
2. Mastery: Jos urheilija ei rakasta lajiaan, eikä tunne sitä kohtaan intohimoa, myös suoritukset heikkenevät. Suoritukset paranevat, kun urheilija itse haluaa tulla paremmaksi ja kehittyä. Kuitenkin treenamisen on oltava myös hauskaa, niin että urheilija myös haluaa mennä treeneihin haastamaan itsensä.
3. Purpose: Treenaamisella on oltava tarkoitus – joku johon tähdätään. Maailmalla tiedetään vanhempia, jotka tekevät, mitä vain, jotta lapsesta tulisi huippu. He palkitsevat ja rankaisevat – käyttävät behavioristisia menetelmiä. Mutta kuitenkaan loppupeleissä palkkio tai rangaistus eivät ole keinoja, joilla suoitukset paranevat., vaan päämäärä, johon urheilija itse haluaa.

Jos vähän sekava tekstini herätti ajatuksia, laittakaa kommentteja! Ja painakaa ylläolevasta linkistä ja katsokaa video, jossa on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa. Tekstissäni käsittelin vain osaa videosta. Suosittelen siis lämpimästi! 🙂
Ida – Kiinnostus on katsojan silmissä, Motivaatio-ryhmä