Tervehdys! Viimeistä viedään meidän ryhmän osalta. Tänään pyöritään vähän samoissa tunnelmissa kuin eilisessäkin blogitekstissä ja hyvinvoinnistakin on jo kirjoitettu, mutta halusin tarttua vielä koulu-uupumukseen. Mielestäni viime vuosina on puhuttu paljon burnoutista työelämässä, mutta harvemmin puhutaan nuorten loppuunpalamisesta koulussa. Syytä kuitenkin olisi, sillä uupuminen on yhä yleisempää suorituskeskeisessä ja hektisessä yhteiskunnassamme. Olen itse lukioaikanani nähnyt lähietäisyydeltä kaverin uupumisen ja lopulta sairastumisen masennukseen. Ihmettelen yhä, miksei kukaan lukiomme opettajista tai opinto-ohjaaja puuttunut asiaan ajoissa. Mietin myös, olisinko itse voinut auttaa kaveriani, mutta itsellekin lukio tuntui vaativalta, enkä varmaan olisi edes osannut auttaa. Merkittävin syy koulu-uupumiselle on varmasti riittävän tuen puuttuminen. Nuoren elämässä kolme merkittävää K:ta eli koulu, koti ja kaverit voivat kaikki tarjota mahdollisuuden tukeen, mutta jos tukea ei saa miltään näiltä osa-alueilta, on uupuminen hyvin todennäköistä. Sen lisäksi, että uupuminen aiheuttaa nuorelle vakavan riskin sairastua mielenterveyden ongelmiin, se on myös taloudellinen taakka yhteiskunnallemme: opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi nuorten masentuneisuudesta johtuvat ennenaikaiset eläkkeet ovat räjähdysmäisesti kasvaneet.

Miten koulu-uupumus sitten tarkalleen ottaen määritellään? Koulu-uupumus on kouluun liittyvä stressioireyhtymä, joka koostuu kolmesta tekijästä: uupumusasteisesta, väsymyksestä, kyynisestä suhtautumisesta koulunkäyntiin sekä riittämättömyyden tunteesta opiskelijana. Aikaisemmissa teksteissä mainituista tavoiteorientaatioista jotkin ovat yhdistettävissä uupumiseen. Alttiimpia uupumukselle ovat ne nuoret, joilta voidaan tunnistaa menestysorientaatio tai välttämisorientaatio. Vaikka menestysorientoituneet saavat hyviä numeroita koulussa, he kokevat usein epäonnistumisen pelkoa ja riittämättömyyden tunteita sekä stressiä. Näennäisesti menestyvistä opiskelijoista voi olla erityisen vaikeaa huomata uupumisen merkkejä, kuten väsymystä ja ahdistusta, jolloin tarvittava tuki voi jäädä saamatta. Välttämisorientoituneet nuoret taas suhtautuvat kouluun kyynisesti ja koulumenestys on heikkoa, ja he ovatkin suurimmassa riskissä masentumiselle ja uupumiselle sekä syrjäytymiselle.

Tuen merkitystä nuoren jaksamiselle ei voi liikaa korostaa. Nuoren elämässä koulu tulee yhä merkityksellisemmäksi ympäristöksi ja vaikuttaa siihen, millaisia valintoja nuori tekee ja minne hän suuntautuu tulevaisuudessa. Salmela-Aron (2011) mukaan koulu vastaa huonosti nuorten kaipaamaan osallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen. Koulu ei myöskään vastaa nuoruuden muutosten aiheuttamiin tarpeisiin kunnolla. Nämä tekijät ovat omiaan laskemaan koulu-innostusta ja lisäämään uupumusta. Kotoa saatava tuki ja apu voi kuitenkin paikata osittain koulusta puuttuvan tuen. Omalla kohdallani koin lukiossa saadun tuen riittämättömäksi, mutta apua ja kannustusta oli onneksi aina tarjolla kotona kun sitä tarvitsin. Kaikilla näin ei kuitenkaan ole ja kuten tiedämmekin jo, uupumus voi siirtyä vanhemmalta lapselle. Kotoa voi löytyä muitakin uupumiselle altistavia tekijöitä, kuten perheen taloudellisia huolia, joista nuori stressaa.

Nuoren sosiaalinen elämä ja kaverit ovat olennainen osa hyvinvointia ja kaveripiirillä voi olla sekä positiiviset tai negatiiviset vaikutukset koulussa menestymisen ja viihtymisen suhteen. Kaveriporukka jakaa yhdessä haasteet sekä paineet, ja vertaistuki auttaakin jaksamaan eteenpäin. Kuitenkin jos porukassa on useita, joille hyvät arvosanat ovat ensiarvoisen tärkeitä, voi syntyä kilpailutilanteita siitä kuka menestyy parhaiten, mikä taas aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja altistaa uupumiselle. Kaveriryhmät muistuttavat toisiaan suoriutumisen, motivaation sekä kouluvalintojen suhteen. Uupumiselle altistavat sellaiset ryhmät, joissa kaverit eivät tue toisiaan ja kouluun suhtaudutaan kyynisesti. On myös mahdollista, että uupumus tarttuu kavereiden kesken. Sanomattakin selvää on se, että uupumiselle altistavat myös koulussa koettu yksinäisyys ja kiusaaminen.

Kouluissa tärkeää olisi keskittyä uupumuksen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Oikeanlaisen tuen saaminen opettajilta ja opinto-ohjaajilta on ensiarvoisen tärkeää ja voi pelastaa uupumisvaarassa olevan nuoren. Uupumista olisi kaikista tehokkainta ja edullisinta ennaltaehkäistä riittävällä terveydenhoidon tuella, mutta resursseja tuntuu nykypäivänä olevan yhä vähemmän, mikä on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Menetetäänkö jo kokonainen sukupolvi kun nuoret ehtivät uupua jo ennen pääsemistään työelämään?

Nyt haluaisin kuulla, oletteko te kohdanneet uupumusta ja millä tavoin? Mistä olette saaneet tukea kun jaksaminen on ollut vaakalaudalla? Miten esimerkiksi omaa uupumusta yliopistossa voisi ennaltaehkäistä?

– Iiris / “Koulumenestyjät” -ryhmä

 
Lähteet:

Salmela-Aro, K. Mikä nuoria liikuttaa? Uupumuksesta intoon. Tieteessä tapahtuu, 4-5/2011.