Teknisten ongelmien vuoksi blogikirjoitukseni julkaiseminen viivästyi aiotusta aikataulusta, pahoitteluni!
Tässä tuleekin jo meidän blogiviikon päätösteksti! Kuulostaa juhlalliselta, mutta älkää odottako liikoja. Minun on paljon helpompi höpöttää asiat ääneen kuin kirjoittaa.
Kun tämä kurssi alkoi, olin aika pihalla kaikesta. Olin nimittäin tullut kipeäksi ensimmäisen luennon vastaisena yönä. Kaiken kukkuraksi piti jakautua ryhmiin ja valita lööppi. Kun tapasin ryhmäläisteni kanssa ensimmäisen kerran, olin hieman hämmentynyt niistä tiedoista, niin eksplisiittisistä kuin hiljaisista, joita heillä oli. Osa heistä on nimittäin opiskellut jo useamman vuoden yliopistossa ja vaikka pääaine onkin ollut eri kuin kasvatustiede, kaikki tutkimuksen tekemiseen liittyvät asiat tuntuivat olevan heille melko selviä. On ollut kuitenkin todella ihana huomata, miten avuliaita ryhmäläiseni ovat olleet ja kuinka paljon olen saanut heiltä neuvoja. Jos tätä kurssia olisi pitänyt käydä yksin ja minun aiheekseni olisi valikoitunut hiljainen tieto, luulen, että te tietäisitte ainoastaanWikipedian määritelmän aiheesta. No ehkä olisin osannut hieman etsiä muutakin tietoa, mutta ymmärtänette pointin 😉
Reflektoidessani tätä kurssia, aloin pohtia sen merkitystä muiden opintojen rinnalla. Tutkimuksen tekemistä olisi voitu opettaa niin paljon tavallisemminkin, esimerkiksi pelkästään luennoimalla. Ymmärrän toki, että jotkut asiat on vain selkeintä opettaa tavalla, joka opiskelijasta voi joskus tuntua tylsältä, mutta olen iloinen tämän kurssin mielenkiintoisesta opetus tyylistä. Olemme tehneet asioita suurimmaksi osaksi ryhmissämme, välillä koko porukka yhdessä ja muutaman kerran yksinkin. Olen oppinut mm. tutkimuksen tekemisestä, kuullut eri ryhmien tutkimussuunnitelmista ja oppinut, mitä hiljainen tieto tarkoittaa.
Aluksi olin hieman kauhuissani, kun kuulin että ryhmämme aihe on hiljainen tieto. Sitä oli ja on edelleenkin hieman vaikea määritellä, mutta nyt aihe tuntuu jotenkin paljon kotoisammalta. Olen esimerkiksi kiinnittänyt hiljaisen tiedon ilmenemiseen huomiota myös yliopistomaailman ulkopuolella. Oppimisessa yksi parhaista asioista onkin se, kun huomaa, että ajattelee oppimaansa huomaamattaan – se tavallaan tulee osaksi itseä. Hiljainen tieto on vaikeudestaan huolimatta erityisen kiinnostava sen vuoksi, että jokainen meistä omaa sitä. Olipa kyse sitten uunituoreesta ylioppilaasta tai kokeneemmasta maisteriopiskelijakonkarista, jokaisella meistä on omanlaistamme hiljaista tietoa. Kun nämä hiljaiset tiedot yhdistyvät, esimerkiksi juuri ryhmissämme, olemme saaneet ja saamme tulevaisuudessa paljon aikaan.
Teiltä haluaisin kysyä, miltä ryhmätyöskentely on tuntunut? Onko se ollut tuki vai kenties taakka? Mielestäni tällä kurssilla ryhmätyöskentely on ollut erityisen antoisaa ja tasapainottanut kivasti yksintyöskentelyä, mikä sekin on joskus ihan mukavaa.
Kuvan lähde: http://www.google.fi/imgres?imgurl=&imgrefurl=http%3A%2F%2Fwww.the-raa.co.uk%2Fraise-money-play-ball-teamwork%2F&h=0&w=0&tbnid=FQoYibkY8btEIM&zoom=1&tbnh=163&tbnw=309&docid=_7nOyQ7V36fhAM&tbm=isch&ei=WQNWVLewGobfPeLJgdAH&ved=0CAQQsCUoA